Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset ei kyllä kestä nykyään enää mitään!
09.08.2019 |
Esim. ei kestetä lasten läsnäoloa taikka vauvoja julkisissa tiloissa, joissa liikkuminen oli ennen ihan sallittua myös lapsiperheille.
Opettajat valittavat, kuinka oppilaat muuttuvat vuosi vuodelta levottomammiksi. Ihan kuin lapset olisivat ennen vanhaan olleet yhtään sen rauhallisempia, auktoriteettiuskovaisia miniaikuisia. Pöh!
Odottamista ei kestetä yhtään. Mummot ohittelevat kassajonoissa, vanhat äijät hermostuvat asiakaspalvelijoille, ylinopeutta ajetaan aina kuin mahdollista ja autoletkoista on päästävä ohi turvallisuudesta riippumatta.
Mielenterveys on romuna ainakin joka kolmannella, mutta mitään ei voida asioiden eteen tehdä. Odotetaan aina parempaan hoitoon pääsemistä ja sopivia lääkkeitä, vaikka ne ovat vain välineitä paranemiseen (tämän sanon kaikella rakkaudella koko ikäni mielenterveysongelmista kärsineenä).
Kaikilla on rankkaa töissä. Uupumuksesta kärsivät nekin, jotka tekevät omaa koulutustaan vastaavaa, suht. leppoisaa asiantuntijatyötä. Lasten- ja sairaanhoitajat puolestaan valittavat, kun asiakkaansa ovat - no - lapsia ja sairaita. Ja niin edelleen.
Pienetkin vastoinkäymiset ovat elämän kaatavia kriisejä. Parisuhteessa ei kestetä mitään, ei voida joustaa puolin eikä toisin, lasten saamisen jälkeen erotaan vaikka vauvavuoden stressi on vielä päällä. Uusperheessä ei voida neuvotella, ei kestetä lapsipuolia, ei olla valmiita joustamaan.
Ihmisiä vaivaa nykyään loputon itsekkyys, jonka lisäksi meiltä on kadonnut kyky ymmärtää, että elämään kuuluu myös pettymyksiä ja vastoinkäymisiä ja joskus on vaan kestettävä epämiellyttäviä asioita. Näiden vastapainoksi arkeen kannattaa haalia mahdollisimman paljon iloa tuottavia ja stressiä vähentäviä asioita ja ylipäänsä ottaa ilo irti pienistäkin asioista.
Voisin lopettaa kirjoitukseni sanoilla "ugh, olen puhunut", ihan vain sen takia koska noin 99% teistä näkee punaista lukiessaan nuo kolme sanaa.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Nyt sohaisen kyllä muurahaispesää, mutta olen ihmetellyt tätä nykyvanhempien kroonista uupumista!
Ensimmäiset sukupolvet kun uupuvat nyt kasvattaessaan omia jälkeläisiään, kun tukea on saatavissa enemmän kuin koskaan ennen.
Aiemmin lapsista oli iloa, surua ja huolta, mutta itse vanhemmuudesta ei valitettu.
Olen miettinyt tätä itsekin, olen juuri tuollainen uupunut vanhempi. Mietin usein, että miksi tämä on näin helvetin raskasta. En ole löytänyt vastausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä enemmän ihmisiä niin sitä tyhmempiä ne ovat.
Vierailija kirjoitti:
Nyt sohaisen kyllä muurahaispesää, mutta olen ihmetellyt tätä nykyvanhempien kroonista uupumista!
Ensimmäiset sukupolvet kun uupuvat nyt kasvattaessaan omia jälkeläisiään, kun tukea on saatavissa enemmän kuin koskaan ennen.
Aiemmin lapsista oli iloa, surua ja huolta, mutta itse vanhemmuudesta ei valitettu.
Tieto lisää tuskaa. Ja varsinkin ristiriitainen tieto.
Kun omat lapseni olivat pieniä ja neuvolassa terveydenhoitaja sanoi, että nyt tulee tämä rokote, ei kukaan ollut hakenut tieteellisiä tutkimuksia rokotteista, niiden sivuvaikutuksista jne. Ei kukaan miettinyt, pitäisikö tuo rokote sittenkin antaa myöhemmin vai kenties jättää kokonaan antamatta. Eikä varsinkaan tarvinnut miettiä, uskooko asiassa asiantuntija A:ta vai asiantuntija B:tä. Jos joku rokote oli otettu rokotusohjelmaan, kaikki asiantuntijat olivat samaa mieltä siitä, että rokotteen hyödyt ovat suuremmat kuin haitat.
