Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kanssakäyminen kumppanin lasten kanssa.
07.08.2019 |
Sinä joka olet parisuhteessa ihmisen kanssa jolla lapsia edellisestä liitosta, haluatko tutustua kumppanisi lapsiin ja osallistua heidän kanssa tehtäviin asioihin vaikka et varsinaisesti lapsenvahtina toimisikaan tai onko sinulle ok peräti vahtia lapsia satunnaisesti?
Jos et halua luoda suhdetta kuinka toimit, pystytkö silti olla iloinen ja mukava jos lapsi ottaa kontaktia sinuun, ahdistaako jos lapsi tulee lähellesi, halaa tms?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Tämän aiheen takia minun on pakko ottaa suhteessa takapakkia, katsoa miten aika kehittää tilanteita ja tehdä päätöksiä sen mukaan. Juuri tajusin asian jota en ole halunnut nähdä. Lapseni ovat vastenmielisiä miesystäväni mielestä. Kireys ja inho loistaa hänestä sen kovemmin mitä lähempänä joku lapsistani on ja mieluiten hän pyrkii olemaan eri huoneessa.
Tämä mies on monelta osin ihana ja rakastan häntä. Viihdyn hänen seurassaan mielelläni, mutta en voi altistaa lapsia tuollaiselle käytökselle. Ainoa vaihtoehto on deittailusuhde niin kauan kunnes lapset ovat muuttaneet pois ellei mies pysty käsitellä tunteitaan, mistä kumpuaa inho lapsiini ja pääseekö siitä yli.
Omat asunnot on ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän aiheen takia minun on pakko ottaa suhteessa takapakkia, katsoa miten aika kehittää tilanteita ja tehdä päätöksiä sen mukaan. Juuri tajusin asian jota en ole halunnut nähdä. Lapseni ovat vastenmielisiä miesystäväni mielestä. Kireys ja inho loistaa hänestä sen kovemmin mitä lähempänä joku lapsistani on ja mieluiten hän pyrkii olemaan eri huoneessa.
Tämä mies on monelta osin ihana ja rakastan häntä. Viihdyn hänen seurassaan mielelläni, mutta en voi altistaa lapsia tuollaiselle käytökselle. Ainoa vaihtoehto on deittailusuhde niin kauan kunnes lapset ovat muuttaneet pois ellei mies pysty käsitellä tunteitaan, mistä kumpuaa inho lapsiini ja pääseekö siitä yli.
Hyvä että olet ymmärtänyt ajoissa, itse muutin jopa yhteen tällaisen miehen kanssa, joka kyllä lupaili kaikenlaista rakastumisen huumassa ja itse rakastumisen huumassa halusin uskoa. Kyllä pian kävi kuitenkin selväksi mitä mies lapsistani oikeasti ajatteli, vaikka koitti peitellä. Ei mitään henkkoht heitä vastaan mutta ei vaan pidä/ymmärrä lapsia kun ei ole koskaan sellaisten kanssa elänyt. Muutaman vuoden päästä alkoi sitten varsinkin pienessä maistissa haukkua heitä minulle, no siitäpä ei kauaa kestänyt kun ilmoitin suhteen päättyneen.
Nyt seurustelen ja miehellä on omiakin lapsia joten ihan samaa tilannetta ei ole, tullaan kaikki hyvin toimeen lomilla ja viikonloppuisin kun ollaan yhdessä mutta molemmille selvää että omissa asunnoissa asutaan niin kauan kuin lapsetkin ovat kuvioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän aiheen takia minun on pakko ottaa suhteessa takapakkia, katsoa miten aika kehittää tilanteita ja tehdä päätöksiä sen mukaan. Juuri tajusin asian jota en ole halunnut nähdä. Lapseni ovat vastenmielisiä miesystäväni mielestä. Kireys ja inho loistaa hänestä sen kovemmin mitä lähempänä joku lapsistani on ja mieluiten hän pyrkii olemaan eri huoneessa.
Tämä mies on monelta osin ihana ja rakastan häntä. Viihdyn hänen seurassaan mielelläni, mutta en voi altistaa lapsia tuollaiselle käytökselle. Ainoa vaihtoehto on deittailusuhde niin kauan kunnes lapset ovat muuttaneet pois ellei mies pysty käsitellä tunteitaan, mistä kumpuaa inho lapsiini ja pääseekö siitä yli.Omat asunnot on ratkaisu.
