Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko unelmiesi mies?
11.08.2019 |
Ikää 31v. Kunnollinen, vakituisessa työssä, omistusasuja Helsingistä, käytan alkoholia vähän ja harvoin.
Harrastan pörssisijoittamista, valokuvausta ja tietokoneita, sekä lukemista vaihtelevasti (lähinnä talvisin, fantasiaa enimmäkseen englanniksi).
Perhekeskeinen, mutta lapseton. Kuulemma lämmin ihminen.
Pituutta 183cm, painoa himpun alle 90kg. Melko harteikas ja kohtalaisen vahva, muttei bodari. Partainen ja karvainen (parran siistin, karvoja en ajele). Kasvot melko tavalliset, joku joskus komeaksikin sanonut, muttei usein.
Kuinka kiinnostunut olisit?
Erityisesti alle 35v sinkkunaisten mielipiteitä mieluusti
Kommentit (196)
Vierailija kirjoitti:
Liian vanha minun makuun vaikka olenkin "vain" 26v. Myöskin inhoan karvoitusta, pidän sileäksi trimmatuista miehistä. Mielellään kaikki veks vaikkakin haaleat käsi ja jalkakarvat voin hyväksyä. Luonteesta et sanonut yhtään mitään järkevää?
Luonne on aina hankala kuvailla, mutta melko syvälliseksi ja herkäksikin voi sanoa.
Karvankasvu on sitä luokkaa, että päivittäin täytyisi sitten trimmailla varmaan, eli ei olla luotuja toisillemme 🤪😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ihan kivalta mieheltä. Minulle et tosin varmaan olisi sopiva. En halua lapsia, en osaa kuvitella pörssisijoittamista harrastuksena (sitä mitenkään vähättelemättä), ja pidän lyhyistä ja laihoista miehistä. Lisäksi olen kyllä muutenkin sulle liian vanha kun olen 40-vuotias, ja kaiken kukkuraksi myös naimisissa. Toivottavasti löydät itsellesi sopivan puolison! Rohkeasti vain treffeille.
Mikäli ei ole ole päiväkaupankävijä (jollaiseksi useimmat asiaan perehtymättömät sijoittamisen mieltävät), on siinä vaikka kuinka eri yrityksiin perehtymistä ja tulevaisuudennäkymien arviointia/arvailua ja voi tunnusluvuillakin laskeskella vaikka mitä, mikäli sellaisesta tuntee iloa saavansa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä valokuvaat?
MIKSI valokuvaat,kuvaatko järkkärillä vai kännykällä,mitä ohjelmaa käytät?
MIKSI käytät kuvankäsittelyohjelmaa?
linssilude? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä valokuvaat?
MIKSI valokuvaat,kuvaatko järkkärillä vai kännykällä,mitä ohjelmaa käytät?
MIKSI käytät kuvankäsittelyohjelmaa?
Vastasin jo tuossa edellisellä sivulla hyvin samanlaiseen kysymykseen.
Voisiko kännykällä räpsimistä oikein harrastukseksi mieltää? Eli järkkärillä ja "lasejakin" löytyy muutama.
Olikohan darktablen epävirallinen windowskäännös, jota olen nyt käyttänyt raw kuvien säätöön ja jpeg muunnokseen.
Itselle tuli mieleen omasta parisuhteesta, että oletko sillä tavalla "pihi", että kun sinulla on kumppanisi kanssa yhteinen talous, onko mielestäsi ok käyttää johonkin sinulle kiinnostavaan asiaan rahaa (esim. satasia/tonneja vaikka kameratarvikkeisiin), mutta jos kumppani saisi iloa vaihtamalla välillä (vaikka kerran vuodessa yhdet) uudet verhot, niin niiden ostamisesta näytät nyrpeää naamaa ja selvästi olet sitä mieltä että se on rahanhukkaa ja nekin rahat pitäisi käyttää perheen ja lasten hyväksi. Tai jos kumppani tykkää vaikka käydä modernin taiteen museoissa, mutta sinua eivät museot kiinnosta, niin et ikinä lähde mukaan, vaikka kumppanisi siitä ilahtuisikin. Tai sama lasten kanssakin, jos oma lapsi haluaa kitaran ja sinusta musiikki on turhaa, niin sitä ei hommata silloin.
