Viikonlopun kunniaksi KÄNNIMOKAT-ketjua tulille. Oksensitko anopin kenkään, suutelitko väärää ihmistä?

Vierailija kirjoitti:

Täytin tällä viikolla 18, joten ne mun mokat on tulossa varmaan tänä viikonloppuna...

No, niin... siitä se alkaa... ))

Mun parhaat (tai pahimmat) kännisekoilut menee kyllä ikävuosiin 15-25, nykyisin otetaan iisimmin. Teininä oltiin menossa festareille ja facen kautta löydettiin kimppakyytiseuraa. Meillä oli tietysti omat viinat mukana, joita kaverin kanssa alettiin kiskoa jo autossa. Bassot oli täysillä ja fiilis oli kova. Jossain vaiheessa keskustelu meni seksiin ja sitten tää kuski pysäytti ja aukasi housunsa. Mun kaveri oli ihan yök, en varmaan tohon koske, joten mä sitten imin sen kuskin kullia ja mun kaveri meni yökkäilemään ulos. Reissun jälkeen mies koitti vielä ehdottaa tapaamista facen kautta, mutta mä vain halusin unohtaa koko automatkan. Olin silloin 15-v.

Parikymppisenä menin baarista kännipanolle täysin tuntemattoman miehen kotiin. Toimituksen jälkeen mies sammui melko pian ja mä tajusin, että olen ainakin 5 kilsan päässä keskustasta rahattomana ja puhelimesta akku dead. Otin sitten yhden pullon mukaan ja sitä hörppien lähdin kävelemään takasin keskustaan. Aikani hortoiltua huomasin läheisellä rannalla jengiä ja huomasin siellä tuttuja kaveripoikia, joilta meinasin mennä pummaaman lisää viinaa tai kyytiä tai whatever. Homma meni siihen, että poltettiin siellä rannalla jotain vähän vahvempaakin ja päädyin panemaan vielä kahta niistä hippipojista siellä rannalla. Mitään kimppapanoja nämä eivät olleet vaan ihan iisiä perusseksiä. Kello oli silloin jotain 6 aamulla ja lopulta yks näistä rantapanoista saattoi mut kävellen kotiin. Myöhemmin seurustelin lyhyen aikaa toisen panon kanssa ja hänen kanssaan kokeiltiin sitten kimppaa ihan selvinpäinkin (kolmas osapuoli oli kuitenkin tuolloin eri kuin silloin rannalla) Tuon "Illan saldo" oli se, että olin harrastunut känniseksiä kolmen eri tyypin kanssa. 

Kerran menin kännissä harrastamaan seksiä yhden ennestään tuntemattoman tyypin autoon. Laitettiin joku takki ja viltti siihen näkösuojaksi ja oltiin ihan täydessä touhussa kun joku koputti ikkunaan ja ulkoa kuului naurunrämäkkää. Nolompi yllätys oli kun menin opiskelubileistä baaripokan luo panemaan ja oltiin siinä sohvalla mä miehen päällä ja yhtäkkiä paikalle tulee miehen kämppäkaveri kahden tytön kanssa, jotka molemmat ovat naamatuttuja opiskelupaikalta. Mä loikkaan siitä päältä pois ja kuuluu vain sellainen kiusallinen pillupieru-molskis-ääni. Tämän episodin jälkeen sain hyvin pitkään viekkaita hymyjä koulun käytävillä.

Sitten oli taas näitä baarimiehiä, jotka panon jälkeen ja promillien kadottua näyttivätkin ihan kamalilta. Päivänvalossa tai loisteputkien valossa tyyppi olikin muuttunut liian vanhaksi, liian kamalaksi, prinssistä rupikonnaksi vaikka monesti seksissä ei ollut mitään moittimista. 

Menin kaverini luokse yöksi, kun kotiin oli niin pitkä matka. Kaverini asui tuolloin vanhempiensa luona. Olin aivan järkyttävässä humalassa. Olin sitten jossain vaiheessa yöllä herännyt vessahätään ja jostain syystä saanut idean pa skoa kaverini huoneessa olevalle sohvalle. Aamulla en keksinyt mitään syytä teolleni, mutta epätoivoisesti yritin pyyhkiä sitä itseään pois vessapaperilla, etteivät kaverin vanhemmat huomaisi.

- Poikakaverini, nyk. aviomies ei suostunut hakemaan minulle kiskilta kännimässyä joten söin punajuuria ja oksensin sitten kuudennen kerroksen parvekkeelta. Näytti siltä kuin verta olisin oksentanut!

