Kauan sitten tapahtuneet erikoisuudet suvuissanne?

Vierailija kirjoitti:

Isoisoisäni huhuttiin olevan saksalaisen sotilaan jälkeläinen. Hänen äitinsä oli 1800-luvun lopussa hienoissa Helsingin aatelisten asunnoissa palvelijana tms. Oli kuulemma itsekin kuin hieno rouva vaikka ihan työntekijä olikin - kulki kuulemma kesäisin pitsihanskat kädessä päivänvarjon kanssa. Isoisäni syntyi 1898... isästä ei ollut eikä tullut virallista vahvistusta eikä selvitystä mutta ilmeisesti isä oli saksalainen aatelismies/sotilas. Miettikää mikä häpeä on ollut 120v sitten saada yksin avioton lapsi... isoisoisoäitiä en koskaan nähnyt mutta isoisoisän kyllä... hän kuoli vasta yli 90-vuotiaana.

Miten hän sitten kasvatti tuon lapsensa? Saiko jatkaa asumista jonkun aatelisen luona? Kuka hoiti lasta työnteon aikana ja saiko muita lapsia enää.

Ei muuta erikoista kuin että äidin puolelta ylös päin löytyy ruotsin kuninkaalliset

Aikoinaan yhden esi-isän titteli oli läänin piiskuri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tilallinen onnistui karkoittamaan satakunta ryssää suomensodassa pelkällä aitan avaimella. Oli menossa lukitsemaan maakellarin ovea kun oli kuulut Venäjän sotilaiden olevan tulossa, matkalla maakellarille talon isäntä joutuikin näiden sotilaiden väijyttämäksi ja sai siinä rytäkässä luodista ja rysähti maahan. Venäläiset sotilaat luulivat tätä kuolleeksi ja alkoivat juoda siinä itse keitettyä paloviinaa sekä kasaamaan nuotiota kun talon isäntä nousikin pökerryksissä ylös. Sotilaat luulivat että tämä oli herännyt kuolleista juoksivat kauhuissaan pakoon niin että unohtivat ottaa pyssynsä mukaan. Selvisi että venäläisten ampuma aseen luoti olikin osunut isännän rintataskussa olleeseen aitan avimeen ja näin ssätänyt tämän hengen. Tästä tapauksesta talon isännälle myönnettiin mitalli ja kunniakirja jotka roikkuvat edelleen pappani kirjastohuoneen seinällä kyseisen isännän muotokuvan vieressä.

Eräs seikka kyllä tuossa kertomuksessa ihmetyttää, nimittäin mitä tämä talollinen isäntä huseerasi kotosalla? miksei tämä ollut muiden miesten tavoin puolustamassa sotarintamalla kotia ja isänmaata?

En ole kirjoittaja mutta sasttoiko olla sotaan liian vanha?

Suomen sodassa käytettiin tsaaria vastaan kruunun sotilaita joka tietyllä tapaa oli aikansa palkka-armeija sillä kaikkia miehiä ei värvätty ruotuväkeen vaan ainoastaan "parhaat" ja he saivat siitä tuhtia palkkaakin. Pakollinen asevelvollisuus otettiin Suomessa käyttöön vasta talvisodassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisällissodan aikaan isoisäni isä tultiin hakemaan kotoaan talon taakse. Ammuttiin sinne kun ei suostunut olemaan kummankaan puolella.

Tuo se on niin pe*seestä että pitäisi muka olla jomman kumman puolella. 

Kyllä, mutta tietyillä alueilla tosiaan vaadittiin valitsemaan puoli.

Olen varma, että sisällissota tulee jälleen uusiutumaan.

Vierailija kirjoitti:

Sisällissodan aikaan isoisäni isä tultiin hakemaan kotoaan talon taakse. Ammuttiin sinne kun ei suostunut olemaan kummankaan puolella.

Mun isoäidin isälle oli käydä samoin. Pelastui, kun isäntä, jonka torpparina oli, sai puhuttua uhkailijat (valkoisia), ympäri.

