Katson toista kertaa Downton Abbeyta ja Mary & Edith

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän aiheen ohi mutta olen edelleen katkera siitä, että Sybil kuoli. En ole katsonut sen jälkeen yhtään uusia jaksoja, olin ja olen niin vihainen siitä. Katson vaan S1-2 jaksoja, koska Sybil oli mun lemppari. :(

No johan nyt sentään. Että siihen loppui katsominen.

Mun äiti lopetti Gotin kun Ned Stark kuoli "mun lemppari, en katso enää ikinä" 😂

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt että ilman noita kuolemia olisi varmaan ollut tylsä sarja.

Kirjassa Downton Abbey: A Celebration sarjan luoja ja käsikirjoittaja Julian Fellowes kertoo, että hän oli aluksi järkyttynyt, kun Dan Stevens ilmoitti lähdöstään. Ensijärkytyksen mentyä ohi hän alkoi olla aika mielissäänkin asioiden saamasta käänteestä. Kuolemasta ja sen tavasta saataisiin nimittäin sarjaan dramatiikkaa, ja sitä, miten Mary pääsee surustaan jalkeille ja jatkaa eteenpäin, olisi mielenkiintoista tutkia. Sillä ei tietenkään tämänkaltaisissa sarjoissa yhdelläkään pariskunnalla voi pelkkää auvoa olla kovin pitkään, katsojathan janoavat dramaattisia käänteitä ja tapahtumia, muuten he kyllästyvät ja lopettavat sarjan seuraamisen. Eli ilman Matthew'n kuolemaa Marylle ja Matthew'lle olisi täytynyt kirjoittaa erimielisyyksiä, kinoja ja riitoja, ehkäpä ihastumisia toisiin ihmisiinkin. Ehkä oli parempi näin, Maryn muistoissa Matthew pysyi romanttisena sankarina ja suurena ensirakkautena.

Vierailija kirjoitti:

Matthew rakastui tietenkin Maryyn, joka oli sitä kohtaan kylmä alussa. Edith olisi ollut kinnostunut ja näytti Matthewille paikkoja kartanossa vai jossain kirkosako se oli?, mutta Matthewia ei olisi voinut vähempää kiinnostaa ja kaikkia taisi naurattaa että Edith edes luulisi olevan matskua. Vähän kävi se tilanne sääliksi :/

Oliko ihme, että Mary oli aluksi töykeä Mathewille, kun ottaa huomioon mitä tämä sanoi äidilleen juuri ennen kuin Mary astuu huoneeseen heidän ensi tapaamisellaan. Olisi ottanut minullakin ylpeyden päälle.

Vierailija kirjoitti:

Olen pohtinu, että Marylla on Aspergerin oireyhtymä.

No ei ole mikään Asperger, vaan ihan tavallinen narsisti.

Edith taas on kiltti ja läheisriippuvainen.

Vierailija kirjoitti:

Minusta Edithin ja Maryn ja Sybilin roolit ovat hyvä esimerkki todellisesta elämästä, eli siitä kuinka jokainen lapsi saa perheessä tietyn roolin ja hänet nähdään aina sen roolin kautta (vaikka se ei välttämättä pitäisi paikkaansa).

Mary on tässä perheessä vanhin sisar ja perijätär, joten hän on siksi Carsonin lemmikki ja kasvanut lapsesta etuoikeutettuun asemaansa. Siksi hän edellyttää että hänellä kaikki menee hvyin, että hän saa kaiken jne... Hänen identiteettinsä on perustunut siihen että hän on onnistuja, voittaja, ja voimakas henkilö, joka auttaa armollisesti alempiaan, mutta vaatii paljon muilta ja olettaa että hänen temppunsa ka käytöksensä hyväksytään, koska onhan hän "Lady Mary, perijätär". Mary on sisaruksista myös se, jolle eniten merkitsee aatelinen perimä ja perinteet.