- Olin mennyt kaverin kanssa ravintolaivaan kahville ja päädyimme juomaan puoliksi kannullisen sangriaa sekä jallushotteja. Kaatuilin matkalla pyörällä kotiin ja olin ihan mustelmilla sekä ruhjeilla mutta jollain ihmeellä selvisin  perille. Seuraavana aamuna oli asuntonäyttö klo 10,  siis me menimme katsomaan yhtä asuntoa ja minä olin yltä päältä mustelmainen sekä kankkusessa..  Mieheni oli tosi pettynyt ja vihainen kun olin kuitenkin tiennyt siitä asuntonäytöstä etukäteen.

- Tissuttelin kevätsiivousta tehdessä  lahjaksi saamaani juomasekoitusta joka olikin petollisen vahvaa ,maistui limulta mutta prosentteja oli kuin kossussa. Siivouksen jälkeen kun menin laittamaan ruokaa olin niin kännissä että poltin pihvit ja käteni ja melkein koko keittiön. Mies joutui töistä tultuaan kurvaamaan saman tien mäkkärille.

Tämä tapahtui parikymppisenä kymmenisen vuotta sitten. Olin aivan tuhannen päissäni yöllä kotiin tullessani. Olimme sopineet silloisen poikaystäväni kanssa, että hän tulisi ystävänsä luota luokseni yöksi, kunhan kotiutuisin bileistä. Odotellessani poikaystävääni päätin mennä nukkumaan, ajattelin herääväni joka tapauksessa hänen soittoonsa, sillä alaovi oli yöllä kiinni ja minun pitäisi mennä avaamaan se hänelle. Heitin vaatteet ja avaimet kasaan lattialle, vetäisin t-paita-mallisen yöpaidan päälle ja kömmin sänkyyn. Heräsin poikaystävän kolmanteen soittoon alaovelta, jossa hän ärtyneenä totesi yrittäneensä soittaa jo hyvän tovin ja voisinko tulla avaamaan. Kampesin itseni ylös sängystä, nappasin avaimet mukaani vaatekasasta, sujautin kengät jalkaani ja painuin rappuun. Hississä aloin havahtua paremmin hereille ja keräämään avaimia käteeni. Avainnauhani oli pitkä kangasnauha, ja pikkuhiljaa sumuisissa aivoissani selvisi, etten ollutkaan napannut mukaani avaimia vaan rintaliivit, joissa oli samanlainen olkainnauha kuin avaimissani. Ajoin hissillä alas asti, avasin poikaystävälleni alaoven ja totesin, ettemme pääsisi kotiini, sillä minulla ei ollut avaimia mukana. Poikaystävä kiroili, mutta soitti sitten ystävälleen, joka hänet oli luokseni tuonut, jotta tämä voisi viedä meidät poikaystäväni luo. Mainittakoon, että poikaystäväni asui vielä vanhemmillaan. Kaveri teki täyskäännöksen, ja kyyditsi meidät poikaystävän kotiin.

Aamulla minulla oli kiire harrastukseen. Olin ilman vaatteita poikaystävän kotona, päälläni vain vesirajan peittävä yöpaita. Poikaystävä kävi lainaamassa äidiltään minulle alushousut ja päällyshousut, jotta pääsisin lähtemään. Minulla ei ollut puhelintani, enkä muistanut ulkoa kuin vanhempieni lankapuhelimen numeron, joten yritin poikaystävän puhelimella soittaa siihen, jotta vanhempani olisivat voineet tulla hakemaan minut. Heillä kun oli vara-avain asuntooni. Sieltä ei kuitenkaan vastattu, tiesin kyllä heidän olevan todennäköisesti kotona, puhelin oli luultavasti vielä äänettömällä aamulla. Poikaystävän perheestä kukaan ei ollut ajokunnossa, joten poikaystävä lainasi minulle taksirahat, jotta pääsin vanhemmilleni hakemaan vara-avainta. Vanhemmat olivat onneksi kotona, antoivat avaimen ja lainasivat autoa, jotta pääsin lähtemään harrastukseen. Olen likinäköinen, eikä minulla ollut silmälasejakaan mukana, oli mielenkiintoinen kokemus ajaa ilman laseja autoa. Matka oli kuitenkin lyhyt ja reitti tuttu. Pääsin turvallisesti kotiin, nopea suihku ja siitä harrastukseen. Siellä minulle kuittailtiin, että näytin melko ryvettyneeltä. Sitä olinkin. Hävetti kyllä rankemman kautta.