Isopappa oli kotoisin karjalasta ja hetken aika hänen isänsä ehti toimia tsaarin perheen hevoskuskina. Kuulema tsaarin tyttärillä oli usein salaista sutinaa näiden tallipoikien kamssa ennen vallankumousta ja niistä syntyi moni salattu lapsi jotka sitten lähetettiin isän mukaan turvaan kun tilanne Venäjällä alkoi käydä liian levottomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tilallinen onnistui karkoittamaan satakunta ryssää suomensodassa pelkällä aitan avaimella. Oli menossa lukitsemaan maakellarin ovea kun oli kuulut Venäjän sotilaiden olevan tulossa, matkalla maakellarille talon isäntä joutuikin näiden sotilaiden väijyttämäksi ja sai siinä rytäkässä luodista ja rysähti maahan. Venäläiset sotilaat luulivat tätä kuolleeksi ja alkoivat juoda siinä itse keitettyä paloviinaa sekä kasaamaan nuotiota kun talon isäntä nousikin pökerryksissä ylös. Sotilaat luulivat että tämä oli herännyt kuolleista juoksivat kauhuissaan pakoon niin että unohtivat ottaa pyssynsä mukaan. Selvisi että venäläisten ampuma aseen luoti olikin osunut isännän rintataskussa olleeseen aitan avimeen ja näin ssätänyt tämän hengen. Tästä tapauksesta talon isännälle myönnettiin mitalli ja kunniakirja jotka roikkuvat edelleen pappani kirjastohuoneen seinällä kyseisen isännän muotokuvan vieressä.

Eräs seikka kyllä tuossa kertomuksessa ihmetyttää, nimittäin mitä tämä talollinen isäntä huseerasi kotosalla? miksei tämä ollut muiden miesten tavoin puolustamassa sotarintamalla kotia ja isänmaata?

En ole kirjoittaja mutta sasttoiko olla sotaan liian vanha?

Suomen sodassa käytettiin tsaaria vastaan kruunun sotilaita joka tietyllä tapaa oli aikansa palkka-armeija sillä kaikkia miehiä ei värvätty ruotuväkeen vaan ainoastaan "parhaat" ja he saivat siitä tuhtia palkkaakin. Pakollinen asevelvollisuus otettiin Suomessa käyttöön vasta talvisodassa.

Suomen kuuluessa Venäjään, Venäjällä isoisän isoisä joutui armeijaan ja sotiin siten, että sillä alueella tehtiin armeijaanotto ja jokaisen talon oli annettava yksi poika armeijaan. Tää esi-isä määrättiin muuttamaan Venäjältä varsinais-suomeen ja osallistumaan kahteen sotaan.

Vierailija kirjoitti:

Isopappa oli kotoisin karjalasta ja hetken aika hänen isänsä ehti toimia tsaarin perheen hevoskuskina. Kuulema tsaarin tyttärillä oli usein salaista sutinaa näiden tallipoikien kamssa ennen vallankumousta ja niistä syntyi moni salattu lapsi jotka sitten lähetettiin isän mukaan turvaan kun tilanne Venäjällä alkoi käydä liian levottomaksi.

Onkohan juttu lähtenyt hieman elämään, sillä olisi yllättävää, että tsaarin tyttäret olisivat synnyttäneet monta salalasta tallipoikien kanssa.

Isoisänisän I vaimo kuoli lapsivuoteeseen 5. lapsen synnyttyä. Mies meni heti uudelleen avioon nuoren naisen kanssa, jonka kanssa sitten seuraava lapsisarja. Ei kummallista muuten, mutta tässä välissä mies vaihtoi sukunimensä... Lapset olivat siis I sarjassa sukunimellä XXXX ja II sarjassa YYYY, mutta kumpikaan sukunimi ei ole "nykyinen" sukunimi.

Isoäidin kaksi tätiä lähtivät Amerikkaan suurina siirtolaisuusvuosina. Selvitin heidän kohtaloitaan ja nykyäänkin löytyy hänen jälkeläisiään, toisesta leidistä ei ole tietoja. Toinen avioitui USA:laisen kanssa, jolloin hänenkin sukunimensä tietysti vaihtui ja tätä sukulinjaa on vieläkin elossa.

