Lue keskustelun säännöt.
Onko minulla liian kovat vaatimukset miehelle? (deittailu, kumppaninhaku)
06.08.2019 |
Olen sinkku joka toivoisi suhdetta. Minulla on tällaisia ulkoisia kriteerejä/toiveita miehelle:
- Iältään suunnilleen 25-32 välillä
- Urheilullinen
- Miellyttävät kasvot
- 185 cm tai pitempi
- Vakaassa ja vähintään keskituloisessa työssä, tai valmistumassa sellaiseen
- Ei lapsia aiemmista suhteista, mutta haluaa niitä minun kanssani
- Haluaa sitoutua, mennä naimisiin, perustaa perheen
- Ei tupakoi, käyttää alkoholia harvoin tai ei ollenkaan.
... ja tässä olivat vain ulkoiset kriteerit, näiden lisäksi pitää tietysti olla henkinen yhteys, se kokemus että me "klikkaamme" ja sovimme persooniltamme yhteen.
Tällainen minä itse olen:
- 26v
- 165 cm / 55 kg, timmi, urheilen paljon, kroppa on mielestäni paras asia ulkonäössäni
- Kasvoiltani olen ilman meikkiä tavallinen/perusnätti, meikattuna kaunis
- Valmistuin vuosi sitten korkeakoulusta hyvintyöllistettyyn ja -palkattuun ammattiin, sain heti töitä
- Ei lapsia, mutta haluan niitä
- En tupakoi, juon alkoholia ehkä 2 kertaa vuodessa
- Elän terveellisesti ylipäätään ja pientä yksinäisyyttä lukuunottamatta voin hyvin ja olen fyysisesti & psyykkisesti terve.
Mitä sanotte? Ovatko vaatimukseni miehelle kohtuulliset sen kanssa, millainen itse olen? Tiedän että vaadin mieheltä paljon ja tavoittelen varmaankin sitä top kymmentä prosenttia kaikin tavoin, mutta toisaalta olen itsekin omasta mielestäni "tasokas" (kauheaa käyttää tuollaista sanaa ihmisistä, mutta en tiedä miten tuon muutenkaan ilmaisisin!).
Tuollaista toiveeni täyttävää miestä ei ole helppo löytää. Olen nyt ollut edellisen suhteen jäljiltä sinkkuna jo pian kolme vuotta, vaikka olen silloin tällöin käyttänyt deittipalveluitakin eli ollut sillä tavalla aktiivinen kumppaninhaussa.
Eksäni täytti kaikki nuo kriteerini lukuunottamatta sitä, että hän tiesi vakaasti ettei halua lapsia. Tämän takia suhteemme päättyikin. Olen nyt alkanut miettiä, enkö löydä miestä siksi että odotan liikoja. Olen noissa deittipalveluissa, sekä livenäkin saanut todella paljon lähestymisiä, mutta kukaan ei vain sytytä. Haikailenko minä jotain haavekuvaa joka ei voi koskaan toteutua oikeassa ihmisessä?
Koska tiedän, että läheskään kaikki eivät jaksa kirjoittaa kommenttia, lisään myös kyselyn tähän, niin saa vähällä vaivalla ilmaistua mielipiteensä. Olisin silti tosi iloinen sanallisista kommenteista :)
Kommentit (571)
Älä kuuntele ulkopuolisia. Jos haluat pitkän miehen, älä tyydy muuhun. Siinä ei ole mitään väärää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt lisään omaan listaani erään asian: en jaksaisi miehenäni mitään jatkuvaa todennäköisyyslaskentaa suorittavaa kireää ukkoa joka julistaa prosenttilaskelmiaan jatkuvasti. Huh huh
Minä olen kylläkin naimisissa oleva nainen.
Turha tästä matikasta on vääntää ihmisten kanssa, jotka sitä vain ei ymmärrä. Samasta syystä moni lottoaa, koska ”kuinka vaikeaa voi olla saada muutama numero oikein”. Vastaus yksi noin 18 miljoonasta.
Ap on listaa tehdessään tehnyt lottoajan virheen, jokainen ehto pienentää potentiaalisten ehdokkaiden ryhmään, kunnes listan loppuun päästyään heitä jää jäljelle kourallinen. Kyse ei ole mielipiteestä, vaan yksinkertaisesta matemaattisesta faktasta, joka joidenkin on vain vaikea ymmärtää/hyväksyä.
Miten todennäköisyyslaskenta on auttanut uleja pariutumaan. Eihän sitä tähän ilmiöön voi edes soveltaa.
Kyllä todennäköisyyslaskenta auttaa ketä tahansa pariutumaan jos sitä vain suostu käyttämään hyväksi. Mitä isommasta joukosta etsit, sitä todennäköisempää on löytää. Ongelma on vain se että niin harva suostuu tämän uskomaan tai varsinkaan sitä että on itse rajannut tuon joukon liian pieneksi.
Käytännössä tästä ei ole mitään apua ,sillä sinä voit ryhtyä seurustelemaan vain niiden kanssa ,joita itse tapaat. Asiaa ei auta, vaikka todennäköisyydet olisi mitä jos toinen elää Helsingissä ja toinen tuppukylässä pohjoisessa. Toinen puoli asiassa on se, että jotta suhde alkaisi molempien pitää sitä haluta ja vielä pystyä olemaan samaan aikaan samassa paikassa. Tokihan varmimmin kumppanin saa jos kuka tahansa vastaantulija kelpaa, mutta luuletko, että tällainen randomi suhde voi olla millään tasolla onnellinen? Naiset varsinkin ovat mieluummin yksin kuin tyytyvät epämieluisaan ja huonoon kumppaniin.
