Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset ei kyllä kestä nykyään enää mitään!
09.08.2019 |
Esim. ei kestetä lasten läsnäoloa taikka vauvoja julkisissa tiloissa, joissa liikkuminen oli ennen ihan sallittua myös lapsiperheille.
Opettajat valittavat, kuinka oppilaat muuttuvat vuosi vuodelta levottomammiksi. Ihan kuin lapset olisivat ennen vanhaan olleet yhtään sen rauhallisempia, auktoriteettiuskovaisia miniaikuisia. Pöh!
Odottamista ei kestetä yhtään. Mummot ohittelevat kassajonoissa, vanhat äijät hermostuvat asiakaspalvelijoille, ylinopeutta ajetaan aina kuin mahdollista ja autoletkoista on päästävä ohi turvallisuudesta riippumatta.
Mielenterveys on romuna ainakin joka kolmannella, mutta mitään ei voida asioiden eteen tehdä. Odotetaan aina parempaan hoitoon pääsemistä ja sopivia lääkkeitä, vaikka ne ovat vain välineitä paranemiseen (tämän sanon kaikella rakkaudella koko ikäni mielenterveysongelmista kärsineenä).
Kaikilla on rankkaa töissä. Uupumuksesta kärsivät nekin, jotka tekevät omaa koulutustaan vastaavaa, suht. leppoisaa asiantuntijatyötä. Lasten- ja sairaanhoitajat puolestaan valittavat, kun asiakkaansa ovat - no - lapsia ja sairaita. Ja niin edelleen.
Pienetkin vastoinkäymiset ovat elämän kaatavia kriisejä. Parisuhteessa ei kestetä mitään, ei voida joustaa puolin eikä toisin, lasten saamisen jälkeen erotaan vaikka vauvavuoden stressi on vielä päällä. Uusperheessä ei voida neuvotella, ei kestetä lapsipuolia, ei olla valmiita joustamaan.
Ihmisiä vaivaa nykyään loputon itsekkyys, jonka lisäksi meiltä on kadonnut kyky ymmärtää, että elämään kuuluu myös pettymyksiä ja vastoinkäymisiä ja joskus on vaan kestettävä epämiellyttäviä asioita. Näiden vastapainoksi arkeen kannattaa haalia mahdollisimman paljon iloa tuottavia ja stressiä vähentäviä asioita ja ylipäänsä ottaa ilo irti pienistäkin asioista.
Voisin lopettaa kirjoitukseni sanoilla "ugh, olen puhunut", ihan vain sen takia koska noin 99% teistä näkee punaista lukiessaan nuo kolme sanaa.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Ei kestetä töitä, työssäkäyvät taas eivät kestä verojen maksamista. Ei kestetä opiskelua, ei kestetä sairastamista. Ei kestetä erivärisiä ihmisiä, ei kehitysvammaisia. Ihmisistä on tullut hirveän dramaattisia. Koliikkiaikuisia.
En todellakaan kestä sairastamista. Haluatko minun kroonisen syövän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihhminen aina kuvitteleee ja haaveiiilee että siellä toisella puolella olisi vehreämpää. Se liiittyy ihmisen perus luonteeseeen ja käytttäytymiseen jolla ihmiset saaadaan asettamaan pääämäriä ja tavoitteita ja pyrkimäään tavoitttelemaan niiitä. Jos elettäisiin kommmunismissa niin se vastuuun jakaminen illman palkintooa eiii toimisi koska ihmisluonteeeeseen kuuuluuu pääästä mahdolllisimman helpolla ja mukavallla tavallla joka on sekiiin osa kehitystä.
Vierailija kirjoitti:
Ihhminen aina kuvitteleee ja haaveiiilee että siellä toisella puolella olisi vehreämpää. Se liiittyy ihmisen perus luonteeseeen ja käytttäytymiseen jolla ihmiset saaadaan asettamaan pääämäriä ja tavoitteita ja pyrkimäään tavoitttelemaan niiitä. Jos elettäisiin kommmunismissa niin se vastuuun jakaminen illman palkintooa eiii toimisi koska ihmisluonteeeeseen kuuuluuu pääästä mahdolllisimman helpolla ja mukavallla tavallla joka on sekiiin osa kehitystä.
Mutttta se on paradoksaaalista ihmisen aivotoimintaaan suhteutetttuna koska aivot aiina kompensoooivat passsiiivista käytttäytymistä ernäisiiillä murheillla jollloin suhteeellisuuudentaju katoaaa.