Ja entä sitten ravinto? Vanhemmille oli helpotus, kun vauvaiän jälkeen lapselle sai antaa samaa makaroonilaatikkoa ja makkarakeitto kuin mitä muukin perhe söi. Nykyisin - jos tarpeeksi asioita kaivelee - kaikki on epäterveellistä. Ja taas kerran asiantuntijat ovat eri mieltä siitä, mitä lapsen pitäisi syödä ja mitä ei.
Sama juttu kaikessa muussakin lasten hoidossa ja kasvatuksessa. Vanhempien täytyy olla tiedostavia ja osata valita monesta eri vaihtoehdosta juuri se, jota ei varmasti tule 10 vuoden päästä katumaan. Nykyvanhemman pitäisi olla 20 alan tiedemies osatakseen aina toimia oikein.
Joku jo mainitsikin, että ennen elämä oli yksinkertaisempaa. Niin olikin.
Vierailija kirjoitti:
No lukekaapa näitä nykyajan vaatimuksia ihmiselle, vähemmästäkin pää sekoaa. Syöt väärin, liikut väärin, kulutat väärin, harrastat väärin, seurustelet väärin, olet läs ki, olet laiha, olet outo, olet hiljainen, puhut liikaa, teet liikaa lapsia, et tee lapsia, äänestät väärin, ajattelet väärin, et tee töitäsi tarpeeksi nopeasti ja halvalla.
Miksi uskot näitä kirjoituksia?
Media kirjoittaa paskaa minkä kerkiää. Suurin osa noista lukemisistasi uutisista pitää jättää täysin omaan arvoonsa eli jättää lukematta.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan kyllä itseni tästä! Kaiken pitää olla kivaa, stressinsietokyky nolla. Kaikki epämiellyttävä tuntuu hirveän raskaalta. Sitä en vaan ole vielä keksinyt, että mistä tämä johtuu? Miten minusta on tullut näin itsekäs?
Terve itsekkyys on nimenomaan suotavaa, mutta tuo stressinsietokyky on kyllä älypuhelimien hektisyyden myötä mennyt monella ihan nolliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on ihan yleinen ilmiö historiassa. Ennen kaikki oli aina paremmin ja se on ollut niin vähintään parituhatta vuotta. Jo antiikin klassisissa teksteissä valitettiin miten nykynuoret ovat heikkoja verrattuina kirjoittajan omaan nuoruuden aikaan. Ja selvää on, että asiat eivät ole kokonaisuutena olleet koskaan paremmin kuin ne ovat nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt sohaisen kyllä muurahaispesää, mutta olen ihmetellyt tätä nykyvanhempien kroonista uupumista!
Ensimmäiset sukupolvet kun uupuvat nyt kasvattaessaan omia jälkeläisiään, kun tukea on saatavissa enemmän kuin koskaan ennen.
Aiemmin lapsista oli iloa, surua ja huolta, mutta itse vanhemmuudesta ei valitettu.
Olen miettinyt tätä itsekin, olen juuri tuollainen uupunut vanhempi. Mietin usein, että miksi tämä on näin helvetin raskasta. En ole löytänyt vastausta.
Asiantuntijoilta on tullut hyviä vastauksia kysymykseesi; elämme suoritusyhteiskunnassa, jossa päivän sana on tehostaminen. Ennen lapset pärjäsivät keskenään, kun vanhemmat olivat töissä, ehkä joku mummo tai naapuri saattoi katsoa silloin tällöin perään, minä itse taas olen sitä ”avainkaula” sukupolvea. Nykyään tehtäisiin lasu monista niistä asioista, jotka ennen oli ihan normi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiva aloitus. Suomalaisilla uhmaikä alkaa nykyään kun he ovat 1-vuotiaita ja kestää koko loppuelämän. Jotkut psykologit varmaan jaksaisivat teoretisoida asiaa hurjankin mutkikkaasti, mutta minä kutsun tuota yksinkertaisesti sosio patiaksi. Suomessa on nykyään vain sosio paatteja (kovaäänisiä itsekkäitä happamia mänttejä jotka osaavat vain meuhkata) ja sosio paattien uhreja (syrjäytyneet yksinäiset masentuneet jotka eivät jaksa enää edes mennä ulos).
