Ekaluokkalaisen luokassa ei ole pöytiä ja tuoleja kaikille!
Mitä ihmettä?! Kävimme lapsen kanssa opettelemassa koulutietä, ja kurkkasimme uuden koulun sisälle: luokassa oli istumapaikat ehkä puolelle porukkaa, sitten oli säkkituoleja, palleja, joku katsomotyyppinen rakennelma ja kiipeilyseinä! Eikö ekaluokkalaisten tarvitse enää nykykoulussa tehdä ollenkaan kirjatehtäviä vai tehdäänkö ne lattialla? Ope oli paikalla ja kertoi, että vuorotellen sitten. Kaipaili myös pulpetteja, mutta niitä ei nyt vaan ole. Opettajat, mitä ihmettä?
Kommentit (98)
Pulpetiton, avoin oppimisympäristö, jossa lapsi saa etsiä itselleen mukavimman työskentelyasennon, on huomattavasti parempi oppimisen kannalta, kuin perinteinen malli, jossa jokainen istuu vain hiljaa ja paikallaan tuolilla. Ja kuten ap sanoo, luokassa on pulpetteja niille, joille se on paras työskentelypiste. Ei siis ole pakko olla säkkituolissa tai lattialla.
Huomioidaan siis kaikkien muiden lasten tarpeet paitsi niiden jotka oppii parhaiten kun istuvat hiljaa paikallaan hiljaisessa tilassa ja opettaja selittää.
Itselleni sopi "perinteinen" koulu todella hyvin. En pahemmin tehtäviä tai läksyjä tehnyt koska opin tosi hyvin siitä että opettaja selittää. Kunhan tilanne vaan on rauhallinen eikä ole häiriötekijöitä.
Nykyaikaisessa koulussa en kykenisi oppimaan mitään, ahdistuisin vaan liioista virikkeistä.
Vierailija kirjoitti:
Pulpetiton, avoin oppimisympäristö, jossa lapsi saa etsiä itselleen mukavimman työskentelyasennon, on huomattavasti parempi oppimisen kannalta, kuin perinteinen malli, jossa jokainen istuu vain hiljaa ja paikallaan tuolilla. Ja kuten ap sanoo, luokassa on pulpetteja niille, joille se on paras työskentelypiste. Ei siis ole pakko olla säkkituolissa tai lattialla.
Murto-osalle lapsista tämä "uusmuotinen" koulu on ehkä mukavampi. Parempi oppimisympäristö se ei ole, koska kukaan ei opi yhtään mitään levottomassa ympäristössä.
Lisäksi koulussa pitää oppia muutakin kuin akateemisia asioita: mm. itsehillintää ja käyttäytymistä. Jos lapsi ei kykene istumaan oppitunnin aikaa hiljaa paikallaa, miten sen oletetaan pärjäävän maailmassa? Jos koulussakin saa vehdata ja touhuta mitä tykkää ja häiritä muita?
Vierailija kirjoitti:
Tällaista se on nykykoulussa. Avoimia oppimisympäristöjä, joissa 40 lasta samaa aikaan, ei omia paikkoja, tehdään tehtäviä siellä täällä ja kaikki oppiminen on yhtä ilmiötä. Lapset rauhattomia ja opet uupuneita.
Nimenomaan päinvastoin, kun lapset saavat liikkua, he ovat rauhallisempiaja keskittyvät, eikä opettajan aika mene paimentamiseen.
Onko teistä "Hiljaa kuin kusi sukassa" - mallin kannattajista kukaan tutustunut pulpetittomien luokkien käytäntöihin ja vaikutuksiin?
Ehkä on kyse paljon puhutusta poikien huomioimisesta opetuksessa. Hiljaa tuolilla istuminen varmaan on mielletty "tyttöjen tavaksi" opiskella ja nyt on sitten keksitty kiipeilyseinää ja säkkituolia poikien motivoimiseksi.
Mutta ekathan opettelevat vasta kirjoittamaan! Ergonomia on siinä aika tärkeää. Ei lattialla maatessa opi oikeaa kynäotetta. Tosin tuossa luokassa ei ollut edes sitä lattiatilaa juurikaan, koska oli sellainen pehmustettu lattia ja tilaa supervähän.
T. Ap
Haluaisin tietää miten nämä pulpetittomat koulut ovat vaikuttaneet lasten ryhtiin.
