Kauan sitten tapahtuneet erikoisuudet suvuissanne?

Isosetäni oli lähtenyt Amerikkaan vaimonsa osoittauduttua uskottomaksi ja haluttua eron joskus 40-luvulla. Asiasta ei sen enempää puhuttu eikä isosetä ollut yhteydessä kuin yhteen veljeensä. Naurettiin, että jonain päivänä päästää perimään.

Ja todellakin 90-luvun alussa tuli virallinen kirje, jossa kerrottiin, että isosetä oli kuollut ja että hän oli testamentannut kaiken omaisuutensa tälle yhdelle veljistään. Isoisä sai vähän yli miljoonan markan arvosta dollareita ja ristikseen yli 3 vuotta kestäneen verotushimmelin selvittämisen.

Vierailija kirjoitti:

Isoisänisän I vaimo kuoli lapsivuoteeseen 5. lapsen synnyttyä. Mies meni heti uudelleen avioon nuoren naisen kanssa, jonka kanssa sitten seuraava lapsisarja. Ei kummallista muuten, mutta tässä välissä mies vaihtoi sukunimensä... Lapset olivat siis I sarjassa sukunimellä XXXX ja II sarjassa YYYY, mutta kumpikaan sukunimi ei ole "nykyinen" sukunimi.

Isoäidin kaksi tätiä lähtivät Amerikkaan suurina siirtolaisuusvuosina. Selvitin heidän kohtaloitaan ja nykyäänkin löytyy hänen jälkeläisiään, toisesta leidistä ei ole tietoja. Toinen avioitui USA:laisen kanssa, jolloin hänenkin sukunimensä tietysti vaihtui ja tätä sukulinjaa on vieläkin elossa.

”Sukunimet” tuppasivat vaihtumaan asuinpaikan mukaan ennenkuin sukunimet tulivat pakollisiksi 1920- luvun alussa.

Kuuluisa taiteilijasuku. Kaikenlaista on sattunut ja tapahtunut. Taidepiireissä on ryypiskelty, vietetty suunnilleen Rooman orgioiden kaltaisia hetkiä ja tietenkin oltu kaikkea muuta kuin uskollisia ja ihania aviomiehiä vaimoille.

Isoäidin äiti meni vauvan kanssa aseen eteen kun punaiset meinasivat ampua isoäidin isän navetan taakse. Jättivät ampumatta.

Mummo keroi joutuneensa lapsena huutolaiseksi kolmesti. Ensimmäistäkertaa kun uuden torpparilain vuoksi heiltä lähti torppa alta. Toisen kerran kun talollinen kartanin herra joutui konkurssiin ja kolmannen kerran kun muu perhe kaatui talvisodassa. Viimeisellä kerralla mummoni oli oikeasti huutanut omat vanhemmat, mutta heistä kukaan ei koskaan saanut tietää sitä, mummo kun oli siinä vaiheessa ehtinyt varttua polvenmittaisesta taaperosta 12-vuotiaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tilallinen onnistui karkoittamaan satakunta ryssää suomensodassa pelkällä aitan avaimella. Oli menossa lukitsemaan maakellarin ovea kun oli kuulut Venäjän sotilaiden olevan tulossa, matkalla maakellarille talon isäntä joutuikin näiden sotilaiden väijyttämäksi ja sai siinä rytäkässä luodista ja rysähti maahan. Venäläiset sotilaat luulivat tätä kuolleeksi ja alkoivat juoda siinä itse keitettyä paloviinaa sekä kasaamaan nuotiota kun talon isäntä nousikin pökerryksissä ylös. Sotilaat luulivat että tämä oli herännyt kuolleista juoksivat kauhuissaan pakoon niin että unohtivat ottaa pyssynsä mukaan. Selvisi että venäläisten ampuma aseen luoti olikin osunut isännän rintataskussa olleeseen aitan avimeen ja näin ssätänyt tämän hengen. Tästä tapauksesta talon isännälle myönnettiin mitalli ja kunniakirja jotka roikkuvat edelleen pappani kirjastohuoneen seinällä kyseisen isännän muotokuvan vieressä.