Nykysuomalaiset ovat paljon sosio paattisempia kuin saksalaiset toisen maailman sodan aikaan. He kyllä tekivät paljon pahaa (veivät miljoonia viattomia uhreja keskitys leireille,...) mutta he tekivät pahaa vain koska "joukossa tyhmyys tiivistyy". Sellaista toimintaa silloin kaikilta vaadittiin, ihmiset eivät itsenäisesti ryhtyneet pahantekoon vaan he vain liittyivät pahantekoon johon kaikki muutkin liittyivät. He olivat siis vain lampaita, laumasieluja, jotka seurasivat yhtä vahvaa johtajaa. Nykysuomalaiset taas tekevät aivan yhtä paljon pahaa, mutta he tekevät pahaa itsenäisesti, ihan itse, ihan omasta tahdostaan. Todellakaan eivät seuraa mitään johtajaa, eivät edes yritä kuulua mihinkään laumaan, vaan yrittävät vain väkisin satuttaa niin monia ihmisiä kuin suinkin voivat. Ajattelevat olevansa "vahvoja ja itsenäisiä" ihmisiä.
Joskus 1980-luvulla kauhisteltiin sitä että oli psyko paatteja jotka ryhtyivät sarja murhaa jiksi eli tapp oivat mahdollisimman monia ihmisiä. He olivat oikeita ihmishirviöitä. Nykysuomalaiset ovat ihan yhtä pahoja hirviöitä, sosio paatteja jotka satuttavat ja kiusaavat mahdollisimman monia ihmisiä. Paitsi että nykysuomalaiset ovat vielä pahempia hirviöitä kuin psyko paatit, koska osa sarja murhaa jista kärsi ja ymmärsi olevansa sairaita, yritti parantaa itseään ja lopettaa pahat tapansa, ymmärsi ja myönsi tekevänsä pahaa. Nykysuomalaiset taas eivät ikinä myönnä tai ymmärrä tekevänsä pahaa, nykysuomalaiset ovat aina oikeassa ja hyviä ja terveitä, he tietävät aina parhaiten ja vika on aina kaikissa muissa.
Olen nyt paha nykysuomalainen sosiopaatti, mutta LOL! Koko teksti on valitusta toisten ihmisten pahuudesta ja itse on vain viaton marttyyri ja lopuksi tunnustetaan, että ne pahat ihmiset ajattelevat, että vika on aina kaikissa muissa.
Mutta olen oikeasti pahoillani puolestasi ja yritä saada asiat kuntoon. Kaikki ihmiset eivät oikeasti ole pahoja.
Vierailija kirjoitti:
Nyt sohaisen kyllä muurahaispesää, mutta olen ihmetellyt tätä nykyvanhempien kroonista uupumista!
Ensimmäiset sukupolvet kun uupuvat nyt kasvattaessaan omia jälkeläisiään, kun tukea on saatavissa enemmän kuin koskaan ennen.
Aiemmin lapsista oli iloa, surua ja huolta, mutta itse vanhemmuudesta ei valitettu.
Aiemmat sukupolvet olivat varmasti myös hyvin uupuneita, mutta heidän aikanaan oli heikkoutta valittaa siitä; piti vaan kestää ja purra hammasta yhteen. Toisaalta on ihan hyvä, jos nykyvanhemmat uskaltavat hakea apua ongelmiinsa, eikä heidän tarvitse vaieta hiljaa niinkuin heidän isovanhempansa joutuivat tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaisten ketjujen takia ihmiset ovat kurkkuaan täynnä itsensä jalustalle nostaneiden itsekehusta ja muiden alaspainamisesta. Mitä pahaa siinä on että epäkohdat vi*uttaa? Mitä ap tarjoaa tilalle? Jotain mitä ei koskaan ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
No lukekaapa näitä nykyajan vaatimuksia ihmiselle, vähemmästäkin pää sekoaa. Syöt väärin, liikut väärin, kulutat väärin, harrastat väärin, seurustelet väärin, olet läs ki, olet laiha, olet outo, olet hiljainen, puhut liikaa, teet liikaa lapsia, et tee lapsia, äänestät väärin, ajattelet väärin, et tee töitäsi tarpeeksi nopeasti ja halvalla.