Pallillahan on ärsyttävä istua kun ei pysty edes nojata, ei siinä kauan jaksa olla. Miksi niitä nyt suositaan niin paljon
No kyllähän jokaisella oppilaalla pitää olla luokassa se oma paikka, vaikka olisikin niitä säkkituoleja jne. Lapsi voi sitten joustavasti valita tuon oman paikan ja siitä siirtymisen suhteen että missä haluaa milloinkin työskennellä. Ihan älytöntä ettei jokaiselle ole pulpettia enkä ole aikaisemmin tuollaisesta edes kuullut. Veikkaan että lisää järjestyshäiriöitä, sillä monia sähläreitä ihan oikeasti rauhoittaa se että heillä on oma paikka, oma turvallinen tilansa luokassa.
T: opettaja itsekin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pulpetiton, avoin oppimisympäristö, jossa lapsi saa etsiä itselleen mukavimman työskentelyasennon, on huomattavasti parempi oppimisen kannalta, kuin perinteinen malli, jossa jokainen istuu vain hiljaa ja paikallaan tuolilla. Ja kuten ap sanoo, luokassa on pulpetteja niille, joille se on paras työskentelypiste. Ei siis ole pakko olla säkkituolissa tai lattialla.
Murto-osalle lapsista tämä "uusmuotinen" koulu on ehkä mukavampi. Parempi oppimisympäristö se ei ole, koska kukaan ei opi yhtään mitään levottomassa ympäristössä.
Lisäksi koulussa pitää oppia muutakin kuin akateemisia asioita: mm. itsehillintää ja käyttäytymistä. Jos lapsi ei kykene istumaan oppitunnin aikaa hiljaa paikallaa, miten sen oletetaan pärjäävän maailmassa? Jos koulussakin saa vehdata ja touhuta mitä tykkää ja häiritä muita?
Vaikka oppimisympäristö on nykyään erilainen kuin ennen, niin ei siellä silti saa vehdata ympäriinsä ja tehdä mitä tykkää tai häiritä muita.
Olisi ollut ihanaa jos itse koulussa olisi saanut olla säkkituolissa missä on helppo vaihtaa asentoa, ilman, että joku tekee siitä numeron.
T. Selkävammainen jonka vamma ei päällepäin näy.
Pisa-tulokset on laskeneet, kun näihin avoimiin oppimisympäristöihin on lähdetty. Okei, voi vielä toimia, jos luokan sisällä tuollainen käytäntö, mutta kun on kouluja, joissa ei ole luokkia, vaan monia kymmeniä oppilaita samassa avoimessa ympäristössä, niin se on todella levotonta ja melutaso hirveä. Tosin pitäähän lasten oppia avokonttoreihin, joissa tulevaisuudessa työskentelevät. Onhan sekin todettu, että avokonttirit laskevat työtehokkuutta ja vaikuttavat negatiivisesti jaksamiseen. Sama kouluissa.
Onko niitä säkkituoleja sitten jokaiselle? Entä pöytätilaa jossain muualla kuin pulpetin äärellä? Miten vaikkapa kuvaamataidon tai äidinkielen tunnit järjestetään jos osa joutuu piirtämään ja kirjoittamaan jossain maton tai säkkituolin päällä? Miten järjestetään vaihdot siitä että kuka saa olla säkkituolilla tai pulpetin äärellä? Entä jos osa oppilaista haluaa olla koko ajan pelkästään säkkituolilla tai pulpetilla ja muu ryhmästä kokee tilanteen epäreiluksi että joku omii jonkun tilan itselleen?
