Lue keskustelun säännöt.
Onko minulla liian kovat vaatimukset miehelle? (deittailu, kumppaninhaku)
06.08.2019 |
Olen sinkku joka toivoisi suhdetta. Minulla on tällaisia ulkoisia kriteerejä/toiveita miehelle:
- Iältään suunnilleen 25-32 välillä
- Urheilullinen
- Miellyttävät kasvot
- 185 cm tai pitempi
- Vakaassa ja vähintään keskituloisessa työssä, tai valmistumassa sellaiseen
- Ei lapsia aiemmista suhteista, mutta haluaa niitä minun kanssani
- Haluaa sitoutua, mennä naimisiin, perustaa perheen
- Ei tupakoi, käyttää alkoholia harvoin tai ei ollenkaan.
... ja tässä olivat vain ulkoiset kriteerit, näiden lisäksi pitää tietysti olla henkinen yhteys, se kokemus että me "klikkaamme" ja sovimme persooniltamme yhteen.
Tällainen minä itse olen:
- 26v
- 165 cm / 55 kg, timmi, urheilen paljon, kroppa on mielestäni paras asia ulkonäössäni
- Kasvoiltani olen ilman meikkiä tavallinen/perusnätti, meikattuna kaunis
- Valmistuin vuosi sitten korkeakoulusta hyvintyöllistettyyn ja -palkattuun ammattiin, sain heti töitä
- Ei lapsia, mutta haluan niitä
- En tupakoi, juon alkoholia ehkä 2 kertaa vuodessa
- Elän terveellisesti ylipäätään ja pientä yksinäisyyttä lukuunottamatta voin hyvin ja olen fyysisesti & psyykkisesti terve.
Mitä sanotte? Ovatko vaatimukseni miehelle kohtuulliset sen kanssa, millainen itse olen? Tiedän että vaadin mieheltä paljon ja tavoittelen varmaankin sitä top kymmentä prosenttia kaikin tavoin, mutta toisaalta olen itsekin omasta mielestäni "tasokas" (kauheaa käyttää tuollaista sanaa ihmisistä, mutta en tiedä miten tuon muutenkaan ilmaisisin!).
Tuollaista toiveeni täyttävää miestä ei ole helppo löytää. Olen nyt ollut edellisen suhteen jäljiltä sinkkuna jo pian kolme vuotta, vaikka olen silloin tällöin käyttänyt deittipalveluitakin eli ollut sillä tavalla aktiivinen kumppaninhaussa.
Eksäni täytti kaikki nuo kriteerini lukuunottamatta sitä, että hän tiesi vakaasti ettei halua lapsia. Tämän takia suhteemme päättyikin. Olen nyt alkanut miettiä, enkö löydä miestä siksi että odotan liikoja. Olen noissa deittipalveluissa, sekä livenäkin saanut todella paljon lähestymisiä, mutta kukaan ei vain sytytä. Haikailenko minä jotain haavekuvaa joka ei voi koskaan toteutua oikeassa ihmisessä?
Koska tiedän, että läheskään kaikki eivät jaksa kirjoittaa kommenttia, lisään myös kyselyn tähän, niin saa vähällä vaivalla ilmaistua mielipiteensä. Olisin silti tosi iloinen sanallisista kommenteista :)
Kommentit (571)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt lisään omaan listaani erään asian: en jaksaisi miehenäni mitään jatkuvaa todennäköisyyslaskentaa suorittavaa kireää ukkoa joka julistaa prosenttilaskelmiaan jatkuvasti. Huh huh
Minä olen kylläkin naimisissa oleva nainen.
Turha tästä matikasta on vääntää ihmisten kanssa, jotka sitä vain ei ymmärrä. Samasta syystä moni lottoaa, koska ”kuinka vaikeaa voi olla saada muutama numero oikein”. Vastaus yksi noin 18 miljoonasta.
Ap on listaa tehdessään tehnyt lottoajan virheen, jokainen ehto pienentää potentiaalisten ehdokkaiden ryhmään, kunnes listan loppuun päästyään heitä jää jäljelle kourallinen. Kyse ei ole mielipiteestä, vaan yksinkertaisesta matemaattisesta faktasta, joka joidenkin on vain vaikea ymmärtää/hyväksyä.
Miten todennäköisyyslaskenta on auttanut uleja pariutumaan. Eihän sitä tähän ilmiöön voi edes soveltaa.
Kyllä todennäköisyyslaskenta auttaa ketä tahansa pariutumaan jos sitä vain suostu käyttämään hyväksi. Mitä isommasta joukosta etsit, sitä todennäköisempää on löytää. Ongelma on vain se että niin harva suostuu tämän uskomaan tai varsinkaan sitä että on itse rajannut tuon joukon liian pieneksi.
Käytännössä tästä ei ole mitään apua ,sillä sinä voit ryhtyä seurustelemaan vain niiden kanssa ,joita itse tapaat. Asiaa ei auta, vaikka todennäköisyydet olisi mitä jos toinen elää Helsingissä ja toinen tuppukylässä pohjoisessa. Toinen puoli asiassa on se, että jotta suhde alkaisi molempien pitää sitä haluta ja vielä pystyä olemaan samaan aikaan samassa paikassa. Tokihan varmimmin kumppanin saa jos kuka tahansa vastaantulija kelpaa, mutta luuletko, että tällainen randomi suhde voi olla millään tasolla onnellinen? Naiset varsinkin ovat mieluummin yksin kuin tyytyvät epämieluisaan ja huonoon kumppaniin.
No todennäköisyyslaskentahan juuri auttaa ymmärtämään sen miksi ei löydä kumppania jos elää tuppukylässä eli että vaihtoehtoja on jo lähtötilanteessa hyvin vähän ja niistä sitten sopivia vielä vähemmän.
Tekeekö se, että vaihtoehtoja vähän tälle tyypille yhtään paremman mielen? Tekeekö tämä tyyppi yhtään mitään että kelpaisi itse useammalle. No ei tee. Siellä se istuu yksin ja ulisee. Miksi kään todennäköisyyslaskenta ei näitä auta, päinvastoin ylläpitää uhrimieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ei ole kehdannut valittaa, kun ei parempaakaan saa.
Itse en tykkää tuijotella nenäkarvoja.
Voi voi... Kateellisen puhetta, taidat olla itse /tai mieheso aikamoinen teletappi.
