Ketä ovat ne ihmiset, jotka eivät periaatteesta koskaan auta toisia?
On ihmisiä, jotka ovat päättäneet, että missään nimessä ei auteta, koska toinen voisi vaikka hyötyä siitä. Ja se on ihan periaate! Vaikka mikä hätä olisi, niin ei. Eivät auta kun ovat sellaisen periaatteen keksineet.
Mistä tuo periaate tulee? Ja ketkä sitä kannattavat?
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä huomioita, että rahan lainaaminen tai yövieraiden ottaminen tarkoittaa auttajalle riskejä tai vähintään vaivannäköä. Mutta noilla periaatteen ihmisillä se menee niin, ettei auteta periaatteesta, vaikka siitä ei olisi itselle mitään vaivaa.
Esimerkiksi poika on ostamassa ensimmäistä autoaan, niin isä sanoo, että hän ei ala pojalle mitään vinkkejä antamaan, vaan itse asiat pitää opetella. Minusta tuo oli karusti sanottu isältä. Oma lapsi vieläpä kyseessä.
Ap
Kylläpä sitä taas oman miehen pisteet nousi. Hän ei tiedä autoista mitään, mutta hänellä on muutamia autoille omistautunutta kaveria. Ne jututti läpi ennen kun autokaupoille lähti. Yhden niistä otti mukaan autokaupoille ja 18v pojan myös.
Sitten saunotti kaverinsa, kun kuitenkin tuli säästöä ja järkeä noihin juttuihin. Poika saa aina soittaa kavereille, jos jotain ongelmia auton kanssa tulee.
Miksi lasta pitää kiusata? Vai häpeääkö mies sitten, ettei osaakaan autoista sittenkään mitään? reipasta itsetunnon kohotusta. Tuommoinen periaate voi maksaa tonneja turhaan.
Jotkut oikeasti ”kasvattaa” lapsensa tahallaan ja tietoisestl niin että lasta nöyryytetään ja ”näpäyten” jatkuvasti. Oma isäni on tällainen, ja onkin sanonut tän ihan suoraan että lastenkasvatus tarkoittaa sitä että lapselta otetaan luulot pois, näytetään sille sen paikka (eli alimmaisena hierarkiassa) ja pidetään huoli ettei vaan lapsi pääse luulemaan itsestään liikoja.
Juuri tällainen teatraalinen auttamisesta kieltäytyminen on näpäytys sille lapselle. Että et ole kovinkaan arvokas ja sinuun en ainakaan apuani al tuhlaamaan.
Onpas täällä karattu aiheesta. Hauskaa. No, mun isä oli jokseenkin samanlainen. En ole varma mutta tuo taitaa olla joidenkin ihan aitojen narsistien käyttämä lastenkasvatustekniikka. Jos lapsi saa jälki-istuntoa niin isä soittaa kaikille tuttavilleen kertoakseen suureen ääneen lapsen jälki-istunnosta. Tietysti isä tekee nämä puhelut silleen että lapsi on vieressä, niin että lapsi kuulee. Parin viikon ajan minne hyvänsä isä meneekin niin hän kertoo suureen ääneen suorastaan ylpeästi lapsensa jälki-istunnosta. Koko maailman on kuultava siitä ja lapsen on tiedettävä tämä.
Mulle ei koskaan ollut mitään väliä kun mun isä teki noin. En kiinnittänyt isääni ja sen puheisiin mitään huomiota. Luulin että se puhuu tuollaisia asioita vain koska sillä ei ollut mitään muuta tekemistä. Mulla oli muutakin tekemistä joten unohdin koko jutun. Mutta nyt vuosia myöhemmin olen havahtunut että ehkä narsisti tekee noin tuottaakseen lapselleen häpeää. Narsisti arvelee että se kaikille ihmisille jälki-istunnosta kertominen on niinkuin julkinen nöyryytys. Ja narsisti uskoo että se häpeä motivoi sitä lasta parantamaan tapansa, niin että jatkossa se ei saa jälki-istuntoja, niin että se oppii käyttäytymään paremmin. Eihän tuossa logiikassa ole mitään järkeä koska ei lapsi häpeän kautta mitään hyödyllistä opi. Mutta sitähän narsisti ei voi tietää, koska hän ei voi tietää että muut ihmiset eivät ole kuin hän.