Sybil oli perheen söpö kuopus, jolle annettiin kaikki anteeksi, hän sai tehdä mitä vaan poikkeavaa ja kaikki hyväksyttiin. Hän oli perheen lellikki. Persoonana hän ei kuitenkaan ollut heikko eikä poispilattu, vaan maltillinen ja harkitsevä sekä säyseä, hän ei vedonnut syntyperäänsä vaan koki olevansa tasaveroinen ihminen kaikkien kanssa, hän oli aito. Hän löysi jo nuorena oman tiensä sekä työelämässä että rakkauselämässä. Vaikka rakkaustarina Tomin kanssa oli - kuten joku yllä sanoi - aika pinnallisesti esitetty, nähdään sarjan seuraavien kausien aikana, kuinka hyvän miehen hän valitsi: Tom on monessa kriisitilanteessa keskeinen toimija ja sovittelija. Vaikka Mary on Carsonin suosikki, Sybil taisi olla kaikkien muiden alakerran väen eniten rakastama perheenjäsen, jota muistellaan vielä vuosia hänen poismenonsa jälkeen palvelijoiden ruokapöydän ääressä.

Ja sitten Edith. Edith on hyvin herkkä ihminen, syrjäänvetäytyvämpi ja epävarmempi kuin sisarensa. Hän on klassinen keskimmäinen lapsi, joka jäi pienenä voimakkaan narsistisen Maryn ja hellityn kuopuksen varjoon. Vanhemmatkin puhuvat hänestä kuin jälkeenjäänestä rassukasta. Silti, sarjan edetessä Edith näyttää voimansa. Hän todellakin mokaa kerran Maryn suhteen, mutta sekin on nähtävä vain seurauksena siitä että Mary on suhtautunut aina häneen ikävästi. Jatkossa näemme kuitenkin Edithin nuorena naisena, joka joutuu raskaisiin tilanteisiin, mutta todellakin selviää niistä tekemättä suurta numeroa julkisesti (kuten Mary tekisi). Tässä on vähän sama kuvio kuin Jane Austenin järki ja tunteet -romaanissa: toinen sisko saa sympatiaa ja huomiota suruistaan (Mary/Madeleine), toinen joutuu kärsimään yksinään ja näyttämään iloista naamaa ulospäin (Edith/Elinor) [hauskasti noi nimetkin alkavat samoilla kirjaimilla]. Edithin luonteen vahvuudet tulevat hänen avioliittonsa kautta yleiseen tietoon mm. jopa tiukka anoppi tunnustaa ne. Ja Marykin havahtuu ymmärtään omat virheensä suhteessa Edithiin.

Sarjassa on tuotu esiin tosi kivasti sisarusten eri persoonat ja aikakausi myös kampausten ja vaatteiden kautta.

En kyllä vertaisi Järki ja tunteet kirjan Marianne Dashwoodia ja DA Mary Crawleyhin ovat kyllä aika kaukana toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän aiheen ohi mutta olen edelleen katkera siitä, että Sybil kuoli. En ole katsonut sen jälkeen yhtään uusia jaksoja, olin ja olen niin vihainen siitä. Katson vaan S1-2 jaksoja, koska Sybil oli mun lemppari. :(

No johan nyt sentään. Että siihen loppui katsominen.

Mun äiti lopetti Gotin kun Ned Stark kuoli "mun lemppari, en katso enää ikinä" 😂

Äiti ei kyllä jäänyt paljosta paitsi, kun miettii sarjan loppua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Mary ole asperger, eikä psykopaatti, vaan ihan pelkästään ilkeä ja omahyväinen.

Mary on oikein ihana monille, esim. Carsonille ja Annalle. On osoittanut sarjassa välittämistä ja antanut apua muille. Ei nyt vaan tule Edithin kanssa toimeen kun ei luonteet sovi yhteen. 

