MIKSI? Avioeroon päädytään usein keskimäärin noin 40-vuotiaina

Mahdollisia syitä:

- Isot lapset, elämä ei pyöri enää lasten ympärillä. Lisääntyvä oma aika, onko kumppanin kanssa enää mitään yhteistä? Toinen haluaa esim. bilettää ja toinen patikoida lapissa.

- Ollaan oltu yhdessä 20v ja ei ole enää mitään yhteistä

- Ikäkriisi iskee monille juuri tähän aikaan, ollaan oltu kumppanin kanssa jo kauan yhdessä..kyllästyttää?

Tässä muutamia ajatuksia.

N44

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mekin melkein erottiin siinä 40 hujakoilla 10 yhteisen vuoden ja 2 lapsen jälkeen. Ihan klassinen tapaus: mieheen iski ikäkriisi ja kriisiä pahensi pieni töistä johtuva burn out. Asuttiinkin hetken aikaa eri osoitteessa mutta pariterapia, ja mies kävi vielä erikseen yksilöterapiassa, pelasti meidän liiton.

Tästä kriisistä on nyt neljä vuotta ja hyvin menee. Terapian kautta varsinkin mies oppi itsestään paljon. Mies siis tyypillinen äijä, joka ei ikinä ole pysähtynyt käsittelemään itseään ja omia tunteitaan. Opimme myös toisistamme ja vuorovaikutuksestamme suunnattomasti.

Mutta tuo klassinen 40 tietämillä eroaminen on kyllä totta. Siitä on oikeasti tehty tutkimuksiakin mutta kyllä sen huomaakin.

Jättikö tämä episodi sinuun mitään pelkoa, että sama tilanne saattaa toistua tulevaisuudessa, ja silloin se ero ehkä lopultakin tulee? Vai mikä se tilanne nyt on teillä, eikä niin voi enää käydä?

Yllättävän vähän mietin asiaa. Totta kai olen tietoinen, että se on mahdollista. Mutta eihän mikään ole varmaa missään suhteessa. Eronnut ystäväni sanoi minulle tuon meidän kriisin jälkeen, että uskoo meidän pysyvän pitkään yhdessä juuri tuon kriisin takia. Koska silloin siis kävimme terapiassa ja varsinkin mieheni opetteli tuntemaan itseään ihan uudella tasolla. Uskon, että nyt meillä on paljon suuremmat mahdollisuudet pitkään suhteeseen kuin mitä jos kriisiä ei olisi ollut. Opimme tuolloin todella paljon toisistamme ja itsestämme ja opimme kommunikoimaan ihan eri tavalla.

Mutta mistä sitä tietää mitä elämä tuo tullessaan. Voihan se olla vaikka minä, joka höyrähdän 50 kriisiin ja lähden toisen miehen perään. Nyt eletään tätä päivää ja tällä hetkellä ollaan molemmat tyytyväisiä.

Kiitos vastauskesta :) Meilläkin siis miehen kanssa oli kriisi tässä jokin aika sitten, mutta sen jälkeen on mennyt paremmin kuin koskaan. Silti minulle jäi tuosta kriisistä  eräs osa-alue jota välillä mietin, joten siksi kysyin että jäikö sinulle  mitään epävarmuuksia :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimo alkoi pihtaamaan ekan synnytyksen jälkeen. Sen aikaa kesti kun lapset pieniä, mutta sitten ei enää jaksanut kuunnella selityksiä. Nuorikko löytyi ja nyt pääsee taas läyhyttelemään peiton reunoja. Ei sen monimutkaisempaa.

Jep. Helpompihan se on ottaa uusi nuori nainen joka ei vielä osaa vaatia kunnon seksiä, kuin opetella paremmaksi rakastajaksi ja antaa tyydytystä vaimollekin... Ei ihme että eroja tulee.

Tuo on omalla kohdallani niin totta. Olin nuorena avoliitossa 5 vuotta ja avopuolisoni olisi halunnut touhuta vaikka joka päivä. Minä en halunnut. Se oli sellaista pikkunysällä parin minuutin jynkyttämistä. Vaikka yritin sanoa monta kertaa, että hitaammin ja älä tule ihan vielä, niin eipä hän tajunnut. Syytti sitten pihtaamisesta, kun se nopeatahtinen jynkytys tympi minua, ei tehnyt joka ilta mieli. Hän vaihtoi nuoreen, kokemattomaan tyttöön (18 v.) ja minä jäin yksin. Vasta monien kokemusten jälkeen tajusin, miten huono meidän sänkyelämä olikaan ollut. Valitsin nykyisen mieheni sen mukaan, että molemmat saa nautintoa. Eipä ole alkanut 15 vuodessakaan maistua puulta.