Narsisti oppii melkein kaiken ainoastaan häpeän kautta. Mitä enemmän hän häpeää sitä enemmän hänen täytyy muuttaa tapojaan jotta jatkossa ei enää tarvitsisi hävetä, koska häpeä on narsistin vihollinen numero yksi. Mikään ei ole narsistille niin kamalaa kuin häpeä, sen välttäminen on hänen suurin motivoijansa, häpeä loukkaa hänen ainoaa elämäniloaan eli ylpeyttään. Joten narsistin periaate lasten kasvattamiseen: mitä enemmän rakastat lastasi sitä enemmän häpäiset häntä koska sitä enemmän lapsella on sitten motivaatiota kasvaa kunnon kansalaiseksi.
Pois kotoa muutettuani katkaisin välit isääni. Hän sitten loukkaantui verisesti ja ihmetteli miten on mahdollista että en välitä hänestä yhtään vaikka hän on aina ollut niin ahkera ja hyvä isä minulle. En edes yrittänyt selittää hänelle että kyllä minä olen miljoona kertaa yrittänyt hänestä välittää mutta se on mahdotonta koska hän ei välitä kenestäkään.
Tuo on kokoomuslainen ajatusmalli. Kukaan muu ei saa päästä hyötymään mitenkään. Ihmettelen miten heidän avioliittonsa ja muut ihmissuhteensa pysyvät kasassa kun rakkaus ja muista välittäminen ovat tuntemattomia käsitteitä. Rahalla varmaan? Myöhemmin tappelevat sitten rahasta ja omistuksista oikeudessa ja kilpailevat siitä kummalla on parempi asianajaja.
Täysin yhdentekeviä ihmisiä. Ei persoonallisuutta, ei lämpöä eikä mitään annettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kokoomuslainen ajatusmalli. Kukaan muu ei saa päästä hyötymään mitenkään. Ihmettelen miten heidän avioliittonsa ja muut ihmissuhteensa pysyvät kasassa kun rakkaus ja muista välittäminen ovat tuntemattomia käsitteitä. Rahalla varmaan? Myöhemmin tappelevat sitten rahasta ja omistuksista oikeudessa ja kilpailevat siitä kummalla on parempi asianajaja.
Täysin yhdentekeviä ihmisiä. Ei persoonallisuutta, ei lämpöä eikä mitään annettavaa.
No mun paska isä juurikin pitää äitiäni avioliitossa uhkailulla ja kiristyksellä. Kaikki lapset ovatkin laittaneet välit poikki isään.
Tunnen useammankin hyvätuloisen jotka ajattelevat juuri noin että "periaatteesta" eivät auta ketään eivätkä varsinkaan tuntemattomia. Hyvätuloiset miehet ovat kaikista pahimpia, heiltä tuntuu monelta puuttuvan sielu ihan kokonaan. Ehkä he ovat myyneet sen ja rikastuneet voitoilla? Tuntuu käsittämättömältä tuollainen empatian ja inhimillisyyden puute. Ei tavallaan pystytä näkemään itseään yhtenä ihmisenä muiden ihmisten joukossa, vaan enemmänkin herrana, joka grillaa huvikseen muurahaisia suurennuslasilla. Ja jostain syystä pitää tällaista touhua täysin oikeutettuna. Eipä tuollaisen tyypin kohdatessaan oikein muuta voi sanoa kuin "karma is a bitch" ja siirtyä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kokoomuslainen ajatusmalli. Kukaan muu ei saa päästä hyötymään mitenkään. Ihmettelen miten heidän avioliittonsa ja muut ihmissuhteensa pysyvät kasassa kun rakkaus ja muista välittäminen ovat tuntemattomia käsitteitä. Rahalla varmaan? Myöhemmin tappelevat sitten rahasta ja omistuksista oikeudessa ja kilpailevat siitä kummalla on parempi asianajaja.
Täysin yhdentekeviä ihmisiä. Ei persoonallisuutta, ei lämpöä eikä mitään annettavaa.
