Lue keskustelun säännöt.
"oppilas saa aina itse valita, minkä tasoisen kokeen haluaa tehdä* en tykkää. Katkelma mallista
08.08.2019 |
*Tällaisessa mallissa on hyvä muistaa, että vaikka perinteisiä opetustuokioita ei ole joka tunti, niin opettaja opettaa tosi paljon. Kaikille ei vaan opeteta samoja asioita samaan aikaan, Paula Vorne muistuttaa.
Luokkaa neljä vuotta opettanut Paula Vorne kertoo, että matematiikan ympärille on muodostunut sinä aikana pienempiä ryhmiä, jotka etenevät samaan tahtiin. Kun eteen tulee vaikeita asioita, oppilaat pohtivat niitä yhdessä.
Tietyn väliajoin oppilaiden osaaminen kartoitetaan kokeiden avulla. Kokeista saa valita vaativan, keskitason ja helpon välillä. Kokeen tason valitseminen ei tunnu olevan ainakaan Otsolle eikä Pipsalle kovin vaikeaa.
– Ei se kovin vaikeeta valita. Pitää vaan miettiä, että onko matikan jakso sujunut hyvin ja sen kautta valita koe.*
En pidä tuosta yhtään. Mun ei-itseohjautuva olisi ihan tuiliajlilla. Ei keskittyisi ryhmässä ja aotraisi helpoimman kokeen.
Vanhalla perinteisellä systeemillä sai matikasta yläkoulussa kasi ja ysiä. Nyt on jo lukiossa.
Tuossa uudessa mallissa syrjäytyy osa jatko-opinnoista lukiossa.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Siis täh. Opettajan metodina on se, että lapset kertovat mitä tietävät jostain asiasta (esim. ihmiskeho) ja sitä täydennetään lasten lähipiirin tiedoilla (artikkelissa kerrottiin jonkun lapsen soittaneen mummolleen kysyäkseen miten sydän toimii)??? Seurasin kerran junassa kun joku nuori äiti ratkaisi jotain lasten tehtäväkirjaa jälkikasvunsa kanssa. Äiti ei tiennyt mitä ovat pandat, koalat ja kengurut, puhumattakaan siitä että olisi osannut laittaa niitä tehtäväkirjan maailmankartalle. Ja lasten pitäisi oppia tämmöisiltä uunoilta, lähipiiriään kun ei itse saa valita?
En oikein ymmärrä tätä ilmiöoppimisen ja vertaisopetuksen mahtavuutta, kun tosi monella aikuisella on yleistieto ihan oikeasti hakusessa. Kuinka moni palstalainen osaisi selittää koululaisilleen esim. mannerlaattojen liikkeet, sisäkorvan rakenteen, pH-arvon? Eikö koululaitoksen tehtävänä ole varmistaa että seuraavalla polvella on uusin ja korrektein tieto, eikä vain lähipiirin aikuisten 20+ vuotta sitten opeteltu ja sen jälkeen unohtunut tai ehkä väärin ymmärretty/muistettu tieto?
Kun itse olin 90-luvulla koulussa, opettaja kielsi ehdottomasti vanhempia opettamasta jakokulmaa, jos eivät osanneet nykyistä, tai siis silloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Hei, meillä on maailmallakin kehuttu opetusjärjestelmä"
"Super!"
"Sotketaan se ja katsotaan mitä saadaan aikaiseksi"
"Jee!"
Ehkä pisa-testeissä pärjääminen ei ole opetuksen tavoite
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hei, meillä on maailmallakin kehuttu opetusjärjestelmä"
"Super!"
"Sotketaan se ja katsotaan mitä saadaan aikaiseksi"
"Jee!"
Ehkä pisa-testeissä pärjääminen ei ole opetuksen tavoite
Tärkeintä on ettei luokan heikoin aines pahoita mieltään.