Joo mutta Carson ja Anna ovat palvelijoita, etenkin Anna suoraan Maryn "alamainen", ja Carson palvoo Marya. Ei heille ole vaikea olla mukava.

No juurikin näin. Marylla ei oikein "luonne sovi yhteen" juuri kenenkään kanssa. Koko ajan piikittelemässä muita nenä pystyssä. Edithin en muista piikitelleen muita kuin Marya.

Ajattele kuinka Edith käytti hyväkseen muita ihmisiä. Viljelijän vaimo rakasti Marigoldia kuin omaansa ja sitten Edith päättikin hakea hänet pois. Minua säälitti tuo nainen jolta vietiin rakas lapsi. Viljelijä vaimoineen joutui vielä muuttamaan pois Edithin sekoilujen ja salailun vuoksi. 

Tämäkin on ihan totta mutta unohtuu monelta. Edith käytännössä tuhosi tuon perheen koko elämän harkitsemattomuudellaan. Ei tehnyt sitä ilkeyttään vaan juuri harkitsemattomuuttaan, oli itsekäs ja halusi säästää kasvonsa eli antaa lapsen pois mutta kuitenkin pitää lapsen lähellään pystymättä ikinä kunnolla luopumaan. 

Ei se mennyt ihan noin. Ensinnäkin Edithin täti (ja myöhemmin isoäiti) päättivät miten asia hoidetaan ja että kaikki salataan myös perheen muilta jäseniltä. Edithin oli pakko suostua siihen vaikka se teki hänet onnettomaksi.

Siksi hän lopulta haki lapsen Englantiin. Sikafarmari oli asemastaan kiitollisuudenvelassa perheelle, joten hän itse otti mielellään lapsen vastaan ja järjesti asiat, esim. niin ettei kertonut vaimolleen. Ongelma tulikin siitä, että vaimo kiintyi lapseen hieman sairaalloisesti (verrattuna omiin biologisiin lapsiinsa) ja kun hänen miehensä ei kertonut hänelle totuutta, nainen alkoi vihata Lady Edithiä.

Pitää muistaa että silloin kun lapsi jo asui Downton Abbeyssä, tämä farmarin vaimo kidnappasi kerran lapsen julkiselta paikalta. Ei ihan terveen toimintaa.

Edith joutui siis kärsimään koska vahemman suvun naiset pyrkivät minimoimaan kuprut suvun maineeseen, ja koska joutui luottamaan ihmisiin, joilla oli omia tarkoitusperiä. Hän joutui myös kestämään senkin ettei voinut kertoa vanhemmilleen ja sisarelleen. Hän ei voinut olla avoimesti oman lapsensa äiti vaan joutui kestämään Lady Maryn ilkeää piikittelyä "oikeista äideistä". Kaiken tämän hän kesti olematta ilkeä kenellekään.

Lopulta hän otti vihdoin ohjat omiin käsiinsä ja vei lapsen Lontooseen. Toisaalta lopulta koko perhe sai asian selville eikä kukaan tuominnut Edithiä, edes tämän anoppi. Koko kärsimystarina maineen säilyttämiseksi oli siis pitkälti turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta Edithin ja Maryn ja Sybilin roolit ovat hyvä esimerkki todellisesta elämästä, eli siitä kuinka jokainen lapsi saa perheessä tietyn roolin ja hänet nähdään aina sen roolin kautta (vaikka se ei välttämättä pitäisi paikkaansa).

Mary on tässä perheessä vanhin sisar ja perijätär, joten hän on siksi Carsonin lemmikki ja kasvanut lapsesta etuoikeutettuun asemaansa. Siksi hän edellyttää että hänellä kaikki menee hvyin, että hän saa kaiken jne... Hänen identiteettinsä on perustunut siihen että hän on onnistuja, voittaja, ja voimakas henkilö, joka auttaa armollisesti alempiaan, mutta vaatii paljon muilta ja olettaa että hänen temppunsa ka käytöksensä hyväksytään, koska onhan hän "Lady Mary, perijätär". Mary on sisaruksista myös se, jolle eniten merkitsee aatelinen perimä ja perinteet.