Unohdit listasta myös mm. tiesitkö, että hengität väärin, seisot väärin, nukut väärin, puhut väärin, katsot väärin ja tunnet väärin.
Ja jos elät epäterveellisesti, olet syntinen ja halveksittava ja kulutat terveysmenoja, jos taas elät terveellisesti, elät ja kulutat paljon pidempään ja elät viimeiset 10 vuotta sadasta elinvuodestasi kalliina laitosasukkina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP sentään kertoo rehdisti purkavansa omaa mielenterveysongelmaansa muihin, mitä muut ap:n fanittajat eivät kehtaa tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan kyllä itseni tästä! Kaiken pitää olla kivaa, stressinsietokyky nolla. Kaikki epämiellyttävä tuntuu hirveän raskaalta. Sitä en vaan ole vielä keksinyt, että mistä tämä johtuu? Miten minusta on tullut näin itsekäs?
Mulla se ainakin johtuu siitä, ettei työ ole minulle mikään itseisarvo niinkuin vanhemmilleni tai isovanhemmilleni se oli. Olen nähnyt läheltä, miten vanhempani ovat olleet väsyneitä ja stressaantuneita töistä, enkä haluaisi samanlaista elämää. Toki töitä täytyy tehdä oman elantonsa (ne jotka siihen kykenevät) eteen ja sen takia että yhteiskunta pysyisi pystyssä, mutta jokin raja siihen olisi osattava vetää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kestetä töitä, työssäkäyvät taas eivät kestä verojen maksamista. Ei kestetä opiskelua, ei kestetä sairastamista. Ei kestetä erivärisiä ihmisiä, ei kehitysvammaisia. Ihmisistä on tullut hirveän dramaattisia. Koliikkiaikuisia.
Ne on nämä huhtasaaret yms kannattajineen kun eivät kestä erivärisiä ihmisiä. Jotkut oikeasti luulee, että tumma ihminen on mus-limi aina. Ei ole,.moni on kristitty.
Normaali on yhteiskunnan (=enemmistön) asettama konsensus siitä, mikä on hyödyllinen alamainen; jokaisen meistä pitäisi pyrkiä kohti tätä legendaarista keskiviivaa tai sen yli. Jos et kykene esim. lukemaan jotain 600 sanaa per minuutti ja samalla sisäistämään kaikkea lukemaasi, et välttämättä ole keskikastia tässä ajankuvassa...ennen oli ennen ja normit erit. Paineensietokyky koski aivan eri asioita menneisyydessä, kun taas nykyään se on jotain aivan muuta, kiitos informaatiovallankumouksen ja yltiöpäisen individualismin; ehkä suurin ongelma on ongelmien pirstaloituminen pienempiin yksikköihin nykyään. Aiemmin ongelmat olivat aika selviä luonteeltaan ja niitä oli ns. helpompi alkaa setvimään, kun nykyään täytyy osata jo vähän kaikkea kymmenvuotiaana. Mihin se lapsuus katosikaan? Löytyykö tulevaisuuden lapsuus jätteenlajittelukeskuksesta penkomassa käyttökelpoista kuparia ruokapalkalla?
Parasta nykyajan hengessä on se, että kaikkeen, siis KAIKKEEN, löytyy joku apu - pitää vain etsiä ihan ite se apu :DDD
Älypuhelimet ja muu superstimulaatio ovat vieneet stressinsietokyvyn
Uskon kaiken tämän takana olevan se, että nykyisin olemme hyvin tietoisia siitä, mitä elämä voisi parhaimmillaan olla. Ennen kuoli lapsia, kaikkien elämä oli kurjaa, elämä oli yksinkertaista taistelua päivästä toiseen, mutta niin oli jokaisella muullakin. Nyt me tiedämme hyvin tarkkaan, miten asiat voisi olla vielä paremmin. Ja sitä "parempaa" elämää näytetään meille jatkuvalla syötöllä tv:n, elokuvien ja somen kautta. Tulee tunne, että oma elämä ei riitä, koska aivan siinä käden ulottuvilla on vielä jotakin hienompaa, joka tuntuu olevan kaikilla muilla.
Tunnistan kyllä itseni tästä! Kaiken pitää olla kivaa, stressinsietokyky nolla. Kaikki epämiellyttävä tuntuu hirveän raskaalta. Sitä en vaan ole vielä keksinyt, että mistä tämä johtuu? Miten minusta on tullut näin itsekäs?