Meillä on omat kodit, mutta pääosin oltu kumminkin saman katon alla. Täytyy rajoittaa miehen aikaa meillä. Nähdä pääosin silloin kun se onnistuu ilman lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän aiheen takia minun on pakko ottaa suhteessa takapakkia, katsoa miten aika kehittää tilanteita ja tehdä päätöksiä sen mukaan. Juuri tajusin asian jota en ole halunnut nähdä. Lapseni ovat vastenmielisiä miesystäväni mielestä. Kireys ja inho loistaa hänestä sen kovemmin mitä lähempänä joku lapsistani on ja mieluiten hän pyrkii olemaan eri huoneessa.
Tämä mies on monelta osin ihana ja rakastan häntä. Viihdyn hänen seurassaan mielelläni, mutta en voi altistaa lapsia tuollaiselle käytökselle. Ainoa vaihtoehto on deittailusuhde niin kauan kunnes lapset ovat muuttaneet pois ellei mies pysty käsitellä tunteitaan, mistä kumpuaa inho lapsiini ja pääseekö siitä yli.Hyvä että olet ymmärtänyt ajoissa, itse muutin jopa yhteen tällaisen miehen kanssa, joka kyllä lupaili kaikenlaista rakastumisen huumassa ja itse rakastumisen huumassa halusin uskoa. Kyllä pian kävi kuitenkin selväksi mitä mies lapsistani oikeasti ajatteli, vaikka koitti peitellä. Ei mitään henkkoht heitä vastaan mutta ei vaan pidä/ymmärrä lapsia kun ei ole koskaan sellaisten kanssa elänyt. Muutaman vuoden päästä alkoi sitten varsinkin pienessä maistissa haukkua heitä minulle, no siitäpä ei kauaa kestänyt kun ilmoitin suhteen päättyneen.
Nyt seurustelen ja miehellä on omiakin lapsia joten ihan samaa tilannetta ei ole, tullaan kaikki hyvin toimeen lomilla ja viikonloppuisin kun ollaan yhdessä mutta molemmille selvää että omissa asunnoissa asutaan niin kauan kuin lapsetkin ovat kuvioissa.
Kauhea tommonen, että sinulle vielä haukkuukin. Eri asia jos ihan aiheesta asiallisesti puhuu.
Minun miesystävä ei hauku, mutta ruvennut selkeästi ilmaisemaan, että ei kiinnosta heihin liittyvät asiat ja kokoajan korostaa, että ei ole isäpuoli. Kukaan ystävistä ja tuttavistakaan ei ole niin tyly lapsilleni kuin hän.
En tiedä auttaako se, että näkevät vähemmän vai pysyykö inho samanlaisena, mutta ainakaan yhdessä vietetty aika ei tuo mitään hyvää.
Riippuu lasten iästä ja tilanteesta tietenkin. Oma äitini erosi kun olimme esiteini-ikäisiä ja löysi aika pian uuden miehen. Kävimme parissa urheilutalahtumassa yhdessä, mutta muuten äiti näki miestä viikonloppuisin kun olimme isällämme. Minusta oli erittäin ok järjestely, etteivät perustaneet uusperhettä siinä tilanteessa. Nyt aikuisena kuitenkin äitini uusi mies on jonkinlainen pappa lapsilleni, muttei kuitenkaan yksin lapsia hoida koskaan, se olisi vähän outoa.
Niin äitini kai oli enemmän tekemisissä miehen lapsen kanssa silloin, mutta sekin oli pääasiassa omalla äidillään heidän tapaillessaan.
Jos tarkoitus on perustaa uusperhe niin sitten on kyllä parempi luoda suhde myös lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän aiheen takia minun on pakko ottaa suhteessa takapakkia, katsoa miten aika kehittää tilanteita ja tehdä päätöksiä sen mukaan. Juuri tajusin asian jota en ole halunnut nähdä. Lapseni ovat vastenmielisiä miesystäväni mielestä. Kireys ja inho loistaa hänestä sen kovemmin mitä lähempänä joku lapsistani on ja mieluiten hän pyrkii olemaan eri huoneessa.