Sybil oli perheen söpö kuopus, jolle annettiin kaikki anteeksi, hän sai tehdä mitä vaan poikkeavaa ja kaikki hyväksyttiin. Hän oli perheen lellikki. Persoonana hän ei kuitenkaan ollut heikko eikä poispilattu, vaan maltillinen ja harkitsevä sekä säyseä, hän ei vedonnut syntyperäänsä vaan koki olevansa tasaveroinen ihminen kaikkien kanssa, hän oli aito. Hän löysi jo nuorena oman tiensä sekä työelämässä että rakkauselämässä. Vaikka rakkaustarina Tomin kanssa oli - kuten joku yllä sanoi - aika pinnallisesti esitetty, nähdään sarjan seuraavien kausien aikana, kuinka hyvän miehen hän valitsi: Tom on monessa kriisitilanteessa keskeinen toimija ja sovittelija. Vaikka Mary on Carsonin suosikki, Sybil taisi olla kaikkien muiden alakerran väen eniten rakastama perheenjäsen, jota muistellaan vielä vuosia hänen poismenonsa jälkeen palvelijoiden ruokapöydän ääressä.

Ja sitten Edith. Edith on hyvin herkkä ihminen, syrjäänvetäytyvämpi ja epävarmempi kuin sisarensa. Hän on klassinen keskimmäinen lapsi, joka jäi pienenä voimakkaan narsistisen Maryn ja hellityn kuopuksen varjoon. Vanhemmatkin puhuvat hänestä kuin jälkeenjäänestä rassukasta. Silti, sarjan edetessä Edith näyttää voimansa. Hän todellakin mokaa kerran Maryn suhteen, mutta sekin on nähtävä vain seurauksena siitä että Mary on suhtautunut aina häneen ikävästi. Jatkossa näemme kuitenkin Edithin nuorena naisena, joka joutuu raskaisiin tilanteisiin, mutta todellakin selviää niistä tekemättä suurta numeroa julkisesti (kuten Mary tekisi). Tässä on vähän sama kuvio kuin Jane Austenin järki ja tunteet -romaanissa: toinen sisko saa sympatiaa ja huomiota suruistaan (Mary/Madeleine), toinen joutuu kärsimään yksinään ja näyttämään iloista naamaa ulospäin (Edith/Elinor) [hauskasti noi nimetkin alkavat samoilla kirjaimilla]. Edithin luonteen vahvuudet tulevat hänen avioliittonsa kautta yleiseen tietoon mm. jopa tiukka anoppi tunnustaa ne. Ja Marykin havahtuu ymmärtään omat virheensä suhteessa Edithiin.

Sarjassa on tuotu esiin tosi kivasti sisarusten eri persoonat ja aikakausi myös kampausten ja vaatteiden kautta.

En kyllä vertaisi Järki ja tunteet kirjan Marianne Dashwoodia ja DA Mary Crawleyhin ovat kyllä aika kaukana toisistaan.

Ymmärsit väärin, en vertaa heitä henkilöinä vaan vertasin tilannetta, jossa toinen sisko tuo julki tunteensa, puhuu kaikesta suoraan, jne... ja joutuu kärsimään tunneasioistaan julkisesti, kun taas toinen joutuu kestämään kaiken yksin ja hiljasuudessa.

Toisaalta, Mary usein toimii kovin tunnevaltaisesti, kun taas Edith on monessa tilanteessa hillitympi, sovittelevampi ja järkiperäisempi.

Lisäksi DA.ta on Briteissä verrattu teoksena Jane Austenin kirjoihin kriitikoiden toimesta, tosin ei välttämättä yllä Austenin eettiselle tasolle vaikka hahmojen persoonaat kehittyvätkin sarjan kuluessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Mary ole asperger, eikä psykopaatti, vaan ihan pelkästään ilkeä ja omahyväinen.