Tuli vaan mieleen, että jos sinulla on vähemmän ystäviä, onko se siihen liittyvää, että et lähde ystävien mukaan sellaisiin juttuihin, joista et itse todella paljon pidä tai jos on jotain uutta juttua, mitä epäilet ettet tykkäisi. Odotatko että ystävien/kumppanin kuitenkin pitäisi kannustaa ja olla mukana sinua kiinnostavissa jutuissa ainakin suurimmaksi osaksi, vaikkei heitä ne eivät kiinnostaisi?
Itse löysin ikisinkkuna viihtyneen mieheni kun oltiin molemmat 29v, nyt ollaan jo pitkään eletty lapsiperhe-elämää. Meillä tällaisesta yllämainitusta teemasta vieläkin välillä keskustellaan. Mies välillä teilaa ja kyseenalaistaa jotain omia intohimojani, vaikka ne eivät vaikuta hänen ajankäyttöönsä tai maksa rahallisestikaan kuin pennosia. Esim. kirppiksiltä lastenkamojen ostelu & myynti jopa itse asiassa säästää meille paljon rahaa, mutta siellä kerran viikossa käymisestäkin alkuun naputti (kävin ilman miestä ja vielä lasten kanssa, että sai omaa aikaa), kunnes rautalangasta väännettiin aiheesta. Silti samalla itse saattaa ostaa tonnien edestä itselle jotain, minkä kokee tarpeelliseksi, mikä suurimman osan mielestä sitä ei olisi. Enkä itse puutu, jos rahat eivät ole tiukilla ja tiedän että se ilahduttaa miestä. Joku selkeä ajatusmaailmaero meillä. Ellei olisi muuten 99% niin ihana, niin tuo olisi ollut minulle ihan turn off ja eron paikka saman tien.
Eli pitää olla edes vähän kiinnostunut ja kannustaa kumppania/lapsia/ystäviä heidänkin intohimoissaan ja olla valmis myös itse edes kokeilemaan jotain ja pikkuisen venymään mukavuusalueeltaan. Lasten kanssa varsinkin joutuu sitten niin tekemään, niin tekemisen kuin rahankäytönkin suhteen. Ei voi laittaa omaa aikaa ja rahaa vain omaan itseensä ja itseä kiinnostaviin juttuihin. Pakko mennä pallokentän laidalle lapsen treeneihin, vaikka ei yhtään nappaisi. Ei voi olettaa että kumppani hoitaa ja rahoittaa tylsät jutut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselle tuli mieleen omasta parisuhteesta, että oletko sillä tavalla "pihi", että kun sinulla on kumppanisi kanssa yhteinen talous, onko mielestäsi ok käyttää johonkin sinulle kiinnostavaan asiaan rahaa (esim. satasia/tonneja vaikka kameratarvikkeisiin), mutta jos kumppani saisi iloa vaihtamalla välillä (vaikka kerran vuodessa yhdet) uudet verhot, niin niiden ostamisesta näytät nyrpeää naamaa ja selvästi olet sitä mieltä että se on rahanhukkaa ja nekin rahat pitäisi käyttää perheen ja lasten hyväksi. Tai jos kumppani tykkää vaikka käydä modernin taiteen museoissa, mutta sinua eivät museot kiinnosta, niin et ikinä lähde mukaan, vaikka kumppanisi siitä ilahtuisikin. Tai sama lasten kanssakin, jos oma lapsi haluaa kitaran ja sinusta musiikki on turhaa, niin sitä ei hommata silloin.
Tuli vaan mieleen, että jos sinulla on vähemmän ystäviä, onko se siihen liittyvää, että et lähde ystävien mukaan sellaisiin juttuihin, joista et itse todella paljon pidä tai jos on jotain uutta juttua, mitä epäilet ettet tykkäisi. Odotatko että ystävien/kumppanin kuitenkin pitäisi kannustaa ja olla mukana sinua kiinnostavissa jutuissa ainakin suurimmaksi osaksi, vaikkei heitä ne eivät kiinnostaisi?
Itse löysin ikisinkkuna viihtyneen mieheni kun oltiin molemmat 29v, nyt ollaan jo pitkään eletty lapsiperhe-elämää. Meillä tällaisesta yllämainitusta teemasta vieläkin välillä keskustellaan. Mies välillä teilaa ja kyseenalaistaa jotain omia intohimojani, vaikka ne eivät vaikuta hänen ajankäyttöönsä tai maksa rahallisestikaan kuin pennosia. Esim. kirppiksiltä lastenkamojen ostelu & myynti jopa itse asiassa säästää meille paljon rahaa, mutta siellä kerran viikossa käymisestäkin alkuun naputti (kävin ilman miestä ja vielä lasten kanssa, että sai omaa aikaa), kunnes rautalangasta väännettiin aiheesta. Silti samalla itse saattaa ostaa tonnien edestä itselle jotain, minkä kokee tarpeelliseksi, mikä suurimman osan mielestä sitä ei olisi. Enkä itse puutu, jos rahat eivät ole tiukilla ja tiedän että se ilahduttaa miestä. Joku selkeä ajatusmaailmaero meillä. Ellei olisi muuten 99% niin ihana, niin tuo olisi ollut minulle ihan turn off ja eron paikka saman tien.