Tämä mies on monelta osin ihana ja rakastan häntä. Viihdyn hänen seurassaan mielelläni, mutta en voi altistaa lapsia tuollaiselle käytökselle. Ainoa vaihtoehto on deittailusuhde niin kauan kunnes lapset ovat muuttaneet pois ellei mies pysty käsitellä tunteitaan, mistä kumpuaa inho lapsiini ja pääseekö siitä yli.Hyvä että olet ymmärtänyt ajoissa, itse muutin jopa yhteen tällaisen miehen kanssa, joka kyllä lupaili kaikenlaista rakastumisen huumassa ja itse rakastumisen huumassa halusin uskoa. Kyllä pian kävi kuitenkin selväksi mitä mies lapsistani oikeasti ajatteli, vaikka koitti peitellä. Ei mitään henkkoht heitä vastaan mutta ei vaan pidä/ymmärrä lapsia kun ei ole koskaan sellaisten kanssa elänyt. Muutaman vuoden päästä alkoi sitten varsinkin pienessä maistissa haukkua heitä minulle, no siitäpä ei kauaa kestänyt kun ilmoitin suhteen päättyneen.
Nyt seurustelen ja miehellä on omiakin lapsia joten ihan samaa tilannetta ei ole, tullaan kaikki hyvin toimeen lomilla ja viikonloppuisin kun ollaan yhdessä mutta molemmille selvää että omissa asunnoissa asutaan niin kauan kuin lapsetkin ovat kuvioissa.
Kauhea tommonen, että sinulle vielä haukkuukin. Eri asia jos ihan aiheesta asiallisesti puhuu.
Minun miesystävä ei hauku, mutta ruvennut selkeästi ilmaisemaan, että ei kiinnosta heihin liittyvät asiat ja kokoajan korostaa, että ei ole isäpuoli. Kukaan ystävistä ja tuttavistakaan ei ole niin tyly lapsilleni kuin hän.
En tiedä auttaako se, että näkevät vähemmän vai pysyykö inho samanlaisena, mutta ainakaan yhdessä vietetty aika ei tuo mitään hyvää.
Ystäväsi ja tuttavasi eivät joudu asumaan lastesi kanssa.
Kyllä minäkin voin olla ystävällisen kohtelias tutuille, mutta jos he änkeäisivät luokseni asumaan pysyvästi, niin pinna katkeaisi ja saattaisin alkaa jopa inhota heitä ajan mittaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän aiheen takia minun on pakko ottaa suhteessa takapakkia, katsoa miten aika kehittää tilanteita ja tehdä päätöksiä sen mukaan. Juuri tajusin asian jota en ole halunnut nähdä. Lapseni ovat vastenmielisiä miesystäväni mielestä. Kireys ja inho loistaa hänestä sen kovemmin mitä lähempänä joku lapsistani on ja mieluiten hän pyrkii olemaan eri huoneessa.
Tämä mies on monelta osin ihana ja rakastan häntä. Viihdyn hänen seurassaan mielelläni, mutta en voi altistaa lapsia tuollaiselle käytökselle. Ainoa vaihtoehto on deittailusuhde niin kauan kunnes lapset ovat muuttaneet pois ellei mies pysty käsitellä tunteitaan, mistä kumpuaa inho lapsiini ja pääseekö siitä yli.Hyvä että olet ymmärtänyt ajoissa, itse muutin jopa yhteen tällaisen miehen kanssa, joka kyllä lupaili kaikenlaista rakastumisen huumassa ja itse rakastumisen huumassa halusin uskoa. Kyllä pian kävi kuitenkin selväksi mitä mies lapsistani oikeasti ajatteli, vaikka koitti peitellä. Ei mitään henkkoht heitä vastaan mutta ei vaan pidä/ymmärrä lapsia kun ei ole koskaan sellaisten kanssa elänyt. Muutaman vuoden päästä alkoi sitten varsinkin pienessä maistissa haukkua heitä minulle, no siitäpä ei kauaa kestänyt kun ilmoitin suhteen päättyneen.
Nyt seurustelen ja miehellä on omiakin lapsia joten ihan samaa tilannetta ei ole, tullaan kaikki hyvin toimeen lomilla ja viikonloppuisin kun ollaan yhdessä mutta molemmille selvää että omissa asunnoissa asutaan niin kauan kuin lapsetkin ovat kuvioissa.
Kauhea tommonen, että sinulle vielä haukkuukin. Eri asia jos ihan aiheesta asiallisesti puhuu.
Minun miesystävä ei hauku, mutta ruvennut selkeästi ilmaisemaan, että ei kiinnosta heihin liittyvät asiat ja kokoajan korostaa, että ei ole isäpuoli. Kukaan ystävistä ja tuttavistakaan ei ole niin tyly lapsilleni kuin hän.
En tiedä auttaako se, että näkevät vähemmän vai pysyykö inho samanlaisena, mutta ainakaan yhdessä vietetty aika ei tuo mitään hyvää.Ystäväsi ja tuttavasi eivät joudu asumaan lastesi kanssa.