Mary on oikein ihana monille, esim. Carsonille ja Annalle. On osoittanut sarjassa välittämistä ja antanut apua muille. Ei nyt vaan tule Edithin kanssa toimeen kun ei luonteet sovi yhteen. 

On, mutta sitten toisaalta käyttää Annaa hyväkseen siinä ehkäisyvälineasiassa ja aiheuttaa hänelle ongelmia. Auttaako Mary ketään ikinä esim. oman maineensa uhalla?

Auttoiko Edith?

Hyvä kysymys

Eihän Lady Mary ollut mikään perijätär. Ei tytär voinut periä isäänsä tuon ajan Englannissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Mary ole asperger, eikä psykopaatti, vaan ihan pelkästään ilkeä ja omahyväinen.

Mary on oikein ihana monille, esim. Carsonille ja Annalle. On osoittanut sarjassa välittämistä ja antanut apua muille. Ei nyt vaan tule Edithin kanssa toimeen kun ei luonteet sovi yhteen. 

Joo mutta Carson ja Anna ovat palvelijoita, etenkin Anna suoraan Maryn "alamainen", ja Carson palvoo Marya. Ei heille ole vaikea olla mukava.

No juurikin näin. Marylla ei oikein "luonne sovi yhteen" juuri kenenkään kanssa. Koko ajan piikittelemässä muita nenä pystyssä. Edithin en muista piikitelleen muita kuin Marya.

Ajattele kuinka Edith käytti hyväkseen muita ihmisiä. Viljelijän vaimo rakasti Marigoldia kuin omaansa ja sitten Edith päättikin hakea hänet pois. Minua säälitti tuo nainen jolta vietiin rakas lapsi. Viljelijä vaimoineen joutui vielä muuttamaan pois Edithin sekoilujen ja salailun vuoksi. 

Tämäkin on ihan totta mutta unohtuu monelta. Edith käytännössä tuhosi tuon perheen koko elämän harkitsemattomuudellaan. Ei tehnyt sitä ilkeyttään vaan juuri harkitsemattomuuttaan, oli itsekäs ja halusi säästää kasvonsa eli antaa lapsen pois mutta kuitenkin pitää lapsen lähellään pystymättä ikinä kunnolla luopumaan. 

Ei se mennyt ihan noin. Ensinnäkin Edithin täti (ja myöhemmin isoäiti) päättivät miten asia hoidetaan ja että kaikki salataan myös perheen muilta jäseniltä. Edithin oli pakko suostua siihen vaikka se teki hänet onnettomaksi.

Siksi hän lopulta haki lapsen Englantiin. Sikafarmari oli asemastaan kiitollisuudenvelassa perheelle, joten hän itse otti mielellään lapsen vastaan ja järjesti asiat, esim. niin ettei kertonut vaimolleen. Ongelma tulikin siitä, että vaimo kiintyi lapseen hieman sairaalloisesti (verrattuna omiin biologisiin lapsiinsa) ja kun hänen miehensä ei kertonut hänelle totuutta, nainen alkoi vihata Lady Edithiä.

Pitää muistaa että silloin kun lapsi jo asui Downton Abbeyssä, tämä farmarin vaimo kidnappasi kerran lapsen julkiselta paikalta. Ei ihan terveen toimintaa.

Edith joutui siis kärsimään koska vahemman suvun naiset pyrkivät minimoimaan kuprut suvun maineeseen, ja koska joutui luottamaan ihmisiin, joilla oli omia tarkoitusperiä. Hän joutui myös kestämään senkin ettei voinut kertoa vanhemmilleen ja sisarelleen. Hän ei voinut olla avoimesti oman lapsensa äiti vaan joutui kestämään Lady Maryn ilkeää piikittelyä "oikeista äideistä". Kaiken tämän hän kesti olematta ilkeä kenellekään.