Onhan tää nykysysteemi tietysti siitä hyvä, että tulee vanhemman käytyä kahden lapsen kanssa perusteellisesti läpi koko peruskoulu kahteen kertaan uusiksi. Ei vain oikein tahtoisi aina aika riittää... mutta jos aikoo lastensa opiskelua jotenkin tukea niin kotona se lähes koko opetustyö on tehtävä. Pari poikkeusopea tosin on. Aika moni vanhempi ei tätä tajua. Tai ei kiinnosta. Tai ehdi. Tai menee läpi, kun sanotaan, ettei tullut läksyjä tai tein jo tai ei väliä, kun ei niitä tarkasteta. Meilläkin sitä aina säännöllisesti yritetään. Nyt mennään ysiä aloittavan pojan kanssa n. 8,5 keskiarvossa. Jos en olisi katsonut natsina perään, osaamistaso olisi aineesta riippuen 5-7.
Miksi opettajia kouluttetaan yliopistoissa useita vuosia, jos lapset koulussa kuitenkin laitetaan itsenäisesti "ilmiöoppimaan" ja opettamaan toinen toisiaan tai kyselemään vastauksia mummoiltansa?
Minulla on 3 fiksua, omatoimista ja itseohjautuvaa lasta, jotka kyllä pärjäisivät nykyisessä itseohjautuvassa opetuksessa, jos vain muutkin ryhmän oppilaat olisivat samanlaisia. Ikävä kyllä muut oppilaat eivät ole itseohjautuvia ja innokkaita, vaan suurin osa haluaa mennä sieltä missä aita on matalin. Ryhmäoppiminen ei tällaisessa ryhmässä ole tuloksellista, koska taso asettuu sen heikoimman mukaisesti. Usein ryhmäoppiminen toteutetaan vielä hajautetusti niin, että luokka jaetaan vaikkapa 5 ryhmään, joista kukin tekee esitelmän/videon/näytelmän/muun tuotoksen omasta aiheestaan. Ryhmätöiden tekoon käytetään joitakin tunteja ja sitten viimeisellä tunnilla kaikki ryhmät esittävät omat tuotoksensa ja tadaa - kaikkien oletetaan sisäistäneen kyseisen aihealueen kaikki osa-alueet. Pääsääntöisesti 1 ryhmistä tekee hyvän ja kattavan esityksen, mutta kukaan ei keskity sitä kuuntelemaan, 2-3 kohtalaisen ja loppujen räpellykset ovat rimaa hipoen vitosen tasolla. Pari etevintä oppi oman aihepiirinsä, muut eivät mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaista aloittajan mainitsemaa mallia on kokeiltu jo melko pitkään eräissä Lappeenrannan kouluissa. En minäkään asiasta pidä ja olen ns.vanhakantainen, fossiili opettaja ja onneksi en noissa kouluissa! Kyseessä on omia ideologioita varjelevia rehtoreita ja heidän tahtoonsa suostuvat opettajat. Opsia näköjään varioidaan hyvin villisti, eikä oppilailla, saati vanhemmilla ole oikeusturvaa näitä vastaan. Tilanne on kestämätön mutta OPH ja uuden opetuksen gurut eivät piittaa, kun ollaan niiden mielestä niin edistyksellisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hei, meillä on maailmallakin kehuttu opetusjärjestelmä"
"Super!"
"Sotketaan se ja katsotaan mitä saadaan aikaiseksi"
"Jee!"
Ehkä pisa-testeissä pärjääminen ei ole opetuksen tavoite
Tärkeintä on ettei luokan heikoin aines pahoita mieltään.
Juuri näin. Kun kokeitekaan ei enää pidetä, kun se on niin vanhanaikaista, voi todistuksen numerot vetää hatusta ja ei ihme, että päättötodistusten numerot eivät ole missään linjassa keskenään. On jopa niinkin, ettei joissain kouluissa vain anneta esim.kutosia päättötodistukseen. Problem solved?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla se vähimmäistaso, missä saisi perinteistä opetusta. Ja jos siitä selviää itsenäisesti, saisi opiskella itsenäisesti. Tosin mitä vaativammaksi esim. kielten opinnot menevät, sitä tärkeämpää olisi oppia perusteet oikein.
Nyt kun on näitä avoimia oppimisympäristöjä, pienryhmiä, digitaalisia materiaaleja ym. niin yllättäen monet oppilaat kaipaavat perinteistä opiskelua kirjoista. No, 15-20 vuoden sisään nähdään, oliko peruskoulun mullistaminen hyvä juttu vai järkyttävän suuri virhe. Sääli heitä, jotka eivät onnistuneet.