No mun paska isä juurikin pitää äitiäni avioliitossa uhkailulla ja kiristyksellä. Kaikki lapset ovatkin laittaneet välit poikki isään.
Anna kun arvaan ; äitisi on pieni, hoikka ja blondi? Ja tehnyt aina isäsi pään mukaan?
Nyt kun ilmeni että silmäniloksi "ostetulla" sisustusesineellä onkin oma tahto niin alkaa kiristys.
Vierailija kirjoitti:
Minä aloitin tämän toimintatavan itseni suojelemiseksi; olin kyllästynyt tulemaan hyväksikäytetyksi.
Lapsia autan aina hädässä (tai seuruetta, jossa on lapsia), muut saavat olla omillaan.
Tässä olen nytkin kuunnellut viimeisen vartin kun naapuri on melkein tappanut tyttöystävänsä. Touhua on jatkunut jo vuosia; niin kauan kun nainen ei itse lähde, mikään ei muutu. Tuolla se nytkin piilottelee toisen naapurin asunnossa ja ulisee.
Kaupassa tms. julkisella paikalla en auta muita koska jokainen voi itsekin hoitaa ongelmansa. Ihan tarpeeksi monta kertaa on oltu kiittämättä tai jopa käskytetty tekemään jotain.
Käskytetty... Joo, ne auttamaan käskijät on törkeitä. Myös sellaisiin törkimyksiin törmää usein jotka autettaessa valittavat siitä että autan liian huonosti tai hitaasti tms. Selvä, jos ei apu kelpaa niin ei sitten, voin häipyä, mutta sitten ne valittavat siitäkin. Kai joidenkin ihmisten elämänsisältö on valittaminen.
Jos mulle tarjotaan apua niin mietin ensimmäisenä että en tahdo olla vaivaksi mutta saattaa olla että joudun kuitenkin ottamaan avun vastaan jos en muutoin pärjää. Minä kiitän auttajaa sanomalla kiitos.
Jos törkimykselle tarjoaa apua niin hän oikein innostuu että "jee, tuota hölmöläistä voi orjuuttaa, mä voin käskyttää sitä tekemään mulle ihan kaikenlaista!" Sairasta. Törkimys "kiittää" auttajaa valittamalla.
Oikeiston kannattajia, erit. kokoomuksen.
Vierailija kirjoitti:
Ne on niitä, joiden vanhemmat pitävät hiekkalelut tiukasti omalla lapsellaan. Niitä ei lainalla eikä niillä saa muut leikkiä.
Minä olen tällainen vanhempi. Kantapään kautta oppinut, että hiekkaleluja kannattaa antaa vain niille lapsille, joiden vanhemmilla on järki päässä ja taito ottaa muut huomioon. Tällaisessä vähemmän taitamattomat reikäpäät leikkikööt omillaan (eli rikkokoon omansa) tai olkoot ilman.
Sama aikuisten kanssa. Vastavuoroisuudesta autetaan, hyväksikäyttäjät jää ilman. Toki hengenhädässä ei ole mitään väliä ketä autetaan vaan sitten autetaan, piste. Mutta tarve saada leikkiä toisen leluilla tai aikuisen tarve saada kokeilla toisen autoa ei ole hengenhätä.
Sellaisia vanhempia en kyllä ymmärrä minäkään, jotka eivät ohjaa lastaan mitenkään. Ei kerrota miksi kannattaa ottaa kotivakuutus ja miksi ei kannata turvautua pikavippeihin. Ei anneta itsenäistyvälle nuorelle kotoa mukaan mitään, ei henkistä pääomaa eikä astian astiaa. Sellainen on julmaa. Samoin kuin ne vanhemmat, joille syntyy lapsenlapsia mutta jotka eivät käy heitä edes katsomassa. Hiekkaleluista on pitkä matka vielä siihen, että "itse täällä pitää pärjätä" ja "minua ei auttanut kukaan, joten minäkään en auta muita". Hiekkalelujen lainaamattomuudessa suojellaan omaa omaisuutta. Totaalissa auttamattomuudessa ei oikeastaan suojella ketään eikä mitään, vaikka se siltä saattaa tuntuakin.