Lopulta hän otti vihdoin ohjat omiin käsiinsä ja vei lapsen Lontooseen. Toisaalta lopulta koko perhe sai asian selville eikä kukaan tuominnut Edithiä, edes tämän anoppi. Koko kärsimystarina maineen säilyttämiseksi oli siis pitkälti turhaa.

Ei se nyt ihan noinkaan ole, Edithillä oli jo lapsen saadessaan se asunto Lontoossa ja mahdollisuus jäädä sinne mutta ei uskaltanut vielä siinä vaiheessa ottaa ohjia omiin käsiinsä ja luotti tätinsä ja isoäitinsä hoitavan asian parhain päin. Se on ihan selvää että maanviljelijän vaimon mieli oli järkkynyt mutta kenen syy sekin sitten oli? Ei ole normaalia että ison talon tytär roikkuu tilallisen luona päivittäin omimassa lasta itselleen ja kuiskuttelemassa miehelle. En usko että vaimolla olisi ollut ongelmaa ylenmääräisen kiintymyksen kanssa ilman Lady Edithin jatkuvaa läsnäoloa, hän koki Edithin uhaksi ja ihan syystäkin koska tämä lopulta vei lapsen. 

Edith oli vaikeassa tilanteessa ja toimi kuten parhaaksi näki mutta ei sitä oikein kiistää voi etteikö olisi toiminnallaan aiheuttanut kipua ja surua sikafarmarille perheineen. Vaikka Edith ei suoraan ilkeillyt Marigoldin sijaisäidille niin ei hän myöskään kunnioittanut tämän jatkuvia pyyntöjä siitä että Edith jättäisi heidät rauhaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Mary ole asperger, eikä psykopaatti, vaan ihan pelkästään ilkeä ja omahyväinen.

Mary on oikein ihana monille, esim. Carsonille ja Annalle. On osoittanut sarjassa välittämistä ja antanut apua muille. Ei nyt vaan tule Edithin kanssa toimeen kun ei luonteet sovi yhteen. 

On, mutta sitten toisaalta käyttää Annaa hyväkseen siinä ehkäisyvälineasiassa ja aiheuttaa hänelle ongelmia. Auttaako Mary ketään ikinä esim. oman maineensa uhalla?

Auttoiko Edith?

Hyvä kysymys

En kyllä muista, että Edith olisi samalla tapaa ketään auttanut. Tosin hänellä oli omassa elämässä melkolailla murhetta. Mutta Edith oli kyllä DA:n sairaala-aikohin toiminnassa täysillä mukana- toisin kuin Mary.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Mary ole asperger, eikä psykopaatti, vaan ihan pelkästään ilkeä ja omahyväinen.

Mary on oikein ihana monille, esim. Carsonille ja Annalle. On osoittanut sarjassa välittämistä ja antanut apua muille. Ei nyt vaan tule Edithin kanssa toimeen kun ei luonteet sovi yhteen. 

On, mutta sitten toisaalta käyttää Annaa hyväkseen siinä ehkäisyvälineasiassa ja aiheuttaa hänelle ongelmia. Auttaako Mary ketään ikinä esim. oman maineensa uhalla?

Auttoiko Edith?

Hyvä kysymys

En kyllä muista, että Edith olisi samalla tapaa ketään auttanut. Tosin hänellä oli omassa elämässä melkolailla murhetta. Mutta Edith oli kyllä DA:n sairaala-aikohin toiminnassa täysillä mukana- toisin kuin Mary.

Toipilaskodissa Edith kyllä avusti, mutta ei kai sitä nyt oman maineensa vaarantamiseksi voi kutsua, kun kuninkaallisetkin kävivät tervehtimässä sodassa loukkaantuneita.