Mulla itse asiassa on käynyt vähän samoin, sillä erotuksela että olen itse aina ollut s-kumppania valveutuneempi ja tietävämpi niissä hommissa. Yritin tyytyä pariinkin mieheen, mutta sänkykäyttäytyminen ja vääränlainen varustus olivat jatkuvasti miehen päällä. Luulin nuoruuttani etteivät ne asiat ole niin tärkeitä, mutta kun sitten vakavasti aloin seurustelemaan, niin otin miehen jolla kaikki on ns kunnossa. Välillä ihan hävettää miten surkeata seksiä aiemmin on suhteissani ollut. Miehelle vitsailen monesti että hänet on valittu vehkeiden koon ja taitojen perusteella, vaikka tottakai koko paketti on mahtava, ja samallalailla, jos joku muu minulle tärkeä osa-alue ei toteutuisi, niin väliin jäisi.

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppisistä miehistä tulee usein rasittavia jankkaajia, jotka kuvittelevat olevansa enemmän mitä ovatkaan. Ovat uhoavia ja ylimielisiä, kuvittelevat tietävänsä kaikesta kaiken. Yrittävät pysyä nuorekkaina, vaikka suunta on kaikilla elämän osa-alueilla alaspäin. Siis kaikilla, you know...

Nelikymppinen nainen taas voimaantuu, seestyy ja löytää todellisen itsensä. Tämän ikäinen nainen on jo henkisesti aika kova luu, koska elämänkokemusta on kertynyt lasten ym. myötä. Ei jaksa katsella nelikymppistä miestä, joka käyttäytyy naurettavasti kuin uhoava, pieni kukonpoika.

Nelikymppinen mies ja nainen eivät vaan sovi energeettisesti yhteen. Mennään ihan eri tasoilla. 

Nelikymppiselle naiselle paras olisi noin 55v. mies, joka on jo saavuttanut henkisen kypsyyden, viisauden, ja on hyvää seuraa laadukkaaseen elämästä nauttimiseen. 

Pahimmat sovinistit ja omaa egoaan pumppaavat ovat olleet viiskymppisiä. Henkinen kypsyys on ilmeisesti ollut syvällä, syvällä piilossa.

Eikä se 'you know' osa-aluekaan ylöspäin taida näyttää. Ehkä se on sitten jonkun mielestä laadukasta elämää...

Kenk kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_…

Tuossa mielenkiintoinen artikkeli.

Luin sattumalta eilen tilastokeskuksen erotilastoja ja kyllä se neljänkympin paikkeilla taisi olla erojen huippuvuodet.

Olkaapa hyvät! Avioeronneisuus, eli avioeronneiden määrä suhteessa naimisissa oleviin iän mukaan:

Naiset

https://www.stat.fi/til/ssaaty/2017/ssaaty_2017_2018-05-08_kuv_004_fi.h…

Miehet

https://www.stat.fi/til/ssaaty/2017/ssaaty_2017_2018-05-08_kuv_005_fi.h…

Ei ehkä pidä paikkaansa, että nelikymppiset eroaa eniten. Tuo on vaan keskimääräinen eroamisikä, keskiarvo siitä kun on eroajia kaksikymppisistä kuusikymppisiin. Itse olen eronnut n. 30 v ja n. 50 v :D

Vierailija kirjoitti:

Kenk kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_…

Tuossa mielenkiintoinen artikkeli.

Luin sattumalta eilen tilastokeskuksen erotilastoja ja kyllä se neljänkympin paikkeilla taisi olla erojen huippuvuodet.

Olkaapa hyvät! Avioeronneisuus, eli avioeronneiden määrä suhteessa naimisissa oleviin iän mukaan:

Naiset

https://www.stat.fi/til/ssaaty/2017/ssaaty_2017_2018-05-08_kuv_004_fi.h…

Miehet

https://www.stat.fi/til/ssaaty/2017/ssaaty_2017_2018-05-08_kuv_005_fi.h…

Ei ehkä pidä paikkaansa, että nelikymppiset eroaa eniten. Tuo on vaan keskimääräinen eroamisikä, keskiarvo siitä kun on eroajia kaksikymppisistä kuusikymppisiin. Itse olen eronnut n. 30 v ja n. 50 v :D

Jatkoa... Erittäin subjektiivisen minimaalisella otannalla siis omien erojeni keskiarvoikä on (30 v + 50 v)/2 = 40 v

Eka suhde kesti noin 10 v, toinen suhde noin 20 v. Toisesta suhteesta lapset. (Kestäisiköhän nykyinen 30 v; siinä vaiheessa olisi jo toinen jalka haudassa. ) Nuorilla (18-25 v) varmaankin on paljon parisuhde-eroja myös, siis ilman, että ollaan oltu naimisissa. Voi olla paljon etäsuhteita, koska mennään armeijaan tai opiskelemaan eri paikkakunnille ynnä muuta kokeilemista ja etsiskelyä vielä tuossa vaiheessa.