Minä kyllä olen auttanut muita silloin tällöin. Ei oikein ole luonnetta kävellä ohi, vaikka hyvin tiedän että osa rähjää jos apua tarvitsee. No okei, alkoholistit ja nistit kierrän kaukaa, koska lapsuuden kokemusten vuoksi pelkään heitä, mutta heillekin soittaisin apua jos tilanne sen vaatisi.
Olen ajatellut sen kiittämättömyyden usein olevan osa kansallista häpeän tunnetta. Kun tosiaan pitäisi pärjätä ja osata, ja sitten käykin joku kömmähdys niin se hävettää. Ja sitten vielä joku ulkopuolinen näkee tapahtuman ja tulee luo ja puhuttelee. Yksi kiukkuinen vanhempi nainen ei sanonut mitään, kun autoin hänet pyörän kanssa ylös ja katsoin kyynärpään naarmut ja kysyin, osuiko pää mihinkään. Hän nousi pyörän selkään ja jatkoi matkaansa. Olihan se vähän ärsyttävää, mutta ehkä häntä hävetti enemmän kuin minua ärsytti. Ehkä hänen päässään alkoi soida oman isän lause, että sinä tyttö se et mitään osaa, katso nyt kun pyörääkään et saa pidettyä pystyssä.
Sellaisia me suomalaiset olemme. Eikä se oikeasti ole noloa, kaatua tai liukastua, tiputtaa jotakin tai tarvita apua vaikka oven pitämisessä auki jos sinulla on kädet täynnä tai tarviset vaikka kainalosauvoja. Elämää se vain on.
Äidin luona asuvia 22-v. "libertaareja" varmaan?
Vierailija kirjoitti:
Ne on niitä, joiden vanhemmat pitävät hiekkalelut tiukasti omalla lapsellaan. Niitä ei lainalla eikä niillä saa muut leikkiä.
Tämä on juuri näin. Mulla on ystävä, jonka lapset päättää lainaako lelujensa tai ei. Jos lapsi ei halua lainata sitten ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota kannattavat yleensä itsekkäät ja vain itse maailman keskipisteenä itseään pitävät ihmiset.
Mun vanhemmt on noita. Ilmoittivat jo teininä mulle että kun täytät 18, et saa enää asua kotona ja me ei sitten auteta missään. Eivät auttameet esim opiskelijana, vaikka oli todella tiukkaa, eivät auttaneet yhdessäkään muutossa, ja eivät halunneet kotoa muittaneita lapsiaan esim jouluksi kotiin (jouduin viettämään joulut opiskelija-asuntolassa yksikseni).
Kun tulin sitten raskaaksi, soittivat ja ilmoittivat että eivät sitten aio auttaa yhtä ainoaa kertaa lapsenhoidossa ja tämä on periaatepäätös.Eivät ole siis koskaan tuon 18v iän jälkeen antaneet yhtäkään lahjaa, eivät ole auttaneet mitenkään ja ovat tehneet hyvin selväksi että tämä on periaate-asia.
Tunnekylm ja itsekkäitä ovat olleet aina. On ollut kyllä raskasta pärjätä itse varainkin kun olisi joskus (harvoin) tarvinnut lastenhoitoapua.
Oikeasti siis soittivat tarkoituksella ja kertoivat, ettei apua heru?
Miksi helvetissä ovat lapsia edes tehneet, jos edes tukena eivät ole voineet olla?
Tuntuu aivan älyttömältä, mutta kai niitä noinkin tunnekylmiä ihmisiä on olemassa. Mä olen todella pahoillani sun puolesta. Olet tärkeä ja rakas kuitenkin muille ihmisille.
Mulle tuli kyynel sun puolesta . Olen todella pahoillani sun puolesta. Mulla on neljä 18, 20,21 ja 25-v. lapset. Vanhin on muuttanut jo aikanaan omilleen omasta tahdosta, mutta mun apua aina on ollut saatavillaan.
Kolme nuorempaa asuu vielä mun luona. En heittäisi heidät ulos ikinä. Itse muuttavat kun aika koittaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuota kannattavat yleensä itsekkäät ja vain itse maailman keskipisteenä itseään pitävät ihmiset.