Eli pitää olla edes vähän kiinnostunut ja kannustaa kumppania/lapsia/ystäviä heidänkin intohimoissaan ja olla valmis myös itse edes kokeilemaan jotain ja pikkuisen venymään mukavuusalueeltaan. Lasten kanssa varsinkin joutuu sitten niin tekemään, niin tekemisen kuin rahankäytönkin suhteen. Ei voi laittaa omaa aikaa ja rahaa vain omaan itseensä ja itseä kiinnostaviin juttuihin. Pakko mennä pallokentän laidalle lapsen treeneihin, vaikka ei yhtään nappaisi. Ei voi olettaa että kumppani hoitaa ja rahoittaa tylsät jutut.
En vielä ole päässyt varsinaisesti yhteen asumaan seurustelujen puitteissa, kun exllä oli omistusasuntonsa myös. Vietettiin aikaa vähän vuoronperää kummankin kämpillä.
En yleensä tuhlaa kameravarusteisiinkaan. Nyt kolmen vuoden aikana on mennyt noin 1600€, kun käytettynä vähitellen objektiiveja hankkinut ja tietokoneenkin kasaan keskimäärin harvemmin kuin kerran kolmeen vuoteen noin 1500€ budjetilla. Sisustukseen toisaalta rahaa on mennyt hieman (5000-6000€?). Ostan mieluummin laadukasta harvemmin ja kalliimmalla, mutta aina tinkien ja tarjouksia hyödyntäen oikeastaan.
sinäkö olit se röllipeikko seurasaaressa taannoin??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
sinäkö olit se röllipeikko seurasaaressa taannoin??
Tuskin. Parta ei hapsota ja en ole käynyt seurasaaressa miesmuistiin.
Olet sä aika helmi! Yhä vielä vastailet asiallisesti ja kärsivällisesti, vaikka AV-mammat vattuilee, minkä kerkiävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet sä aika helmi! Yhä vielä vastailet asiallisesti ja kärsivällisesti, vaikka AV-mammat vattuilee, minkä kerkiävät.
En tiedä miksi jaksaisin vittuuntua. Aina näinkin ehkä jotain voi naisen spyykkeestä oppia lisää.
Ihan kivan kuuloinen mieshän aloittaja on. Jos ajatellaan unelmien miestä, niin se on aika paljon sanottu. Ihminen muuttuu yleensä unelmien mies/naisystäväksi rakastumisen myötä. Harva varmaan on unelmiensa miestä miettiessään päätynyt tismalleen aloittajan kuvailemiin ominaisuuksiin. Se unelmajuttu tulee siitä, kun persoonat kohtaavat ja tuntuu siltä, että on löytänyt sielunkumppaninsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi kiinnostunut, johtuu siitä ettet juo alkoholia. En voisi elää kuivakurkun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En olisi kiinnostunut, johtuu siitä ettet juo alkoholia. En voisi elää kuivakurkun kanssa.
Jos ei yksi tai kaksi lasillista joskus seurassa riitä, varmaankin olen liian kuiva sen suhteen sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kivan kuuloinen mieshän aloittaja on. Jos ajatellaan unelmien miestä, niin se on aika paljon sanottu. Ihminen muuttuu yleensä unelmien mies/naisystäväksi rakastumisen myötä. Harva varmaan on unelmiensa miestä miettiessään päätynyt tismalleen aloittajan kuvailemiin ominaisuuksiin. Se unelmajuttu tulee siitä, kun persoonat kohtaavat ja tuntuu siltä, että on löytänyt sielunkumppaninsa.
Kuten jo eilen illalla mainitsin otsikko on lähinnä vitsinä liioiteltu ja ironiaa menestyksestäni parisuhteen etsinnässä. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi kiinnostunut, johtuu siitä ettet juo alkoholia. En voisi elää kuivakurkun kanssa.
Jos ei yksi tai kaksi lasillista joskus seurassa riitä, varmaankin olen liian kuiva sen suhteen sinulle.
Näinhän juuri sanoin.
