Aiotteko mennä katsomaan Once upon a time in Hollywood - leffan (Manson murhat)?

Oscar-jahtia arvelen minäkin pääsyyksi melko heikkoon kokonaisesitykseen. On siinä hyviäkin hetkiä, sen verran rautainen tekijä Tarantino joka tapauksessa on.

Mutta paljon/liikaa puutteita, jotta nousisi parhaimpien Tarantinojen tasolle.

Tarantino itsessään on melkoinen ihme Hollywoodissa. Todellakin omanlaisensa tekijä ja oman tiensä kulkija. Uniikki, tunnistettava tyyli. Siksi puhutaankin aina Tarantino-leffoista...

Leffassa oli jonkin verran höttöä, mutta mielestäni Pittin ja DiCaprion roolisuoritukset olivat hyviä - erityisesti Pitt loisti roolissaan. Leffasta olisi helposti voinut leikata vaikka 30 min pois niin olisi ollut tiiviimpi. Taten rooli oli hyvin pinnallinen, lähinnä hymyilyä, kaupungilla kävelyä ja oman leffansa katsomista leffateatterissa - ei minkäänlaista substanssia - kai Tate oli muutakin kuin hymyilevä nukke?

Vierailija kirjoitti:

Käytiin vaimon kanssa katsomassa heti ensi-illassa. Tarantino-faneja olemme molemmat. Valitettavasti pidämme sitä huonoimpana Tarantinona, jopa huonompana kuin Jackie Brown. Tämä arvio oli meille itsellemmekin melkoinen yllätys - ja luonnollisesti pettymys. Brad Pittin ja Leonardo da Caprion kemioita ei vain saada pelaamaan kunnolla yhteen. Yleisesti ottaen kävi mielessä, että nyt Tarantino hakee Oscareita.

Vastaavasti Kill Billiä pidän hänen parhaimpana teoksenaan, parhaimpana koskaan tehtynä elokuvana. Luen ykkös- ja kakkososan yhdeksi kokonaisuudeksi.

Jackie Brown on paras, varsinkin soundtrack on superhyvä. Kill Bill on toiseksi paras, tykkään mol. osista. Kosto on ihana teema.

Pidin Once-Uponistakin. Tykkään 60-luvusta ja leffan yllättävä loppuratkaisu oli nerokas, sehän veti Mansonilta pois kaiken kunnian. Tykkään myös Brad Pittistä ja Margot Robbiesta, joten pakkohan tästä oli tykätä. Ja olipahan mielenkiintoinen kuvaus hipeistä. Rikollisia laiskoja narkomaaneja kaikki leffan mukaan.

Edelleen eri mieltä Pittin ja DiCaprion osalta. Homma oli toki kaikin puolin pedattu heille, mutta itse elokuvassa kaksikon kemiat eivät ole parhaat mahdolliset, diplomaattisesti ilmaistuna.

Pulp Fiction -kaksikon voisi mainita esimerkkinä erittäin toimivista kemioista. Kun rima asetetaan tähän, pari Pitt-DiCaprio ei siihen yllä.

Tarantino on aina ollut itsekeskeinen elokuvissaan, hän toteuttaa ensisijaisesti itseään kuin ajattelee katsojia - elokuva on lähes sietämättömän pitkä. Elokuva kertoo yhden aikakauden lopusta mutta suuremmaksi tarinaksi nousee kahden miehen pitkä ystävyys. Brad Pitt on huikea, vähäeleinen ja huvittunut, tyytyy kohtaloonsa stoalaisesti.

Tarantino onnistuu täydellisesti vangitsemaan menetyksen tunteen, sen hetken ennen kuin kaikki muuttuu lopullisesti.

"Jackie Brown on paras."

Ja minusta huonoin. Vaikka on siinäkin hetkensä.

Haikean kaunis ja melankolinen, hieno elokuva. Tarantinolainen teema epäoikeudenmukaisuudesta ja hyvityksestä vääryyttä kärsineelle taas keskeinen. Hollywood, naisviha, hyvästijättö menneelle - minusta tässä oli ohjaajan vastaus, ehkä jopa anteeksipyyntö, viime vuosina esillä olleeseen arvosteluun liittyen.

Tarantinon parhaita ehdottomasti, ja se ei ole vähän se.

Ei minustakaan ollut Tarantinon parhaita eikä varmaan tarvitse toista kertaa katsoa, mutta pidin tästä kyllä omalla tavallaan.

Tulin lopussa hyvin surulliseksi, vaikka yleensä minua kiehtovat murhat ja muut. Todellisuudessa tämä oli vain niin raakalaismainen teko ja loppuratkaisu jotenkin korosti oikeiden tapahtumien hirveyttä. Sharon Tate oli kuvattu kauniisti, vaikka osa olikin pieni. Eihän tämä ollut elokuva hänestä vaan nimenomaan tästä fiktiivisestä ex-tähdestä (DiCaprio).

Viehättävä ajankuva, mielenkiintoisia yksityiskohtia. Jotain olisi voinut kyllä jättää poiskin ilman, että juoni olisi siitä kärsinyt. Siinä mielessä ei siis kuitenkaan "täydellinen taideteos".

Elokuvan tunnelma oli hyvä, tarina pitkästyttävän tylsä.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa Tarantinon elokuvista on aivan täyttä sontaa, ihmetellä täytyy miten on saanut niin suuren suosion Hollywoodissa, onko Hollywood oikeasti niin mätä kuin väitetään?

Kommunisti

Oli siinä ihan hyviä hetkiä. Kumpikaan näyttelijä ei ole kuulunut suosikkeihini enää aikuisena (teininähän niiden perään kuolasi, kun tekivät juuri teinitytöille suunnattuja leffoja), mutta yllättivät ihan positiivisesti aina välillä. 

Pidin siitä lopusta, kun huomasin, että tositarinasta on poikettu aika paljon.

Katoin kolme kertaa puolen vuoden aikana. Ensin petyin, sitten totuin, kolmannella tykkäsin. En tiedä miksi tämä ei itsellä toiminut ensiksi.