No todennäköisyyslaskentahan juuri auttaa ymmärtämään sen miksi ei löydä kumppania jos elää tuppukylässä eli että vaihtoehtoja on jo lähtötilanteessa hyvin vähän ja niistä sitten sopivia vielä vähemmän.
Todennäköisyyksillä on merkitystä tilastollisesti. Yksilölle ei. Kaunis/komea tuppukylän asukas voi löytää tulevan kumppanin, kun käy kerran vuodessa edes jossain isommassa taajamassa. Tylsä, ujo ruma/nössö voi muuttaa metropoliin asumaan, eikä todennäköisyys käytännössä kasva yhtään.
Silti joku löytää kumppanin, vaikka (yksinkertainen) teoreettinen todennäköisyys olisi minimaalinen, ja päin vastoin.
Yksilön kohdalla pariutuminen on tuuripeliä tai kohtaloa. Voit tilata kumppanin myös katalogista, miten vain. Ei siinä lasketa matemaattisia algoritmeja.Kyllä ja ei. Valtaosa pareista on kuitenkin niitä, joilla ei ole niin pitkää kriteerilistaa että sillä on rankattu mahdollisuudet lähes olemattomiksi. Yksikään tuntemani perheellinen mies ei ole täyttänyt koko ap:n listaa pariutuessaan. Silti liitot ovat onnellisia. Jos heidän vaimoillaan olisi ollut ap:n kriteerilista, he olisivat ehkä jääneet yksin. Kenties valittaneet juuri tällä palstalla, miksei ilkeä kohtalo anna sitä miestä.
-eri
Mitä sivullinen voi tietää millä kriteereillä kukin on kumppaninsa valinnut tai onko suhde onnellinen? Monet roikkuu onnettomissakin suhteissa eikä päällepäin se sisäinen tyytymättömyys näy.
Pituus ei liene ongelma ap:n unelmakumppanin saamiseksi. Veikkaan, että palstalla ollaan pähkäilemässä asian kanssa, koska "miellyttävät kasvot" kriteeri on kuitenkin tasoa Brad Pitt tai Cluunio. Omilla avuillasi saat Juha Sipilän, Kai Kunnaksen tai Pekka Poudan oloisen miehen (siis nuorena versiona).
Vierailija kirjoitti:
Moni on kommentoinut pituutta. Tiedän itsekin, että se on sellainen tekijä joka rajaa suuren määrän (hyviä) miehiä ulkopuolelle. Olen vain aina viehättynyt pitkistä miehistä, pituus on oikeastaan se ensimmäinen ulkonäöllinen toiveeni miehelle, jos saisi vain yhden sanoa.
Aina minä yritän kohdata ihmiset ihmisinä, en kulje tuolla lista kädessä. :D Mutta joka kerta siinä vaan käy niin että pitkä mies kiinnittää huomioni, kun taas lyhyessä miehessä se lyhyys vain kaihertaa liikaa vaikka muuten olisi kuinka mukava ja kivannäköinen. En tiedä onko tämä joku fetissi minulla, ainakin todella vahva mieltymys.
Ap
Pituus on oikeasti todella typerä syy valita puoliso. Olet sen verran lyhyt, että kaikki yli 178 ovat sinua ihan tarpeeksi pidempiä, jotta voit pitää korkokenkiä ihan vapaasti.
Jos tarkoitus on hankkia lapsia, niin tärkein peruste on, että yhdessä olette hyviä vanhempia heille. Yksikään lapsi ei rakasta isäänsä, koska tämä on 190cm pitkä, mutta voi vihata häntä, koska hän on niin huono isä kaikintavoin.
Parin valinnassa pitäisi ajatella paljon enemmän soveltuvuutta parisuhteelle, kuin sitä onko toista vain kiva katsella, koska hän on pitkä.
Mies on kuin talvitakki. Mitä väliä suuremmin takin värillä on, jos koko talven palelet ja kärsit sen kanssa muuten?
Jos ihan oikeasti löydät jonkun hyvän ja hienon puolison valikoi hänet. He ovat harvassa kaikissa pituusluokissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt lisään omaan listaani erään asian: en jaksaisi miehenäni mitään jatkuvaa todennäköisyyslaskentaa suorittavaa kireää ukkoa joka julistaa prosenttilaskelmiaan jatkuvasti. Huh huh
Minä olen kylläkin naimisissa oleva nainen.
Turha tästä matikasta on vääntää ihmisten kanssa, jotka sitä vain ei ymmärrä. Samasta syystä moni lottoaa, koska ”kuinka vaikeaa voi olla saada muutama numero oikein”. Vastaus yksi noin 18 miljoonasta.
Ap on listaa tehdessään tehnyt lottoajan virheen, jokainen ehto pienentää potentiaalisten ehdokkaiden ryhmään, kunnes listan loppuun päästyään heitä jää jäljelle kourallinen. Kyse ei ole mielipiteestä, vaan yksinkertaisesta matemaattisesta faktasta, joka joidenkin on vain vaikea ymmärtää/hyväksyä.
Miten todennäköisyyslaskenta on auttanut uleja pariutumaan. Eihän sitä tähän ilmiöön voi edes soveltaa.