Eräs seikka kyllä tuossa kertomuksessa ihmetyttää, nimittäin mitä tämä talollinen isäntä huseerasi kotosalla? miksei tämä ollut muiden miesten tavoin puolustamassa sotarintamalla kotia ja isänmaata?

Maassa oli ruotuväkilaitos, jossa muutamat talot muodostivat ruodun ja ylläpitivät sotamiestä, jolla oli torppa asuttavanaan ja viljeltävänään. Hän osallistui harjoituksiin säännöllisesti. Eli ruotusotilaat sotivat, mitään yleistä asevelvollisuutta ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tilallinen onnistui karkoittamaan satakunta ryssää suomensodassa pelkällä aitan avaimella. Oli menossa lukitsemaan maakellarin ovea kun oli kuulut Venäjän sotilaiden olevan tulossa, matkalla maakellarille talon isäntä joutuikin näiden sotilaiden väijyttämäksi ja sai siinä rytäkässä luodista ja rysähti maahan. Venäläiset sotilaat luulivat tätä kuolleeksi ja alkoivat juoda siinä itse keitettyä paloviinaa sekä kasaamaan nuotiota kun talon isäntä nousikin pökerryksissä ylös. Sotilaat luulivat että tämä oli herännyt kuolleista juoksivat kauhuissaan pakoon niin että unohtivat ottaa pyssynsä mukaan. Selvisi että venäläisten ampuma aseen luoti olikin osunut isännän rintataskussa olleeseen aitan avimeen ja näin ssätänyt tämän hengen. Tästä tapauksesta talon isännälle myönnettiin mitalli ja kunniakirja jotka roikkuvat edelleen pappani kirjastohuoneen seinällä kyseisen isännän muotokuvan vieressä.

Eräs seikka kyllä tuossa kertomuksessa ihmetyttää, nimittäin mitä tämä talollinen isäntä huseerasi kotosalla? miksei tämä ollut muiden miesten tavoin puolustamassa sotarintamalla kotia ja isänmaata?

En ole kirjoittaja mutta sasttoiko olla sotaan liian vanha?

Suomen sodassa käytettiin tsaaria vastaan kruunun sotilaita joka tietyllä tapaa oli aikansa palkka-armeija sillä kaikkia miehiä ei värvätty ruotuväkeen vaan ainoastaan "parhaat" ja he saivat siitä tuhtia palkkaakin. Pakollinen asevelvollisuus otettiin Suomessa käyttöön vasta talvisodassa.

Kruunun ruotusotilaiksi taisivat kelvata kaikki, jotka suostuivat. Ei ollut haluttua hommaa. Monesti värväytettiin joku renki tai orpopoika.

Ruotsinkielinen sukunimemme oli Värre (Heikko), mutta koska "nimemkääntäjä" ei ollut ruotsintaitoinen ja sekoitti sanat niin siitä tuli Orava (Ekorre).

Vierailija kirjoitti:

Suvuissa kerrotaan usein tarinoita, joilla ei ole kauheasti todellisuuspohjaa, mutta ovat suvun yhteinen hupi. Niitä ei kannata alkaa kertoa historiallisina tarinoina suvun ulkopuolella. Näitä kuulee usein esimerkiksi työpaikan kahvipöydässä, eikä muut kehtaa osoittaa loogisia tai tosiasioihin liittyviä ristiriitoja.

Tässä on monta sellaista.

Mutta tarinoina ovat ihan ok.

Ristiriitaisuudet näissä tarinoissa eivät varmastikaan ole tahallisia. Suullisena perimätietona suvussa kiertäneet tarinat ovat hyvin todennäköisesti saaneet sukupolvien saatossa lisäväriä ja uusia käänteitä.

