Onko minulla liian kovat vaatimukset miehelle? (deittailu, kumppaninhaku)

Et vaadi kohtuuttomia. Miehet ne nykyään vaatii.

Noi kriteerit voi täyttää, mutta silti voi olla väkivaltainen, mustasukkainen, vieraissa hyppääjä, tuhlari, epäsiisti jne. Sinulla ap on aika helpot kriteerit ,joilla ei pitkälle päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alfa kirjoitti:

Minä sinulla on tarjottavana sille parhaaseen a-ryhmään kuuluvalle miehelle? Muutakin kuin omien haaveidesi toteuttamista?

Minulla on tarjota miehelle luotettava ja vastuuntuntoinen kumppani, joka on valmis ja halukas sitoutumaan suhteeseen ja tekemään töitä sen eteen. Olen luonteeltani kiltti ja peruspositiivinen. Olen aina ollut hyvin äidillinen ja muista huolta pitävä, minusta olisi ihanaa huolehtia omasta perheestä. Olen mielestäni erinomaista "äitimateriaalia" sellaiselle miehelle joka myös haaveilee perheen perustamisesta. Jos löytäisin rakkauden, olisi sen vaaliminen tärkein prioriteetti minulle, eli panostaisin mieheen, suhteeseemme ja perheeseemme.

Sitten on näitä ulkoisia asioita. Olen hyvännäköinen (toki tiedän ulkonäön rapistuvan. En kuitenkaan koskaan näe lopettavani liikuntaa, se on minulle intohimo ja elämäntapa. Jos se on itsestäni kiinni, niin tulen pysymään liikunnallisena aina). Minusta saisi hyvän treenikaverin sellainen mies, joka myös rakastaa liikuntaa. Taloudellisesti pystyn tekemään oman osuuteni hyvän ja mukavan yhteiselon eteen, sillä tienaan hyvin ja olen järkevä rahankäyttäjä. Olen raitis ja savuton, kanssani ei tarvitse kestää känniörvellyksiä eikä rahanmenoa tuollaisiin.

Tällaisia nyt tuli mieleen, että mitä minulla olisi tarjota miehelle.

Ap

Eli ei mitään persoonaa, hajuton ja mauton. Miksei haaveilemasi mies valitsisi sijastasi neiti b:tä joka mainitsemiesi ominaisuuksien LISÄKSI sattuu olemaan mahtava, erikoinen persoona. Mikä sussa on niin mielenkiintoista että menisit muiden nättien, pullan tuoksuisten äidiksi haaveilevien urheilijanaisten ohi jonossa? Ja usko pois, jonoa riittää haaveilemallesi miehelle.

No enpä minä tuossa kauheasti kertonut persoonastani. Teit aika vähin tiedoin päätelmän, että minulla ei ole mitään persoonaa ja olen hajuton ja mauton.

Jos vaikka tapaisimme livenä ja saisit paremman kuvan minusta, niin voihan se olla että pitäisit minua tylsänä. Sitten se on niin, ei voi mitään, olen vain oma itseni. Enkä minä mitään extreme-luonteista miestäkään etsi. :)