Itse kerran humalassa pyysin treffeille miestä, jonka kanssa olin kerran treffeillä käynyt, mutta osoittautui tylsimykseksi. Oli hyvä kroppainen, että ei niin paljoa harmittanut kun aamulla tajusin tekoni. No uusilla treffeillä jätkä oli lihonut reilusti ja nukahdin kesken tylsän leffan. Mietin kuumeisesti miten teen dumppaan hänet. No onneksi ei mieskään enää kiinnostunut seurustelusta, vaan pyysikin, että alkaisimme panokavereiksi. Tiuskasin, että ei semmoiset kiinnosta ja esitin suuttunutta. Oikeasti olin vain helpottunut.

Pettänyt en ole koskaan, aina on jokin tullut niskaan ja jos on tullut ehdotteluja, niin olen vain lähtenyt kävelemään. Petetyksi olen tullut kylläkin molemmissa suhteessani, mutta nämä miehet tuntuvat enemmänkin ylpeilevänsä kun humalassa ovat naisia kaataneet.

Olen varsin kokematon ja kerran appiukkoni juotti minut humalaan viiniä tarjoamalla, seurauksena yrjöän heidän vessassaan, vaihtoivat minulle puhtaat housut ja sukat. Heräsin lopulta kotona suihkussa makaamassa, veden valuessa.

Harrastankin enemmän kuskina olemista. Olen 27 ja join ensimmäisen kerran 21v.

Kaveri rupes vittuilemaan, viilsin sitä puukolla.

Kellahdin teininä puskapissillä selälleni lettu levällään ja kaveri (poika) todisti ja näki kaiken kun piti vahtia siinä.

Auttoi mut vielä ylös. Ohh lawwd..

Itse koitin olla vitsikäs laivalla. Sanoin miehelle, että hän saa olla orja ja nuolla korkeintaan kainaloita. Tämä herra kävikin asiaan ja en sitten kehdannut kieltää.

Vierailija kirjoitti:

Virpi sanoo nähneensä kun Janne veti uhrilta kaulan auki. Syyttäjä halusi Virpin kertovan, kuinka kaulan aukaisu tapahtui.

– Pitääks mun näyttää tuos lattialla, Virpi huudahti salissa.

Virpi muistelee pyyhkineensä verta asunnon eri paikoista. Hän sanoo uhrin olleen jo osissa kun näki tämän.

Syyttäjä: Mitä näitte jalkojen paistamisesta ja syömisestä?

– Näin kun ne laitettiin uuniin ja otettiin sieltä pois.

Syyttäjä: Söittekö niitä?

– En tietenkään!

Syyttäjä: Miten pään keittäminen tapahtui?

– Se oli kattilassa. Näkyi sieltä hiuksia. En sen tarkemmin katsonut.

Syyttäjä: Miten hampaat?

– Janne löi muutaman kerran puukolla hampaisiin. Eivät ne varsinaisesti irronneet vaan niistä lohkeili aina muutama pala.

Syyttäjä: Miksi hän niin teki?

– Huvikseen varmaan.

Syyttäjä: Mitä keskusteltiin ruumiin hävittämisestä?

– Ei meillä paljon mitään keskusteltu. Meillä juotiin vaan viinaa. Soiteltiin kavereille. Kai sitä kulkuneuvoa yritettiin löytää. Lopulta siis löytyi kaveri, joka suostui kuskaamaan jätesäkit roskiksiin.

Syyttäjä tiedusteli Virpiltä lisäksi, kuka valitsi roskikset.

– En minä ainakaan. Olin tuhannen humalassa.

Melkoinen kännimoka.

Vierailija kirjoitti:

Itse koitin olla vitsikäs laivalla. Sanoin miehelle, että hän saa olla orja ja nuolla korkeintaan kainaloita. Tämä herra kävikin asiaan ja en sitten kehdannut kieltää.