Kyllä minäkin voin olla ystävällisen kohtelias tutuille, mutta jos he änkeäisivät luokseni asumaan pysyvästi, niin pinna katkeaisi ja saattaisin alkaa jopa inhota heitä ajan mittaan.
Mies tulee lasten kotiin eikä toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu lasten iästä ja tilanteesta tietenkin. Oma äitini erosi kun olimme esiteini-ikäisiä ja löysi aika pian uuden miehen. Kävimme parissa urheilutalahtumassa yhdessä, mutta muuten äiti näki miestä viikonloppuisin kun olimme isällämme. Minusta oli erittäin ok järjestely, etteivät perustaneet uusperhettä siinä tilanteessa. Nyt aikuisena kuitenkin äitini uusi mies on jonkinlainen pappa lapsilleni, muttei kuitenkaan yksin lapsia hoida koskaan, se olisi vähän outoa.
Niin äitini kai oli enemmän tekemisissä miehen lapsen kanssa silloin, mutta sekin oli pääasiassa omalla äidillään heidän tapaillessaan.
Jos tarkoitus on perustaa uusperhe niin sitten on kyllä parempi luoda suhde myös lapsiin.
En kyllä näe mitään outoa siinä jos tämä "pappa" lapsia kaitsisi yksinäänkin tilanteen vaatiessa.
Vierailija kirjoitti:
Muu vaihtoehto - vastaajat, mikä on sinun tapasi toimia ja ajatuksesi asiasta?
En haluaisi tavata koko lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän aiheen takia minun on pakko ottaa suhteessa takapakkia, katsoa miten aika kehittää tilanteita ja tehdä päätöksiä sen mukaan. Juuri tajusin asian jota en ole halunnut nähdä. Lapseni ovat vastenmielisiä miesystäväni mielestä. Kireys ja inho loistaa hänestä sen kovemmin mitä lähempänä joku lapsistani on ja mieluiten hän pyrkii olemaan eri huoneessa.
Tämä mies on monelta osin ihana ja rakastan häntä. Viihdyn hänen seurassaan mielelläni, mutta en voi altistaa lapsia tuollaiselle käytökselle. Ainoa vaihtoehto on deittailusuhde niin kauan kunnes lapset ovat muuttaneet pois ellei mies pysty käsitellä tunteitaan, mistä kumpuaa inho lapsiini ja pääseekö siitä yli.Hyvä että olet ymmärtänyt ajoissa, itse muutin jopa yhteen tällaisen miehen kanssa, joka kyllä lupaili kaikenlaista rakastumisen huumassa ja itse rakastumisen huumassa halusin uskoa. Kyllä pian kävi kuitenkin selväksi mitä mies lapsistani oikeasti ajatteli, vaikka koitti peitellä. Ei mitään henkkoht heitä vastaan mutta ei vaan pidä/ymmärrä lapsia kun ei ole koskaan sellaisten kanssa elänyt. Muutaman vuoden päästä alkoi sitten varsinkin pienessä maistissa haukkua heitä minulle, no siitäpä ei kauaa kestänyt kun ilmoitin suhteen päättyneen.
Nyt seurustelen ja miehellä on omiakin lapsia joten ihan samaa tilannetta ei ole, tullaan kaikki hyvin toimeen lomilla ja viikonloppuisin kun ollaan yhdessä mutta molemmille selvää että omissa asunnoissa asutaan niin kauan kuin lapsetkin ovat kuvioissa.
Kauhea tommonen, että sinulle vielä haukkuukin. Eri asia jos ihan aiheesta asiallisesti puhuu.
Minun miesystävä ei hauku, mutta ruvennut selkeästi ilmaisemaan, että ei kiinnosta heihin liittyvät asiat ja kokoajan korostaa, että ei ole isäpuoli. Kukaan ystävistä ja tuttavistakaan ei ole niin tyly lapsilleni kuin hän.
En tiedä auttaako se, että näkevät vähemmän vai pysyykö inho samanlaisena, mutta ainakaan yhdessä vietetty aika ei tuo mitään hyvää.Ystäväsi ja tuttavasi eivät joudu asumaan lastesi kanssa.
Kyllä minäkin voin olla ystävällisen kohtelias tutuille, mutta jos he änkeäisivät luokseni asumaan pysyvästi, niin pinna katkeaisi ja saattaisin alkaa jopa inhota heitä ajan mittaan.