Sen maanviljelijä pariskunnan avustamista voi kyllä hyvällä omallatunnolla kutsua maineensa vaarantamiseksi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Mary ole asperger, eikä psykopaatti, vaan ihan pelkästään ilkeä ja omahyväinen.

Mary on oikein ihana monille, esim. Carsonille ja Annalle. On osoittanut sarjassa välittämistä ja antanut apua muille. Ei nyt vaan tule Edithin kanssa toimeen kun ei luonteet sovi yhteen. 

On, mutta sitten toisaalta käyttää Annaa hyväkseen siinä ehkäisyvälineasiassa ja aiheuttaa hänelle ongelmia. Auttaako Mary ketään ikinä esim. oman maineensa uhalla?

Auttoiko Edith?

Hyvä kysymys

En kyllä muista, että Edith olisi samalla tapaa ketään auttanut. Tosin hänellä oli omassa elämässä melkolailla murhetta. Mutta Edith oli kyllä DA:n sairaala-aikohin toiminnassa täysillä mukana- toisin kuin Mary.

Niin Maryllahan ei ollut elämässään mitään murheita. Kun Edith työskenteli toipilaskodissa, Mary huolehti loukkaantuneesta Matthewista silläkin uhalla, että sir Richard alkaa kiristämään salaisuuksilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tulevassa DA-elokuvassa Tom Barrow mukana? Hän on koko Downton Abbeyn kiinnostavin hahmo. Hänelle toivoisin seesteisempää elämää ja rakkautta.

Barrow oli suurimman osan aikaa ihan vaan pelkkä itsekäs k---pää. Kiltimmäksi muuttuminen viimeisellä kaudella oli epäuskottava käänne. 

Totta. Myönnän että itselläkin myötätunto oli Barrown puolella lopulta mutta kyllä se oikeasti oli todella hirveä tyyppi ensimmäiset kaudet eikä minusta ansaitse sitä luottamusta ja asemaa jonka lopussa saa. Todella vaikea kuvitella että nöyryys ja kiitollisuus asemastaan säilyy kovin pitkään. 

Barrown henkilökuva oli hyvin rakennettu. Voi hyvin kuvitella sen ajan tilanteet, miten seksuaalisesti erilailla suuntautunut mies istuu luontevasti yhteisöön, tai ei istu.

Ja sehän näkyi ja näytettiin, että yhteisö kyllä hyväksyi miehen, kuten sivistyneistö varsinkin on hyväksynyt meilläkin vuosisadan alussa ja kaikkina aikoina. Barrowia ei syrjitty lainkaan tai kohdeltu kaltoin vaan hänet hyväksyttiin sellaisenaan. Barrow oli itse ahdistunut erilaisuudestaan ja yritti muuttua, mutta ei voi muuttua muuksi miksi on syntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Mary ole asperger, eikä psykopaatti, vaan ihan pelkästään ilkeä ja omahyväinen.

Mary on oikein ihana monille, esim. Carsonille ja Annalle. On osoittanut sarjassa välittämistä ja antanut apua muille. Ei nyt vaan tule Edithin kanssa toimeen kun ei luonteet sovi yhteen. 

Joo mutta Carson ja Anna ovat palvelijoita, etenkin Anna suoraan Maryn "alamainen", ja Carson palvoo Marya. Ei heille ole vaikea olla mukava.

No juurikin näin. Marylla ei oikein "luonne sovi yhteen" juuri kenenkään kanssa. Koko ajan piikittelemässä muita nenä pystyssä. Edithin en muista piikitelleen muita kuin Marya.

Ajattele kuinka Edith käytti hyväkseen muita ihmisiä. Viljelijän vaimo rakasti Marigoldia kuin omaansa ja sitten Edith päättikin hakea hänet pois. Minua säälitti tuo nainen jolta vietiin rakas lapsi. Viljelijä vaimoineen joutui vielä muuttamaan pois Edithin sekoilujen ja salailun vuoksi. 