Mulla kävi vähän vastaava. Sanoin yli-innokkaalle mihiehelle, että saa korkeintaan nuolla mun varpaita. No sen sitten arvaa loput. :D

Mä lupasin miehelle, että tulen huomenna kahville jos hän on klo 10 lähi-kahvilassa. En ehkä ihan oikesti okettanut että olisi. Siellä se odotti jo mua valmiina kun hain croisanttia krapulaan :D

Vierailija kirjoitti:

Tuli koirakaappaajasta mieleen, että itsekin teininä heräsin omasta huoneesta koira sängyssä. Tosin oli oma koira, tai tarkemmin isäni karjalankarhukoira, mutta siis asuin vanhemmillani vielä tuolloin 18-vuotiaana. Olin ihan sataprosenttisen varma, että se oli ollut karkuteillä ja olin ottanut kiinni sen kadulla, muistin että olin huutanut sen nimeä ja juossut korkkareissa perässä. Totuus taisi olla se, että olinkin juossut sitä kiinni, mutta ei ole muita vaihtoehtoja kuin että olen itse ensin päästänyt sen irti häkistään. Ja meillä ei siis pihakoiria pidetty sisällä kuin kovilla pakkasilla vain, mutta ilmeisesti tuona kesäiltana oli tuntunut hyvältä idealta ottaa koira sisälle ja viereen.

Samaa sarjaa kuin naapurin rouvan kännimoka, jos senkin saa tänne jakaa. Kesällä aamuyöllä olin tulossa yövuorosta, kun naapurin rouva tallusteli korkkarit kädessä paljain jaloin pikkumekossa meikit poskella kotiinsa. Jäin kuistiin katsomaan, että pääsee sisälle asti. Avasi ulko-oven, jolloin heidän koiranpentu pääsi livahtamaan ulos ja sitä yritti sitten saada kiinni tovin. Juoksi välillä paljain jaloin, sitten keksi laittaa ne korkkarit jalkaan ja juoksi ne jaloissa pitkin omaa ja naapureiden pihoja käsilaukku toisessa kädessä heiluen. Koiralla näytti olevan hauska hippaleikki. Rouva välillä kaatuili mutta sai lopulta koiran kiinni. Korkkarit, sylissä rimpuileva koira ja käsilaukku oli kuitenkin hankala yhdistelmä ja näytti ettei pääse sisälle asti, ja kun makasi kolmannen kerran selällään pihatiellä, miehensä tuli ulos tyynen rauhallisesti juuri heränneen näköisenä, haki koiran vaimonsa sylistä ja meni sisälle. Olin nauranut tätä esitystä jo tuohonkin asti lähes kuset housuissa väsyneenä yövuoron jälkeen, mutta vielä se näky kun mies mitään sanomatta hakee koiran ja jättää kännisen, koko ajan röhönauravan vaimonsa siihen pihalle selällään makaamaan. No haki se sitten sen vaimonkin siitä, kun oli ensin vienyt koiran sisälle. 😅

Ihan järkyttäviä juttuja. Alkoholia ei sovi naisille. Järki häviää täysin.

Hitto, että tällä palstalla on paljon moniongelmaista porukkaa. Suomen suurin virtuaalihourula koko vauva.fi. huh huh, en jois enään ikinä jos näistä yksikin olisi oma tarinani.

Vierailija kirjoitti:

Hitto, että tällä palstalla on paljon moniongelmaista porukkaa. Suomen suurin virtuaalihourula koko vauva.fi. huh huh, en jois enään ikinä jos näistä yksikin olisi oma tarinani.

Palstan tylsin henkilö 2019-diplomi tulee postissa minä hetkenä hyvänsä.

Mä erehdyin kerran juomien väkevyydestä. Oltiin vetämässä pohjia kaverin luona Lauttasaaressa. Tykkäsin Stroh Rommista, oltiin juotu sitä hiihtoreissulla Lapissa. Yleensä se on 40-prossaista. Joku oli kuitenkin käynyt muistaakseni Itävallassa tai Saksassa ja tuonut sitä 80% -kamaa, jota ei saanut Alkosta. Ei varmaan saa vieläkään?

Mä tiesin, että se on 80%:ista, mutta se ei mennyt mulle loppuun asti jakeluun ja kaatelin sitä reippaasti naamaani. En muistanut enää mitään taksimatkastakaan. Mentiin johonkin keskustan suosittuun paikkaan, olikohan Alice tai joku jossa oli kaksi kerrosta. Mua ei meinattu päästää sisäänkään, mutta kaverit vannoivat että he pitää musta huolen eivätkä anna juoda. Vaksit suostuivat. En yrittänytkään tilata mitään, koska ymmärsin sentään hävetä vähän.

Sitten tuli pissahätä ja joku lähti mun kanssa vessaan että löydän sinne ja takaisin. 

Toisella kerralla lähdin yksin vessaan enkä enää löytänyt takaisin alakertaan, jossa me oltiin. Lopulta yksi kaveri tuli etsimään mua. Löysi mut sohvalta suutelemassa intohimoisesti jotain yönmustaa n-miestä. Talutti mut alas ja pisti taksiin.