Vierailija kirjoitti:

Isoisänisän I vaimo kuoli lapsivuoteeseen 5. lapsen synnyttyä. Mies meni heti uudelleen avioon nuoren naisen kanssa, jonka kanssa sitten seuraava lapsisarja. Ei kummallista muuten, mutta tässä välissä mies vaihtoi sukunimensä... Lapset olivat siis I sarjassa sukunimellä XXXX ja II sarjassa YYYY, mutta kumpikaan sukunimi ei ole "nykyinen" sukunimi.

Isoäidin kaksi tätiä lähtivät Amerikkaan suurina siirtolaisuusvuosina. Selvitin heidän kohtaloitaan ja nykyäänkin löytyy hänen jälkeläisiään, toisesta leidistä ei ole tietoja. Toinen avioitui USA:laisen kanssa, jolloin hänenkin sukunimensä tietysti vaihtui ja tätä sukulinjaa on vieläkin elossa.

Osaatko sanoa, miksi sukunimeä vaihdettiin.

Sääliksi käy niitä ekan sarjan lapsia. Oli varmaan aika hylätty olo äitipuolen hoteissa.

Äidin puolelta viimeinen tunnettu esivanhempi on kyttyräselkäinen nainen, satamatyöläinen. Hän sai paljon lapsia ja huhutaan, että peräti kahdella oli sama isä. Hän ei halunnut tai ei kelvannut naimisiin ja elätti suurilukuisen lapsiparvensa yksin, ilman isien apua. Tarinat kertovat isien osalta vain Amerikkaan lähteneestä taiteilijasta ja saamelaisesta, mutta niitä oli muitakin.

Hän on äidinäidinäitini, joten sukujuureni eivät ole kovin pitkät niiltä osin :D Naisen historiasta tiedetään vain, että joku/jokin oli rikkonut hänen selkänsä niin pahasti että siihen muodostui kyttyrä. Hän eli 99-vuotiaaksi eikä suostunut puhumaan menneisyydestään.

Ukille selvisi vasta kuolin vuoteella olevansa huutolainen kun virallisissa parereissa kerrottiikin että ukin äiti kuoli koleraan lapsettomana.

Suvuissa kerrotaan usein tarinoita, joilla ei ole kauheasti todellisuuspohjaa, mutta ovat suvun yhteinen hupi. Niitä ei kannata alkaa kertoa historiallisina tarinoina suvun ulkopuolella. Näitä kuulee usein esimerkiksi työpaikan kahvipöydässä, eikä muut kehtaa osoittaa loogisia tai tosiasioihin liittyviä ristiriitoja.

Tässä on monta sellaista.

Mutta tarinoina ovat ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Suvuissa kerrotaan usein tarinoita, joilla ei ole kauheasti todellisuuspohjaa, mutta ovat suvun yhteinen hupi. Niitä ei kannata alkaa kertoa historiallisina tarinoina suvun ulkopuolella. Näitä kuulee usein esimerkiksi työpaikan kahvipöydässä, eikä muut kehtaa osoittaa loogisia tai tosiasioihin liittyviä ristiriitoja.

Tässä on monta sellaista.

Mutta tarinoina ovat ihan ok.

Siis oletko sinä kirjoittanut tähän ketjuun näitä suvussasi kiertäviä ei-tosia tarinoita.

Minusta valehtelu ei ole hupi.

Vierailija kirjoitti:

Suvuissa kerrotaan usein tarinoita, joilla ei ole kauheasti todellisuuspohjaa, mutta ovat suvun yhteinen hupi. Niitä ei kannata alkaa kertoa historiallisina tarinoina suvun ulkopuolella. Näitä kuulee usein esimerkiksi työpaikan kahvipöydässä, eikä muut kehtaa osoittaa loogisia tai tosiasioihin liittyviä ristiriitoja.

Tässä on monta sellaista.

Mutta tarinoina ovat ihan ok.