Vaikka vähimmäistaso määriteltäisiin siksi normaali tasoksi ja muu oliis ekstraa, juttu liukuisi siihen, että vähimmäistaso on vain luusereiden taso. Sillä tavalla saadaan kaikki läpi eikä kukaan huono häirikkö jää peruskouluun riesaksi.
Enne oli paremmin. Ihminen jäi luokalleen niin monta kertaa, että hallitsi sen vuoden asiat.
Tykkäsin olla hyvässä oppikoulussa. Siellä oli kova kuri ja järjestys. Tosin oli ei-niin mukavia opettajia myös.
Olin viimeistä oppikouluikäluokkaa. Kun olin ylemmillä luokilla, hienoon oppikouluumme alkoi virrata peruskoululaisia suorittamaan seiskaluokkaa. Ne erottuivat todella räikeästi meistä vahvassa meikissään ja renttuudessaan. Huusivat ja kiroilivat. Kerran kuulin niiden haistattelevan meidän pelkäämällemme opettajalle.
Oppikoulun työrauha muodostui motivoituneesta aineksesta ja illuusioon kurista.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tää nykysysteemi tietysti siitä hyvä, että tulee vanhemman käytyä kahden lapsen kanssa perusteellisesti läpi koko peruskoulu kahteen kertaan uusiksi. Ei vain oikein tahtoisi aina aika riittää... mutta jos aikoo lastensa opiskelua jotenkin tukea niin kotona se lähes koko opetustyö on tehtävä. Pari poikkeusopea tosin on. Aika moni vanhempi ei tätä tajua. Tai ei kiinnosta. Tai ehdi. Tai menee läpi, kun sanotaan, ettei tullut läksyjä tai tein jo tai ei väliä, kun ei niitä tarkasteta. Meilläkin sitä aina säännöllisesti yritetään. Nyt mennään ysiä aloittavan pojan kanssa n. 8,5 keskiarvossa. Jos en olisi katsonut natsina perään, osaamistaso olisi aineesta riippuen 5-7.
Meillä täysin sama.
Luottamus ja välit ovat menneet lapseen. Hän kokee vääryytenä, että minä täällä kotona vaadin häneltä enemmän kuin opettaja koulussa.
Keskiarvo on kasin tasoa. Se olisi 6, jos en olisi natsina vaatimassa opiskelua ja kokeisiin harjoittelemista ja laskujen omatoimista tekemistä enemmän kuin ope vaatii minimissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ryhmätyöt ovat pepusta.
Aika käytetään ryhmätöiden tekemiseen ja niiden esittämiseen sen sijaan, että koulutettu opettaja opettaisi ja selittäisi asiat.
Eli lapsi oppii vain sen oman osuutensa oman ryhmänsä aiheesta.
Lapsi ei opi muiden ryhmien tuotoksista juuri mitään, kun niiden esitykset eivät ole koulutetun opettajan esitysten tasoisia.
Itse sitten saa lukea kaiken kokeisiin kirjasta.
Mikä tässä on järki.
Ryhmätöissä alkaa yleensä se paras vetää sitä ryhmän tekemistä. Mennään hänen ajatuksensa mukaan. Tuskin hän viitsii edes kauheesti muita siinä opettaa. Hänelle on tärkeitä saada työ valmiiksi.
Helposti yksi tai kaksi oppii ryhmätyötä tehdessä ja ne hitaammat putoavat kokonaan hommasta. Niitä ei viitsitä vetää perässä siinä hidastamassa valmistumista. Mieluummin tehdään vaan itse hyvä työ, eikä halut omast mielestä tollojen häiritsevän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ryhmätyöt ovat pepusta.
Aika käytetään ryhmätöiden tekemiseen ja niiden esittämiseen sen sijaan, että koulutettu opettaja opettaisi ja selittäisi asiat.
Eli lapsi oppii vain sen oman osuutensa oman ryhmänsä aiheesta.
Lapsi ei opi muiden ryhmien tuotoksista juuri mitään, kun niiden esitykset eivät ole koulutetun opettajan esitysten tasoisia.
Itse sitten saa lukea kaiken kokeisiin kirjasta.
