Uusperheen vanhemmat

Meillä on samat kasvatusperiaatteet. Ei tule erimielisyyksiä. Samat säännöt lapsille, mutta kumpikin komentaa niitä omiaan.

Vaikeaa on. Molemmat sanoo omilleen ja miestä tuntuu ärsyttävän kun pyydän sanomaan lapselleen. Voisi olla huonomminkin ja voisi olla paremminkin. Suht samoihin sääntöihin pyritään mutta ei kaikessa. Todetaan välillä lapsille että toisella on toisenlainen tapa ja meillä tällainen. Ikäerot helpottaa perustelemisia.

En olisi muuttanut yhteen jos olisin tiennyt millaista tämä on. Uskoni oli naiivia. Mulla oli mahdollisuus valita ole elämä lasten kanssa mutta taloudellisista syistä päädyimme tähän ratkaisuun mikä on huono. Meillä kummallakaan kun ei oikein ole eksät kuvioissa niin lapsivapaata ei ole mitenkään kovin paljoa.

Neuvoni on että ei kannata muuttaa yhteen. Vaikka sitä ei etukäteen tajuakaan. Me oltais voitu se 10 vuotta odottaa.

Toki yhdessä asuminen helpottaa taloutta ja kodin ylläpitämistä muutenkin paljon kun kaikki jaetaan. Mutta silti en enää valitsisi tätä jos voisin pakittaa vielä.

Meillä on kummankin lapset suunnilleen saman ikäisiä (alakoulussa) ja yksi yhteinen. Yhteenmuutettaessa istuttiin yhteen ja sovittiin meidän perheen säännöt, jotka pätee kaikkiin. Yhtä köyttä vedetään ja kaikki sujuu hyvin.

Mun kokemus on se, että niin kauan kun ei ole yhteisiä lapsia, niin homma voi toimia. Sen jälkeen lapset on väistämättä eriarvoisessa asemassa. En suosittele uusperheen perustamista kenellekään.