Lue keskustelun säännöt.
Ulkonäöstä huolehtiminen
05.08.2019 |
Artikkeleissa toitotetaan, että ulkonäöstä huolehtimisesta pitäisi tehdä perheen yhteinen asia, mutta miten pitää toimia jos itse on urheillut koko ikänsä kilpatasolla, ja toinen ei tee juuri mitään liikunnallista, ja paino vaan nousee. Häiritsee.
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet siis liikkunut kilpatasolla ulkonäön takia?
Voisiko ulkonäkö olla sinulle vähän turhan tärkeä asia?
Ei kai kukaan ulkonäön takia _urheile_? Tarkoitin siis tottakai sitä, että itse olen pitänyt huolta linjoistani urheilun takia. Pitkät keskustelut on kyllä asiasta käyty, mutta mitään ei tapahdu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan ulkonäön takia _urheile_? Tarkoitin siis tottakai sitä, että itse olen pitänyt huolta linjoistani urheilun takia. Pitkät keskustelut on kyllä asiasta käyty, mutta mitään ei tapahdu.
Ap
No tällöin on vain hyväksyttävä se, että toisella on muita hänestä tärkeämpiä ja merkittävämpiä kiinnosuksen kohteita. Parisuhde(kin) vaatii kompromisseja mutta itse olen hieman skeptinen sen suhteen, että kaksi täydellistä toistensa vastakohaa muodostaisi aina luontevimmin molempia tyydyttävän ja nautintoa antavan parisuhteen. Voin olla väärässä. Mikä teitä yhdistää Ap?
Jos sitä toista ei kiinnosta urheilu, niin se ei urheile. Ei se rupea vain siksi, että sinä luit jostain artikkelista, että sen pitäisi.
Miten pitkään olette olleet yhdessä, siis miten kauan meni, ennen kuin urheilemattomuus alkoi häiritä sinua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sitä toista ei kiinnosta urheilu, niin se ei urheile. Ei se rupea vain siksi, että sinä luit jostain artikkelista, että sen pitäisi.
Miten pitkään olette olleet yhdessä, siis miten kauan meni, ennen kuin urheilemattomuus alkoi häiritä sinua?
Ohis: Kun haluaa saada toisen innostumaan ja kiinnostumaan jostain, niin jostain se on lähdeävä, jostain on löydetävä virikkeiä silloin kun kiinnosus uhkaa laskea. Joillekin saattaa se, että voi kokea itsensä paremman näköiseksi olla yksi syy liikkua. Jollekulle oiselle se, etä liikunta olsi perheen "oma juttu" - Se kuulosaa omiin korviin paremmalta kuin se, että kehoitetaan kauneuden hoidosta tehtävä koko perheen juttu; se tai tuo kun kuullosaa minusta joenkin pinnalliselta; mutta miksi? - Onko siten joenkin "yylikkäämpää" ajaella, etä meidän perhe ei kauneudesta ja kauniista asioista välitetä ja varmasti ei laiteaan mitään siistiä ja puhdasta päälle erikseen, jos päivän aikana johonkin "ihmisten ilmoille" lähdetään, kuin ehkä silloin kun on erityise juhlat, mu miksi silloinkaan.
Enkä siis tietenkään toista ole pakottamassa varsinaiseen ”urheilemiseen”, vaan ihan tavanomaiseen liikuntaan hyvinvointi edellä. Olemme olleet yhdessä kohta jo 8v ja juuri tuo liikkumattomuus on häirinnyt minua jo alusta asti, mutta kun muut asiat ovat menneet saumattomasti, olen antanut asian olla. Tapasimme siis hyvin nuorina, ja tuolloin liikakiloja ei ollut vielä ehtinyt kamalasti kertyä. Viimeisenä vuonna +-20kg
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Urheilua ja liikuntaa harrastetaan terveyden vuoksi,
kampaajalla, kosmetologilla, vaatekaupassa käydään ulkonäön vuoksi.
Kyllä, ja terveyteen kuuluu se, että pidetään omasta kehosta huolta. Hyvään parisuhteeseen kuuluu myös, että viitsitään pitää itsensä hyvässä kunnossa erityisesti itseä- mutta myös toista varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan ulkonäön takia _urheile_? Tarkoitin siis tottakai sitä, että itse olen pitänyt huolta linjoistani urheilun takia. Pitkät keskustelut on kyllä asiasta käyty, mutta mitään ei tapahdu.