Jos ei ole kykyä hyväksyä toisen lapsia perheenjäseniksi niin ei pidä asua yhdessä.
Kysy mieluummin: Kanssakäyminen vanhemman tämän hetkisen puolison kanssa? Vastaus: ei ole, ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluan luoda suhteen (ja ylipäätään olla parisuhteessa "lapsellisen" miehen kanssa) vain siinä tapauksessa että lasten äiti kasvaa horsmaa.
Siinä tapauksessa lapsi on koko ajan isällään ja sinusta ei silti tule äitiä tai edes äitipuolten lapselle, joka ikuisesti kaipaa äitiään. Unohda koko juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän aiheen takia minun on pakko ottaa suhteessa takapakkia, katsoa miten aika kehittää tilanteita ja tehdä päätöksiä sen mukaan. Juuri tajusin asian jota en ole halunnut nähdä. Lapseni ovat vastenmielisiä miesystäväni mielestä. Kireys ja inho loistaa hänestä sen kovemmin mitä lähempänä joku lapsistani on ja mieluiten hän pyrkii olemaan eri huoneessa.
Tämä mies on monelta osin ihana ja rakastan häntä. Viihdyn hänen seurassaan mielelläni, mutta en voi altistaa lapsia tuollaiselle käytökselle. Ainoa vaihtoehto on deittailusuhde niin kauan kunnes lapset ovat muuttaneet pois ellei mies pysty käsitellä tunteitaan, mistä kumpuaa inho lapsiini ja pääseekö siitä yli.Hyvä että olet ymmärtänyt ajoissa, itse muutin jopa yhteen tällaisen miehen kanssa, joka kyllä lupaili kaikenlaista rakastumisen huumassa ja itse rakastumisen huumassa halusin uskoa. Kyllä pian kävi kuitenkin selväksi mitä mies lapsistani oikeasti ajatteli, vaikka koitti peitellä. Ei mitään henkkoht heitä vastaan mutta ei vaan pidä/ymmärrä lapsia kun ei ole koskaan sellaisten kanssa elänyt. Muutaman vuoden päästä alkoi sitten varsinkin pienessä maistissa haukkua heitä minulle, no siitäpä ei kauaa kestänyt kun ilmoitin suhteen päättyneen.
Nyt seurustelen ja miehellä on omiakin lapsia joten ihan samaa tilannetta ei ole, tullaan kaikki hyvin toimeen lomilla ja viikonloppuisin kun ollaan yhdessä mutta molemmille selvää että omissa asunnoissa asutaan niin kauan kuin lapsetkin ovat kuvioissa.
Kauhea tommonen, että sinulle vielä haukkuukin. Eri asia jos ihan aiheesta asiallisesti puhuu.
Minun miesystävä ei hauku, mutta ruvennut selkeästi ilmaisemaan, että ei kiinnosta heihin liittyvät asiat ja kokoajan korostaa, että ei ole isäpuoli. Kukaan ystävistä ja tuttavistakaan ei ole niin tyly lapsilleni kuin hän.
En tiedä auttaako se, että näkevät vähemmän vai pysyykö inho samanlaisena, mutta ainakaan yhdessä vietetty aika ei tuo mitään hyvää.Ystäväsi ja tuttavasi eivät joudu asumaan lastesi kanssa.
Kyllä minäkin voin olla ystävällisen kohtelias tutuille, mutta jos he änkeäisivät luokseni asumaan pysyvästi, niin pinna katkeaisi ja saattaisin alkaa jopa inhota heitä ajan mittaan.Jos ei ole kykyä hyväksyä toisen lapsia perheenjäseniksi niin ei pidä asua yhdessä.
Siinä tapauksessa ei pidä edes seurustella. Luuletko että lapset häviävät savuna ilmaan kun täyttävät 18?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa asua eri osoitteissa ja olla vähemmän silloin paikalla, kun lapset ovat paikalla. Lasten tulee saada tuntea olonsa tervetulleeksi.
Itse en asu mieheni kanssa yhdessä. Miehelläni on pari lasta. Näen miestäni silloin kun lapset ovat äidillään. Joskus tehdään yhdessä juttuja. Kivasti mennyt näin. Meidän aika ei ole lapsilta pois, koska nähdään vain pari kertaa viikossa.
Mieheni lapsille olen mukava ja he ovat mukavia minulle. Toinen hieman ahdistaa minua välillä, mutta kaippa hän kasvettuaan oppii käyttäytymään erilailla, kun ymmärrys kasvaa.