Sitten on tapauksia, joissa vanhemmat sukupolvet eivät ole esim. häveliäisyyssyistä tai suvun kunnia nimissä kertoneet kaikkia yksityiskohtia, ja joku on sitten tehnyt omia johtopäätöksiään, ja kertonut ne eteenpäin faktana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suvuissa kerrotaan usein tarinoita, joilla ei ole kauheasti todellisuuspohjaa, mutta ovat suvun yhteinen hupi. Niitä ei kannata alkaa kertoa historiallisina tarinoina suvun ulkopuolella. Näitä kuulee usein esimerkiksi työpaikan kahvipöydässä, eikä muut kehtaa osoittaa loogisia tai tosiasioihin liittyviä ristiriitoja.

Tässä on monta sellaista.

Mutta tarinoina ovat ihan ok.

Ristiriitaisuudet näissä tarinoissa eivät varmastikaan ole tahallisia. Suullisena perimätietona suvussa kiertäneet tarinat ovat hyvin todennäköisesti saaneet sukupolvien saatossa lisäväriä ja uusia käänteitä.

Sitten on tapauksia, joissa vanhemmat sukupolvet eivät ole esim. häveliäisyyssyistä tai suvun kunnia nimissä kertoneet kaikkia yksityiskohtia, ja joku on sitten tehnyt omia johtopäätöksiään, ja kertonut ne eteenpäin faktana.

Mutta tarinoiden historiallinen uskottavuus on yhtä Jeesuksen, Joulupukin ja Aku Ankan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mummo keroi joutuneensa lapsena huutolaiseksi kolmesti. Ensimmäistäkertaa kun uuden torpparilain vuoksi heiltä lähti torppa alta. Toisen kerran kun talollinen kartanin herra joutui konkurssiin ja kolmannen kerran kun muu perhe kaatui talvisodassa. Viimeisellä kerralla mummoni oli oikeasti huutanut omat vanhemmat, mutta heistä kukaan ei koskaan saanut tietää sitä, mummo kun oli siinä vaiheessa ehtinyt varttua polvenmittaisesta taaperosta 12-vuotiaaksi.

Miksi torppa lähti alta. Elkös se torpparilaki olut torppareiden suojaksi. Eli siis ennemminkin olisi pitänyt suojella talon menettämiseltä.

Torpat saivat lunastaa torppansa omaksi tiettyä määrää töitä vastaan.

Mieheni suku oli torppareita ja lunasti torpan. Vielä 90-luvulla sen maan omistajat olivat katkeria mieheni suvulle, että joutuivat luovuttamaan torpan.

Joskus teininä sain tietää, että äidin ystävätär onkin meidän serkku (molemmat syntyneet 1930-luvulla). Eli meidän setä oli käynyt vieraissa ja tämä nainen syntyi. Setä oli tuolloin jo naimisissa, mutta oman vaimon kanssa heille ei tullut koskaan lapsia. Kaikki muut osapuolet on jo kuolleet, paitsi tämä serkku on ihan pirteä vielä ja on mun kaveri facebookissa :). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isopappa oli kotoisin karjalasta ja hetken aika hänen isänsä ehti toimia tsaarin perheen hevoskuskina. Kuulema tsaarin tyttärillä oli usein salaista sutinaa näiden tallipoikien kamssa ennen vallankumousta ja niistä syntyi moni salattu lapsi jotka sitten lähetettiin isän mukaan turvaan kun tilanne Venäjällä alkoi käydä liian levottomaksi.

Onkohan juttu lähtenyt hieman elämään, sillä olisi yllättävää, että tsaarin tyttäret olisivat synnyttäneet monta salalasta tallipoikien kanssa.

Taisivat säätyerot olla melkoiset tsaarin tyttärien ja tallipoikien välillä. Mistäpä sen varmuudella tietää? Eppäillä tuota soppii.