Kyllä todennäköisyyslaskenta auttaa ketä tahansa pariutumaan jos sitä vain suostu käyttämään hyväksi. Mitä isommasta joukosta etsit, sitä todennäköisempää on löytää. Ongelma on vain se että niin harva suostuu tämän uskomaan tai varsinkaan sitä että on itse rajannut tuon joukon liian pieneksi.
Luuli
Ihmisen elämä on muutenkin täysin sattumasta kiinni. Toki voit riskejä ja mahdollisuuksia arvioida , mutta loppupeleissä ne eivät ratkaise mitään. Mikä on mielestäsi todennäköisyys, että tapasin APN kuvaileman miehen , joka on vieläpä 190 cm pitkä ja että vieläpä molemmat ihastuttaan toisiimme. Asuimme 500 kmn päässä toisistamme ja osuimme sattumalta samaan paikkaan samaan aikaa.
Siltikin todennäköisiä tapahtumia tapahtuu ihmisen elämässä paljon useammin kuin epätodennäköisiä.
Voit saada suuryrityksen pääjohtajan paikan sattumalta ja ilman koulutusta mutta kouluttautuminen ja määrätietoinen urasuunnittelu lisää todennäköisyyttä valtavasti.
Jos lapsesi haluaa johtajaksi, kehotatko häntä vain heittäytymään sattuman armoille vai kannustatko suuntaamaan määrätietoisesti kohti tavoitetta ja kouluttautumaan niin että se tukee tavoitetta?
Vaikka tekisit kaikkesi todennäköisyyksien kasvattamiseen niin silti voit olla se yksi sadasta joka ei tavoitettaan saavuta. On äärimmäisen epätodennäköistä voittaa lotossa ja silti monelle per vuosi tämäkin osuu kohdalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haloo, ap:n kuvailema mies ei ole mikään huippumies vaan aivan keskinkertainen tavismies. Ihan realistinen tavoite ap:lle.
Jos joku luulee tuollaista miestä top 10 mieheksi, niin on viettänyt aikaa melko surkeassa seurassa. Eli luetellut kriteerit ovat ihan ok ap:lle.
Aha. Keskivertomies on 185cm, komeakasvoinen, urheilullinen, korkeakoulutettu, tienaa jo 25-32v iässä yli keskipalkan, luotettava ja perhekeskeinen, raitis ja ei tupakoi, jne.
Minkähänlainen keskivertonainen mahtaa olla? Olisiko 165cm, timmi ja siro, kauniskasvoinen, hyvätissinen ja pyöreäpeppuinen, hauska, empaattinen, naisellinen, tyylikäs, taustalla nolla kevytsuhdetta, ja halukas sitoutumaan jo nuorena?
Kun sinä et ole lähelläkään keskiverto miestä niin nämä on tosi harvinaisia? Yliopistolla noita mahtui kolmetoista tusinaan. Sieltä muuten poimin omankin pitkän , tumman ja komean siippani.
Sinun on pakko olla humanisti jos et kykene hahmottamaan ettei keskivertoa pidempi, keskivertoa paremmin tienaava, keskivertoa urheilullisempi ja keskivertoa komeakasvoisempi ole keskiverto.
Tekniikanalan ylempi korkeakoulututkinto löytyy. Entäs sinulta? Luetun ymmärtäminen ainakaan ei ole vahvuuksiasi.
Pituus. Toive 185 cm. Suomessa alokkaiden keskipituus on 180 cm. Näin ollen ei liene vaikeaa löytää sitä suunnilleen 185 cm pitkää nuorta miestä.
Ammatti. Toive. Vakaa ja vähintään keskituloinen työ TAI VALMISTUMASSA sellaiseen. Eli myös opiskelija kelpaa. Hyvät tulevaisuudennäkymät riittää.
Urheilullisuus. Toive , että on urheilullinen. AP ei määrittele, että pitäisi olla keskimääräistä urheilullusempi. Urheilulliseksi minimissään riittää ettei ole pelkkä sohvaperuna.
Komeus. AP toivoo miellyttävää ulkonäköä. Missään ei vaadita mitään miesmallia tai hunksia. Paitsi sinun mielikuvituksessasi.
Tuo ei voi mitenkään pitää paikkaansa. Olen itse 178 senttiä pitkä mies, ja intissä kolme vuotta sitten olin kyllä pisimmässä 15%. Huomattavasti pidempiä oli muutama hassu, hiukan pidempiä vähän enemmän ja lyhyempiä huomattava määrä.
Taitaa olla intin mittausta vähän pyöristetty.
Valitettavasti olet ollut jossain hyvin erikoisesti painottuneessa ryhmässä tuolla intissä. Minä olen 177 cm pitkä ja olin hieman keskimitan alapuolella jo 25 vuotta sitten kun kävin intin.
Sekä omat poikani että lähes kaikki poikieni kaverit ovat minua pidempiä.
Ei voi pitää paikkaansa, ainakaan säkylän jääkäripataljoonassa kun 10 vuotta sitten olin 179cm, olin kyllä ihan selvästi top 10% pituudessa. Nyt taitaa olla miehellä huono selkä tai ryhti.
Sinun oma kokemuksesi ei kumoa tilastoja. Kyllä ne perustuvat ihan niihin mittauksiin joita nuorista tehdään niin koulussa kuin intissäkin. Ja niiden mukaan sekä sinä että minä olemme nykyään jo miesten keskimittaa lyhyempiä.