Monilla ihmisillä on vääristynyt käsitys siitä, millaista tavallisen ihmisen elämä on. Seurataan lifestyle-blogeja, Instaa ja muuta sosiaalista mediaa. Kuvitellaan, että tavis-Tiinankin elämän pitäisi olla sellaista. Ja sitten petytään ja ahdistutaan, kun ei olekaan.
Muistan vuosia sitten, kun Kaunis pieni elämä -blogi oli vielä aika uusi ja joulun alla eräällä keskustelupalstalla puhuttiin tuon bloggaajan joulusta. Ihan älyttömän moni kommentoija koki oman joulunsa huonoksi ja halvaksi, oman kotinsa ankeaksi, lastensa lahjat vaatimattomiksi jne. Jo silloin ihmettelin, että mitä hittoa. Aikakauslehdissä on aina ollut upeita kuvia luxusjouluista, mutta eivät ihmiset niin tyhmiä olleet, että olisivat kuvitelleet niiden valokuvien tarkoittavan, että kaikilla pitäisi olla juuri sellainen joulu tai että sellainen joulu olisi normaali joulu ja kaikki muut epänormaaleja ja huonoja jouluja.
Ihmiset seuraavat nykyisin mediaa paljon enemmän kuin mitä aiemmin luettiin aikakauslehtiä. Tästä ehkä syntyy harha, että elämä olisi jotain suurta glamouria. Oli toki ennenkin lehdissä artikkeleita "tehomimmeistä", jotka loivat uraa, vaikka oli 4 lasta ja hulppea kotikin kiilsi. Tunnen itsekin yhden tällaisen, nyt jo vanhuuseläkkeellä olevan naisen, mutta ei hän todellakaan hoitanut kaikkia asioita itse. Heillä oli palkattu kotiapulainen, joka hoiti niin siivoukset, kaupassakäynnit, ruuanlaitot kuin lasten kuskaamiset harrastuksiinkin. Tämä nainen oli alunperinkin varakkaasta suvusta ja miehensä kanssa keräsivät lisää varallisuutta, joten heillä oli mahdollisuus palkata kotiapulainen hoitamaan arkiset asiat.
Ja jotkut ei enää edes kestä sitä että osa ihmisistä ei kestä kaikkea. On tässä kestämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ihmetyttää että miten täysin normaaleista asioista on nykyisin tullut jotenkin niin epänormaaleja?! Ehkä se on skandaalinhakuinen lehdistö koska tietyllä tavalla kirjoitetut otsikot saavat enemmän klikkauksia. Mutta miten salamoista, helteestä, vesisateesta ja kaikesta on tullut jotenkin niin outoa ja eriskummallista. Saati luonnoneläimistä ja ylipäätään yhtään mistään on tehty kerrassaan niin eriskummallista vaikka kyse on asioista joita on tapahtunut miljoonia vuosia. Kaikenlaista on tapahtunut eilen, tapahtuu tänään ja tapahtuu huomenna. Sellaista on elämä ja sen luonnollinenkin kiertokulku.
Tuntuu että ihminen vieraantuu kaikesta, jopa elämästä itsestään.
Muistan vuosia sitten, kun jommassa kummassa iltapäivälehdessä oli juttua, miten Haminasta (vai oliko Lappeenranta tai Kotka) oli löytynyt kuollut varis. Pisti kyllä naurattamaan, että kaikesta sitä uutiskynnys ylittyykin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon paljolti samaa mieltä kanssasi, mutta kouluasiasta en. Kannattaa ihan oikeasti kuunnella, mitä niillä opettajilla on sanottavaa. Koulu on muuttunut todella paljon melko lyhyessä ajassa. Yksi iso muutos on ollut se, että erityisoppilaat on "integroitu" tavallisiin luokkiin. Tämä tarkoittaa sitä, että erityisoppilaat eivät yleensä saa tarvitsemaansa tukea ja heihin käytetty aika on pois muilta lapsilta. Ryhmäkoot ovat suurempia, joten opettajalla on vähemmän aikaa per lapsi. Samalla opettajan työt ovat lisääntyneet. En nyt jatka asiasta enempää, koska asiasta ovat kirjoittaneet paremmin opettajat itse.
Asun pienehköllä paikkakunnalla, jolla asiat ovat koulussakin suhteellisen hyvin, mutta kyllä täälläkin monet lieveilmiöt tuntuvat.