AP... Listasi on hyvä, älä tyydy jämäpaloihin. Pitkien miesten kanssa saat pitkiä lapsia.,
Ei muuten saa, kun on itse pätkä.
Tämä riippuu geeneistä mitä kelläkin on . Itse olen 165 cm. Lapseni ovat tytär 184 cm, pojat 190 ja 192 cm. Lasten isä 190 cm.
Tai ruuasta. Enemmän lapsena mässyttävät kasvavat aikuisina usien pitkiksi. Tästä sanonta: "On ollut ainakin ruoka-aikaan paikalla".
Vierailija kirjoitti:
olen 198cm mies hyvällä varustuksella ja core on tiukka muutenkin,
haluaisin isorintaisen sporttinaisen korkeintaa 167 cm pitkän, millään en tahdo löytää vaikka olen hyvätuloinen (yli 80000e/vuosi) ja omaan terveet elämäntavat ja puhtaat valkoiset hampaat
Itse et yhtään huomaa, missä menee pieleen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt lisään omaan listaani erään asian: en jaksaisi miehenäni mitään jatkuvaa todennäköisyyslaskentaa suorittavaa kireää ukkoa joka julistaa prosenttilaskelmiaan jatkuvasti. Huh huh
Minä olen kylläkin naimisissa oleva nainen.
Turha tästä matikasta on vääntää ihmisten kanssa, jotka sitä vain ei ymmärrä. Samasta syystä moni lottoaa, koska ”kuinka vaikeaa voi olla saada muutama numero oikein”. Vastaus yksi noin 18 miljoonasta.
Ap on listaa tehdessään tehnyt lottoajan virheen, jokainen ehto pienentää potentiaalisten ehdokkaiden ryhmään, kunnes listan loppuun päästyään heitä jää jäljelle kourallinen. Kyse ei ole mielipiteestä, vaan yksinkertaisesta matemaattisesta faktasta, joka joidenkin on vain vaikea ymmärtää/hyväksyä.
Miten todennäköisyyslaskenta on auttanut uleja pariutumaan. Eihän sitä tähän ilmiöön voi edes soveltaa.
Kyllä todennäköisyyslaskenta auttaa ketä tahansa pariutumaan jos sitä vain suostu käyttämään hyväksi. Mitä isommasta joukosta etsit, sitä todennäköisempää on löytää. Ongelma on vain se että niin harva suostuu tämän uskomaan tai varsinkaan sitä että on itse rajannut tuon joukon liian pieneksi.
Käytännössä tästä ei ole mitään apua ,sillä sinä voit ryhtyä seurustelemaan vain niiden kanssa ,joita itse tapaat. Asiaa ei auta, vaikka todennäköisyydet olisi mitä jos toinen elää Helsingissä ja toinen tuppukylässä pohjoisessa. Toinen puoli asiassa on se, että jotta suhde alkaisi molempien pitää sitä haluta ja vielä pystyä olemaan samaan aikaan samassa paikassa. Tokihan varmimmin kumppanin saa jos kuka tahansa vastaantulija kelpaa, mutta luuletko, että tällainen randomi suhde voi olla millään tasolla onnellinen? Naiset varsinkin ovat mieluummin yksin kuin tyytyvät epämieluisaan ja huonoon kumppaniin.
No todennäköisyyslaskentahan juuri auttaa ymmärtämään sen miksi ei löydä kumppania jos elää tuppukylässä eli että vaihtoehtoja on jo lähtötilanteessa hyvin vähän ja niistä sitten sopivia vielä vähemmän.
Todennäköisyyksillä on merkitystä tilastollisesti. Yksilölle ei. Kaunis/komea tuppukylän asukas voi löytää tulevan kumppanin, kun käy kerran vuodessa edes jossain isommassa taajamassa. Tylsä, ujo ruma/nössö voi muuttaa metropoliin asumaan, eikä todennäköisyys käytännössä kasva yhtään.
Silti joku löytää kumppanin, vaikka (yksinkertainen) teoreettinen todennäköisyys olisi minimaalinen, ja päin vastoin.
Yksilön kohdalla pariutuminen on tuuripeliä tai kohtaloa. Voit tilata kumppanin myös katalogista, miten vain. Ei siinä lasketa matemaattisia algoritmeja.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä pituus tuntuu miehille olevan "punainen vaate"? Tai se, että joku haluaa ehdottomasti pitkän miehen?Tunnen monta miestä(ei teinipoikia tai pariskymppisiä "kolleja"), jotka eivät suostu parisuhteeseen kuin isorintaisen naisen kanssa.Ei tuo pituus vaatimus mieheltä ole sen pinnallisempaa tai typerämpää kuin tuo rintojen koon vaatimus naisilta.Haloo
No todella pinnallisia ovat nämä tuntemasi "miehet". Varmaan myös ajattelultaan ja älyltään aika rajoittuneita yksilöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haloo, ap:n kuvailema mies ei ole mikään huippumies vaan aivan keskinkertainen tavismies. Ihan realistinen tavoite ap:lle.
Jos joku luulee tuollaista miestä top 10 mieheksi, niin on viettänyt aikaa melko surkeassa seurassa. Eli luetellut kriteerit ovat ihan ok ap:lle.
Aha. Keskivertomies on 185cm, komeakasvoinen, urheilullinen, korkeakoulutettu, tienaa jo 25-32v iässä yli keskipalkan, luotettava ja perhekeskeinen, raitis ja ei tupakoi, jne.
Minkähänlainen keskivertonainen mahtaa olla? Olisiko 165cm, timmi ja siro, kauniskasvoinen, hyvätissinen ja pyöreäpeppuinen, hauska, empaattinen, naisellinen, tyylikäs, taustalla nolla kevytsuhdetta, ja halukas sitoutumaan jo nuorena?
Kun sinä et ole lähelläkään keskiverto miestä niin nämä on tosi harvinaisia? Yliopistolla noita mahtui kolmetoista tusinaan. Sieltä muuten poimin omankin pitkän , tumman ja komean siippani.
Sinun on pakko olla humanisti jos et kykene hahmottamaan ettei keskivertoa pidempi, keskivertoa paremmin tienaava, keskivertoa urheilullisempi ja keskivertoa komeakasvoisempi ole keskiverto.
Tekniikanalan ylempi korkeakoulututkinto löytyy. Entäs sinulta? Luetun ymmärtäminen ainakaan ei ole vahvuuksiasi.
