Samuijji, miksi konkurssiuhka?

Suomessa pitäisi pystyä suunnittelemaan, kaupallistamaan ja tuottamaan edes yksi menestyvä vaatemerkki, ja en nyt tarkoita marimekkoa. Jotain Clairen tms Sandin tyylistä, jonka konseptipuodit sitten myisivät ja löytyisivät eurooppalaisista tavarataloista.

Nyt on vaan jotain TEAK-kummajaisia Milanon muotiviikoilla - Suomessa hypetetään mutta i kyvykkyyttä suunnitella ja tuotteistaa myyvää mallistoa.

Vierailija kirjoitti:

Pistää kyllä vihaksi, että Samuji, joka panostaa kankaisiin, laatuun ja valmistukseen (valmistus Euroopassa ja laadukkaat kankaat mm. Japanista), joutuu ehkä mahdollisesti (toivottavasti ei) lopettamaan toimintansa kokonaan sillä välin, kun huonolaatuista pa*kaa tuotetaan ketjutuotannossa epäinhimillisissä olosuhteissa lapsityövoimalla toisella puolella maapalloa halpojen brändien toimesta. Joo, New York oli myös mun mielestä aika paha huti (itse olisin harkinnut kaupan avaamista esim. Ruotsiin, Tanskaan tai Japaniin, joissa Samujin kaltaista muotia arvostetaan. Yhdysvalloissa on kuitenkin paljon erilaisempi maku lähes kaikessa kun verrataan Suomea ja Yhdysvaltoja, erityisesti jos puhutaan muodista ja vaatteista) ja ihmettelin aikoinaan sitä jo silloin, kun se avattiin sinne.

Kuitenkin toivon sydämeni pohjasta, että Samuji oppii virheistään ja pystyisi jollakin tavalla jatkamaan tuotantoaan. Olisi sääli, jos Samuji poistuisi kokonaan kuvioista enkä halua edes ajatella asiaa kun kyseessä kuitenkin yksi lempimerkeistäni :) Tsemppiä Samuji <3

Minä arvostan kyllä tuollaisia arvoja (laatu, eettisyys jne.), mutta Samujin tuotteista suurinosa on hinnoiteltu kuin high end fashion vaatteet, vaikka ne eivät designiltaan vetoa sellaiseen asiakasryhmään. Eettisiä ja ekologisia laatuvaatteita saa puolet halvemmallakin.

Vierailija kirjoitti:

HS artikkelin luettuani menin heti Samujin nettikaupan sivuille, kun halusin osaltani auttaa ahdinkoa ja ostaa pitkäikäisiä klassikkokuteita. Mutta en löytänyt mitään ostettavaa. Muutaman tuhat € olisin laittanut, jos jotain mulle sopivaa olisi löytynyt, kun en mahdolliseen Samujussin pohtimaan sijoituskuvioon halua.

Olen 165 cm, keskivartalotukeva, keski-ikäinen nainen, akateeminen, hyvä työ ja 100 000 € vuositulo.

2/3 suomalaisista naisista on ylipainoisia, keskimitta 165 cm. Vajaamittaiset, laatikkomaiset paidat ja nilkkapituiset mekot ja sadetakit on kivoja laihoilla teinitytöillä - heiltä vain maksukyky puuttuu.

Mitä vaatemerkkejä suosit?

Vierailija kirjoitti:

Ihan näin merkonomina tuntuu kyllä tosi kummalta, että joku pykää liikkeen pystyyn, eikä laskeskele etukäteen että paljonko pitäisi tuloja tulla että pääsisi plussan puolelle. Ja millä logiikalla muka suomalainen brändi on tunnettu jossain New Yorkissa? Kyllä siellä on ihan OIKEASTIKIN tunnettuja brändejä.

Varmaan sillä logiikalla, että esim Meryl Streepillä oli Samujin vaatteita. Mutta eihän ne kato ameriikoissa tuollaista nobodya tunne.

Streephän ei ole oikea nainen ensinkään, jos se pystyy Samujin vaatteita käyttämään. Hällä kun ei ole vatsaa, rintoja eikä lantiota.

Kuinka moni merkonomi tuntee muotiteollisuuden kiemurat? Paljonko pitää investoida ja markkinoida aluksi, että edes joku kiinnostuu? Sitä ei nyt vaan saa jollain t-paidoilla aikaiseksi, joita myydään Prismassa.