Intissä mitataan pojat lähes aina sentin pari todellista pidemmiksi. Itsekin olen oikeasti 181, intissä 183.
Mistä tiedät että nimenomaan se intin mittaus on väärä? Ja intin aika on se jolloin yleensä on juuri saavutettu lopullisesti se suurin pituus, sen jälkeen ihminen menee iän myötä kasaan useitakin senttejä. 10 vuotta myöhemmin mitattu pituus voi olla sentin tai jopa kaksi lyhempi ja silti molemmat mittaukset ovat omana aikanaan oikein. Ei ihmisellä ole mitään yhtä ainoaa "oikeaa" pituutta.
Koska pituuteni mitattiin ennen inttiin lähtöä.
Kysyinkin että mistä tiedät että se ennen inttiä tehty mittaus oli nimenomaan se oikea pituus ja intissä mitattu väärä?
Äitini on lääkäri, ja meillä oli kotona pituusmittalaite.
Vierailija kirjoitti:
Pituus ei liene ongelma ap:n unelmakumppanin saamiseksi. Veikkaan, että palstalla ollaan pähkäilemässä asian kanssa, koska "miellyttävät kasvot" kriteeri on kuitenkin tasoa Brad Pitt tai Cluunio. Omilla avuillasi saat Juha Sipilän, Kai Kunnaksen tai Pekka Poudan oloisen miehen (siis nuorena versiona).
Mitä vikaa mainitsemissasi miehissä on? Varsinkin Pekka Pouta on tosi miellyttävän näköinen mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 186 enkä hyväksyisi noin lyhyttä naista. Kyllä pitää olla vähintään 175. En halua että lapsistani tullee kaltaisiasi kääpiöitä
Vierailija kirjoitti:
AP on täysin kiinni siitä miten palvelet muuten tätä unelmie miestä koska kuitenkaan omat ominaisuutesi ei ole kovin 10%. Se että kuvittelet oman palkan ja työpaikan lisäävän haluttavuuttasi on nykyjan naisten harhaa. Tärkeintä on miten innokas olet seksuaalisesti palvelemaan miestäsi jos pituutta on noin vähän eikä mainita mitään peritystä omaisuudesta. Kannattaa keskustella seksityötä tekevien kaveriesi kanssa mitä miehet nykyään odottavat niin osaat yllättää jo ensimmäisillä treffeillä.
Ai sinä etsit palvelijaa....et varmaan lukenut aloitusta riittävän tarkasti, ap etsi elämänkumppania.Noista palvelijoiden tehtävistä voit perustaa oman ketjun. Kuulostaa kuitenkin siltä, että sinä etsit näyttelijää prnoleffaasi, joten muista mainita se hakuilmoituksessasi.Pari-tai parisuhteeseen kukaan nainen ei nimittäin kanssasi halua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 186 enkä hyväksyisi noin lyhyttä naista. Kyllä pitää olla vähintään 175. En halua että lapsistani tullee kaltaisiasi kääpiöitä
Enkä minä kaltaistasi kääpiötä.190cm on alaraja.
N179 cm
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 186 enkä hyväksyisi noin lyhyttä naista. Kyllä pitää olla vähintään 175. En halua että lapsistani tullee kaltaisiasi kääpiöitä
Enkä minä kaltaistasi kääpiötä.190cm on alaraja.
N179 cm
Menikö tunteisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt lisään omaan listaani erään asian: en jaksaisi miehenäni mitään jatkuvaa todennäköisyyslaskentaa suorittavaa kireää ukkoa joka julistaa prosenttilaskelmiaan jatkuvasti. Huh huh
Minä olen kylläkin naimisissa oleva nainen.
Turha tästä matikasta on vääntää ihmisten kanssa, jotka sitä vain ei ymmärrä. Samasta syystä moni lottoaa, koska ”kuinka vaikeaa voi olla saada muutama numero oikein”. Vastaus yksi noin 18 miljoonasta.
Ap on listaa tehdessään tehnyt lottoajan virheen, jokainen ehto pienentää potentiaalisten ehdokkaiden ryhmään, kunnes listan loppuun päästyään heitä jää jäljelle kourallinen. Kyse ei ole mielipiteestä, vaan yksinkertaisesta matemaattisesta faktasta, joka joidenkin on vain vaikea ymmärtää/hyväksyä.
Miten todennäköisyyslaskenta on auttanut uleja pariutumaan. Eihän sitä tähän ilmiöön voi edes soveltaa.
Kyllä todennäköisyyslaskenta auttaa ketä tahansa pariutumaan jos sitä vain suostu käyttämään hyväksi. Mitä isommasta joukosta etsit, sitä todennäköisempää on löytää. Ongelma on vain se että niin harva suostuu tämän uskomaan tai varsinkaan sitä että on itse rajannut tuon joukon liian pieneksi.
Luuli
Ihmisen elämä on muutenkin täysin sattumasta kiinni. Toki voit riskejä ja mahdollisuuksia arvioida , mutta loppupeleissä ne eivät ratkaise mitään. Mikä on mielestäsi todennäköisyys, että tapasin APN kuvaileman miehen , joka on vieläpä 190 cm pitkä ja että vieläpä molemmat ihastuttaan toisiimme. Asuimme 500 kmn päässä toisistamme ja osuimme sattumalta samaan paikkaan samaan aikaa.
Siltikin todennäköisiä tapahtumia tapahtuu ihmisen elämässä paljon useammin kuin epätodennäköisiä.
