Ateisti vanhemmat, miten suhtaudutte lastenne kiinnostukseen uskonnollisiin asioita kohtaan?

Kaikenlainen kiinnostus on aina hyvästä.

Meillä on agnostikko/ateistiperheesä opetettu, että äiti ja isä on tätä mieltä, mutta sitten on myös olemassa ihmisiä jotka uskoo näin ja toiset taas näin ja että kaikkien uskomusta kuitenkin kunnioitetaan. 

Jaha. Taas valehdellaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on agnostikko/ateistiperheesä opetettu, että äiti ja isä on tätä mieltä, mutta sitten on myös olemassa ihmisiä jotka uskoo näin ja toiset taas näin ja että kaikkien uskomusta kuitenkin kunnioitetaan. 

Meillä sama, paitsi etten ole edes opettanut erityisesti, että äiti ajattelee näin tai näin. Kumpikin lapsi on käynyt rippikoulun omasta halustaan ja toinen on uskossakin ymmärtääkseni. He ovat jo aikuisia. 

Molemmat lapset uskoi pienenä jumalaan (kaiketi seurakunnan kerhossa oli kerrottu siitä), se oli ihan ookoo enkä kyseenalaistanut, saati alkanut saarnata että jumalaa ei ole. Ainoastaan kysyttäessä kerroin oman mielipiteeni, ja selitin että jotkut on uskossa, joita on useammanlaisia. Ovat sitten itse ajatelleet asiaa ja tulleet siihen tulokseen, että on varsin epätodennäköistä, että jumalaa olisi.

Senkun sekoaa ihan vapaasti kunhan siitä ei koulunkäynti tai muu normaali elämä häiriinny. 

Isä hakkasi, äiti raivosi ja itki. Hakeuduin itse huostaan.

On luonnollista kiinnostua erilaisista maailmanselitysmalleista ja filosofioista.

Kannustan lastani tutustumaan eri uskontoihin ihan yleissivistyksenkin takia ja koska se auttaa ymmärtämään ihmisiä, joilla on erilainen maailmankuva kuin itsellä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on agnostikko/ateistiperheesä opetettu, että äiti ja isä on tätä mieltä, mutta sitten on myös olemassa ihmisiä jotka uskoo näin ja toiset taas näin ja että kaikkien uskomusta kuitenkin kunnioitetaan. 

Meillä myös näin.