Mikä tässä on järki.
Ryhmässä toimiminen, työnjako, asian prosessointi omassa päässä selitettävään muotoon, itse esittäminen, erilaisten esiintyjien kuunteleminen ja mahdollinen palautteen antaminen. Tuleehan tuossa vaikka miten paljon tärkeitä taitoja opiskeltua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tää nykysysteemi tietysti siitä hyvä, että tulee vanhemman käytyä kahden lapsen kanssa perusteellisesti läpi koko peruskoulu kahteen kertaan uusiksi. Ei vain oikein tahtoisi aina aika riittää... mutta jos aikoo lastensa opiskelua jotenkin tukea niin kotona se lähes koko opetustyö on tehtävä. Pari poikkeusopea tosin on. Aika moni vanhempi ei tätä tajua. Tai ei kiinnosta. Tai ehdi. Tai menee läpi, kun sanotaan, ettei tullut läksyjä tai tein jo tai ei väliä, kun ei niitä tarkasteta. Meilläkin sitä aina säännöllisesti yritetään. Nyt mennään ysiä aloittavan pojan kanssa n. 8,5 keskiarvossa. Jos en olisi katsonut natsina perään, osaamistaso olisi aineesta riippuen 5-7.
Meillä täysin sama.
Luottamus ja välit ovat menneet lapseen. Hän kokee vääryytenä, että minä täällä kotona vaadin häneltä enemmän kuin opettaja koulussa.
Keskiarvo on kasin tasoa. Se olisi 6, jos en olisi natsina vaatimassa opiskelua ja kokeisiin harjoittelemista ja laskujen omatoimista tekemistä enemmän kuin ope vaatii minimissään.
Täällä kolmas, jolla sama tilanne. Eikä varmasti olla ainoat. Tosi kuluttavaa perustella lapselle ja vääntää asiasta koko ajan, että miksi pitää harjoitella ja opiskella, kun opettaja sanoo ettei tarvitse tehdä sitä eikä tätä. Koskaan ei ole tullut kannustusta tai kiitosta opettajan taholta siitä, että on tehty "ylimääräistä", vaan päinvastoin, lapsen ponnistelut jätetään huomiotta tai pahimmassa tapauksessa annetaan ymmärtää että olisi pitänyt jättää tekemättä. En voi käsittää tätä, kun se pienikin rohkaisu sieltä opettajan taholta (varsinkin vielä alakoulussa) olisi kantanut tuhatkertaista hedelmää motivaation ja innostuksen saralla. Ihminen on perusluonteeltaan yleensä laiska ja menee siitä mistä aita on matalin. Se kuuluu ihmisluonteeseen olennaisena osana. Hienoahan se tietysti olisi, jos kaikki lapset automaattisesti janoaisivat uutta tietoa kirkasotsaisesti, mutta kun se ei ole todellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryhmätyöt ovat pepusta.
Aika käytetään ryhmätöiden tekemiseen ja niiden esittämiseen sen sijaan, että koulutettu opettaja opettaisi ja selittäisi asiat.
Eli lapsi oppii vain sen oman osuutensa oman ryhmänsä aiheesta.
Lapsi ei opi muiden ryhmien tuotoksista juuri mitään, kun niiden esitykset eivät ole koulutetun opettajan esitysten tasoisia.
Itse sitten saa lukea kaiken kokeisiin kirjasta.
Mikä tässä on järki.
Ryhmässä toimiminen, työnjako, asian prosessointi omassa päässä selitettävään muotoon, itse esittäminen, erilaisten esiintyjien kuunteleminen ja mahdollinen palautteen antaminen. Tuleehan tuossa vaikka miten paljon tärkeitä taitoja opiskeltua
Mutta korvaako se oikeaa oppimista?