Voit saada suuryrityksen pääjohtajan paikan sattumalta ja ilman koulutusta mutta kouluttautuminen ja määrätietoinen urasuunnittelu lisää todennäköisyyttä valtavasti.
Jos lapsesi haluaa johtajaksi, kehotatko häntä vain heittäytymään sattuman armoille vai kannustatko suuntaamaan määrätietoisesti kohti tavoitetta ja kouluttautumaan niin että se tukee tavoitetta?
Vaikka tekisit kaikkesi todennäköisyyksien kasvattamiseen niin silti voit olla se yksi sadasta joka ei tavoitettaan saavuta. On äärimmäisen epätodennäköistä voittaa lotossa ja silti monelle per vuosi tämäkin osuu kohdalle.
Tätä en ole missään vaihessa kiistänyt. Vaan kertonut että niitä mahdollisuuksiaan saavuttaa haluamansa kannattaa aktiivisesti parantaa vaikka se ei ihan joka kerta tuottaisikaan tulosta. Useimmiten se nimittäin kannattaa.
Ja kääntäen kannattaa tajuta että jos potkii todennäköisyyttä vastaan, onnistuminen on lottovoittoon verrattava ihme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 186 enkä hyväksyisi noin lyhyttä naista. Kyllä pitää olla vähintään 175. En halua että lapsistani tullee kaltaisiasi kääpiöitä
Enkä minä kaltaistasi kääpiötä.190cm on alaraja.
N179 cm
Minulle taas olisit liian lyhyt, koska tykkään pitkistä naisista. 180cm on minimi, tyttöystävä juuri sopivat 183cm.
t. M/172cm.
(vakavasti puhuen, pidän tuollaista skitsoilua pituudesta autistisena touhuna, etenkin jos perustelu on tyyliin mutku korkkarit. Tyttöystävät olleet 155-183cm)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastasin kohtuuttomat, koska oman havaintoni mukaan tuollaista olisi aika vaikea löytää. Pituusvaatimuuden voit kyllä heivata, eikö riitä jos mies on vaikka 179cm? Ei se noin tarkkaa voi olla.
Olen nettideittaillut paljon, ja suurimmalla osalla miehistä tuntuu olevan kakaroita entisistä suhteista. Loput ovat jotain pelureita/ nyssyköitä. En suosittele nettideittailua ainakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haloo, ap:n kuvailema mies ei ole mikään huippumies vaan aivan keskinkertainen tavismies. Ihan realistinen tavoite ap:lle.
Jos joku luulee tuollaista miestä top 10 mieheksi, niin on viettänyt aikaa melko surkeassa seurassa. Eli luetellut kriteerit ovat ihan ok ap:lle.
Aha. Keskivertomies on 185cm, komeakasvoinen, urheilullinen, korkeakoulutettu, tienaa jo 25-32v iässä yli keskipalkan, luotettava ja perhekeskeinen, raitis ja ei tupakoi, jne.
Minkähänlainen keskivertonainen mahtaa olla? Olisiko 165cm, timmi ja siro, kauniskasvoinen, hyvätissinen ja pyöreäpeppuinen, hauska, empaattinen, naisellinen, tyylikäs, taustalla nolla kevytsuhdetta, ja halukas sitoutumaan jo nuorena?
Kun sinä et ole lähelläkään keskiverto miestä niin nämä on tosi harvinaisia? Yliopistolla noita mahtui kolmetoista tusinaan. Sieltä muuten poimin omankin pitkän , tumman ja komean siippani.
Sinun on pakko olla humanisti jos et kykene hahmottamaan ettei keskivertoa pidempi, keskivertoa paremmin tienaava, keskivertoa urheilullisempi ja keskivertoa komeakasvoisempi ole keskiverto.
Tekniikanalan ylempi korkeakoulututkinto löytyy. Entäs sinulta? Luetun ymmärtäminen ainakaan ei ole vahvuuksiasi.
Pituus. Toive 185 cm. Suomessa alokkaiden keskipituus on 180 cm. Näin ollen ei liene vaikeaa löytää sitä suunnilleen 185 cm pitkää nuorta miestä.
Ammatti. Toive. Vakaa ja vähintään keskituloinen työ TAI VALMISTUMASSA sellaiseen. Eli myös opiskelija kelpaa. Hyvät tulevaisuudennäkymät riittää.
Urheilullisuus. Toive , että on urheilullinen. AP ei määrittele, että pitäisi olla keskimääräistä urheilullusempi. Urheilulliseksi minimissään riittää ettei ole pelkkä sohvaperuna.
Komeus. AP toivoo miellyttävää ulkonäköä. Missään ei vaadita mitään miesmallia tai hunksia. Paitsi sinun mielikuvituksessasi.
Tuo ei voi mitenkään pitää paikkaansa. Olen itse 178 senttiä pitkä mies, ja intissä kolme vuotta sitten olin kyllä pisimmässä 15%. Huomattavasti pidempiä oli muutama hassu, hiukan pidempiä vähän enemmän ja lyhyempiä huomattava määrä.
Taitaa olla intin mittausta vähän pyöristetty.
Valitettavasti olet ollut jossain hyvin erikoisesti painottuneessa ryhmässä tuolla intissä. Minä olen 177 cm pitkä ja olin hieman keskimitan alapuolella jo 25 vuotta sitten kun kävin intin.
Sekä omat poikani että lähes kaikki poikieni kaverit ovat minua pidempiä.