Tsemppiä seuranhakuun!
/136
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kivan kuuloinen mieshän aloittaja on. Jos ajatellaan unelmien miestä, niin se on aika paljon sanottu. Ihminen muuttuu yleensä unelmien mies/naisystäväksi rakastumisen myötä. Harva varmaan on unelmiensa miestä miettiessään päätynyt tismalleen aloittajan kuvailemiin ominaisuuksiin. Se unelmajuttu tulee siitä, kun persoonat kohtaavat ja tuntuu siltä, että on löytänyt sielunkumppaninsa.
Kuten jo eilen illalla mainitsin otsikko on lähinnä vitsinä liioiteltu ja ironiaa menestyksestäni parisuhteen etsinnässä. :)
En ottaisi sitä ihan vitsinä, jos olisin sinä. Jokainen ansaitsee olla oman kumppaninsa unelma, eikä vain kelvollinen vaihtoehto. Siinä mielessä kannattaa kyllä etsiä naista, joka sivelee ihastuneena partaasi ja tulee iloisena mukaan valokuvausretkille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi kiinnostunut, johtuu siitä ettet juo alkoholia. En voisi elää kuivakurkun kanssa.
Jos ei yksi tai kaksi lasillista joskus seurassa riitä, varmaankin olen liian kuiva sen suhteen sinulle.
Näinhän juuri sanoin.
Tsemppiä seuranhakuun!
/136
Aina tosin olen hieman ihmetellyt, miksi se että joku ei juo (tai kontroloi juomisensa tarkoin) niin häiritsee ihmisiä?
Osaisitko valaista asiaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kivan kuuloinen mieshän aloittaja on. Jos ajatellaan unelmien miestä, niin se on aika paljon sanottu. Ihminen muuttuu yleensä unelmien mies/naisystäväksi rakastumisen myötä. Harva varmaan on unelmiensa miestä miettiessään päätynyt tismalleen aloittajan kuvailemiin ominaisuuksiin. Se unelmajuttu tulee siitä, kun persoonat kohtaavat ja tuntuu siltä, että on löytänyt sielunkumppaninsa.
Kuten jo eilen illalla mainitsin otsikko on lähinnä vitsinä liioiteltu ja ironiaa menestyksestäni parisuhteen etsinnässä. :)
En ottaisi sitä ihan vitsinä, jos olisin sinä. Jokainen ansaitsee olla oman kumppaninsa unelma, eikä vain kelvollinen vaihtoehto. Siinä mielessä kannattaa kyllä etsiä naista, joka sivelee ihastuneena partaasi ja tulee iloisena mukaan valokuvausretkille.
Niin. Esimerkki osasta huumorintajuani. Karnevalisoin suurimmat toiveeni, jotta niilla ei voida haavoittaa minua. Hieman melankolista hauskuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi kiinnostunut, johtuu siitä ettet juo alkoholia. En voisi elää kuivakurkun kanssa.
Jos ei yksi tai kaksi lasillista joskus seurassa riitä, varmaankin olen liian kuiva sen suhteen sinulle.
Näinhän juuri sanoin.
Tsemppiä seuranhakuun!
/136
Aina tosin olen hieman ihmetellyt, miksi se että joku ei juo (tai kontroloi juomisensa tarkoin) niin häiritsee ihmisiä?
Osaisitko valaista asiaa?
Voin vastata omasta puolestani: seurustelin 3,5 vuotta absolutistin kanssa. Olin itsekin ne vuodet kokonaan juomatta, mutta alkoholi rajoitti elämäämme enemmän kuin se on rajoittanut yhdenkään juovan ihmisen kanssa. Emme voineet mennä edes risteilyille, kun hän ei halunnut olla paikoissa, joissa on (myös) humalaisia ihmisiä. Se jatkuva omahyväisyys ja itsekorostus ja ehdottomuus sai aikaan, etten enää ikinä seurustelisi ihmisen kanssa, joka katsoo tarpeelliseksi mainita, ettei käytä alkoholia.
eri
Alue: Aihe vapaa
Kuulostat ihan kivalta mieheltä. Minulle et tosin varmaan olisi sopiva. En halua lapsia, en osaa kuvitella pörssisijoittamista harrastuksena (sitä mitenkään vähättelemättä), ja pidän lyhyistä ja laihoista miehistä. Lisäksi olen kyllä muutenkin sulle liian vanha kun olen 40-vuotias, ja kaiken kukkuraksi myös naimisissa. Toivottavasti löydät itsellesi sopivan puolison! Rohkeasti vain treffeille.