En itse lähtisi laskemaan merkonomin varaan oman vaatemerkin tulevaisuutta. Kuinka moni merkonomi on käynyt Pariisin muotimessuilla, New Yorkin muotiviikoilla tai Italiassa miesten muodin tapahtumassa? Ei yksikään. Siinä on sitä alan kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan näin merkonomina tuntuu kyllä tosi kummalta, että joku pykää liikkeen pystyyn, eikä laskeskele etukäteen että paljonko pitäisi tuloja tulla että pääsisi plussan puolelle. Ja millä logiikalla muka suomalainen brändi on tunnettu jossain New Yorkissa? Kyllä siellä on ihan OIKEASTIKIN tunnettuja brändejä.

Varmaan sillä logiikalla, että esim Meryl Streepillä oli Samujin vaatteita. Mutta eihän ne kato ameriikoissa tuollaista nobodya tunne.

Streephän ei ole oikea nainen ensinkään, jos se pystyy Samujin vaatteita käyttämään. Hällä kun ei ole vatsaa, rintoja eikä lantiota.

Kuinka moni merkonomi tuntee muotiteollisuuden kiemurat? Paljonko pitää investoida ja markkinoida aluksi, että edes joku kiinnostuu? Sitä ei nyt vaan saa jollain t-paidoilla aikaiseksi, joita myydään Prismassa.

En itse lähtisi laskemaan merkonomin varaan oman vaatemerkin tulevaisuutta. Kuinka moni merkonomi on käynyt Pariisin muotimessuilla, New Yorkin muotiviikoilla tai Italiassa miesten muodin tapahtumassa? Ei yksikään. Siinä on sitä alan kokemusta.

Kannattaisi käydä konsultoimassa Tanskassa tai Ruotsissa miten he saavat vaatemerkkinsä tunnetuiksi ja tekevät samalla paljon rahaa. Siihen ei messumatkojen tutustumiset riitä, vaan pitää osata tuotteistaa ja markkinoida, ja myös laskea näihin realistinen budjetti.

Lähes 2 vuotta eläkevakuutusmaksua maksamatta

Minä olen akateeminen asiantuntija vaativalla erikoisalalla,  tienaan reilusti yli 100000 vuodessa.

Ostaisin mielelläni tuolta vaatteita jos sopisi minulle ,olen  170cm ja painoa yli sata , eli ihan normaali nainen omasta mielestä.

Boss, Sand, Marimekko, Marella, MaxMara, FilippaK, Rils, Calvin Klein... näitä viimeeksi ostanut ja löytyy keskustan kivijalkaliikkeistä ja Stockalta. Haluan kaupassa kokeilla päälle- tällä kropalla nettikaupasta tulee huteja. Töissä pitää olla siisti ja edustamistakin. Mielelläni Samujiin pukeutuisi- nuo em. merkit aika hengettömiä, tätimäisiäkin

Just tätä ihmettelen monien (mies)suunnittelijoiden mallistoissa: pikkupojan kropalla suunniteltuja vaateita.

Jos joku pystyisi tekemään hyvännäköistä ja hyvin kaavoitettua runsaalle naiselle-siinä olisi markkinarako. Huippumallin päällä mökkiverkkaritkin on hyvännäköiset

Vierailija kirjoitti:

Minä olen akateeminen asiantuntija vaativalla erikoisalalla,  tienaan reilusti yli 100000 vuodessa.

Ostaisin mielelläni tuolta vaatteita jos sopisi minulle ,olen  170cm ja painoa yli sata , eli ihan normaali nainen omasta mielestä.

Juuh, ihan normaali sadan kilon keijukainen.

Samuijin vaatteisiin pitää olla tosi siro ja täydelliset mittasuhteet että voi harkita. Muuten näyttää kamalalta. Mulla on kyllä pitkät sääret, 170 cm olen ja housujen on oltava 34 tuumaisia. Mekoissa vyötärö sattuu aina väärään paikkaan. Ja housut liian lyhyitä. Ja napapaitamallit sopii kyllä teineille mutta ei aikuisille. Teineillä on varaa lähinnä HM hintatasoon.

Samujille tuli ale. Ei kannata ostaa netistä kun tuotetta ei saa ja rahat menee. Kaupasta voi katsella.

Nykyään laihuus on harvinaista, 70 luvulla olisi ollut enemmän kysyntää?

Ihailen Samujin vaatteita aina kuvissa, mutta on totta että keskimittaisella, L-kokoisella naisella mallit ovat todella epäimartelevia. Näyttäisin vanhalta matamilta niissä.