Ei voi pitää paikkaansa, ainakaan säkylän jääkäripataljoonassa kun 10 vuotta sitten olin 179cm, olin kyllä ihan selvästi top 10% pituudessa. Nyt taitaa olla miehellä huono selkä tai ryhti.
Sinun oma kokemuksesi ei kumoa tilastoja. Kyllä ne perustuvat ihan niihin mittauksiin joita nuorista tehdään niin koulussa kuin intissäkin. Ja niiden mukaan sekä sinä että minä olemme nykyään jo miesten keskimittaa lyhyempiä.
Intissä mitataan pojat lähes aina sentin pari todellista pidemmiksi. Itsekin olen oikeasti 181, intissä 183.
Mistä tiedät että nimenomaan se intin mittaus on väärä? Ja intin aika on se jolloin yleensä on juuri saavutettu lopullisesti se suurin pituus, sen jälkeen ihminen menee iän myötä kasaan useitakin senttejä. 10 vuotta myöhemmin mitattu pituus voi olla sentin tai jopa kaksi lyhempi ja silti molemmat mittaukset ovat omana aikanaan oikein. Ei ihmisellä ole mitään yhtä ainoaa "oikeaa" pituutta.
Koska pituuteni mitattiin ennen inttiin lähtöä.
Kysyinkin että mistä tiedät että se ennen inttiä tehty mittaus oli nimenomaan se oikea pituus ja intissä mitattu väärä?
Äitini on lääkäri, ja meillä oli kotona pituusmittalaite.
Kotinne laite voi olla väärin asennettu tai näyttää väärin vaikka äitisi kuinka olisi lääkäri.
Mutta kun äitisi kerran on lääkäri niin voit varmaan kysyä häneltä mikä on nykyinen miesten keskipituus ja myös sitä, voiko sinun armeijakokemustesi perusteella kumota tilastollisesti havaitun keskipituuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt lisään omaan listaani erään asian: en jaksaisi miehenäni mitään jatkuvaa todennäköisyyslaskentaa suorittavaa kireää ukkoa joka julistaa prosenttilaskelmiaan jatkuvasti. Huh huh
Minä olen kylläkin naimisissa oleva nainen.
Turha tästä matikasta on vääntää ihmisten kanssa, jotka sitä vain ei ymmärrä. Samasta syystä moni lottoaa, koska ”kuinka vaikeaa voi olla saada muutama numero oikein”. Vastaus yksi noin 18 miljoonasta.
Ap on listaa tehdessään tehnyt lottoajan virheen, jokainen ehto pienentää potentiaalisten ehdokkaiden ryhmään, kunnes listan loppuun päästyään heitä jää jäljelle kourallinen. Kyse ei ole mielipiteestä, vaan yksinkertaisesta matemaattisesta faktasta, joka joidenkin on vain vaikea ymmärtää/hyväksyä.
Miten todennäköisyyslaskenta on auttanut uleja pariutumaan. Eihän sitä tähän ilmiöön voi edes soveltaa.
Kyllä todennäköisyyslaskenta auttaa ketä tahansa pariutumaan jos sitä vain suostu käyttämään hyväksi. Mitä isommasta joukosta etsit, sitä todennäköisempää on löytää. Ongelma on vain se että niin harva suostuu tämän uskomaan tai varsinkaan sitä että on itse rajannut tuon joukon liian pieneksi.
Käytännössä tästä ei ole mitään apua ,sillä sinä voit ryhtyä seurustelemaan vain niiden kanssa ,joita itse tapaat. Asiaa ei auta, vaikka todennäköisyydet olisi mitä jos toinen elää Helsingissä ja toinen tuppukylässä pohjoisessa. Toinen puoli asiassa on se, että jotta suhde alkaisi molempien pitää sitä haluta ja vielä pystyä olemaan samaan aikaan samassa paikassa. Tokihan varmimmin kumppanin saa jos kuka tahansa vastaantulija kelpaa, mutta luuletko, että tällainen randomi suhde voi olla millään tasolla onnellinen? Naiset varsinkin ovat mieluummin yksin kuin tyytyvät epämieluisaan ja huonoon kumppaniin.
No todennäköisyyslaskentahan juuri auttaa ymmärtämään sen miksi ei löydä kumppania jos elää tuppukylässä eli että vaihtoehtoja on jo lähtötilanteessa hyvin vähän ja niistä sitten sopivia vielä vähemmän.
Todennäköisyyksillä on merkitystä tilastollisesti. Yksilölle ei. Kaunis/komea tuppukylän asukas voi löytää tulevan kumppanin, kun käy kerran vuodessa edes jossain isommassa taajamassa. Tylsä, ujo ruma/nössö voi muuttaa metropoliin asumaan, eikä todennäköisyys käytännössä kasva yhtään.
Silti joku löytää kumppanin, vaikka (yksinkertainen) teoreettinen todennäköisyys olisi minimaalinen, ja päin vastoin.
Yksilön kohdalla pariutuminen on tuuripeliä tai kohtaloa. Voit tilata kumppanin myös katalogista, miten vain. Ei siinä lasketa matemaattisia algoritmeja.Kyllä ja ei. Valtaosa pareista on kuitenkin niitä, joilla ei ole niin pitkää kriteerilistaa että sillä on rankattu mahdollisuudet lähes olemattomiksi. Yksikään tuntemani perheellinen mies ei ole täyttänyt koko ap:n listaa pariutuessaan. Silti liitot ovat onnellisia. Jos heidän vaimoillaan olisi ollut ap:n kriteerilista, he olisivat ehkä jääneet yksin. Kenties valittaneet juuri tällä palstalla, miksei ilkeä kohtalo anna sitä miestä.