Pituus. Toive 185 cm. Suomessa alokkaiden keskipituus on 180 cm. Näin ollen ei liene vaikeaa löytää sitä suunnilleen 185 cm pitkää nuorta miestä.
Ammatti. Toive. Vakaa ja vähintään keskituloinen työ TAI VALMISTUMASSA sellaiseen. Eli myös opiskelija kelpaa. Hyvät tulevaisuudennäkymät riittää.
Urheilullisuus. Toive , että on urheilullinen. AP ei määrittele, että pitäisi olla keskimääräistä urheilullusempi. Urheilulliseksi minimissään riittää ettei ole pelkkä sohvaperuna.
Komeus. AP toivoo miellyttävää ulkonäköä. Missään ei vaadita mitään miesmallia tai hunksia. Paitsi sinun mielikuvituksessasi.
Tuo ei voi mitenkään pitää paikkaansa. Olen itse 178 senttiä pitkä mies, ja intissä kolme vuotta sitten olin kyllä pisimmässä 15%. Huomattavasti pidempiä oli muutama hassu, hiukan pidempiä vähän enemmän ja lyhyempiä huomattava määrä.
Taitaa olla intin mittausta vähän pyöristetty.
Valitettavasti olet ollut jossain hyvin erikoisesti painottuneessa ryhmässä tuolla intissä. Minä olen 177 cm pitkä ja olin hieman keskimitan alapuolella jo 25 vuotta sitten kun kävin intin.
Sekä omat poikani että lähes kaikki poikieni kaverit ovat minua pidempiä.
Ei voi pitää paikkaansa, ainakaan säkylän jääkäripataljoonassa kun 10 vuotta sitten olin 179cm, olin kyllä ihan selvästi top 10% pituudessa. Nyt taitaa olla miehellä huono selkä tai ryhti.
Sinun oma kokemuksesi ei kumoa tilastoja. Kyllä ne perustuvat ihan niihin mittauksiin joita nuorista tehdään niin koulussa kuin intissäkin. Ja niiden mukaan sekä sinä että minä olemme nykyään jo miesten keskimittaa lyhyempiä.
Intissä mitataan pojat lähes aina sentin pari todellista pidemmiksi. Itsekin olen oikeasti 181, intissä 183.
Mistä tiedät että nimenomaan se intin mittaus on väärä? Ja intin aika on se jolloin yleensä on juuri saavutettu lopullisesti se suurin pituus, sen jälkeen ihminen menee iän myötä kasaan useitakin senttejä. 10 vuotta myöhemmin mitattu pituus voi olla sentin tai jopa kaksi lyhempi ja silti molemmat mittaukset ovat omana aikanaan oikein. Ei ihmisellä ole mitään yhtä ainoaa "oikeaa" pituutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olen 198cm mies hyvällä varustuksella ja core on tiukka muutenkin,
haluaisin isorintaisen sporttinaisen korkeintaa 167 cm pitkän, millään en tahdo löytää vaikka olen hyvätuloinen (yli 80000e/vuosi) ja omaan terveet elämäntavat ja puhtaat valkoiset hampaat
Itse et yhtään huomaa, missä menee pieleen?
Tuskin tuo mikään kopio oli treffi-ilmoituksesta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt lisään omaan listaani erään asian: en jaksaisi miehenäni mitään jatkuvaa todennäköisyyslaskentaa suorittavaa kireää ukkoa joka julistaa prosenttilaskelmiaan jatkuvasti. Huh huh
Minä olen kylläkin naimisissa oleva nainen.
Turha tästä matikasta on vääntää ihmisten kanssa, jotka sitä vain ei ymmärrä. Samasta syystä moni lottoaa, koska ”kuinka vaikeaa voi olla saada muutama numero oikein”. Vastaus yksi noin 18 miljoonasta.
Ap on listaa tehdessään tehnyt lottoajan virheen, jokainen ehto pienentää potentiaalisten ehdokkaiden ryhmään, kunnes listan loppuun päästyään heitä jää jäljelle kourallinen. Kyse ei ole mielipiteestä, vaan yksinkertaisesta matemaattisesta faktasta, joka joidenkin on vain vaikea ymmärtää/hyväksyä.
Miten todennäköisyyslaskenta on auttanut uleja pariutumaan. Eihän sitä tähän ilmiöön voi edes soveltaa.
Kyllä todennäköisyyslaskenta auttaa ketä tahansa pariutumaan jos sitä vain suostu käyttämään hyväksi. Mitä isommasta joukosta etsit, sitä todennäköisempää on löytää. Ongelma on vain se että niin harva suostuu tämän uskomaan tai varsinkaan sitä että on itse rajannut tuon joukon liian pieneksi.
Käytännössä tästä ei ole mitään apua ,sillä sinä voit ryhtyä seurustelemaan vain niiden kanssa ,joita itse tapaat. Asiaa ei auta, vaikka todennäköisyydet olisi mitä jos toinen elää Helsingissä ja toinen tuppukylässä pohjoisessa. Toinen puoli asiassa on se, että jotta suhde alkaisi molempien pitää sitä haluta ja vielä pystyä olemaan samaan aikaan samassa paikassa. Tokihan varmimmin kumppanin saa jos kuka tahansa vastaantulija kelpaa, mutta luuletko, että tällainen randomi suhde voi olla millään tasolla onnellinen? Naiset varsinkin ovat mieluummin yksin kuin tyytyvät epämieluisaan ja huonoon kumppaniin.
No todennäköisyyslaskentahan juuri auttaa ymmärtämään sen miksi ei löydä kumppania jos elää tuppukylässä eli että vaihtoehtoja on jo lähtötilanteessa hyvin vähän ja niistä sitten sopivia vielä vähemmän.
Todennäköisyyksillä on merkitystä tilastollisesti. Yksilölle ei. Kaunis/komea tuppukylän asukas voi löytää tulevan kumppanin, kun käy kerran vuodessa edes jossain isommassa taajamassa. Tylsä, ujo ruma/nössö voi muuttaa metropoliin asumaan, eikä todennäköisyys käytännössä kasva yhtään.
Silti joku löytää kumppanin, vaikka (yksinkertainen) teoreettinen todennäköisyys olisi minimaalinen, ja päin vastoin.
Yksilön kohdalla pariutuminen on tuuripeliä tai kohtaloa. Voit tilata kumppanin myös katalogista, miten vain. Ei siinä lasketa matemaattisia algoritmeja.