Ap
Pitää huolta linjoista = ulkonäkö. Niinhän se Kiirakin jätti syömisiä välistä ettei vain liho... Tervettä anoreksiaa.
Ei tässä kukaan ole pyytänyt äärimmäisyyksiin menemään. Kiira oli ammattiurheilija. Hieman eri asia kuin tavallisen ihmisen painonhallinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä kukaan ole pyytänyt äärimmäisyyksiin menemään. Kiira oli ammattiurheilija. Hieman eri asia kuin tavallisen ihmisen painonhallinta.
Ei ole. Kiira ei liiku enää yhtä paljon kuin ennen, joten anoreksia ettei vaan liho. Toivottavasti kumppanisi etsii itselleen sopivamman kumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Enkä siis tietenkään toista ole pakottamassa varsinaiseen ”urheilemiseen”, vaan ihan tavanomaiseen liikuntaan hyvinvointi edellä. Olemme olleet yhdessä kohta jo 8v ja juuri tuo liikkumattomuus on häirinnyt minua jo alusta asti, mutta kun muut asiat ovat menneet saumattomasti, olen antanut asian olla. Tapasimme siis hyvin nuorina, ja tuolloin liikakiloja ei ollut vielä ehtinyt kamalasti kertyä. Viimeisenä vuonna +-20kg
+-20kg? Eli lähtölukemissa? Mitäs sinä täällä valitat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvassa on ne, jotka suostuu liikkumaan ja laihtumaan puhtaasti toisen takia. Jos ei itse halua niin ei halua. Ja on oikeus olla haluamatta. Ei sille paljoa mahda. Riitely, huomauttelu, nalkutus, jankutus vie tilannetta vain huonompaan. Suosittelen hyväksymään, että puoliso on sellainen kuin on. Ja vaihtamaan sitten kun homma ei vaan enää toimi ja yhteistä säveltä ei loydy.
Huomaan selvästi, ettet ole aktiiviliikkuja. Toki jos haluat jatkaa sohvalla röllöttämistä, ja pidät kaikkea muuta elämää porttina anoreksiaan, niin onnea valitsemallasi tiellä! Surullista, miten ihmiset sekoittavat ammattiurheilijan, ja kuntoliikkujan tavoitteet ja elämäntyylit toisiinsa. Teemu Selänteellä, tai Mikaela Ingbergillä ei ole anoreksiaa vaikka eivät enää ammattiurheilijoita olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Harvassa on ne, jotka suostuu liikkumaan ja laihtumaan puhtaasti toisen takia. Jos ei itse halua niin ei halua. Ja on oikeus olla haluamatta. Ei sille paljoa mahda. Riitely, huomauttelu, nalkutus, jankutus vie tilannetta vain huonompaan. Suosittelen hyväksymään, että puoliso on sellainen kuin on. Ja vaihtamaan sitten kun homma ei vaan enää toimi ja yhteistä säveltä ei loydy.
Toivoisin toki, että liikunta olisi meille yhteinen harrastus- ja ajanviete, joka sitten myös johtaisi parempaan fyysiseen kuntoon, ja parempaan fiilikseen itsensä kanssa myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enkä siis tietenkään toista ole pakottamassa varsinaiseen ”urheilemiseen”, vaan ihan tavanomaiseen liikuntaan hyvinvointi edellä. Olemme olleet yhdessä kohta jo 8v ja juuri tuo liikkumattomuus on häirinnyt minua jo alusta asti, mutta kun muut asiat ovat menneet saumattomasti, olen antanut asian olla. Tapasimme siis hyvin nuorina, ja tuolloin liikakiloja ei ollut vielä ehtinyt kamalasti kertyä. Viimeisenä vuonna +-20kg
+-20kg? Eli lähtölukemissa? Mitäs sinä täällä valitat?
