Lue keskustelun säännöt.
Teini viiltelee. Tekeekö koulu lasu:n, jos se huomataan siellä?
08.08.2019 |
Mun teinityttö viiltelee itseään ja pelkään, jos joku koulussa näkee jäljet. Viiltelyt on jaloissa ja vähän ylempänä käsissä, joten ei ole kovinkaan tod.näk. että joku ne näkee.
Soittaako ne koulusta ensin, jos ne huomaa? Mitä jos sanon, että jäljet on tulleet meidän kissasta, ei kai ne voi viedä asiaa eteen päin, jos jäljille on selitys?
Muuten tyttö on ihan normi teini, jolla on kavereita ja hoitaa koulunsa omista lähtökohdista ihan ok.
Kommentit (47)
Lapseni opettaja oli huomannut tytön käsissä viiltelyjälkiä. Oli ohjannut tytön terveydenhoitajan juttusille. Terkkari soitti minulle ja sovittiin yhteispalaveri koulupsykologin kanssa.
Sieltä saatiin lähete nuorisopsykiatrian polille.
Nyt on säännölliset terapiakäynnit ja tyttö saa tarvitsemaansa apua.
Oli itselle kamala tilanne, kun en ollut huomannut mitään. Onneksi opettaja oli puuttunut tilanteeseen heti.
Jos ap ihan tosissasi kirjoittelet, niin hae lapselle apua välittömästi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun luokkakaveri viilteli itseään yläkouluaikana 80-luvulla. Hän kuoli jo ennen kun täytti 40v. En vieläkään tiedä saiko ikinä apua. Jälkikäteen järkyttää mitä hänelle oikein tapahtui. Teininä en tajunnut mistä oli kyse, saatikka että olis pitänyt kertoa aikuiselle. Näistä ei puhuttu.
Todellakaan kukaan teini ei viiltele itseään, jos asiat ei ole tosi huonosti!
Minun lapseni viiltelee myös. Olemme kertoneet asiasta omalle opettajalle sekä liikunnanopelle, kun ei yllättäen halua uimaan muiden kanssa... Lasusta ei ole ollut missään vaiheessa puhetta. Nuorella on hoitokontakti ja kodin sekä koulun välinen yhteydenpito on erinomaista.
Aloitus kuulostaa provolta, mutta jos joku muu lukee, vaikka nuori, niin viiltelyyn voi saada apua! Netistäkin löytyy itsehoito-opas. Haavoja olisi hyvä välillä näyttää vaikka terkkarille ja huolehtia tosi hyvin puhtaudesta.
Ilmeisesti on niin, että herkät ja tunteelliset ottavat kaiken mielipahan sisälleen ja vahingoittavat itseään, kun taas tunteettomiksi tehdyt tekevät pahaa toisille. Nuori ei osaa suhteuttaa jotakin aikuisesta pieneltä kuulostavaa asiaa järkevästi, vaan kuvittelee että elämä loppuu vaikkapa kiusaamiseen. Varsinkaan, jos kukaan aikuinenkaan ei auta.
Usein pojat tuovat pahan olonsa ilmi toisia kiusaamalla.
Joka tapauksessa viiltely on vakava oire todella pitkälle menneestä mielen järkkymisestä. Heti psykiatrille. Syy pahaan oloon pitää selvittää. Lääkkeillä hoidetaan vain ja ainoastaan oireita, ei itse sairautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä viiltelin teininä. Kerran äiti huomasi jäljet ja suuttui. Sain selitettya että ihan kynsilla olen jäljet tehnyt, ja asia oli sillä selvä.
Vasta aikuisena ymmärsin kuinka sairasta hänen suhtautumisensa oli.
Sama kokemus. Viiltelin vuosia ja se oli ihan tiedossa.
Saan myös itse paljon voimaa näistä tämän keskustelun kommenteista.
Toivon että nuoret saisi apua, tulisi kuulluksi ja nähdyksi.
Ihanaa, että te jotkut vanhemmat teette niin.
Lastensuojelu aiheuttaa traumaa enemmän eli yritä puhua teinille ettei tekisi tuollaista. Ja kysellä syitä miksi tekee noin vai onko jo lopettanut ja nämä ovat vanhoja jälkiä?
Koulupsykologille voi mennä puhumaan pahasta olosta. He eivät tee lasua jollei lapsi ole hengenvaarassa.
Mutta lastensuojelusta ei saa apua. Se on nähty. Ja laitokseen jos joutuu huostaan alamäki on varmaa.
Valitettavasti mukaan tulee huumeet samantien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omakin äitini sanoi minulle kun kerroin viiltelystä, ettei siitä saa kertoa kellekkään. kyllä opettajat ovat koulussa nähneet pari kertaa verillä olevat ranteeni, ei ole mitään tapahtunut tai asiasta sanottu. pojat on kuiskinut.
Koulusta ainakin pitäisi tehdä lasu, jos huomaavat viiltelyjälkiä. Ei mene mikään kissa-selitys läpi, ei ne siellä koulussa tyhmiä ole. Ja jos kerrot, että kissa raapii lapsen kädet ja jalat arville, niin onhan sekin lasun paikka.