Ap

Oletko katsellut koskaan noita kotimaisia unelmien poikamies-sarjoja? Noissa mies saa valita kauniista naisista sen itselle sopivimman. Jo tuossa valinnassa näkyy ettei se jotenkin yleisesti kauneimpana pidetty tule valituksi, vaan kemia tulee luonteiden sopivuudesta. Ja kun on noiden parien taivalta raportoitu, niin yhtään oikeaa, pysyvää paria ei ole muodostunut. Sama ensitreffit alttarilla, siellä ulkonäkö on yksi monista kriteereistä jonka perusteella parit muodostetaan, yritetään katsoa arvoja, harrastuksia jne, mutta suurin osa pareista päätyy eroon. Listat ei taida auttaa, ja varsinkin nuo etukäteiskriteerit pituuksista jne ovat ihan turhia. Jos etsii vakavissaan kumppania jonka kanssa perustaa perhettä, kannattaa nuo arvot nostaa korkealle, mihin haluaa käyttää aikansa ja rahansa. Ja samalla pohtia itseä: millainen itse olen kumppanina. Jossain toisessa ketjussa kuvasi itseään sinkkuna lapsen hankkinut nainen joka oli löytänyt miehen vierelleen vasta lapsen hankkimisen jälkeen, kertoi kuinka oli lapsen myötä oppinut löysäämään kontrollia ja tuota myötä sivutuotteena antanut mahdollisuuden parisuhteellekin. Sopiiko maailmaasi oikeaa miestä vai oletko jo kirjoittanut hänelle pituuden, työn ja kasvonpiirteiden lisäksi vuorosanatkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko nyt kommentoida vielä noita "arkisia kasvojani", joihin moni on puuttunut. Minusta tuntuu että osalla täällä on eri käsitys siitä mikä on tavallista/kaunista, kuin minulla.

Tuntuu, että jotkut täällä tulkitsivat tuon kuvaukseni siten, että olen lähes ruma kasvoista. En ole. Olen mielestäni tavallinen/perusnätti, mikä tarkoittaa minulle sitä, että kasvoni ovat ihan kivat ja miellyttävät, mutta eivät aiheuta sellaista "wow"-efektiä. En siis ole laittamattomana sellainen päitä kääntävän kaunis, mutta ei minun kasvoissani mitään "vikaakaan" ole.

Ja ehkä myös huomionarvoista se, että tyypillisesti kuljen ihmisten ilmoilla kevyesti meikattuna, mikä heti kaunistaa.

Eli en siis sanoisi, että kasvoni ovat mikään "deal breaker" minussa. Kroppani vain on vielä parempi, siksi mainitsin sen parhaaksi ominaisuudekseni.

Ap

Mikäli kasvosi olisivat kauniit, niin kertoisit sen heti luettelon ensimmäisen, kuten me kaikki muutkin tekisimme. Se, että kerrot kovan kuntosi olevan paras ulkoinen ominaisuus sinussa kertoo jo kaiken tarpeellisen tästä aiheesta. Minusta kuitenkin tuntuu, että olet nyt ymmärtänyt saamasi palautteen väärin. Kukaan ei ole täällä sanonut sinua rumaksi kasvoiltasi. Se, että kasvosi eivät kuitenkaan ole kauniit, edes itsesi mielestä on sen verran tärkeä pointti, mikä on ehdottamasti maininnan arvoinen tässä keskustelussa, jonka olet itse aloittanut otsikolla "onko minulla liian kovat vaatimukset miehelle?".

Olet tähän siihen vaihtelevia vastauksia, mutta pääpirteittäin sinua on neuvottu tarkastelemaan ajatusmaailmaasi ja näiden listojen mielekkyyttä uudelleen.

Omaan kokemukseen perustuen hyvin harvoille miehille loppupeleissä niillä kasvojen kauneudella on merkitystä. Itse olen ihan rehellisen ruma naamastani ja aina on seurustelutarjontaa riittänyt. Naimisiin menin omanikäiseni koulutetun, pitkän, tumman, komean ja mukavan miehen kanssa. Sinänsä jännä ajatus , että pitkät, koulutetut miehet olisi jotain yli-ihmisiä, joilla olisi aivan tajuttoman korkeat ulkonäkökriteerit seurustelukumppaneilleen.

Tämä on selkeästi taas jonkun uli-miehen tekemä aloitus. Ei kukaan nainen kirjoita mistään miesten kovimmasta 10%

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että olet huutavan yksinäinen etkä vain vähän kun tuollaisia listoja rustaat.