Tämäkin on ihan totta mutta unohtuu monelta. Edith käytännössä tuhosi tuon perheen koko elämän harkitsemattomuudellaan. Ei tehnyt sitä ilkeyttään vaan juuri harkitsemattomuuttaan, oli itsekäs ja halusi säästää kasvonsa eli antaa lapsen pois mutta kuitenkin pitää lapsen lähellään pystymättä ikinä kunnolla luopumaan. 

Ei se mennyt ihan noin. Ensinnäkin Edithin täti (ja myöhemmin isoäiti) päättivät miten asia hoidetaan ja että kaikki salataan myös perheen muilta jäseniltä. Edithin oli pakko suostua siihen vaikka se teki hänet onnettomaksi.

Siksi hän lopulta haki lapsen Englantiin. Sikafarmari oli asemastaan kiitollisuudenvelassa perheelle, joten hän itse otti mielellään lapsen vastaan ja järjesti asiat, esim. niin ettei kertonut vaimolleen. Ongelma tulikin siitä, että vaimo kiintyi lapseen hieman sairaalloisesti (verrattuna omiin biologisiin lapsiinsa) ja kun hänen miehensä ei kertonut hänelle totuutta, nainen alkoi vihata Lady Edithiä.

Pitää muistaa että silloin kun lapsi jo asui Downton Abbeyssä, tämä farmarin vaimo kidnappasi kerran lapsen julkiselta paikalta. Ei ihan terveen toimintaa.

Edith joutui siis kärsimään koska vahemman suvun naiset pyrkivät minimoimaan kuprut suvun maineeseen, ja koska joutui luottamaan ihmisiin, joilla oli omia tarkoitusperiä. Hän joutui myös kestämään senkin ettei voinut kertoa vanhemmilleen ja sisarelleen. Hän ei voinut olla avoimesti oman lapsensa äiti vaan joutui kestämään Lady Maryn ilkeää piikittelyä "oikeista äideistä". Kaiken tämän hän kesti olematta ilkeä kenellekään.

Lopulta hän otti vihdoin ohjat omiin käsiinsä ja vei lapsen Lontooseen. Toisaalta lopulta koko perhe sai asian selville eikä kukaan tuominnut Edithiä, edes tämän anoppi. Koko kärsimystarina maineen säilyttämiseksi oli siis pitkälti turhaa.

Ei se nyt ihan noinkaan ole, Edithillä oli jo lapsen saadessaan se asunto Lontoossa ja mahdollisuus jäädä sinne mutta ei uskaltanut vielä siinä vaiheessa ottaa ohjia omiin käsiinsä ja luotti tätinsä ja isoäitinsä hoitavan asian parhain päin. Se on ihan selvää että maanviljelijän vaimon mieli oli järkkynyt mutta kenen syy sekin sitten oli? Ei ole normaalia että ison talon tytär roikkuu tilallisen luona päivittäin omimassa lasta itselleen ja kuiskuttelemassa miehelle. En usko että vaimolla olisi ollut ongelmaa ylenmääräisen kiintymyksen kanssa ilman Lady Edithin jatkuvaa läsnäoloa, hän koki Edithin uhaksi ja ihan syystäkin koska tämä lopulta vei lapsen. 

Edith oli vaikeassa tilanteessa ja toimi kuten parhaaksi näki mutta ei sitä oikein kiistää voi etteikö olisi toiminnallaan aiheuttanut kipua ja surua sikafarmarille perheineen. Vaikka Edith ei suoraan ilkeillyt Marigoldin sijaisäidille niin ei hän myöskään kunnioittanut tämän jatkuvia pyyntöjä siitä että Edith jättäisi heidät rauhaan. 

Oliko Edithillä se asunto ja lapsen saadessaan? Minusta ei, silloinhan ei vielä tiedetty varmuudella Gregsonin kuolleen, eikä siis testamenttiakaan ollut vielä luettu.