Mun vanhemmt on noita. Ilmoittivat jo teininä mulle että kun täytät 18, et saa enää asua kotona ja me ei sitten auteta missään. Eivät auttameet esim opiskelijana, vaikka oli todella tiukkaa, eivät auttaneet yhdessäkään muutossa, ja eivät halunneet kotoa muittaneita lapsiaan esim jouluksi kotiin (jouduin viettämään joulut opiskelija-asuntolassa yksikseni).
Kun tulin sitten raskaaksi, soittivat ja ilmoittivat että eivät sitten aio auttaa yhtä ainoaa kertaa lapsenhoidossa ja tämä on periaatepäätös.Eivät ole siis koskaan tuon 18v iän jälkeen antaneet yhtäkään lahjaa, eivät ole auttaneet mitenkään ja ovat tehneet hyvin selväksi että tämä on periaate-asia.
Tunnekylm ja itsekkäitä ovat olleet aina. On ollut kyllä raskasta pärjätä itse varainkin kun olisi joskus (harvoin) tarvinnut lastenhoitoapua.
Eikö lapsen isän vanhemmatkaan auttaneet yhtään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä huomioita, että rahan lainaaminen tai yövieraiden ottaminen tarkoittaa auttajalle riskejä tai vähintään vaivannäköä. Mutta noilla periaatteen ihmisillä se menee niin, ettei auteta periaatteesta, vaikka siitä ei olisi itselle mitään vaivaa.
Esimerkiksi poika on ostamassa ensimmäistä autoaan, niin isä sanoo, että hän ei ala pojalle mitään vinkkejä antamaan, vaan itse asiat pitää opetella. Minusta tuo oli karusti sanottu isältä. Oma lapsi vieläpä kyseessä.
Ap
Minulle tämä kuulostaa vain siltä ettei mies oikeasti tiedä paljoa autoista. Muutenhan mies olisi heti neuvomassa liikaakin kuten monet miehet tekevät autoasioissa. Ehkä on niin epävarma eikä halua paljastaa tätä epävarmuutta/tietämättömyyttä.
Haa! Tuollainen näkökulma ei tullut mieleenikään. Ja voi varmasti jossain tapauksessa päteä. Mutta tässä tapauksessa tuo isä on vastuussa työpaikkansa autojen hankinnasta, joten kyllä hänen jotain täytyy aiheesta tietää! Silti oikein ilmoitti, ettei aio mitään vinkkejä antaa. Eli juuri päinvastoin kuin melkein missä tahansa muussa perheessä.
Epävarma hän kyllä saattaa olla ja peitellä sitä.
Ap
Harvemmalle työpaikalle kai käytettyjä autoja hommataan. Eiköhän tämän miehen tehtävä ole vain leasingfirman listalta ruksia sopivin varustein oikeanlainen auto.
Eli tuskin on tietotaitoa jakaa.
Tässä on auttaja. Autan töissäni lähisudeväkivallan uhreja. Autan työn ulkopuolella entisiä asiakkaita. Autan ystäviä/kavereita aina kun saan avunpyyntöä. Autan kaikkia näitä ihmisiä vapaaehtoisesti odottamatta mitään vastapalvelua. Autan mielelläni. Autan käytännön asioissa ja tarjoan henkistä tukea. Jotkut ovat kiitollisia jotkut pitävät avunantoni itsestäänselvyytenä ja kun en pääse auttamaan heitä suuttuvat mulle.
En pysty antamaan rahallista apua, sillä palkkani on pieni. Jos olisin hyvin toimeen tuleva varmasti autaisin myös rahallisesti. Kuitenkin lastani autan aina jos heiltä puuttuu jotain. Kerjäläisille annan myös kolikkoita tai tarjoan jäätelön nyt kesällä.
Tykkään auttamisesta. Lapsuuden kodissani olen oppinut sitä. Olen kasvanut köyhissä olosuhteissa, mutta vanhempani olivat kuitenkin todella anteliaita. Vähästäkin ovat aina antaneet tarvitseville ruokaa, vaatteita ym.
Muistan lämmöllä, kuin ollessani teini-iässä äitini ruokki yhtä koditonta miestä päivittäin. Kylässä vieraileville ulkomaisille rahattomille nuorille myös vanhempani ovat tarjonneet joskus yösijaa.