Eli olet suunnitellut, että valmistumisen jälkeen saisi pian siirtyä perhe-elämään, mutta rakkautta ei ole osunut kohdalle. Aikasi kuluksi ja yksinäisyyttäsi lievittääksesi olet alkanut haaveilemaan ja näkemään päiväunia ihanasta miehestä.

Parhaiten sinulle sopisi yhtälailla aika pinnallinen, kuten sanottu tylsähkö ja järjestelmällinen hyvännäköinen/viehättävä mies.

Häpeät kuitenkin tuota omaa tylsää luonnettasi.

Ei se mitään, siinäkään ei ole mitään vikaa. Jos pitkästyt välillä omassakin seurassasi niin tee jotain piristävää, aloita uusi projekti. Ja unohda tuo listojen raapustelu.

Opit kuitenkin tästä ketjusta jotain uutta. Et ole kovin luova ja yksinäisyyttäsi olit alkanut haaveilla joka naisen unelma -miehestä vaikkei sellainen edes sinulle sopisi tai sinusta kiinnostuisi. Alapas sittenkin etsiskelemään tosiaan oikeasti SINULLE sopivaa ja sinun kanssasi samanhenkistä miestä. = Tosi tavallinen tylsimys, joka huolehtii kunnostaan. Kerran vuodessa käy juhlimassa.

Siinä sulle uusi lista.

No tässäpä tuli diippiä analyysia minusta. :D

En häpeä luonnettani, enkä muutenkaan mitään itsessäni. Minusta ei ole mitään pahaa siinä, että olen rauhallinen ja kiltti luonne, en biletä vaan sen sijaan tykkään liikunnasta, ja haaveilen perhe-elämästä.

Ymmärrän kyllä että jollekin nämä ovat todella tylsiä piirteitä, mutta eivät minulle. Minulle ne rehellisesti minua itseäni, enkä todellakaan häpeä niitä.

Ap

Oma mieheni ei +30-vuotiaana ole vielä AJATELLUTKAAN lapsien saamista.

Olen itse sinun ikäisesi, enkä voisi kuvitellakaan ikäistemme miesten vielä ajattelevan muuta kuin omaa vapauttaan. Lähtökohtaisesti hyvin harva nuori mies (tai nainen) haluaa enää sitoutua parisuhteeseen pitkäksi aikaa. Monelle kelpaa seura, mutta oma vapaus on liian arvokas asia menettäväksi. Siihen vielä nuo kriteerisi, niin tiukkaa tekee.

Entä mikä vika on 180 senttisessä? Sellainen mies on jo todella pitkä pituisesi rinnalla. T. itsekin 165 cm

Mitä katsot televisiosta/suoratoistopalvelusta/netistä? Jos sinun olisi valittava joku henkilö, ei-sukua, ketä ihailet niin kuka se olisi? Miten usein ihminen mielestäsi "saa" tuntea vihan tunteita, entä surun, että se on mielestäsi vielä normaalia?

Vierailija kirjoitti:

Exäsi täytti nuo kriteerit 3 vuotta sitten, mutta nyt on kulunut jo aikaa ja useimmat tuon tasoisista jo seurustelee tai katsoo nuorempia naisia, tai viettää vain naisrikasta elämää.

Lue: näin tekisivät palstan incélit, jos heillä olisi siihen mahdollisuuksia. Oikeat alfat eivät toimi noin, vaan jättävät nuoremmat suosiolla sivuun, jos ja kun löytävät jonkun suurin piirtein ikäisensä, johon he voivat rakastua.

t: 23-vuotiaana yo-opiskelijana (50kg/173cm) jätetty (jonka 29-vuotias maisteriksi opiskellut, sporttinen (190cm/ 80 kg) poikaystävä halusikin nopeasti perheen itseäni pulskemman, 29-vuotiaan maisterinaisen kanssa (akateemisissa piireissä teinien tai huomattavasti nuorempien lempijää ei juuri pidetä arvossa).