Jokainen meistä tajuaa että lottovoitto sattuu äärimmäisen epätodennäköisesti omalle kohdalle. Siltikin joku aina voittaa eli se on mahdollista.
Todennäköisyyden ymmärtäminen auttaa siihen että ei katkeroidu vaikka omalle kohdalle ei ihmettä tule, oli se ihme sitten lottovoitto tai naisen löytäminen jossain periferiassa. Sitä voi toivoa ja siitä unelmoida mutta ei sitä kannata vaatia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haloo, ap:n kuvailema mies ei ole mikään huippumies vaan aivan keskinkertainen tavismies. Ihan realistinen tavoite ap:lle.
Jos joku luulee tuollaista miestä top 10 mieheksi, niin on viettänyt aikaa melko surkeassa seurassa. Eli luetellut kriteerit ovat ihan ok ap:lle.
Aha. Keskivertomies on 185cm, komeakasvoinen, urheilullinen, korkeakoulutettu, tienaa jo 25-32v iässä yli keskipalkan, luotettava ja perhekeskeinen, raitis ja ei tupakoi, jne.
Minkähänlainen keskivertonainen mahtaa olla? Olisiko 165cm, timmi ja siro, kauniskasvoinen, hyvätissinen ja pyöreäpeppuinen, hauska, empaattinen, naisellinen, tyylikäs, taustalla nolla kevytsuhdetta, ja halukas sitoutumaan jo nuorena?
Kun sinä et ole lähelläkään keskiverto miestä niin nämä on tosi harvinaisia? Yliopistolla noita mahtui kolmetoista tusinaan. Sieltä muuten poimin omankin pitkän , tumman ja komean siippani.
Sinun on pakko olla humanisti jos et kykene hahmottamaan ettei keskivertoa pidempi, keskivertoa paremmin tienaava, keskivertoa urheilullisempi ja keskivertoa komeakasvoisempi ole keskiverto.
Tekniikanalan ylempi korkeakoulututkinto löytyy. Entäs sinulta? Luetun ymmärtäminen ainakaan ei ole vahvuuksiasi.
Pituus. Toive 185 cm. Suomessa alokkaiden keskipituus on 180 cm. Näin ollen ei liene vaikeaa löytää sitä suunnilleen 185 cm pitkää nuorta miestä.
Ammatti. Toive. Vakaa ja vähintään keskituloinen työ TAI VALMISTUMASSA sellaiseen. Eli myös opiskelija kelpaa. Hyvät tulevaisuudennäkymät riittää.
Urheilullisuus. Toive , että on urheilullinen. AP ei määrittele, että pitäisi olla keskimääräistä urheilullusempi. Urheilulliseksi minimissään riittää ettei ole pelkkä sohvaperuna.
Komeus. AP toivoo miellyttävää ulkonäköä. Missään ei vaadita mitään miesmallia tai hunksia. Paitsi sinun mielikuvituksessasi.
Tuo ei voi mitenkään pitää paikkaansa. Olen itse 178 senttiä pitkä mies, ja intissä kolme vuotta sitten olin kyllä pisimmässä 15%. Huomattavasti pidempiä oli muutama hassu, hiukan pidempiä vähän enemmän ja lyhyempiä huomattava määrä.
Taitaa olla intin mittausta vähän pyöristetty.
Valitettavasti olet ollut jossain hyvin erikoisesti painottuneessa ryhmässä tuolla intissä. Minä olen 177 cm pitkä ja olin hieman keskimitan alapuolella jo 25 vuotta sitten kun kävin intin.
Sekä omat poikani että lähes kaikki poikieni kaverit ovat minua pidempiä.
Ei voi pitää paikkaansa, ainakaan säkylän jääkäripataljoonassa kun 10 vuotta sitten olin 179cm, olin kyllä ihan selvästi top 10% pituudessa. Nyt taitaa olla miehellä huono selkä tai ryhti.
Sinun oma kokemuksesi ei kumoa tilastoja. Kyllä ne perustuvat ihan niihin mittauksiin joita nuorista tehdään niin koulussa kuin intissäkin. Ja niiden mukaan sekä sinä että minä olemme nykyään jo miesten keskimittaa lyhyempiä.
Intissä mitataan pojat lähes aina sentin pari todellista pidemmiksi. Itsekin olen oikeasti 181, intissä 183.
Mistä tiedät että nimenomaan se intin mittaus on väärä? Ja intin aika on se jolloin yleensä on juuri saavutettu lopullisesti se suurin pituus, sen jälkeen ihminen menee iän myötä kasaan useitakin senttejä. 10 vuotta myöhemmin mitattu pituus voi olla sentin tai jopa kaksi lyhempi ja silti molemmat mittaukset ovat omana aikanaan oikein. Ei ihmisellä ole mitään yhtä ainoaa "oikeaa" pituutta.
Koska pituuteni mitattiin ennen inttiin lähtöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haloo, ap:n kuvailema mies ei ole mikään huippumies vaan aivan keskinkertainen tavismies. Ihan realistinen tavoite ap:lle.
Jos joku luulee tuollaista miestä top 10 mieheksi, niin on viettänyt aikaa melko surkeassa seurassa. Eli luetellut kriteerit ovat ihan ok ap:lle.
Aha. Keskivertomies on 185cm, komeakasvoinen, urheilullinen, korkeakoulutettu, tienaa jo 25-32v iässä yli keskipalkan, luotettava ja perhekeskeinen, raitis ja ei tupakoi, jne.
Minkähänlainen keskivertonainen mahtaa olla? Olisiko 165cm, timmi ja siro, kauniskasvoinen, hyvätissinen ja pyöreäpeppuinen, hauska, empaattinen, naisellinen, tyylikäs, taustalla nolla kevytsuhdetta, ja halukas sitoutumaan jo nuorena?
Kun sinä et ole lähelläkään keskiverto miestä niin nämä on tosi harvinaisia? Yliopistolla noita mahtui kolmetoista tusinaan. Sieltä muuten poimin omankin pitkän , tumman ja komean siippani.
Sinun on pakko olla humanisti jos et kykene hahmottamaan ettei keskivertoa pidempi, keskivertoa paremmin tienaava, keskivertoa urheilullisempi ja keskivertoa komeakasvoisempi ole keskiverto.
Tekniikanalan ylempi korkeakoulututkinto löytyy. Entäs sinulta? Luetun ymmärtäminen ainakaan ei ole vahvuuksiasi.