Jos et tuosta ymmärtänyt, että tarkoitin ”+-”- merkillä sitä, että paino on vaihdellut tuon mainitsemani 20kg molemmin puolin, niin kannattaa lopettaa lukeminen siihen, ja lähteä vaikka lenkille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enkä siis tietenkään toista ole pakottamassa varsinaiseen ”urheilemiseen”, vaan ihan tavanomaiseen liikuntaan hyvinvointi edellä. Olemme olleet yhdessä kohta jo 8v ja juuri tuo liikkumattomuus on häirinnyt minua jo alusta asti, mutta kun muut asiat ovat menneet saumattomasti, olen antanut asian olla. Tapasimme siis hyvin nuorina, ja tuolloin liikakiloja ei ollut vielä ehtinyt kamalasti kertyä. Viimeisenä vuonna +-20kg
+-20kg? Eli lähtölukemissa? Mitäs sinä täällä valitat?
Jos et tuosta ymmärtänyt, että tarkoitin ”+-”- merkillä sitä, että paino on vaihdellut tuon mainitsemani 20kg molemmin puolin, niin kannattaa lopettaa lukeminen siihen, ja lähteä vaikka lenkille.
Ohoh! Ei tarvitse sentään suuttua. Tulin juuri miehen kanssa lenkiltä niin taida heti uudestaan jaksaa. Hyvä sattuma muuten, aiheen kannalta. Odotan, että mies tulee suihkusta, menen sitten pois, no worries.
P.s. Tosiaan kannattaa valita sellainen pari, jonka kanssa viihtyy eikä yrittää väkisin muuttaa toista...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvassa on ne, jotka suostuu liikkumaan ja laihtumaan puhtaasti toisen takia. Jos ei itse halua niin ei halua. Ja on oikeus olla haluamatta. Ei sille paljoa mahda. Riitely, huomauttelu, nalkutus, jankutus vie tilannetta vain huonompaan. Suosittelen hyväksymään, että puoliso on sellainen kuin on. Ja vaihtamaan sitten kun homma ei vaan enää toimi ja yhteistä säveltä ei loydy.
Toivoisin toki, että liikunta olisi meille yhteinen harrastus- ja ajanviete, joka sitten myös johtaisi parempaan fyysiseen kuntoon, ja parempaan fiilikseen itsensä kanssa myös.
Olen tuo aiempi kirjoittaja, vastaan tähän jatkoksi.
Ymmärrän tosi hyvin tuon toiveen, jopa ihan omakohtaisesti. Mutta jos se toinen ei itse halua, niin keskustelusta tulee ajan kanssa vain painostava, syyllistävä ja muutenkin hedelmäton.
Jos olet jo ehdottanut tätä yhteistä harrastusta ja toista ei kiinnosta niin.. jommankumman pitää vain taipua ja hyväksyä tilanne.
Voihan se olla että parin vuoden päästä toista alkaakin kiinnostaa. Tai loytää jonkun treenikaverin omasta kaveripiiristään ja innostuvat jostakin lajista.
Ja kannattaa miettiä riittääko sulle se, että kumppani kävisi vaikka 2xviikossa harrastamassa tai salilla, jos ei kuitenkaan juurikaan laihtuisi sen avulla. Nimittäin kun ikää tulee niin voi olla ettei se laihtuminen ja kropan muokkaaminen tule helpolla, jos ollenkaan. Hän silti liikkuisi ns riittävästi, mutta onko se kuitenkaan mitä haluat.
Mulla oli kumppani, joka halusi että näytän fyysisesti tietynlaiselta. Periaatteessa se oli saavutettavissa, mutta olisi vaatinut multa täyttä elämäntapamuutosta ja jopa vuosien rehkimistä. Eipä oikein napannut. Hirveä vaatimus kumppaniltani, vaikkei sanonutkaan että mun olisi PAKKO tehdä niin. Mutta sama jos olisin toivonut että "kulta olis kiva jos olisit filosofian maisteri, voisitko rakas pliis nähdä vaivaa sen eteen kun mulle se olisi tärkeää". Ja kumppanin pitäis sitten oman elämän ohella opiskella vuosia ja stressata ja nähdä vaivaa. Olisi siitä hänellekin hyotyä (opiskelu kannattaa aina :D) mutta kuka tekee tollasta vain toisen puolesta jos ei itse aidosti halua.
Toisen puolesta et voi liikkua.