Vierailija kirjoitti:

Mummo keroi joutuneensa lapsena huutolaiseksi kolmesti. Ensimmäistäkertaa kun uuden torpparilain vuoksi heiltä lähti torppa alta. Toisen kerran kun talollinen kartanin herra joutui konkurssiin ja kolmannen kerran kun muu perhe kaatui talvisodassa. Viimeisellä kerralla mummoni oli oikeasti huutanut omat vanhemmat, mutta heistä kukaan ei koskaan saanut tietää sitä, mummo kun oli siinä vaiheessa ehtinyt varttua polvenmittaisesta taaperosta 12-vuotiaaksi.

Miksi omat vanhemmat olivat vaurastuneet niin, että pystyivät ottaman huutolaisen.

Eikö lapsen nimi paljastanut asian heti ja syntymäaika. Noista on pidetty kirjaa jo kauan.

Outoa. Miten asia sitten selvisi?

Totta se on kirjoitti:

Ei muuta erikoista kuin että äidin puolelta ylös päin löytyy ruotsin kuninkaalliset

Taidetaan olla sukulaisia, mitään todisteita ei ole, mutta eräs sukulaiseni on aivan erään Ruotsin entisen kuninkaan ja erään nykyisen eurooppalaisen kuninkaallisen näköinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummo keroi joutuneensa lapsena huutolaiseksi kolmesti. Ensimmäistäkertaa kun uuden torpparilain vuoksi heiltä lähti torppa alta. Toisen kerran kun talollinen kartanin herra joutui konkurssiin ja kolmannen kerran kun muu perhe kaatui talvisodassa. Viimeisellä kerralla mummoni oli oikeasti huutanut omat vanhemmat, mutta heistä kukaan ei koskaan saanut tietää sitä, mummo kun oli siinä vaiheessa ehtinyt varttua polvenmittaisesta taaperosta 12-vuotiaaksi.

Miksi torppa lähti alta. Elkös se torpparilaki olut torppareiden suojaksi. Eli siis ennemminkin olisi pitänyt suojella talon menettämiseltä.

Torpat saivat lunastaa torppansa omaksi tiettyä määrää töitä vastaan.

Mieheni suku oli torppareita ja lunasti torpan. Vielä 90-luvulla sen maan omistajat olivat katkeria mieheni suvulle, että joutuivat luovuttamaan torpan.

jaa kun sitä yksityiskohtaa en tiedä, sitä ei mummo osanut kertoa eikä missään papereissa kerrota. Jokatapauksessa ne maat liitettiin naapurintorpan maihin, joten lieneekö tilan isäntä vain tahtonut olla kousallaan heille kelju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoisän isoisä oli kuristanut jonkun tansseissa riehuneen sällin ja sitten kadonnut kuin pieru saharaan eikä kukaan koskaan tiennyt minne.

Eli se siellä tansseissa kuristettiin kuoliaaksi asti?

Milloin suunnilleen tapahtui.

Eikö isoisäsi iso isästä kuultu enää milloinkaan mitään. Mitä hänelle arveltiin tapahtuneen.

(itsem*rha tai pako ulkomaille kenties)

Tarinan mukaan joku sälli oli alkanut ilmeisesti leikkiä jotain ison talon anttia ja meuhtonut puukolla niin isoisän isoisä oli sitten isokokoisimpiin paikalla olleisiin miehiin lukeutuneena mennyt vähän "kurkuttamaan" tätä riehujaa ja vahingossa tappanut sen(tarkoitus lienee ollut sen verran puristaa että riehumishalut lähtee). Isoisän isoisä oli livahtanut paikalta vähin äänin ja kenenkään estelemättä ennen kuin nimismies ja lääkäri oli saatu paikalle. Epäilyjä on että olisi häipynyt maasta mutta kenelläkään ei ole sen tarkempaa hajua minne, amerikkaan lähtemisestä on joku puhunut mutta se on enemmänkin huhuilua. Jos on itsensä tappanut niin aika hyvin on onnistunut kyllä kätkeytymään kun ei ole milloinkaan löytynyt jälkeäkään. Tapahtui siis joskus 1900-luvun alkuvuosina.