Pituus. Toive 185 cm. Suomessa alokkaiden keskipituus on 180 cm. Näin ollen ei liene vaikeaa löytää sitä suunnilleen 185 cm pitkää nuorta miestä.
Ammatti. Toive. Vakaa ja vähintään keskituloinen työ TAI VALMISTUMASSA sellaiseen. Eli myös opiskelija kelpaa. Hyvät tulevaisuudennäkymät riittää.
Urheilullisuus. Toive , että on urheilullinen. AP ei määrittele, että pitäisi olla keskimääräistä urheilullusempi. Urheilulliseksi minimissään riittää ettei ole pelkkä sohvaperuna.
Komeus. AP toivoo miellyttävää ulkonäköä. Missään ei vaadita mitään miesmallia tai hunksia. Paitsi sinun mielikuvituksessasi.
Tuo ei voi mitenkään pitää paikkaansa. Olen itse 178 senttiä pitkä mies, ja intissä kolme vuotta sitten olin kyllä pisimmässä 15%. Huomattavasti pidempiä oli muutama hassu, hiukan pidempiä vähän enemmän ja lyhyempiä huomattava määrä.
Taitaa olla intin mittausta vähän pyöristetty.
Valitettavasti olet ollut jossain hyvin erikoisesti painottuneessa ryhmässä tuolla intissä. Minä olen 177 cm pitkä ja olin hieman keskimitan alapuolella jo 25 vuotta sitten kun kävin intin.
Sekä omat poikani että lähes kaikki poikieni kaverit ovat minua pidempiä.
Ei voi pitää paikkaansa, ainakaan säkylän jääkäripataljoonassa kun 10 vuotta sitten olin 179cm, olin kyllä ihan selvästi top 10% pituudessa. Nyt taitaa olla miehellä huono selkä tai ryhti.
Sinun oma kokemuksesi ei kumoa tilastoja. Kyllä ne perustuvat ihan niihin mittauksiin joita nuorista tehdään niin koulussa kuin intissäkin. Ja niiden mukaan sekä sinä että minä olemme nykyään jo miesten keskimittaa lyhyempiä.
Intissä mitataan pojat lähes aina sentin pari todellista pidemmiksi. Itsekin olen oikeasti 181, intissä 183.
Mistä tiedät että nimenomaan se intin mittaus on väärä? Ja intin aika on se jolloin yleensä on juuri saavutettu lopullisesti se suurin pituus, sen jälkeen ihminen menee iän myötä kasaan useitakin senttejä. 10 vuotta myöhemmin mitattu pituus voi olla sentin tai jopa kaksi lyhempi ja silti molemmat mittaukset ovat omana aikanaan oikein. Ei ihmisellä ole mitään yhtä ainoaa "oikeaa" pituutta.
Koska pituuteni mitattiin ennen inttiin lähtöä.
Kysyinkin että mistä tiedät että se ennen inttiä tehty mittaus oli nimenomaan se oikea pituus ja intissä mitattu väärä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt lisään omaan listaani erään asian: en jaksaisi miehenäni mitään jatkuvaa todennäköisyyslaskentaa suorittavaa kireää ukkoa joka julistaa prosenttilaskelmiaan jatkuvasti. Huh huh
Minä olen kylläkin naimisissa oleva nainen.
Turha tästä matikasta on vääntää ihmisten kanssa, jotka sitä vain ei ymmärrä. Samasta syystä moni lottoaa, koska ”kuinka vaikeaa voi olla saada muutama numero oikein”. Vastaus yksi noin 18 miljoonasta.
Ap on listaa tehdessään tehnyt lottoajan virheen, jokainen ehto pienentää potentiaalisten ehdokkaiden ryhmään, kunnes listan loppuun päästyään heitä jää jäljelle kourallinen. Kyse ei ole mielipiteestä, vaan yksinkertaisesta matemaattisesta faktasta, joka joidenkin on vain vaikea ymmärtää/hyväksyä.
Miten todennäköisyyslaskenta on auttanut uleja pariutumaan. Eihän sitä tähän ilmiöön voi edes soveltaa.
Kyllä todennäköisyyslaskenta auttaa ketä tahansa pariutumaan jos sitä vain suostu käyttämään hyväksi. Mitä isommasta joukosta etsit, sitä todennäköisempää on löytää. Ongelma on vain se että niin harva suostuu tämän uskomaan tai varsinkaan sitä että on itse rajannut tuon joukon liian pieneksi.
Käytännössä tästä ei ole mitään apua ,sillä sinä voit ryhtyä seurustelemaan vain niiden kanssa ,joita itse tapaat. Asiaa ei auta, vaikka todennäköisyydet olisi mitä jos toinen elää Helsingissä ja toinen tuppukylässä pohjoisessa. Toinen puoli asiassa on se, että jotta suhde alkaisi molempien pitää sitä haluta ja vielä pystyä olemaan samaan aikaan samassa paikassa. Tokihan varmimmin kumppanin saa jos kuka tahansa vastaantulija kelpaa, mutta luuletko, että tällainen randomi suhde voi olla millään tasolla onnellinen? Naiset varsinkin ovat mieluummin yksin kuin tyytyvät epämieluisaan ja huonoon kumppaniin.
No todennäköisyyslaskentahan juuri auttaa ymmärtämään sen miksi ei löydä kumppania jos elää tuppukylässä eli että vaihtoehtoja on jo lähtötilanteessa hyvin vähän ja niistä sitten sopivia vielä vähemmän.
Todennäköisyyksillä on merkitystä tilastollisesti. Yksilölle ei. Kaunis/komea tuppukylän asukas voi löytää tulevan kumppanin, kun käy kerran vuodessa edes jossain isommassa taajamassa. Tylsä, ujo ruma/nössö voi muuttaa metropoliin asumaan, eikä todennäköisyys käytännössä kasva yhtään.
Silti joku löytää kumppanin, vaikka (yksinkertainen) teoreettinen todennäköisyys olisi minimaalinen, ja päin vastoin.
Yksilön kohdalla pariutuminen on tuuripeliä tai kohtaloa. Voit tilata kumppanin myös katalogista, miten vain. Ei siinä lasketa matemaattisia algoritmeja.