T: se sama ope
No tätä se nykyään on kun pitää olla avoimet oppimisympäristöt. Laitetaan jopa 100 lasta isoon tilaan, mukaan ehkä 4-5 aikuista ja toivotaan parasta. Suomessa on taas tämä oppimisympäristöjen avoimuus tulkittu ja ymmärretty täysin väärin ja liian kirjaimellisesti eli kouluista poistetaan seinät että oltaisiin avoimia. Ei yhtään ymmärretä että sillä avoimuudella voidaan tarkoittaa muutakin kuin tilan fyysistä avoimuutta. Tiedän niin monta tapausta joissa lapset todella ahdistuneita kun koskaan ei tiedä miten seuraavalla tunnilla lapset jaetaan eri ryhmiin. Miettivät illan kotona mitä huomenna tapahtuu koulussa kun ei ole turvallista omaa luokkaa, omaa paikkaa, omaa opea, oman luokan turvallista rutiinia. Matikan tunnilla mennään yhteen porukkaan, ympissä toiseen ja musiikissa kolmanteen. Hirveän rikkonaista ja ujolle lapselle täysi helvetti. Ja kysyn vaan että miten ne opettajat huomaavat jos arka ja ujo ekaluokkalainen on jäänyt välitunnilla vaikka puun taakse piiloon itkemään? Ei siinä äkkiä huomaa jos 100 lapsen joukosta puuttuu yksi. En alkanut itse tuohon pelleilyyn. Hain opettajaksi kuntaan jossa vielä ihan oikeat luokkatilat ja pulpetit.
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän jokaisella oppilaalla pitää olla luokassa se oma paikka, vaikka olisikin niitä säkkituoleja jne. Lapsi voi sitten joustavasti valita tuon oman paikan ja siitä siirtymisen suhteen että missä haluaa milloinkin työskennellä. Ihan älytöntä ettei jokaiselle ole pulpettia enkä ole aikaisemmin tuollaisesta edes kuullut. Veikkaan että lisää järjestyshäiriöitä, sillä monia sähläreitä ihan oikeasti rauhoittaa se että heillä on oma paikka, oma turvallinen tilansa luokassa.
T: opettaja itsekin
Veikkaat väärin. Kannattaisi sinunkin tutustua aiheeseen ennen tuomitsemista.
Alko oikeasti naurattamaan ajatus ekaluokkalaisista laveeraamassa peiteväreillä tai liimaamassa glitteriä jossain säkkituolin päällä. Varmaan käsityöt myös onnistuvat kätevästi ja leikkaaminen ja siitä tulevan sotkun siivoaminen...
T: se sama ope edelleen
Vierailija kirjoitti:
No tätä se nykyään on kun pitää olla avoimet oppimisympäristöt. Laitetaan jopa 100 lasta isoon tilaan, mukaan ehkä 4-5 aikuista ja toivotaan parasta. Suomessa on taas tämä oppimisympäristöjen avoimuus tulkittu ja ymmärretty täysin väärin ja liian kirjaimellisesti eli kouluista poistetaan seinät että oltaisiin avoimia. Ei yhtään ymmärretä että sillä avoimuudella voidaan tarkoittaa muutakin kuin tilan fyysistä avoimuutta. Tiedän niin monta tapausta joissa lapset todella ahdistuneita kun koskaan ei tiedä miten seuraavalla tunnilla lapset jaetaan eri ryhmiin. Miettivät illan kotona mitä huomenna tapahtuu koulussa kun ei ole turvallista omaa luokkaa, omaa paikkaa, omaa opea, oman luokan turvallista rutiinia. Matikan tunnilla mennään yhteen porukkaan, ympissä toiseen ja musiikissa kolmanteen. Hirveän rikkonaista ja ujolle lapselle täysi helvetti. Ja kysyn vaan että miten ne opettajat huomaavat jos arka ja ujo ekaluokkalainen on jäänyt välitunnilla vaikka puun taakse piiloon itkemään? Ei siinä äkkiä huomaa jos 100 lapsen joukosta puuttuu yksi. En alkanut itse tuohon pelleilyyn. Hain opettajaksi kuntaan jossa vielä ihan oikeat luokkatilat ja pulpetit.
Missä muka tuollainen käytäntö on? Saat kertoa, nämä kun ovat julkista tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Alko oikeasti naurattamaan ajatus ekaluokkalaisista laveeraamassa peiteväreillä tai liimaamassa glitteriä jossain säkkituolin päällä. Varmaan käsityöt myös onnistuvat kätevästi ja leikkaaminen ja siitä tulevan sotkun siivoaminen...
T: se sama ope edelleen
Edelleen, tutustu aiheeseen ennen tuomitsemista.
Tällaista se on nykykoulussa. Avoimia oppimisympäristöjä, joissa 40 lasta samaa aikaan, ei omia paikkoja, tehdään tehtäviä siellä täällä ja kaikki oppiminen on yhtä ilmiötä. Lapset rauhattomia ja opet uupuneita.