Mun isoisällä oli sisällissodan aikana tulleet kidutuksen jäljet vartalollaan. Niitä aina yritti peitellä.

Kauhulla odotan, milloin sisällissota tulee taas. Ja ketkä ovat osapuolet. Vastakkainasettelu voimistuu. Ulkkarit täällä ja suomalaiset tai sitten yhä pienenevä ja rikastuva omistajajoukko ja heikko-osaiset.

Huomaatteko. Esim vielä 80-luvulla ei olisi tullut mieleenkään, että sisällissotaa voiis tulla enää koskaan. Näin on suomi muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoisän isoisä oli kuristanut jonkun tansseissa riehuneen sällin ja sitten kadonnut kuin pieru saharaan eikä kukaan koskaan tiennyt minne.

Eli se siellä tansseissa kuristettiin kuoliaaksi asti?

Milloin suunnilleen tapahtui.

Eikö isoisäsi iso isästä kuultu enää milloinkaan mitään. Mitä hänelle arveltiin tapahtuneen.

(itsem*rha tai pako ulkomaille kenties)

Tarinan mukaan joku sälli oli alkanut ilmeisesti leikkiä jotain ison talon anttia ja meuhtonut puukolla niin isoisän isoisä oli sitten isokokoisimpiin paikalla olleisiin miehiin lukeutuneena mennyt vähän "kurkuttamaan" tätä riehujaa ja vahingossa tappanut sen(tarkoitus lienee ollut sen verran puristaa että riehumishalut lähtee). Isoisän isoisä oli livahtanut paikalta vähin äänin ja kenenkään estelemättä ennen kuin nimismies ja lääkäri oli saatu paikalle. Epäilyjä on että olisi häipynyt maasta mutta kenelläkään ei ole sen tarkempaa hajua minne, amerikkaan lähtemisestä on joku puhunut mutta se on enemmänkin huhuilua. Jos on itsensä tappanut niin aika hyvin on onnistunut kyllä kätkeytymään kun ei ole milloinkaan löytynyt jälkeäkään. Tapahtui siis joskus 1900-luvun alkuvuosina.

Huh. Olisi pitänyt edes joku kirje perheelle lähettää. Kauheaa, kun hylkäsi perheensä noin.

Siis lapsensakin, kun olet hänen jälkeläisiään. Miksiköhän meni tansseihin naimisissa ollessaan. Tokko vaimo pääsi mukaan, kun oli lapset hoidettava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummo keroi joutuneensa lapsena huutolaiseksi kolmesti. Ensimmäistäkertaa kun uuden torpparilain vuoksi heiltä lähti torppa alta. Toisen kerran kun talollinen kartanin herra joutui konkurssiin ja kolmannen kerran kun muu perhe kaatui talvisodassa. Viimeisellä kerralla mummoni oli oikeasti huutanut omat vanhemmat, mutta heistä kukaan ei koskaan saanut tietää sitä, mummo kun oli siinä vaiheessa ehtinyt varttua polvenmittaisesta taaperosta 12-vuotiaaksi.

Miksi omat vanhemmat olivat vaurastuneet niin, että pystyivät ottaman huutolaisen.

Torpan menetettyään nämä olivat muuttaneet kaupunkiin. Mummon isä oli mennyt siellä töihin ruutitehtaalle ja noussut siellä porrasportaalta ylöspäin. Perusti sittemmin oman yrityksen ja sota-aikaan välitti "laittomia" aseita Suomen armeijalle.

Eikö lapsen nimi paljastanut asian heti ja syntymäaika. Noista on pidetty kirjaa jo kauan.

Tuosta en tiedä, ehkä vanhemmat eivät ajatelleet koko asiaa tai luulivat tyttärensä kuolleen sodassa.

Outoa. Miten asia sitten selvisi?

Niistä virallisista asiakirjoista joita suvun voimin alettiin selvittää mummoni kuoltua.