Kyllä ja ei. Valtaosa pareista on kuitenkin niitä, joilla ei ole niin pitkää kriteerilistaa että sillä on rankattu mahdollisuudet lähes olemattomiksi. Yksikään tuntemani perheellinen mies ei ole täyttänyt koko ap:n listaa pariutuessaan. Silti liitot ovat onnellisia. Jos heidän vaimoillaan olisi ollut ap:n kriteerilista, he olisivat ehkä jääneet yksin. Kenties valittaneet juuri tällä palstalla, miksei ilkeä kohtalo anna sitä miestä.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt lisään omaan listaani erään asian: en jaksaisi miehenäni mitään jatkuvaa todennäköisyyslaskentaa suorittavaa kireää ukkoa joka julistaa prosenttilaskelmiaan jatkuvasti. Huh huh
Minä olen kylläkin naimisissa oleva nainen.
Turha tästä matikasta on vääntää ihmisten kanssa, jotka sitä vain ei ymmärrä. Samasta syystä moni lottoaa, koska ”kuinka vaikeaa voi olla saada muutama numero oikein”. Vastaus yksi noin 18 miljoonasta.
Ap on listaa tehdessään tehnyt lottoajan virheen, jokainen ehto pienentää potentiaalisten ehdokkaiden ryhmään, kunnes listan loppuun päästyään heitä jää jäljelle kourallinen. Kyse ei ole mielipiteestä, vaan yksinkertaisesta matemaattisesta faktasta, joka joidenkin on vain vaikea ymmärtää/hyväksyä.
Miten todennäköisyyslaskenta on auttanut uleja pariutumaan. Eihän sitä tähän ilmiöön voi edes soveltaa.
Kyllä todennäköisyyslaskenta auttaa ketä tahansa pariutumaan jos sitä vain suostu käyttämään hyväksi. Mitä isommasta joukosta etsit, sitä todennäköisempää on löytää. Ongelma on vain se että niin harva suostuu tämän uskomaan tai varsinkaan sitä että on itse rajannut tuon joukon liian pieneksi.
Luuli
Ihmisen elämä on muutenkin täysin sattumasta kiinni. Toki voit riskejä ja mahdollisuuksia arvioida , mutta loppupeleissä ne eivät ratkaise mitään. Mikä on mielestäsi todennäköisyys, että tapasin APN kuvaileman miehen , joka on vieläpä 190 cm pitkä ja että vieläpä molemmat ihastuttaan toisiimme. Asuimme 500 kmn päässä toisistamme ja osuimme sattumalta samaan paikkaan samaan aikaa.
Ei mikään mahdoton lista tuollaisenaan.
MUTTA
Kun siihen lisää mm. seuraavat, hyvin tärkeät ominaisuudet/sopivuudet:
-huumorintaju
-rahankäyttö
-äly
-uskollisuus
-henkinen tasapaino
-seksi
-fyysinen ja henkinen läheisyys
-tilannetaju
-arvot
..niin fakta on se, että saattaapi olla, että jostain joutuu tinkimään. Tai joutuukin. Ehkä parempi miettiä, mitkä on ne asiat, joista on valmis antamaan periksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt lisään omaan listaani erään asian: en jaksaisi miehenäni mitään jatkuvaa todennäköisyyslaskentaa suorittavaa kireää ukkoa joka julistaa prosenttilaskelmiaan jatkuvasti. Huh huh
Minä olen kylläkin naimisissa oleva nainen.
Turha tästä matikasta on vääntää ihmisten kanssa, jotka sitä vain ei ymmärrä. Samasta syystä moni lottoaa, koska ”kuinka vaikeaa voi olla saada muutama numero oikein”. Vastaus yksi noin 18 miljoonasta.
Ap on listaa tehdessään tehnyt lottoajan virheen, jokainen ehto pienentää potentiaalisten ehdokkaiden ryhmään, kunnes listan loppuun päästyään heitä jää jäljelle kourallinen. Kyse ei ole mielipiteestä, vaan yksinkertaisesta matemaattisesta faktasta, joka joidenkin on vain vaikea ymmärtää/hyväksyä.
Miten todennäköisyyslaskenta on auttanut uleja pariutumaan. Eihän sitä tähän ilmiöön voi edes soveltaa.
Kyllä todennäköisyyslaskenta auttaa ketä tahansa pariutumaan jos sitä vain suostu käyttämään hyväksi. Mitä isommasta joukosta etsit, sitä todennäköisempää on löytää. Ongelma on vain se että niin harva suostuu tämän uskomaan tai varsinkaan sitä että on itse rajannut tuon joukon liian pieneksi.
Luuli
Ihmisen elämä on muutenkin täysin sattumasta kiinni. Toki voit riskejä ja mahdollisuuksia arvioida , mutta loppupeleissä ne eivät ratkaise mitään. Mikä on mielestäsi todennäköisyys, että tapasin APN kuvaileman miehen , joka on vieläpä 190 cm pitkä ja että vieläpä molemmat ihastuttaan toisiimme. Asuimme 500 kmn päässä toisistamme ja osuimme sattumalta samaan paikkaan samaan aikaa.
Siltikin todennäköisiä tapahtumia tapahtuu ihmisen elämässä paljon useammin kuin epätodennäköisiä.
Voit saada suuryrityksen pääjohtajan paikan sattumalta ja ilman koulutusta mutta kouluttautuminen ja määrätietoinen urasuunnittelu lisää todennäköisyyttä valtavasti.
Jos lapsesi haluaa johtajaksi, kehotatko häntä vain heittäytymään sattuman armoille vai kannustatko suuntaamaan määrätietoisesti kohti tavoitetta ja kouluttautumaan niin että se tukee tavoitetta?
Vierailija kirjoitti:
Vielä kerran, ap ei etsi mitään poikkeuksellisen tasokasta miestä vaan keskivertomiestä. On aivan ymmärrettävää, että jos ei mies täytä noita peruskriteereitä, niin ap on mieluummin yksin. Niin minäkin olisin. Pituudesta en tosin ole niin täsmällisesti tuota mieltä, mutta lyhyemmän miehen pitäisi sitten kompensoida se lyhyys jollain muulla erityisen hyvällä piirteellä, esim samanlaisella huumorintajulla kuin itselläni on tms.
En usko listojen avulla löytyvän sopivaa Sitä Oikeaa, mutta olen sitä mieltä, ettei pidä tinkiä niistä asioista, jotka ovat itselle tärkeimpiä. Ellei löydy hyvää, olen mieluummin sinkku. Sen Oikean tunnistaa minusta mm. siitä, että kokee, että tähän voi pysähtyä, että vaikka kuinka etsisi, ei ole mahdollista löytää yhtään parempaa, joten voi hyvin mielin lopettaa etsimästä.