Vierailija kirjoitti:
Onhan tää nykysysteemi tietysti siitä hyvä, että tulee vanhemman käytyä kahden lapsen kanssa perusteellisesti läpi koko peruskoulu kahteen kertaan uusiksi. Ei vain oikein tahtoisi aina aika riittää... mutta jos aikoo lastensa opiskelua jotenkin tukea niin kotona se lähes koko opetustyö on tehtävä. Pari poikkeusopea tosin on. Aika moni vanhempi ei tätä tajua. Tai ei kiinnosta. Tai ehdi. Tai menee läpi, kun sanotaan, ettei tullut läksyjä tai tein jo tai ei väliä, kun ei niitä tarkasteta. Meilläkin sitä aina säännöllisesti yritetään. Nyt mennään ysiä aloittavan pojan kanssa n. 8,5 keskiarvossa. Jos en olisi katsonut natsina perään, osaamistaso olisi aineesta riippuen 5-7.
Nämä natsiäidit tekevät lapselleen enemmän hallaa kuin tajuavatkaan. Todella väärin.
Vierailija kirjoitti:
Siis täh. Opettajan metodina on se, että lapset kertovat mitä tietävät jostain asiasta (esim. ihmiskeho) ja sitä täydennetään lasten lähipiirin tiedoilla (artikkelissa kerrottiin jonkun lapsen soittaneen mummolleen kysyäkseen miten sydän toimii)??? Seurasin kerran junassa kun joku nuori äiti ratkaisi jotain lasten tehtäväkirjaa jälkikasvunsa kanssa. Äiti ei tiennyt mitä ovat pandat, koalat ja kengurut, puhumattakaan siitä että olisi osannut laittaa niitä tehtäväkirjan maailmankartalle. Ja lasten pitäisi oppia tämmöisiltä uunoilta, lähipiiriään kun ei itse saa valita?
En oikein ymmärrä tätä ilmiöoppimisen ja vertaisopetuksen mahtavuutta, kun tosi monella aikuisella on yleistieto ihan oikeasti hakusessa. Kuinka moni palstalainen osaisi selittää koululaisilleen esim. mannerlaattojen liikkeet, sisäkorvan rakenteen, pH-arvon? Eikö koululaitoksen tehtävänä ole varmistaa että seuraavalla polvella on uusin ja korrektein tieto, eikä vain lähipiirin aikuisten 20+ vuotta sitten opeteltu ja sen jälkeen unohtunut tai ehkä väärin ymmärretty/muistettu tieto?
Hämmästelen kuinka monella tapaa voidaan ymmärtää väärin. Siis ihan koko ketju täynnä väärää totuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tää nykysysteemi tietysti siitä hyvä, että tulee vanhemman käytyä kahden lapsen kanssa perusteellisesti läpi koko peruskoulu kahteen kertaan uusiksi. Ei vain oikein tahtoisi aina aika riittää... mutta jos aikoo lastensa opiskelua jotenkin tukea niin kotona se lähes koko opetustyö on tehtävä. Pari poikkeusopea tosin on. Aika moni vanhempi ei tätä tajua. Tai ei kiinnosta. Tai ehdi. Tai menee läpi, kun sanotaan, ettei tullut läksyjä tai tein jo tai ei väliä, kun ei niitä tarkasteta. Meilläkin sitä aina säännöllisesti yritetään. Nyt mennään ysiä aloittavan pojan kanssa n. 8,5 keskiarvossa. Jos en olisi katsonut natsina perään, osaamistaso olisi aineesta riippuen 5-7.
Nämä natsiäidit tekevät lapselleen enemmän hallaa kuin tajuavatkaan. Todella väärin.
Todellako? Perustele hieman miksi lapsen tulisi antaa alisuoriutua koko kouluikänsä ja sitten antaa peruskoulun viimeisenä keväänä lapsen huomata että hups, mihinkään ei pääse opiskelemaan kun ka 6,5?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryhmätyöt ovat pepusta.
Aika käytetään ryhmätöiden tekemiseen ja niiden esittämiseen sen sijaan, että koulutettu opettaja opettaisi ja selittäisi asiat.
Eli lapsi oppii vain sen oman osuutensa oman ryhmänsä aiheesta.
Lapsi ei opi muiden ryhmien tuotoksista juuri mitään, kun niiden esitykset eivät ole koulutetun opettajan esitysten tasoisia.
Itse sitten saa lukea kaiken kokeisiin kirjasta.
Mikä tässä on järki.