Olen aina mukava mieheni lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa asua eri osoitteissa ja olla vähemmän silloin paikalla, kun lapset ovat paikalla. Lasten tulee saada tuntea olonsa tervetulleeksi.
Itse en asu mieheni kanssa yhdessä. Miehelläni on pari lasta. Näen miestäni silloin kun lapset ovat äidillään. Joskus tehdään yhdessä juttuja. Kivasti mennyt näin. Meidän aika ei ole lapsilta pois, koska nähdään vain pari kertaa viikossa.Mieheni lapsille olen mukava ja he ovat mukavia minulle. Toinen hieman ahdistaa minua välillä, mutta kaippa hän kasvettuaan oppii käyttäytymään erilailla, kun ymmärrys kasvaa.
Olen aina mukava mieheni lapsille.
Anteeki, saman asian kirjoitin kahteen kertaan epähuomiossa puhelimessa puhuessani...
Pysyn kaukana enkä koskaan muuta yhteen miehen kanssa. Kun lapset ovat isällään, minä olen muualla ja teen omia juttujani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän aiheen takia minun on pakko ottaa suhteessa takapakkia, katsoa miten aika kehittää tilanteita ja tehdä päätöksiä sen mukaan. Juuri tajusin asian jota en ole halunnut nähdä. Lapseni ovat vastenmielisiä miesystäväni mielestä. Kireys ja inho loistaa hänestä sen kovemmin mitä lähempänä joku lapsistani on ja mieluiten hän pyrkii olemaan eri huoneessa.
Tämä mies on monelta osin ihana ja rakastan häntä. Viihdyn hänen seurassaan mielelläni, mutta en voi altistaa lapsia tuollaiselle käytökselle. Ainoa vaihtoehto on deittailusuhde niin kauan kunnes lapset ovat muuttaneet pois ellei mies pysty käsitellä tunteitaan, mistä kumpuaa inho lapsiini ja pääseekö siitä yli.Hyvä että olet ymmärtänyt ajoissa, itse muutin jopa yhteen tällaisen miehen kanssa, joka kyllä lupaili kaikenlaista rakastumisen huumassa ja itse rakastumisen huumassa halusin uskoa. Kyllä pian kävi kuitenkin selväksi mitä mies lapsistani oikeasti ajatteli, vaikka koitti peitellä. Ei mitään henkkoht heitä vastaan mutta ei vaan pidä/ymmärrä lapsia kun ei ole koskaan sellaisten kanssa elänyt. Muutaman vuoden päästä alkoi sitten varsinkin pienessä maistissa haukkua heitä minulle, no siitäpä ei kauaa kestänyt kun ilmoitin suhteen päättyneen.
Nyt seurustelen ja miehellä on omiakin lapsia joten ihan samaa tilannetta ei ole, tullaan kaikki hyvin toimeen lomilla ja viikonloppuisin kun ollaan yhdessä mutta molemmille selvää että omissa asunnoissa asutaan niin kauan kuin lapsetkin ovat kuvioissa.
Kauhea tommonen, että sinulle vielä haukkuukin. Eri asia jos ihan aiheesta asiallisesti puhuu.
Minun miesystävä ei hauku, mutta ruvennut selkeästi ilmaisemaan, että ei kiinnosta heihin liittyvät asiat ja kokoajan korostaa, että ei ole isäpuoli. Kukaan ystävistä ja tuttavistakaan ei ole niin tyly lapsilleni kuin hän.
En tiedä auttaako se, että näkevät vähemmän vai pysyykö inho samanlaisena, mutta ainakaan yhdessä vietetty aika ei tuo mitään hyvää.Ystäväsi ja tuttavasi eivät joudu asumaan lastesi kanssa.
Kyllä minäkin voin olla ystävällisen kohtelias tutuille, mutta jos he änkeäisivät luokseni asumaan pysyvästi, niin pinna katkeaisi ja saattaisin alkaa jopa inhota heitä ajan mittaan.Jos ei ole kykyä hyväksyä toisen lapsia perheenjäseniksi niin ei pidä asua yhdessä.
Siinä tapauksessa ei pidä edes seurustella. Luuletko että lapset häviävät savuna ilmaan kun täyttävät 18?
Ei tietenkään häviä, mutta on ihan eriasia asua yhdessä kuin eri osoitteissa ja aikuiset käy kylässä.
Alue: Aihe vapaa
Sama. En kaipaa parisuhteeseeni ja perheeseeni mitään ulkopuolisia hang-around-jäseniä.