Ulkonäöstä huolehtiminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enkä siis tietenkään toista ole pakottamassa varsinaiseen ”urheilemiseen”, vaan ihan tavanomaiseen liikuntaan hyvinvointi edellä. Olemme olleet yhdessä kohta jo 8v ja juuri tuo liikkumattomuus on häirinnyt minua jo alusta asti, mutta kun muut asiat ovat menneet saumattomasti, olen antanut asian olla. Tapasimme siis hyvin nuorina, ja tuolloin liikakiloja ei ollut vielä ehtinyt kamalasti kertyä. Viimeisenä vuonna +-20kg

+-20kg? Eli lähtölukemissa? Mitäs sinä täällä valitat?

Jos et tuosta ymmärtänyt, että tarkoitin ”+-”- merkillä sitä, että paino on vaihdellut tuon mainitsemani 20kg molemmin puolin, niin kannattaa lopettaa lukeminen siihen, ja lähteä vaikka lenkille.

Ohoh! Ei tarvitse sentään suuttua. Tulin juuri miehen kanssa lenkiltä niin taida heti uudestaan jaksaa. Hyvä sattuma muuten, aiheen kannalta. Odotan, että mies tulee suihkusta, menen sitten pois, no worries.

P.s. Tosiaan kannattaa valita sellainen pari, jonka kanssa viihtyy eikä yrittää väkisin muuttaa toista...

Uudestan ei tarvitse lähteä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä kukaan ole pyytänyt äärimmäisyyksiin menemään. Kiira oli ammattiurheilija. Hieman eri asia kuin tavallisen ihmisen painonhallinta.

Ei ole. Kiira ei liiku enää yhtä paljon kuin ennen, joten anoreksia ettei vaan liho. Toivottavasti kumppanisi etsii itselleen sopivamman kumppanin.

Ai se on anoreksiaa jos vähentää syömistä kun tiedostaa ettei liiku enää niin paljon kuinennen......?

Aika epätodenäköistä, että enää tässä vaiheessa saisit liikunnasta innostumaan, ainakaan siinä määrin, että ulkonäköön vaikuttaisi.

0000000000000000000000000000000000000000000/5

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvassa on ne, jotka suostuu liikkumaan ja laihtumaan puhtaasti toisen takia. Jos ei itse halua niin ei halua. Ja on oikeus olla haluamatta. Ei sille paljoa mahda. Riitely, huomauttelu, nalkutus, jankutus vie tilannetta vain huonompaan. Suosittelen hyväksymään, että puoliso on sellainen kuin on. Ja vaihtamaan sitten kun homma ei vaan enää toimi ja yhteistä säveltä ei loydy.

Toivoisin toki, että liikunta olisi meille yhteinen harrastus- ja ajanviete, joka sitten myös johtaisi parempaan fyysiseen kuntoon, ja parempaan fiilikseen itsensä kanssa myös.

Olen tuo aiempi kirjoittaja, vastaan tähän jatkoksi.

Ymmärrän tosi hyvin tuon toiveen, jopa ihan omakohtaisesti. Mutta jos se toinen ei itse halua, niin keskustelusta tulee ajan kanssa vain painostava, syyllistävä ja muutenkin hedelmäton.

Jos olet jo ehdottanut tätä yhteistä harrastusta ja toista ei kiinnosta niin.. jommankumman pitää vain taipua ja hyväksyä tilanne.

Voihan se olla että parin vuoden päästä toista alkaakin kiinnostaa. Tai loytää jonkun treenikaverin omasta kaveripiiristään ja innostuvat jostakin lajista.

Ja kannattaa miettiä riittääko sulle se, että kumppani kävisi vaikka 2xviikossa harrastamassa tai salilla, jos ei kuitenkaan juurikaan laihtuisi sen avulla. Nimittäin kun ikää tulee niin voi olla ettei se laihtuminen ja kropan muokkaaminen tule helpolla, jos ollenkaan. Hän silti liikkuisi ns riittävästi, mutta onko se kuitenkaan mitä haluat.

Mulla oli kumppani, joka halusi että näytän fyysisesti tietynlaiselta. Periaatteessa se oli saavutettavissa, mutta olisi vaatinut multa täyttä elämäntapamuutosta ja jopa vuosien rehkimistä. Eipä oikein napannut. Hirveä vaatimus kumppaniltani, vaikkei sanonutkaan että mun olisi PAKKO tehdä niin. Mutta sama jos olisin toivonut että "kulta olis kiva jos olisit filosofian maisteri, voisitko rakas pliis nähdä vaivaa sen eteen kun mulle se olisi tärkeää". Ja kumppanin pitäis sitten oman elämän ohella opiskella vuosia ja stressata ja nähdä vaivaa. Olisi siitä hänellekin hyotyä (opiskelu kannattaa aina :D) mutta kuka tekee tollasta vain toisen puolesta jos ei itse aidosti halua.

Naulan kantaan. Voi toki olla, että mieltymyksemme eivät tässä asiassa kohtaa kuin pakottamalla, mikä ei tietenkään ole hyväksi kellekään. On kokeiltu useampaa lajia, mitä muutamat ystäväpariskunnat yhdessä harrastavat, mutta kumppanilleni ne eivät ole olleet mielekkäitä, koska hän on kaikessa liikuntaan liittyvässä vasta-alkaja, ja minä olen urheillut koko ikäni. Sellaista leikkimielistä kisailua, mistä ystävät ovat puhuneet ja tykänneet ei pääse syntymään. Tämä häiritsee häntä enemmän kuin minua, ja sitten asia jää sikseen.

Paras voisi olla nimenomaan että ETTE liiku yhdessä. Jos olet jo asiaa pyytänyt ja se jollain tasolla hiertää välejänne niin yhdessä urheilu voi olla liikaa, liian korkea kynnys, liian painostavaa. Jos puoliso jotenkin itse hoksaisi liikunnan ilon niin mikäs sen parempi. Mutta en tiedä voitko sinä siihen mitenkään vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Paras voisi olla nimenomaan että ETTE liiku yhdessä. Jos olet jo asiaa pyytänyt ja se jollain tasolla hiertää välejänne niin yhdessä urheilu voi olla liikaa, liian korkea kynnys, liian painostavaa. Jos puoliso jotenkin itse hoksaisi liikunnan ilon niin mikäs sen parempi. Mutta en tiedä voitko sinä siihen mitenkään vaikuttaa.

Juuri tämä liikunnan ilon puuttuminen minua hiertää eniten. Itselle se on lähes koko elämä, vapaa-aika varsinkin, ja toiselle ei mitään.