Ryhmässä toimiminen, työnjako, asian prosessointi omassa päässä selitettävään muotoon, itse esittäminen, erilaisten esiintyjien kuunteleminen ja mahdollinen palautteen antaminen. Tuleehan tuossa vaikka miten paljon tärkeitä taitoja opiskeltua
Mutta korvaako se oikeaa oppimista?
Siinähän sitä oikeaa oppimista tapahtuu, kun pääsee itse prosessoimaan. Ryhmätöiden tekeminen tuskin estää sitä etteikö opettajalta voisi kysyä, jos jokin asia on epäselvä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryhmätyöt ovat pepusta.
Aika käytetään ryhmätöiden tekemiseen ja niiden esittämiseen sen sijaan, että koulutettu opettaja opettaisi ja selittäisi asiat.
Eli lapsi oppii vain sen oman osuutensa oman ryhmänsä aiheesta.
Lapsi ei opi muiden ryhmien tuotoksista juuri mitään, kun niiden esitykset eivät ole koulutetun opettajan esitysten tasoisia.
Itse sitten saa lukea kaiken kokeisiin kirjasta.
Mikä tässä on järki.
Ryhmässä toimiminen, työnjako, asian prosessointi omassa päässä selitettävään muotoon, itse esittäminen, erilaisten esiintyjien kuunteleminen ja mahdollinen palautteen antaminen. Tuleehan tuossa vaikka miten paljon tärkeitä taitoja opiskeltua
Mutta korvaako se oikeaa oppimista?
Siinähän sitä oikeaa oppimista tapahtuu, kun pääsee itse prosessoimaan. Ryhmätöiden tekeminen tuskin estää sitä etteikö opettajalta voisi kysyä, jos jokin asia on epäselvä
Tuossa kysymisessä on vaan se huonopuoli, että jotta osaisi kysyä jotakin, täytyisi kuitenkin olla jonkinlainen käsitys asiasta. Yleensä ryhmätöissä keskitytään johonkin pieneen osa-alueeseen isommasta aiheesta. Jokaisella ryhmällä omansa. Niinpä kokonaiskuva itse asiasta jää usein hataraksi, eikä niitä pienempiä osa-alueitakaan hallita myöhemmin, koska ei ole opittu isompaa kokonaiskuvaa, johon ryhmätyössä käsitellyt asiat voisi liittää. Ryhmätöiden tekemisessä oppii parhaimmassa tapauksessa nimenomaan sen ryhmätyön tekemisen metodin, ei sitä aiheena olevaa asiaa. Se täytyy sitten opiskella itse oppikirjasta tai käydä vanhempien kanssa läpi, jotta oppii. On paljon lapsia, joita ei kiinnosta lukea itse kirjasta ja joiden vanhempiakaan ei kiinnosta. Tämä on yksi olennainen syy, miksi oppimistulokset huononee. Ryhmätöiden ja ilmiöoppimisen liiallinen ihannointi.
Siis täh. Opettajan metodina on se, että lapset kertovat mitä tietävät jostain asiasta (esim. ihmiskeho) ja sitä täydennetään lasten lähipiirin tiedoilla (artikkelissa kerrottiin jonkun lapsen soittaneen mummolleen kysyäkseen miten sydän toimii)??? Seurasin kerran junassa kun joku nuori äiti ratkaisi jotain lasten tehtäväkirjaa jälkikasvunsa kanssa. Äiti ei tiennyt mitä ovat pandat, koalat ja kengurut, puhumattakaan siitä että olisi osannut laittaa niitä tehtäväkirjan maailmankartalle. Ja lasten pitäisi oppia tämmöisiltä uunoilta, lähipiiriään kun ei itse saa valita?
En oikein ymmärrä tätä ilmiöoppimisen ja vertaisopetuksen mahtavuutta, kun tosi monella aikuisella on yleistieto ihan oikeasti hakusessa. Kuinka moni palstalainen osaisi selittää koululaisilleen esim. mannerlaattojen liikkeet, sisäkorvan rakenteen, pH-arvon? Eikö koululaitoksen tehtävänä ole varmistaa että seuraavalla polvella on uusin ja korrektein tieto, eikä vain lähipiirin aikuisten 20+ vuotta sitten opeteltu ja sen jälkeen unohtunut tai ehkä väärin ymmärretty/muistettu tieto?