Onko Samu maksanut liikaa muotibloggaajille merkin markkinoinnista ja jättänyt eläkemaksut maksamatta? Nämä some-vaikuttajathan merkkiä ylistävät ja tekevät yhteistyötä harva se viikko. Ilmeisesti suomalaisbloggaajat eivät ole tarpeeksi vaikuttavia influenssereita, jotta merkin myynti olisi kasvanut. Bloggareiden nuoret seuraajat eivät ehkä tienaa tarpeeksi.

Tuo NYC:n liikkeen kk-vuokra oli kyllä järjetön. Eikö olisi voinut perustaa sitä ensin jonnekin edullisemmalle paikalle ja siirtyä parempaan lokaatioon vasta sitten kun tunnettuus USA:ssa kasvaa. Tai keskittyä ensin pelkästään verkkomyyntiin ja pop up -putiikkiin.

Influensserit hehkuttaa joo, ne nuoret lukee mutta ei oo varaa. Mammat 40-60, olisi varaa mutta kun ei oo enää vartaloa.

Samu tekee teineille luksusmerkkiä. Eipä toimi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taiteilijasielu joka olisi kaivannut businessälykön pitelemään ohjista.

Toi on kyllä niin klisee, että ei voisi olla sekä taiteilija että ymmärtää taloudesta.

Lahden Muotoiluinstituutin teollisen pukusuunnittelun linja oli ainakin ennen vanhaan nimenomaan se oppilaitos, jossa mallistojen suunnitteluilla olivat tiukat raamit koska teollinen pukusuunnittelija ei ole sama kuin muotitaiteilija. Siellä korostettiin sitä, että jokainen sauma ja yksityiskohta maksavat mallistossa. Tarkoitus oli oppia suunnittelemaan vaatteita teollisesti tuotettavina mallistoina. Jokainen vaatteidenvalmistuttaja antaa tiukat taloudelliset ja muut raamit teolliselle pukusuunnittelijalle.

Ennen Taideteollisesta korkeakoulusta pyrittiin nimenomaan muotitaiteilijan uralle eikä teollisen pukusuunnittelijan uralle. Pukutaiteilija voi suunnitella ja teettää/tehdä itse yhdelle ihmiselle yksilöllisen vaatteen. Jukka Rintala on menestynyt sillä saralla todella hyvin ottaen huomioon sen, kuinka pieni markkina-alue Suomi on.

Eipä se Rintalakaan mikään taloudellinen riemuvoitto ole ollut...

Vierailija kirjoitti:

Onko Samu maksanut liikaa muotibloggaajille merkin markkinoinnista ja jättänyt eläkemaksut maksamatta? Nämä some-vaikuttajathan merkkiä ylistävät ja tekevät yhteistyötä harva se viikko. Ilmeisesti suomalaisbloggaajat eivät ole tarpeeksi vaikuttavia influenssereita, jotta merkin myynti olisi kasvanut. Bloggareiden nuoret seuraajat eivät ehkä tienaa tarpeeksi.

Tuo NYC:n liikkeen kk-vuokra oli kyllä järjetön. Eikö olisi voinut perustaa sitä ensin jonnekin edullisemmalle paikalle ja siirtyä parempaan lokaatioon vasta sitten kun tunnettuus USA:ssa kasvaa. Tai keskittyä ensin pelkästään verkkomyyntiin ja pop up -putiikkiin.

Ikävä vielä että joutuu ihmettelemään, että ei ole ymmärretty allekirjoitetun vuokrasopimuksen tekstiä tilan irtisanomisen ehdoista. Aika taiteellisesti on nyt soitellen sotaan lähdetty, mutta aina voi avata Jenkeissä pikkupankkiin tilin, ja ylimääräiset varat siirrellä sinne jos haluaa. Tiedän joitain Amerikan valloitusta tehneitä yrittäjiä, ja tämä on ollut yksi keskeinen tekijä jenkkitappioiden ”käsittelyssä”.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista. Tunnen Samun ja yksityiselämässään hän käyttää toisia ihmisiä, on minulle ja monille muille velkaa ja sain tietää liian myöhään, ettei hän edes aikonut maksaa takaisin. Kukaan ei varoittanut, kun Samu on _niiiin_ kiva ja mukava. Olisi köyhä työtön mielellään käyttänyt ne rahan omiin menoihin. Että terkkuja vaan sulle Samu entiseltä kaverilta.

Huh huh.

Miksi suomess ei osata suunnitella muita kuin hirveitä kaapu-laatikkovaatteita? Usein sellaisia, että malli on sama vauvasta mummoon.

Sitä ihmettelen että kun on tehty pitkä vuokrasopimus ja kallis ei ole ymmärretty mihin on sitouduttu.