Tunnen muutaman kriteerit täyttävää nuorta miestä, mutta pituus on jotain 178 cm luokkaa. Komeita silti. Eli kyllä mä tinkisin ensimmäiseksi tosta pituusvaatimuksesta. Noi muut on ihan ok, normaalin miehen mittoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko nyt kommentoida vielä noita "arkisia kasvojani", joihin moni on puuttunut. Minusta tuntuu että osalla täällä on eri käsitys siitä mikä on tavallista/kaunista, kuin minulla.

Tuntuu, että jotkut täällä tulkitsivat tuon kuvaukseni siten, että olen lähes ruma kasvoista. En ole. Olen mielestäni tavallinen/perusnätti, mikä tarkoittaa minulle sitä, että kasvoni ovat ihan kivat ja miellyttävät, mutta eivät aiheuta sellaista "wow"-efektiä. En siis ole laittamattomana sellainen päitä kääntävän kaunis, mutta ei minun kasvoissani mitään "vikaakaan" ole.

Ja ehkä myös huomionarvoista se, että tyypillisesti kuljen ihmisten ilmoilla kevyesti meikattuna, mikä heti kaunistaa.

Eli en siis sanoisi, että kasvoni ovat mikään "deal breaker" minussa. Kroppani vain on vielä parempi, siksi mainitsin sen parhaaksi ominaisuudekseni.

Ap

Mikäli kasvosi olisivat kauniit, niin kertoisit sen heti luettelon ensimmäisen, kuten me kaikki muutkin tekisimme. Se, että kerrot kovan kuntosi olevan paras ulkoinen ominaisuus sinussa kertoo jo kaiken tarpeellisen tästä aiheesta. Minusta kuitenkin tuntuu, että olet nyt ymmärtänyt saamasi palautteen väärin. Kukaan ei ole täällä sanonut sinua rumaksi kasvoiltasi. Se, että kasvosi eivät kuitenkaan ole kauniit, edes itsesi mielestä on sen verran tärkeä pointti, mikä on ehdottamasti maininnan arvoinen tässä keskustelussa, jonka olet itse aloittanut otsikolla "onko minulla liian kovat vaatimukset miehelle?".

Olet tähän siihen vaihtelevia vastauksia, mutta pääpirteittäin sinua on neuvottu tarkastelemaan ajatusmaailmaasi ja näiden listojen mielekkyyttä uudelleen.

Omaan kokemukseen perustuen hyvin harvoille miehille loppupeleissä niillä kasvojen kauneudella on merkitystä. Itse olen ihan rehellisen ruma naamastani ja aina on seurustelutarjontaa riittänyt. Naimisiin menin omanikäiseni koulutetun, pitkän, tumman, komean ja mukavan miehen kanssa. Sinänsä jännä ajatus , että pitkät, koulutetut miehet olisi jotain yli-ihmisiä, joilla olisi aivan tajuttoman korkeat ulkonäkökriteerit seurustelukumppaneilleen.

Pahoittelut että joudun keskeyttämään nämä voimaantumisfantasiat joissa kuka tahansa nainen ansaitsee (ja myös saa) pitkän, tumman, komean ja menestyneen miehen.

Yhäkin, niitä miehiä on 1-2% miehistä.

Näitä miehiä haluavia naisia on enemmän kuin 1-2% naisista.

Joku jää väistämättä ilman. Miksi se joku olisi erittäin kauniskasvoinen, mukava, empaattinen, sosiaalinen, hauska, liikunnallinen ja mahdollisesti koulutettu top 1-2% nainen?

 

No mitä ap:lla on tarjota?

Hyvä kroppa nyt ei ole kummoinen juttu pitkälle, komealle ja hyvässä työssä olevalle sporttiselle miehelle. Semmoisia riittää tarjolle pilvin pimein. Se onko palkka 4 000 eur/kk vai 2 000 eur/kk on aika lailla yksi ja sama, kunhan et elämäntapalusmuile.

Mitä muuta?