Minun laittamani asiat ainakin ovat täysin totta.

Ei ole järkeä laittaa tällaiseen ketjuun mitään suvin itse keksimiä

Mummon isoisän isä oli rakennusmestarina Venäjällä jollekin ruhtinattarelle 1800-luvun lopulla. Lapsia syntyi monta, ja kaikki oli hyvin siihen asti, kunnes tuli vallankumous. Mummon isoisoisän isä sai järjestettyä vaimonsa ja lapsensa takaisin Suomeen, mutta häntä itseään ei Venäjän puolelta päästetty enää kotiin :(. Emme tiedä mitä raukalle tapahtui. Emme ainakaan olisi tässä ilman häntä, ja jos hän ei olisi saanut perhettään Suomeen ajoissa. 

Pohjanmaalta polveudumme Jaakko Ilkasta, joka teloitettiin karmealla tavalla :(. Sukupuussa on myös hurjia pohjalaisia jukuripäitä :D. Yksi 1500-luvulla elänyt julistettiin vuosisadan tappelupukariksi, hän oli mm. ajanut hevosensa metsään veroilta välttyäkseen.

Yksi haara johtaa Ruotsiin Sursill-sukuun. Suvun tarina on hauska: meni jotenkin niin, että Sursill möi Ruotsin armeijalle hapansilakkaa väittäen että kala on jotain oikeasti ruuaksi kelpaavaa kalaa. (Ehkä hän vaan rakasti itse hapansilakkaa niin paljon, että oletti että hapansilakkarakkaus on universaalia). Kuningas raivostui, ja Sursillit joutuvat maanpakoon Suomeen. Hapansilakka-episodi ei perhettä haitannut, vaan he vaihtoivat nimensä Sursilliksi, eli suomeksi käännettynä nimi on ''Hapansilakka''.

Ei mikään hirveän vanha juttu, mutta joskus 50- tai 60-luvulla isoisäni siskon mies lähti karkuteille. Sitten parin vuoden kuluttua hän tuli muina miehinä takaisin. En tunne tätä perhettä kovin hyvin, joten en tiedä, jatkoivatko he elämäänsä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta eivät he ainakaan eronneet. 

Vierailija kirjoitti:

Isoisoisäni huhuttiin olevan saksalaisen sotilaan jälkeläinen. Hänen äitinsä oli 1800-luvun lopussa hienoissa Helsingin aatelisten asunnoissa palvelijana tms. Oli kuulemma itsekin kuin hieno rouva vaikka ihan työntekijä olikin - kulki kuulemma kesäisin pitsihanskat kädessä päivänvarjon kanssa. Isoisäni syntyi 1898... isästä ei ollut eikä tullut virallista vahvistusta eikä selvitystä mutta ilmeisesti isä oli saksalainen aatelismies/sotilas. Miettikää mikä häpeä on ollut 120v sitten saada yksin avioton lapsi... isoisoisoäitiä en koskaan nähnyt mutta isoisoisän kyllä... hän kuoli vasta yli 90-vuotiaana.

Jostain syystä kaikki piikalikat kertoi eteenpäin samanlaista tarinaa. Todellisuudessa se aviottoman lapsen isä oli joku hevoskuski tai renki, mutta itselle tuli varmasti jotenkin mukavampi olo, kun oletti herrasväen vieraan lapsen isäksi osuneen. Eikä avioton lapsi sen isompi häpeä ollut 120 vuotta sitten kuin nytkään, jostain syystä tietty kansanosa on aina osannut tehdä ja hoitaa lapsensa yksin. Iso häpeä se oli keskiluokkaiseen elämänmenoon tottuneelle, mutta harvassa oli se palvelusväki, jolla ei ollut aviottomia lapsia.

Mielenkiintoisia tarinoita. Itsekin olen jonkin verran sukua tutkinut mutta mitään kovin erikoisia tapahtumia ei ole tiedossa. Lapsikuolemien määrä surettaa. Perheessä saattoi olla 10 lasta joista 2-3 selvisi aikuiseksi.