Ja jälleen kerran, mies jonka pitää täyttää koko ap:n kriteerilista ei ole tavallinen. Yksittäisinä ominaisuuksina nuo ovat tavallisia, mutta niiden kaikkien yhdistyminen samassa ihmisessä on ihan oikeasti tilastollisesti harvinaista. Hyvät miehet, joissa on virheitä ovat tavallisia. Sellaiset, jotka täyttävät ison osan kriteereistä, mutta vaikka pituus ja palkka ei ihan riitä. Tai menee pari saunakaljaa joka perjantai. Tai harrastukset ei ole niin liikunnallisia. Tai tai tai. Koko listan täyttyminen, siis mies jossa ei ole mitään oleellisia virheitä ei ole todellakaan tavallista.
Ja sen lisäksi, että koko kriteeristön täyttäviä miehiä on vähän, he ovat nimenomaan se halutuin pieni vähemmistö. Silloin pitäisi itsekin olla sitä naisten kärkikastia mitä ap ei todellakaan kuvauksensa perusteella ole.
Toki sinkkuus on ihan hyvä vaihtoehto kaikille, jotka ei millään meinaa toivomaansa kumppania löytää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt lisään omaan listaani erään asian: en jaksaisi miehenäni mitään jatkuvaa todennäköisyyslaskentaa suorittavaa kireää ukkoa joka julistaa prosenttilaskelmiaan jatkuvasti. Huh huh
Minä olen kylläkin naimisissa oleva nainen.
Turha tästä matikasta on vääntää ihmisten kanssa, jotka sitä vain ei ymmärrä. Samasta syystä moni lottoaa, koska ”kuinka vaikeaa voi olla saada muutama numero oikein”. Vastaus yksi noin 18 miljoonasta.
Ap on listaa tehdessään tehnyt lottoajan virheen, jokainen ehto pienentää potentiaalisten ehdokkaiden ryhmään, kunnes listan loppuun päästyään heitä jää jäljelle kourallinen. Kyse ei ole mielipiteestä, vaan yksinkertaisesta matemaattisesta faktasta, joka joidenkin on vain vaikea ymmärtää/hyväksyä.
Miten todennäköisyyslaskenta on auttanut uleja pariutumaan. Eihän sitä tähän ilmiöön voi edes soveltaa.
Kyllä todennäköisyyslaskenta auttaa ketä tahansa pariutumaan jos sitä vain suostu käyttämään hyväksi. Mitä isommasta joukosta etsit, sitä todennäköisempää on löytää. Ongelma on vain se että niin harva suostuu tämän uskomaan tai varsinkaan sitä että on itse rajannut tuon joukon liian pieneksi.
Käytännössä tästä ei ole mitään apua ,sillä sinä voit ryhtyä seurustelemaan vain niiden kanssa ,joita itse tapaat. Asiaa ei auta, vaikka todennäköisyydet olisi mitä jos toinen elää Helsingissä ja toinen tuppukylässä pohjoisessa. Toinen puoli asiassa on se, että jotta suhde alkaisi molempien pitää sitä haluta ja vielä pystyä olemaan samaan aikaan samassa paikassa. Tokihan varmimmin kumppanin saa jos kuka tahansa vastaantulija kelpaa, mutta luuletko, että tällainen randomi suhde voi olla millään tasolla onnellinen? Naiset varsinkin ovat mieluummin yksin kuin tyytyvät epämieluisaan ja huonoon kumppaniin.
No todennäköisyyslaskentahan juuri auttaa ymmärtämään sen miksi ei löydä kumppania jos elää tuppukylässä eli että vaihtoehtoja on jo lähtötilanteessa hyvin vähän ja niistä sitten sopivia vielä vähemmän.
Todennäköisyyksillä on merkitystä tilastollisesti. Yksilölle ei. Kaunis/komea tuppukylän asukas voi löytää tulevan kumppanin, kun käy kerran vuodessa edes jossain isommassa taajamassa. Tylsä, ujo ruma/nössö voi muuttaa metropoliin asumaan, eikä todennäköisyys käytännössä kasva yhtään.
Silti joku löytää kumppanin, vaikka (yksinkertainen) teoreettinen todennäköisyys olisi minimaalinen, ja päin vastoin.
Yksilön kohdalla pariutuminen on tuuripeliä tai kohtaloa. Voit tilata kumppanin myös katalogista, miten vain. Ei siinä lasketa matemaattisia algoritmeja.Kyllä ja ei. Valtaosa pareista on kuitenkin niitä, joilla ei ole niin pitkää kriteerilistaa että sillä on rankattu mahdollisuudet lähes olemattomiksi. Yksikään tuntemani perheellinen mies ei ole täyttänyt koko ap:n listaa pariutuessaan. Silti liitot ovat onnellisia. Jos heidän vaimoillaan olisi ollut ap:n kriteerilista, he olisivat ehkä jääneet yksin. Kenties valittaneet juuri tällä palstalla, miksei ilkeä kohtalo anna sitä miestä.
-eri
Kyllähän jokainen ymmärtää, että jos pitää rimaa korkealla niin kuka tahansa ei täytä vaatimuksia. Monet ovat mieluummin yksin kuin ottavat mielestään huonekalut n kumppanin. Nykyisin kun taloudelliset seikat eikä sosiaalinen paine pakota tähän ratkaisuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt lisään omaan listaani erään asian: en jaksaisi miehenäni mitään jatkuvaa todennäköisyyslaskentaa suorittavaa kireää ukkoa joka julistaa prosenttilaskelmiaan jatkuvasti. Huh huh
Minä olen kylläkin naimisissa oleva nainen.
Turha tästä matikasta on vääntää ihmisten kanssa, jotka sitä vain ei ymmärrä. Samasta syystä moni lottoaa, koska ”kuinka vaikeaa voi olla saada muutama numero oikein”. Vastaus yksi noin 18 miljoonasta.
Ap on listaa tehdessään tehnyt lottoajan virheen, jokainen ehto pienentää potentiaalisten ehdokkaiden ryhmään, kunnes listan loppuun päästyään heitä jää jäljelle kourallinen. Kyse ei ole mielipiteestä, vaan yksinkertaisesta matemaattisesta faktasta, joka joidenkin on vain vaikea ymmärtää/hyväksyä.