AP tässä. Olet kyllä oikeassa, selkeyden vuoksi jätin integraatioasian pois aloituksesta. Silti toivoisin enemmän puhetta siitä, että eivät lapset ennenkään mitään kullannuppuja olleet, vaan että tietty määrä sählinkiä kuuluu asiaan. Lapset voivat olla kärsimättömiä, itsekkäitä, sotkuisia, levottomia ihan vain koska ovat lapsia. Nuoret kapinoivat koska ovat nuoria. Rajat pitää tietenkin vetää, eikä opettajakaan kestä mitä tahansa, mutta ihan kaikesta ei tarvitse valittaa.
Vielä 80-luvulla oli hunsvoteillakin kuri kotona ja jos koulusta oltiin kotiin yhteydessä kakara pantiin kuriin kotona. Nykyisin yhteydenotosta haistatellaan ja uhkaillaan oikeudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Normaalit vastoinkäymiset ja ihan vaan huono tuuri koetaan suurina henkilökohtaisina tragedioina, ja keskitytään vain omaan kokemukseen ja omaan rooliin maailmassa. Ihminen on sosiaalinen eläin, ja pelkkä omiin tarpeisiin keskittyminen aiheuttaa pahoinvointia. Silti pahoinvointia hoidetaan keskittymällä enemmän omaan itseen...
Niinpä, joogataan tai seurustellaan lemmikkien kanssa mikä ylläpitää tätä omaan kuplaan vetäytymistä. Molemmat ruokkivat itsekkyyttä.
No lukekaapa näitä nykyajan vaatimuksia ihmiselle, vähemmästäkin pää sekoaa. Syöt väärin, liikut väärin, kulutat väärin, harrastat väärin, seurustelet väärin, olet läs ki, olet laiha, olet outo, olet hiljainen, puhut liikaa, teet liikaa lapsia, et tee lapsia, äänestät väärin, ajattelet väärin, et tee töitäsi tarpeeksi nopeasti ja halvalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Normaalit vastoinkäymiset ja ihan vaan huono tuuri koetaan suurina henkilökohtaisina tragedioina, ja keskitytään vain omaan kokemukseen ja omaan rooliin maailmassa. Ihminen on sosiaalinen eläin, ja pelkkä omiin tarpeisiin keskittyminen aiheuttaa pahoinvointia. Silti pahoinvointia hoidetaan keskittymällä enemmän omaan itseen...
Hyvin usein juuri tuo onkin ongelmana. On paljon yksinäisiä, joilla ei ole perhettä, ei puolisoa eikä ystäviä. Mun mielestä on ihan ymmärrettävää, että silloin elämän muutkin murheet tuntuvat raskaammilta kestää kuin niillä, joilla on hyvät tukiverkostot, läheisiä ihmissuhteita ja elämässä perusasiat kunnossa.
Kiva aloitus. Suomalaisilla uhmaikä alkaa nykyään kun he ovat 1-vuotiaita ja kestää koko loppuelämän. Jotkut psykologit varmaan jaksaisivat teoretisoida asiaa hurjankin mutkikkaasti, mutta minä kutsun tuota yksinkertaisesti sosio patiaksi. Suomessa on nykyään vain sosio paatteja (kovaäänisiä itsekkäitä happamia mänttejä jotka osaavat vain meuhkata) ja sosio paattien uhreja (syrjäytyneet yksinäiset masentuneet jotka eivät jaksa enää edes mennä ulos).
Nykysuomalaiset ovat paljon sosio paattisempia kuin saksalaiset toisen maailman sodan aikaan. He kyllä tekivät paljon pahaa (veivät miljoonia viattomia uhreja keskitys leireille,...) mutta he tekivät pahaa vain koska "joukossa tyhmyys tiivistyy". Sellaista toimintaa silloin kaikilta vaadittiin, ihmiset eivät itsenäisesti ryhtyneet pahantekoon vaan he vain liittyivät pahantekoon johon kaikki muutkin liittyivät. He olivat siis vain lampaita, laumasieluja, jotka seurasivat yhtä vahvaa johtajaa. Nykysuomalaiset taas tekevät aivan yhtä paljon pahaa, mutta he tekevät pahaa itsenäisesti, ihan itse, ihan omasta tahdostaan. Todellakaan eivät seuraa mitään johtajaa, eivät edes yritä kuulua mihinkään laumaan, vaan yrittävät vain väkisin satuttaa niin monia ihmisiä kuin suinkin voivat. Ajattelevat olevansa "vahvoja ja itsenäisiä" ihmisiä.