Ihan ok kriteerit noin ylipäänsä... Tuota pituutta en itse ymmärrä, mutta jokaisella on omat juttunsa fyysisissä mieltymyksissä.

Listat kyllä tekevät elämästä tylsemmän. Olet etukäteen päättänyt elämäsi suunnan ja sisällön. Hauskempaa on hypätä kyytiin, kun elämä tarjoaa jotain mielenkiintoista. Saatat löytää jotain paljon kivempaa, kuin mitä ikinä edes osasit odottaa :).

Mulla oli ap lähes just kuvaustasi vastaava mies, toki "vaan" 183 cm pitkä.

No eipä taannut se onnellista parisuhdetta, teki vaan eropäätöksestä vaikeamman kun mietin, millä ihmeen ilvellä mä peruselli (ihan haluttu nainen mut mieheen verrattuna) perustelen tällaisen päätöksen kenellekään.

Jättäisin koko tuon "ulkoiset kriteerit - listan, (ehkä pituutta lukuunottamatta, jos se oikeesti vaaditaan siihen et sytyt) . Rakastuu kun rakastuu.

Joku on kysynyt heivaisinko unelmieni miehen menemään jos hän olisi 183 cm. En tietenkään. Enhän minä viivottimella miestä mittaa, tuo luku aloituksessani oli vain kuvaamaan sitä, että viehätyn pitkistä miehistä. Siis niistä jotka oikeasti ovat pitkiä, eivät keskimittaisia tai keskimittaista sentin pidempiä. Minulle on turnoff, jos olen korkkarit jalassa yhtä pitkä tai pitempi kuin mies. Ja korkkarit kuitenkin tekevät minustakin jo 175-177 cm mittaisen. Vaikka miten tiedostan että tämä on pinnallista, niin ei tämä mieltymys minun päässäni järkeilemällä mihinkään muutu.

Ap

No mun exä olis täyttänyt sun kriteerit, mutta se ei ottais ikinä ihmistä, joka kertoo että hän on hyvä äiti, eikä muuta persoonaansa, ei hauskuutta, ei älykkyyttä, ei mitään. Vaikka hän halusikin lapsia, hän ei olisi halunnut pelkästään äitiä niille lapsille vaan myös parisuhdetta.

Mun mielestä on pelottavaa taas tuo listaus. On ihan ok ettet treffaile ihmisiä, jotka ei halua lapsia, mutta toi pituus esimerkiksi on ihan turha vaatimus. Se, että teillä on hauskaa, turvallinen ja helppo olla toistenne kanssaja te voitte luottaa toisiinne on niitä juttuja mistä lähdetään rakentamaan loppuelämän suhteita, ei siitä pituudesta.

Mä ehkä miettisin omaa maailmankatsomusta ap:na ja palaisin sitten asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vähän outoa vaatia pituutta toiselta, vaikkei sitä ole itselläkään paljoa? Minä pitkänä miehenä haluan suht saman mittaisen puolison. Olisi jotenkin häiritsevää katsoa aina alaviistoon toista, joka olisi päätä lyhempi ja kumartua halaamaan tai suutelemaan.

Aaahahhahhaha! XD taas on neiti näyttävä kansainvälinen malli löytänyt tiensä pituuspohdintojen ääreen. "Mitä ihmettä? Minähän sanoin olevani mies." Niin sanoit XD "Esim. kaikki mallit ovat upeita ja näyttäviä. Kaikilla julkkisalfoilla on mallivaimo.." No eihän ole. Kaikenmittaiset naiset ovat yhtälailla kauniita. "Ei pituus ole mulle ongelma. Käytän korkoja ja kannan itseni upeasti.".....

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko nyt kommentoida vielä noita "arkisia kasvojani", joihin moni on puuttunut. Minusta tuntuu että osalla täällä on eri käsitys siitä mikä on tavallista/kaunista, kuin minulla.