Miten todennäköisyyslaskenta on auttanut uleja pariutumaan. Eihän sitä tähän ilmiöön voi edes soveltaa.
Kyllä todennäköisyyslaskenta auttaa ketä tahansa pariutumaan jos sitä vain suostu käyttämään hyväksi. Mitä isommasta joukosta etsit, sitä todennäköisempää on löytää. Ongelma on vain se että niin harva suostuu tämän uskomaan tai varsinkaan sitä että on itse rajannut tuon joukon liian pieneksi.
Käytännössä tästä ei ole mitään apua ,sillä sinä voit ryhtyä seurustelemaan vain niiden kanssa ,joita itse tapaat. Asiaa ei auta, vaikka todennäköisyydet olisi mitä jos toinen elää Helsingissä ja toinen tuppukylässä pohjoisessa. Toinen puoli asiassa on se, että jotta suhde alkaisi molempien pitää sitä haluta ja vielä pystyä olemaan samaan aikaan samassa paikassa. Tokihan varmimmin kumppanin saa jos kuka tahansa vastaantulija kelpaa, mutta luuletko, että tällainen randomi suhde voi olla millään tasolla onnellinen? Naiset varsinkin ovat mieluummin yksin kuin tyytyvät epämieluisaan ja huonoon kumppaniin.
No todennäköisyyslaskentahan juuri auttaa ymmärtämään sen miksi ei löydä kumppania jos elää tuppukylässä eli että vaihtoehtoja on jo lähtötilanteessa hyvin vähän ja niistä sitten sopivia vielä vähemmän.
Todennäköisyyksillä on merkitystä tilastollisesti. Yksilölle ei. Kaunis/komea tuppukylän asukas voi löytää tulevan kumppanin, kun käy kerran vuodessa edes jossain isommassa taajamassa. Tylsä, ujo ruma/nössö voi muuttaa metropoliin asumaan, eikä todennäköisyys käytännössä kasva yhtään.
Silti joku löytää kumppanin, vaikka (yksinkertainen) teoreettinen todennäköisyys olisi minimaalinen, ja päin vastoin.
Yksilön kohdalla pariutuminen on tuuripeliä tai kohtaloa. Voit tilata kumppanin myös katalogista, miten vain. Ei siinä lasketa matemaattisia algoritmeja.Kyllä ja ei. Valtaosa pareista on kuitenkin niitä, joilla ei ole niin pitkää kriteerilistaa että sillä on rankattu mahdollisuudet lähes olemattomiksi. Yksikään tuntemani perheellinen mies ei ole täyttänyt koko ap:n listaa pariutuessaan. Silti liitot ovat onnellisia. Jos heidän vaimoillaan olisi ollut ap:n kriteerilista, he olisivat ehkä jääneet yksin. Kenties valittaneet juuri tällä palstalla, miksei ilkeä kohtalo anna sitä miestä.
-eri
Kyllähän jokainen ymmärtää, että jos pitää rimaa korkealla niin kuka tahansa ei täytä vaatimuksia. Monet ovat mieluummin yksin kuin ottavat mielestään huonekalut n kumppanin. Nykyisin kun taloudelliset seikat eikä sosiaalinen paine pakota tähän ratkaisuun.
Ongelmahan on juuri se että moni kuvittelee että "listan ulkopuolelta" valitu puoliso olisi automaattisesti huono tai että elämä hänen kanssaan ei voisi olla onnellista. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa.
Ihminen tiedostaa aika harvoin sen mitkä asiat tekevät hänet ihan oikesti onnelliseksi. Ja tämän huomaa erityisen hyvin juuri näistä listoista ja siitä minkälaisia asioita ne sisältävät.
Vierailija kirjoitti:
HekaPekka kirjoitti:
Jos etsit yksisarvista, sun pitäisi ehkä olla itsekin sellainen. Mukavia yksinäisiä iltoja, alfa-urokset haistavat epätoivosi, eivätkä hakeudu seuraasi.
Voi olla. Ap ei vaan kuvannut aloituksessaan alfaurosta vaan tavismiehen.
Okei.
Minun etsimäni tavisnainen:
- <25v
- hoikka
- tiimalasivartaloinen
- urheilullinen
- pitkät vaaleat hiukset
- tyylikäs
- ei tatuointeja
- D-kupin tissit
- nätit kasvot
- hoiva-alalla
- empaattinen ja kiltti
- ei ainuttakaan irtosuhdetta, max 2 exää
Mikään näistä ei ole poikkeuksellinen ominaisuus. D-kupin tissit ovat vähän keskivertoa isommat, aivan kuten 185cm on muutaman sentin keskivertoa pidempi. Hoiva-ala on tavallinen, aivan kuten korkeakoulutus. Yli puolet alle 25v naisista on hoikkia tai hoikahkoja. On ihan tavallista etteivät kaikki ole harrastaneet kevytsuhteilua. Jne.
= tavisnainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ei ole kehdannut valittaa, kun ei parempaakaan saa.
Itse en tykkää tuijotella nenäkarvoja.
Voi voi... Kateellisen puhetta, taidat olla itse /tai mieheso aikamoinen teletappi.
AP... Listasi on hyvä, älä tyydy jämäpaloihin. Pitkien miesten kanssa saat pitkiä lapsia.,Ei muuten saa, kun on itse pätkä.
Tämä riippuu geeneistä mitä kelläkin on . Itse olen 165 cm. Lapseni ovat tytär 184 cm, pojat 190 ja 192 cm. Lasten isä 190 cm.
Tai ruuasta. Enemmän lapsena mässyttävät kasvavat aikuisina usien pitkiksi. Tästä sanonta: "On ollut ainakin ruoka-aikaan paikalla".
Mikäli sinulla on " lyhyet" geenit ,sinä et kasva niiden määrittelemään pituutta pitemmäksi vaikka kuinka söisit. Toisin päin ympäristötekijöiden käy kuten huono ravinnon saanti vaikuttaa siten, että ilmiasusi ei toteuta geneettistä potentiaaliasi ja voit jäädä pienemmäksi kuin normaalilla ravinnolla olisit. Runsas energian saanti kasvuvaiheessa saa kasvamaan nopeammin tähän maksimipituuteen ja aikaistaa puberteettia.
Voi olla. Ap ei vaan kuvannut aloituksessaan alfaurosta vaan tavismiehen.