Olin aikoinaan töissä Pasilassa. Firma piti jotkut pippalot ja olin vakaasti päättänyt etten juo mitään ja siksi otin auton. Asuin Etelä-Haagassa. 

Niinhän siinä kävi, että olin sammunut kesken kekkereiden takkatiloihin eikä mua oltu saatu heräämään. Joskus klo 3 aamulla heräsin ja totesin tapahtuneen. Sitten kävelin ulos ja autolle ja ajelin todella kieli keskellä suuta Kivihaan kautta kotiin. Pelkäsin, että osun kadun vierille parkkeerattuihin autoihin. Reitti kulki Pasilan Poliisitalon ohi. Aamulla klo 9:ksi samalla raivolla taas töihin autolla.

En ole kertonut tätä esim omille lapsillenikaan eikä ole tullut ajeltua kännissä sen koommin. 

Tuohon aikaan nimittäin ajoin esim fillarilla humalapäissäni myös. Mun fillarista lähti ketjut helposti. Kerran tulin taas humalassa fillarilla Haagaan päin ja ketjut meni. Pikku-Huopalahtea ei ollut rakennettu vielä täyteen. Istuin siihen nurtsille Patologian laitoksen takapihalle odottamaan että joku tulee korjaamaan fillarin. Oli siis myöhäinen syysilta. Sitten joku mies tuli paikalle ja kiljuin hänet avuksi. Laittoi ketjut paikoilleen ja mä pääsin kotiinpäin. Fillaria en laittanut pyöräkellariin vaan jätin talon eteen eikä sitä edes oltu pöllitty siitä!

Enää ei kiinnosta nuo harrastukset.

Minulla oli yhdessä vaiheessa vaikeuksia viinan kanssa, en siis tiennyt rajojani yhtään.

Otettiin kovia pohjia ennen liikenteeseen lähtöä. Mentiin erääseen kapakkaan, jossa olin paljon käynyt ja jonka poket oli mulle tuttuja. Tällä kerralla olimme sopineet, että minä en puhu mitään, koska siinä se mun kännitila paljastuisi heti. Oltiin jo luovutettu takit narikkaan ja minä sitten menin möläyttämään kaverille jotain. Poket huomasivat eivätkä päästäneet minua etenemään salin puolelle. Suutuin niin hirveästi siitä, että menin kiristelemään hampaitani poken eteen. En tosiaankaan päässyt sen jälkeen. Sitten häpesin ja menin parin päivän kuluttua pyytämään anteeksi. Lyötiin kättä päälle.

Yhdessä vaiheessa soitin töihin kapakasta klo 10 aamulla ja valehtelin olevani vatsataudissa tms. Kyllähän mua katsottiin pitkään sitten töissä. Arvasivat tilanteen.

Ajoin kännissä pikatietä naapurikaupunkiin n.26vuotiaana, hakemaan lisää kaljaa. Isäni kuoleman ja muiden ongelmien jälkeen join joka pv,  annos oli saatava tuskaan. Kun huomasin ettei pikkusiwa josta olisin hakenut kaljaa ollutkaan enää auki (en kehdannut omalta paikkakunnalta kännissä hakea) kurvasin autolla läheiselle puutaloalueelle, siellä tuli vastaan joku pubi. Pysäköin auton ja menin sisään, ei siellä ollut ketään, muuta kuin omistaja (ilmeisesti) mies. Sanoi että hän myy minulle tiskin alta kaljaa, jos otan suihin. En muista yhtään otinko, luultavasti, jos olin kaljaa vailla. Muistan vain että samalla kaupunkireissulla kyyditsin kaksi humalaista miestä johonkin kaupunginosaan, en tiedä miten ne minut tapasivat, olenko ehkä kävellyt jossain, vai ollut parkissa.

Luojan kiitos mitään onnettomuutta ei sattunut.

Elin hyvin synkkiä aikoja, muistan että pikatietä kaahatessa mietin että käätäisin auton rekkaa päin.  Ei paljon ole järki tosiaan päätä pakottanut tuolloin.

Tämä on synkkä kännimoka, jota en muistele hymy huulilla, kuten jotain muita.

Mutta onhan tämä jotenkin terapeuttista oksentaa tämä ulos (anteeksi lukijoilta). :)

Onneksi elämä nykyään on paljon paremmin ja olen äitikin. Juon vain rentoutuakseni ja tulen siitä iloiseksi, en koskaan itsetuhoiseksi.