Tuntuu, että jotkut täällä tulkitsivat tuon kuvaukseni siten, että olen lähes ruma kasvoista. En ole. Olen mielestäni tavallinen/perusnätti, mikä tarkoittaa minulle sitä, että kasvoni ovat ihan kivat ja miellyttävät, mutta eivät aiheuta sellaista "wow"-efektiä. En siis ole laittamattomana sellainen päitä kääntävän kaunis, mutta ei minun kasvoissani mitään "vikaakaan" ole.

Ja ehkä myös huomionarvoista se, että tyypillisesti kuljen ihmisten ilmoilla kevyesti meikattuna, mikä heti kaunistaa.

Eli en siis sanoisi, että kasvoni ovat mikään "deal breaker" minussa. Kroppani vain on vielä parempi, siksi mainitsin sen parhaaksi ominaisuudekseni.

Ap

Mikäli kasvosi olisivat kauniit, niin kertoisit sen heti luettelon ensimmäisen, kuten me kaikki muutkin tekisimme. Se, että kerrot kovan kuntosi olevan paras ulkoinen ominaisuus sinussa kertoo jo kaiken tarpeellisen tästä aiheesta. Minusta kuitenkin tuntuu, että olet nyt ymmärtänyt saamasi palautteen väärin. Kukaan ei ole täällä sanonut sinua rumaksi kasvoiltasi. Se, että kasvosi eivät kuitenkaan ole kauniit, edes itsesi mielestä on sen verran tärkeä pointti, mikä on ehdottamasti maininnan arvoinen tässä keskustelussa, jonka olet itse aloittanut otsikolla "onko minulla liian kovat vaatimukset miehelle?".

Olet tähän siihen vaihtelevia vastauksia, mutta pääpirteittäin sinua on neuvottu tarkastelemaan ajatusmaailmaasi ja näiden listojen mielekkyyttä uudelleen.

Omaan kokemukseen perustuen hyvin harvoille miehille loppupeleissä niillä kasvojen kauneudella on merkitystä. Itse olen ihan rehellisen ruma naamastani ja aina on seurustelutarjontaa riittänyt. Naimisiin menin omanikäiseni koulutetun, pitkän, tumman, komean ja mukavan miehen kanssa. Sinänsä jännä ajatus , että pitkät, koulutetut miehet olisi jotain yli-ihmisiä, joilla olisi aivan tajuttoman korkeat ulkonäkökriteerit seurustelukumppaneilleen.

Pahoittelut että joudun keskeyttämään nämä voimaantumisfantasiat joissa kuka tahansa nainen ansaitsee (ja myös saa) pitkän, tumman, komean ja menestyneen miehen.

Yhäkin, niitä miehiä on 1-2% miehistä.

Näitä miehiä haluavia naisia on enemmän kuin 1-2% naisista.

Joku jää väistämättä ilman. Miksi se joku olisi erittäin kauniskasvoinen, mukava, empaattinen, sosiaalinen, hauska, liikunnallinen ja mahdollisesti koulutettu top 1-2% nainen?

 

Miehet muutenkin arvostavat paljon hellyyttä, huomiota ja seksiä. Arjen pitää olla tarpeeksi helppoa.

Moni kaunis ja hyväkroppainen on hankala tyyppi. Ei alkuinnostuksen jälkeen moni perhettä haluava mies jaksa sellaista katsella...

Vierailija kirjoitti:

Tämä on selkeästi taas jonkun uli-miehen tekemä aloitus. Ei kukaan nainen kirjoita mistään miesten kovimmasta 10%

Hän selkeästi taas halusi päästä valittamaan, että naiset haluavat vain pitkiä miehiä, mutta nyt ottikin ohraleipä, kun moni nainen onkin kommentoinut, että tuo pituuskriteeri on hölmö.

Olen muuten todella yllättynyt siitä, kuinka paljon keskustelua tästä on herännyt. :D Ilmeisen polttava aihe!

Ap