Lue keskustelun säännöt.
Onko haihattelua haluta intohimoista rakkautta? (Miehen kommentit)
09.08.2019 |
Olemme kolmekymppinen pariskunta. Olemme seurustelleet pari vuotta, josta olemme asuneet yhdessä vuoden. Lapsia ei ole.
Alussa suhde OLI intohimoinen, mutta ajan kanssa siitä on tullut luonnollisestikin valjumpi ja arkisempi. Parisuhde on hyvä; riitoja meillä on vähän, jonkun verran kuitenkin.
Kerran riidan yhteydessä mies sanoi, että pääsisi minusta yli parissa viikossa. Tuo olisi sattunut enemmän, jos emme olisi olleet riidoissa - silloinhan tulee sanottua kaikenlaista.
Tänään kuitenkin ihan leppoisasti keskustelimme parisuhteista ja elämästä yleensä, ja mies sanoi sanasta sanaan: ”jos erottaisiin, ei se olisi mulle maailmanloppu”. Viittasi siis siihen, että löytäisi kyllä uuden kumppanin tässäkin iässä.
Mutta kun minä haluan, että suhteen päättyminen kanssani olisi maailmanloppu! Haluan niin intohimoisen suhteen, että tuntuu, että sen päättyessä päättyisi kaikki.
Onko haihattelua haluta sellainen parisuhde, jossa on toiselle ihmiselle kaikki kaikessa? Mitä te ajattelette, onko mies vain realisti?
Kommentit (23)
Löysin pitkän avioliiton jälkeen uuden miehen. Luulin että entisessä liitossa oli kaikki mitä nyt yleensä miehen kanssa pitkässä suhteessa voi olla. Seksiä harvoin, ei intohimoa tai mitään kumppanuuden tunnetta... Kuinka väärässä olinkaan. Nyt 4 vuotta takana uutta suhdetta ja intohimoa ja rakkautta riittää. Edelleen saattaa seksiä olla 4 kertaa päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietitään vaikka sitä että jos jonkun lapsi sanoisi "äiti, meillä on nyt ihan mukavaa nähdä toisiamme mutta jos emme enää koskaan olisi tekemisissä, ei se minua hetkauttaisi kuin pari viikkoa ja en kaipaisi sinua".
Minusta on ihan yhtälailla luonnollista haluta olla elämänkumppanille "kaikki". Myötä ja vastamäessä. Ei siis niin että haluaa päättää päivänsä jos toinen kuolee mutta että toisesta jää oikeasti aukko ja muistaa toisen ikuisesti vaikka tämä olisi poissa.
Itsellä ei ole tarvetta hankkia parisuhdetta mutta jos hankin niin haluan kyllä sellaisen jossa toinen osapuoli on minulle "kaikki kaikessa". Pärjään yksin mutta en halua sellaista puolisoa jota en syvästi kaipaisi kun tämä on poissa enkä sellaista joka ei minua kaipaisi yhtälailla.
Kiitos kaikille vastauksista. Aion ottaa asian puheeksi juuri niin kuin sinä, lainaamani kommentoija, ehdotit.
Lähden jos vastaus on epäröivä, vaikka minulle ero onkin ”maailmanloppu”. Uskon, että jossain on parempi suhde meille molemmille.
Ap