Suosittelen hakemaan nuorelle apua. Varaa aika tk-lääkärille tai käytä yksityisellä lääkäriasemalla, jos on varaa.
Viiltely ei ole mikään muotijuttu, vaan kertoo siitä, että jotain on pielessä.
Lastensuojelu suhtautuu paremmin, jos apua on itse haettu terveyskeskuksesta. Ovat enemmän huolissaan, jos vanhemmat eivät ole oma-aloitteisesti hakeneet apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
omakin äitini sanoi minulle kun kerroin viiltelystä, ettei siitä saa kertoa kellekkään. kyllä opettajat ovat koulussa nähneet pari kertaa verillä olevat ranteeni, ei ole mitään tapahtunut tai asiasta sanottu. pojat on kuiskinut.
Tuo on äidiltäsi todella väärin, koska sinä olet avun tarpeessa. Opettajienkin olisi pitänyt reagoida ja kysellä sinun voinnista ja ohjata vaikka koulun terveydenhoitajalle. Entä jos sinä joskus vielä viillät ranteesta siitä kohdin jossa on verisuonia, jotka jää vuotamaan?
Mitä hlvettiä? 😳 Lapsesi satuttaa itseään ja sun suurin huolenaihe on, entä jos joku näkee?
Mistä sä tiedät kuinka viilloilla ja pahoinvoiva tyttö on? Mä aloitin viiltelyn 14-vuotiaana ja vieläkin yli 20 vuotta myöhemmin joudun taistelemaan sen impulssin kanssa, etten ala viiltelemään kun on paha olla. Olen pahasti ongelmainen, olisin tarvinnut apua jo silloin nuorena, mutta viiltelin vain paikkoja, jotka sain piiloon.
Sun ei pitäis olla äiti jos noin ajattelet. Tuokin mihin kohtaan kehoa tyttö viiltelee kertoo siitä että ei todellakaan ole vain huomionhakua.
Ja mitä sitten jos onkin? Sun velvollisuus on pitää huolta tytöstä, hän tarvitsee apua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä viiltelin teininä. Kerran äiti huomasi jäljet ja suuttui. Sain selitettya että ihan kynsilla olen jäljet tehnyt, ja asia oli sillä selvä.
Vasta aikuisena ymmärsin kuinka sairasta hänen suhtautumisensa oli.
Sinähän se sairas olit.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti on niin, että herkät ja tunteelliset ottavat kaiken mielipahan sisälleen ja vahingoittavat itseään, kun taas tunteettomiksi tehdyt tekevät pahaa toisille. Nuori ei osaa suhteuttaa jotakin aikuisesta pieneltä kuulostavaa asiaa järkevästi, vaan kuvittelee että elämä loppuu vaikkapa kiusaamiseen. Varsinkaan, jos kukaan aikuinenkaan ei auta.
Usein pojat tuovat pahan olonsa ilmi toisia kiusaamalla.
Joka tapauksessa viiltely on vakava oire todella pitkälle menneestä mielen järkkymisestä. Heti psykiatrille. Syy pahaan oloon pitää selvittää. Lääkkeillä hoidetaan vain ja ainoastaan oireita, ei itse sairautta.
Minä olen nähnyt viiltelyjälkiä pojalla. Eivät olleet tuoreita jälkiä, ja poika oli avun piirissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viiltelyyn on mahdollista saada apua
Itsensä vahingoittaminen on keino hallita sellaisia tunteita, joiden pelätään muuttuvan hallitsemattomiksi. Viiltely on usein merkki siitä, että on jäänyt vaikeiden tunteiden kanssa yksin.
https://mieli.fi/vaikea-elamantilanne/nuorten-kriisit/viiltelyyn-on-mah…
Apua viiltelyyn
Nuorilla tulisi olla tosiasioihin pohjautuvaa tietoa viiltelystä, jotta viiltelevä nuori tiedostaisi tarvitsevansa apua.
https://nuortenlinkki.fi/tietopiste/tietoartikkelit/mielenterveys/apua-…
Näin kerran yhen viillellyn käsivarret, ihan järkyn näköset.
Tervetuloa viiltelyn omahoito-ohjelmaan!
Oletko viiltänyt tai muutoin vahingoittanut itseäsi tarkoituksella? Etsitkö keinoja käsitellä pahaa oloa ja luopua viiltelystä? Oletko vielä epävarma suhteestasi viiltelyyn ja kaipaat tietoa? Tämä omahoito-ohjelma tarjoaa apua viiltelystä eroon pääsemiseksi.
https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/viiltelyn-omahoito-ohjelma
Osta sille kunnon terä, jolla riittää kun kerran viiltää niin sen jälkeen ei tarvitse murehtia mistään lasuista eikä enää mistään muustakaan...
Vierailija kirjoitti:
Osta sille kunnon terä, jolla riittää kun kerran viiltää niin sen jälkeen ei tarvitse murehtia mistään lasuista eikä enää mistään muustakaan...
Sinulle se pitäisi ostaa kun kirjoittelet tuollaisia!
Nuorisopsykiatrista! Ei herranen aika!