Kyllä, arvot oppii kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset jotka ovat saaneet tarpeekseen ainaisesta auttamisesta ja jos itse on apua tarvittu niin aina on ollut joku sohvallamakaaminen kesken. Ei pysty nyt jne.
Nää ihmiset eivät ole koskaan auttaneet sydämellään.
Ne joilta auttaminen tulee luonnostaan, auttavat aina. Enkä tarkoita mitään rahan tai tavaran lainaamista. Vaan talkoohommia. Tuolla on risusavotta ovat siellä, tuonne pitää kerätä rahaa, kun lapset näkee nälkää, no mä teen sen..
Vaikka sitten niin. Itse olen auttanut enää niitä joilta saan tarvittaessa apua myös itse vastaan. Olen ollut apuna muutoissa, muuttosiivouksissa, puutalkoissa, lastenvahtina jne. Yleensä olen tosin auttanut käsilläni tai silmilläni jne.
Pari kertaa esim. olen kysynyt kyytiä eräältä sukulaiselta esim. pois juhlapaikalta. Oli kuulemma itsekkin lähdössä pois ja oli "kiire". Kuitenkin jäi istumaan sinne turhanpantiksi ja pitemmäksi aikaa kuin mitä kotiin heittämiseni olisi vienyt aikaa. Että se siitä kiireestä. Hänellä tuntuu olevan muutenkin aina tekokiire kun minulla olisi avun tarvetta. Näin ollen päätin että seuraavn kerran myös minulla on kiire.
Toki autan edelleen sellaisia joilla on sitten se 20 minuuttia aikaa kerran vuodessa minun auttamisekseni. En ole vielä koskaan tarvinnut edes kokopäiväksi apua vaan kyse on juurikin jostain max. puolen tunnin hommasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä huomioita, että rahan lainaaminen tai yövieraiden ottaminen tarkoittaa auttajalle riskejä tai vähintään vaivannäköä. Mutta noilla periaatteen ihmisillä se menee niin, ettei auteta periaatteesta, vaikka siitä ei olisi itselle mitään vaivaa.
Esimerkiksi poika on ostamassa ensimmäistä autoaan, niin isä sanoo, että hän ei ala pojalle mitään vinkkejä antamaan, vaan itse asiat pitää opetella. Minusta tuo oli karusti sanottu isältä. Oma lapsi vieläpä kyseessä.
Ap
Minulle tämä kuulostaa vain siltä ettei mies oikeasti tiedä paljoa autoista. Muutenhan mies olisi heti neuvomassa liikaakin kuten monet miehet tekevät autoasioissa. Ehkä on niin epävarma eikä halua paljastaa tätä epävarmuutta/tietämättömyyttä.
Niin, monet. Nyt puhutaankin siitä osasta joka ei auta vaikka voisi.
Yks mun kaveri kerran selitti mulle kamalan tuohtuneena, miten joku nainen oli yrittänyt pummia häneltä taksikyydin. Nainen oli siis taksijonossa kysellyt, oisko samaan suuntaan menijöitä jakamaan taksi. Kaverini oli, kunnes sai kuulla, että naisella on vaan vitonen rahaa. Kaverini sitten maksoi mieluummin yksin taksista sen 20 euroa ja nainen sai kävellä. Kai tää todistaa sen, että suomalainen maksaa viis kymppiä siitä, ettei naapuri saa satasta. :D
Minä aloitin tämän toimintatavan itseni suojelemiseksi; olin kyllästynyt tulemaan hyväksikäytetyksi.
Lapsia autan aina hädässä (tai seuruetta, jossa on lapsia), muut saavat olla omillaan.
Tässä olen nytkin kuunnellut viimeisen vartin kun naapuri on melkein tappanut tyttöystävänsä. Touhua on jatkunut jo vuosia; niin kauan kun nainen ei itse lähde, mikään ei muutu. Tuolla se nytkin piilottelee toisen naapurin asunnossa ja ulisee.
Kaupassa tms. julkisella paikalla en auta muita koska jokainen voi itsekin hoitaa ongelmansa. Ihan tarpeeksi monta kertaa on oltu kiittämättä tai jopa käskytetty tekemään jotain.