-eri
Mitä sivullinen voi tietää millä kriteereillä kukin on kumppaninsa valinnut tai onko suhde onnellinen? Monet roikkuu onnettomissakin suhteissa eikä päällepäin se sisäinen tyytymättömyys näy.
Sinullako ei ole läheisiä ihmisiä, joiden kanssa keskustellaan omasta elämästä? Minulla onneksi on. Puolitutuista en tietenkään tiedä, mutta läheisimmistä ystävistäni ja sisaruksistani väitän kyllä tietäväni. Kriteerit nyt on vähän hassu kysymys. Jos ei puoliso täytä tuota ap:n listaa, niin kai se on selvää ettei niitä asioita ole vaadittu? Sitäpaitsi ollaan keskusteltu niistä kriteereistäkin. Kaikkia ei vaan kiinnosta se raha, pituus ym niin paljon, vaan tärkeintä on se että toinen on hyvä tyyppi ja hänen kanssaan on hyvä olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt lisään omaan listaani erään asian: en jaksaisi miehenäni mitään jatkuvaa todennäköisyyslaskentaa suorittavaa kireää ukkoa joka julistaa prosenttilaskelmiaan jatkuvasti. Huh huh
Minä olen kylläkin naimisissa oleva nainen.
Turha tästä matikasta on vääntää ihmisten kanssa, jotka sitä vain ei ymmärrä. Samasta syystä moni lottoaa, koska ”kuinka vaikeaa voi olla saada muutama numero oikein”. Vastaus yksi noin 18 miljoonasta.
Ap on listaa tehdessään tehnyt lottoajan virheen, jokainen ehto pienentää potentiaalisten ehdokkaiden ryhmään, kunnes listan loppuun päästyään heitä jää jäljelle kourallinen. Kyse ei ole mielipiteestä, vaan yksinkertaisesta matemaattisesta faktasta, joka joidenkin on vain vaikea ymmärtää/hyväksyä.
Miten todennäköisyyslaskenta on auttanut uleja pariutumaan. Eihän sitä tähän ilmiöön voi edes soveltaa.
Kyllä todennäköisyyslaskenta auttaa ketä tahansa pariutumaan jos sitä vain suostu käyttämään hyväksi. Mitä isommasta joukosta etsit, sitä todennäköisempää on löytää. Ongelma on vain se että niin harva suostuu tämän uskomaan tai varsinkaan sitä että on itse rajannut tuon joukon liian pieneksi.
Käytännössä tästä ei ole mitään apua ,sillä sinä voit ryhtyä seurustelemaan vain niiden kanssa ,joita itse tapaat. Asiaa ei auta, vaikka todennäköisyydet olisi mitä jos toinen elää Helsingissä ja toinen tuppukylässä pohjoisessa. Toinen puoli asiassa on se, että jotta suhde alkaisi molempien pitää sitä haluta ja vielä pystyä olemaan samaan aikaan samassa paikassa. Tokihan varmimmin kumppanin saa jos kuka tahansa vastaantulija kelpaa, mutta luuletko, että tällainen randomi suhde voi olla millään tasolla onnellinen? Naiset varsinkin ovat mieluummin yksin kuin tyytyvät epämieluisaan ja huonoon kumppaniin.
No todennäköisyyslaskentahan juuri auttaa ymmärtämään sen miksi ei löydä kumppania jos elää tuppukylässä eli että vaihtoehtoja on jo lähtötilanteessa hyvin vähän ja niistä sitten sopivia vielä vähemmän.
Todennäköisyyksillä on merkitystä tilastollisesti. Yksilölle ei. Kaunis/komea tuppukylän asukas voi löytää tulevan kumppanin, kun käy kerran vuodessa edes jossain isommassa taajamassa. Tylsä, ujo ruma/nössö voi muuttaa metropoliin asumaan, eikä todennäköisyys käytännössä kasva yhtään.
Silti joku löytää kumppanin, vaikka (yksinkertainen) teoreettinen todennäköisyys olisi minimaalinen, ja päin vastoin.
Yksilön kohdalla pariutuminen on tuuripeliä tai kohtaloa. Voit tilata kumppanin myös katalogista, miten vain. Ei siinä lasketa matemaattisia algoritmeja.Kyllä ja ei. Valtaosa pareista on kuitenkin niitä, joilla ei ole niin pitkää kriteerilistaa että sillä on rankattu mahdollisuudet lähes olemattomiksi. Yksikään tuntemani perheellinen mies ei ole täyttänyt koko ap:n listaa pariutuessaan. Silti liitot ovat onnellisia. Jos heidän vaimoillaan olisi ollut ap:n kriteerilista, he olisivat ehkä jääneet yksin. Kenties valittaneet juuri tällä palstalla, miksei ilkeä kohtalo anna sitä miestä.
-eri
Mitä sivullinen voi tietää millä kriteereillä kukin on kumppaninsa valinnut tai onko suhde onnellinen? Monet roikkuu onnettomissakin suhteissa eikä päällepäin se sisäinen tyytymättömyys näy.