Joskus 1980-luvulla kauhisteltiin sitä että oli psyko paatteja jotka ryhtyivät sarja murhaa jiksi eli tapp oivat mahdollisimman monia ihmisiä. He olivat oikeita ihmishirviöitä. Nykysuomalaiset ovat ihan yhtä pahoja hirviöitä, sosio paatteja jotka satuttavat ja kiusaavat mahdollisimman monia ihmisiä. Paitsi että nykysuomalaiset ovat vielä pahempia hirviöitä kuin psyko paatit, koska osa sarja murhaa jista kärsi ja ymmärsi olevansa sairaita, yritti parantaa itseään ja lopettaa pahat tapansa, ymmärsi ja myönsi tekevänsä pahaa. Nykysuomalaiset taas eivät ikinä myönnä tai ymmärrä tekevänsä pahaa, nykysuomalaiset ovat aina oikeassa ja hyviä ja terveitä, he tietävät aina parhaiten ja vika on aina kaikissa muissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh. Hassua on että kun joku murehtii ja on surullinen ja yksinäinen ja masentunut niin muut vain määräävät häntä "kasvamaan aikuiseksi". Vaikka eihän nykyään melkein kukaan ole aikuinen, melkein kaikki ihmiset ovat kiukuttelevia kakaroita, erityisesti ne määräilijät. Ne masentuneet ovat ehkä kasvaneet aikuisiksi, mutta ne määräilijät eivät ole.
Tuo taitaa olla merkittävä piirre nykypäivän aikuisissa kakaroissa. Kun he määräävät jotain toista ihmistä tekemään jotain niin he itse asiassa sanovat sen mitä heidän itsensä pitäisi tehdä. Kun he luulevat puhuvansa muista he itseasiassa puhuvat itsestään.
Kakara: tuo Matti on hirveän vastuuntunnoton, hänellä on suuret luulot itsestään, hän kohtelee muita kuin roskaa, hän välittää vain itsestään, koko maailma pyörii hänen napansa ympärillä, hän on aivan tunteeton ja empatiakyvytön eikä hänellä ole sosiaalisia taitoja ollenkaan!
Kun kakara puhuu tuollaista niin se ei liity Mattiin millään lailla. Kakara puhuu totuuksia itsestään.
Netissä jaksetaan kiusata,koska ei nähdä Kiusatun ilmeitä, miltä hänestä tuntuu.
Netissä ei monet pysty olemaan inhimmillisiä juuri tuosta syystä.
Onneksi eivät kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon puhutaan tästä, että ihmiset näkövät sosiaalisessa mediassa kauniita ihmisiä, kauniita koteja ja hienoja matkakohteita ja tuntevat sitten huonommuutta. Mutta oikeasti, kuka aikuinen ihminen on niin yksinkertainen, että pitää tuota "koko totuutena". Pitää olla joko keskenkasvuinen tai vähän tyhmä, ettei tajua ettei jollain lifestyle blogilla tai missin installa ole mitään tekemistä todellisen elämän kanssa.
Eli itse olen lähinnä huolissani suomalaisten kasvavasta tyhmyydestä :)
Siitä olen osin samaa mieltä, että ihmiset eivät tahdo nykyään kestää paljon mitään, Oman kokemuspiirini mukaan nämä pahan mielen saikuttajat ja pumpulissa kasvatetut masentujat ovat tosin usein isän/äidin rahoilla elelijöitä. Eli ei tyydytä mihinkään kun aina pitäisi olla kivaa, helppo saikuttaa töissä kun tietää että vanhemmat kyllä maksavat jos tiukka paikka tulee. Ja hyvän perheen aikuiset lapset, joiden ei ole tarvinnut ikinä oikeasti huolehtia mistään, masentuvat kun opiskelut eivät sujukaan tai poikaystävän kanssa menee poikki. Sitteen maataan kotona ja vanhemmat maksavat elämisen. Tuttavapiirissäni ei kukaan jonka pitää oikeasti elättää itsensä ole masentunut kissan kuolemasta saikulle asti
Tuo on niin totta, että lasten, nuorten ja sairaiden kanssa töitä tekevät rasittuvat ihan hirveästi siitä, että ovat töissä lasten, nuorten ja sairaiden kanssa. :)
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirjoitus, ap. Ei pitäis toivoa mutta jos tulisi sota/nälänhätä/iso epidemia, loppuisi kaikki tämä turha väninä vähäksi aikaa. Katto pään päällä, ruokaa, vettä, perhe elossa, jotain järkevää tehtävää elämässä - jos nämä asiat ok, menee jo hyvin. Viddu tätä väninää jostain kauramaidon puuttumisesta tai ettei uudessa älypuhelimessa ole 3,5mm plugia tai Daenarys Targaryen ei ollutkaan suuri sankaritar, mikä shokki.