Sinullako ei ole läheisiä ihmisiä, joiden kanssa keskustellaan omasta elämästä? Minulla onneksi on. Puolitutuista en tietenkään tiedä, mutta läheisimmistä ystävistäni ja sisaruksistani väitän kyllä tietäväni. Kriteerit nyt on vähän hassu kysymys. Jos ei puoliso täytä tuota ap:n listaa, niin kai se on selvää ettei niitä asioita ole vaadittu? Sitäpaitsi ollaan keskusteltu niistä kriteereistäkin. Kaikkia ei vaan kiinnosta se raha, pituus ym niin paljon, vaan tärkeintä on se että toinen on hyvä tyyppi ja hänen kanssaan on hyvä olla.
Juuri näin. Tunnen monia erittäin onnellisia pariskuntia (omani mukaanlukien) eikä mitään niistä ole solmittu joku vaatimuslista edellä. Silti ne puolisot ovat kaikilla oikein hyviä ja mieleisiä.
Jotenkin kummasti osa ihmisistä onnistuu löytämään hyvän puolison aivan ilman että asettaa jotain erityisiä vaatimuksia sille jo etukäteen.
Minun on vaikea uskoa että listan avulla saisi jotenkin ratkaisevasti paremman puolison kuin vain luottamalla omaan intuitioon siitä kenen kanssa on sitä kemiaa ja hyvä olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä pituus tuntuu miehille olevan "punainen vaate"? Tai se, että joku haluaa ehdottomasti pitkän miehen?Tunnen monta miestä(ei teinipoikia tai pariskymppisiä "kolleja"), jotka eivät suostu parisuhteeseen kuin isorintaisen naisen kanssa.Ei tuo pituus vaatimus mieheltä ole sen pinnallisempaa tai typerämpää kuin tuo rintojen koon vaatimus naisilta.Haloo
No todella pinnallisia ovat nämä tuntemasi "miehet". Varmaan myös ajattelultaan ja älyltään aika rajoittuneita yksilöitä.
Ei, vaan ihan tavallisia, perheellisiä miehiä, ei perheellisiä, töissäkäyviä, kunnollisia jne. eivät mitenkään rajoittuneita.
Eikä muuten ole edes mitenkään poikkeuksellista.Me ihmiset nyt vain olemme tällaisia.Biologia ohjaa.Miehillä tissit, naisilla miehen pituus.K ottakaa nyt miehet vaan hyväksyä tämä asia -niinhän meidänkin naisten on pitänyt-et kelpaa, kun liian pienet tissit.Miksi siis nainen ei saa pitää miehen pituutta kriteerinä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä pituus tuntuu miehille olevan "punainen vaate"? Tai se, että joku haluaa ehdottomasti pitkän miehen?Tunnen monta miestä(ei teinipoikia tai pariskymppisiä "kolleja"), jotka eivät suostu parisuhteeseen kuin isorintaisen naisen kanssa.Ei tuo pituus vaatimus mieheltä ole sen pinnallisempaa tai typerämpää kuin tuo rintojen koon vaatimus naisilta.Haloo
No todella pinnallisia ovat nämä tuntemasi "miehet". Varmaan myös ajattelultaan ja älyltään aika rajoittuneita yksilöitä.
Ei, vaan ihan tavallisia, perheellisiä miehiä, ei perheellisiä, töissäkäyviä, kunnollisia jne. eivät mitenkään rajoittuneita.
Eikä muuten ole edes mitenkään poikkeuksellista.Me ihmiset nyt vain olemme tällaisia.Biologia ohjaa.Miehillä tissit, naisilla miehen pituus.K ottakaa nyt miehet vaan hyväksyä tämä asia -niinhän meidänkin naisten on pitänyt-et kelpaa, kun liian pienet tissit.Miksi siis nainen ei saa pitää miehen pituutta kriteerinä?
Koittakaa nyt itse hyväksyä se että kyse ei ole siitä ettei mitään vaatimuksia saisi olla. Vaan siitä että niitä vaatimuksia on typerä listata liian tarkasti. Jos minä miehenä haluaisin naisen jolla on isot rinnat, ei ole mitenkään ratkaisevaa että ovatko ne rinnat D-kokoiset vaan miltä ne juuri sen naisen kropassa näyttävät. Laihassa vartalossa pienemmätkin rinnat voivat näyttää isoilta ja samaan aikaan kuppikooltaan isommat taas pieniltä jos nainen on isokokoisempi.
Miksi ihmeessä siis laittaisin listaani D-koon rinnat kun minulle tärkeintä on juuri se visuaalinen vaikutelma, ei joku mitta?
Aivan samoin lihaksikas ja harteikas mies vaikuttaa isommalta vaikka pituus olisikin vähän lyhempi kuin laiha mies jolla on pituutta vaikka 5 cm enemmän. Ja se harteikas kaveri saattaa lopulta sytyttää sitä naista enemmän mutta kun on laitettu se absoluuttinen pituusraja niin se mies rajautuukin heti pois.
Ovatko nämä ääripäät ne ainoat vaihtoehdot? Joko pitkä kriteerilista tai sitten kaikki kelpaa? Ja kuka sanoi, että se rakas mutta epätäydellinen kumppani on joku huonekalu, ei se ainakaan yhdessäkään minun tuntemassani liitossa sitä ole?
Tietysti jos kokee, ettei kertakaikkiaan kykene rakastumaan ihmiseen jossa on virheitä, niin sitten on varmasti parasta jäädä odottamaan lottovoittoa. Monet onneksi pystyvät ja nämä monet muodostavat valtaosan onnellisista parisuhteista.