Mutta ainakin daenarys targaryen on tosi kaunis.
Nyt sohaisen kyllä muurahaispesää, mutta olen ihmetellyt tätä nykyvanhempien kroonista uupumista!
Ensimmäiset sukupolvet kun uupuvat nyt kasvattaessaan omia jälkeläisiään, kun tukea on saatavissa enemmän kuin koskaan ennen.
Aiemmin lapsista oli iloa, surua ja huolta, mutta itse vanhemmuudesta ei valitettu.
Vierailija kirjoitti:
Nyt sohaisen kyllä muurahaispesää, mutta olen ihmetellyt tätä nykyvanhempien kroonista uupumista!
Ensimmäiset sukupolvet kun uupuvat nyt kasvattaessaan omia jälkeläisiään, kun tukea on saatavissa enemmän kuin koskaan ennen.
Aiemmin lapsista oli iloa, surua ja huolta, mutta itse vanhemmuudesta ei valitettu.
Yksi syistä on varmaan elämän monimutkaisuus nykyään. Ennen oli yksinkertaisempaa. Oli se yksi työpaikka, jossa moni oli koko elämänsä. Oli yksi lankapuhelin ja sanomalehti. Lasten hoito oli yksinkertaisempaa yksinkertaisessa maailmassa.
Nykyään pitää olla samaan aikaan kaikkea mahdollista ja moni ottaa suorituspaineita monelta saralta. Informaatiota puskee joka tuutista joka sekunti ja työpaikat vaihtuvat kymmeniä kertoja elämän aikana. Yhtäkkiä koulutus, jonka opiskelit, ei olekaan enää minkään arvoinen. Maailma muuttuu jatkuvasti, ja kaikki on epävarmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt sohaisen kyllä muurahaispesää, mutta olen ihmetellyt tätä nykyvanhempien kroonista uupumista!
Ensimmäiset sukupolvet kun uupuvat nyt kasvattaessaan omia jälkeläisiään, kun tukea on saatavissa enemmän kuin koskaan ennen.
Aiemmin lapsista oli iloa, surua ja huolta, mutta itse vanhemmuudesta ei valitettu.
Yksi syistä on varmaan elämän monimutkaisuus nykyään. Ennen oli yksinkertaisempaa. Oli se yksi työpaikka, jossa moni oli koko elämänsä. Oli yksi lankapuhelin ja sanomalehti. Lasten hoito oli yksinkertaisempaa yksinkertaisessa maailmassa.
Nykyään pitää olla samaan aikaan kaikkea mahdollista ja moni ottaa suorituspaineita monelta saralta. Informaatiota puskee joka tuutista joka sekunti ja työpaikat vaihtuvat kymmeniä kertoja elämän aikana. Yhtäkkiä koulutus, jonka opiskelit, ei olekaan enää minkään arvoinen. Maailma muuttuu jatkuvasti, ja kaikki on epävarmaa.
Tuo on totta, mutta jotakin voi myös itse valita. Lähteekö mukaan kaikkiin odotuksiin ja suorituspaineisiin, niinkuin monet enenevässä määrin tekevätkin!
Itseäni ihmetyttää että miten täysin normaaleista asioista on nykyisin tullut jotenkin niin epänormaaleja?! Ehkä se on skandaalinhakuinen lehdistö koska tietyllä tavalla kirjoitetut otsikot saavat enemmän klikkauksia. Mutta miten salamoista, helteestä, vesisateesta ja kaikesta on tullut jotenkin niin outoa ja eriskummallista. Saati luonnoneläimistä ja ylipäätään yhtään mistään on tehty kerrassaan niin eriskummallista vaikka kyse on asioista joita on tapahtunut miljoonia vuosia. Kaikenlaista on tapahtunut eilen, tapahtuu tänään ja tapahtuu huomenna. Sellaista on elämä ja sen luonnollinenkin kiertokulku.
Tuntuu että ihminen vieraantuu kaikesta, jopa elämästä itsestään.