Uskotko ihmisen pukeutumistyylin kertovan jollain tavalla hänen henkisestä kypsyystasostaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa kyllä että palstan keski-ikä pyörii jossain parinkympin tienoilla kun nelikymppisiä pidetään ikäloppuina ja harmaina. Minkä minä sille voin että päälläni nuorekkaat vaatteet näyttävät paremmilta kuin suurimmalla osalla nuorisosta.

Minäkin olen nelikymppinen, ja voin ihan suoraan sanoa, että helposti sitä sokeutuu omalle peilikuvalleen ja näkee sen, mikä oli totta 20 vuotta sitten.

Tjaa. - Iselläni aas ei ole mitään vaikeuksia myönää, että jokin minussa on toivottavasi parempaan suunaan on muutunut 20-40 ikä vuoden välillä. Mutta mitä ihmetä minä tekisin noille kaikille vanhoille vaatteilleni? 

Olen siis edelleen onnistunut säilyttämään oma ulkoiset mittani niin hyvin, että kokonsa puolesta minulle sopii lähes kaikki ne vaatteet, joita hankin "jo" 20 vuotta sitten ja joita en ole osannut tai kyennyt viemään kierrätykseen; saati, että olisin hävittänyt ne muutoin.

(Joistain vanhoista paidoista olen tehnyt rättejä). Ja vaikka minulla on vuoien varrella jo kerynyt aika hyvin vaatteita, niin silti toisinaan löydän itseni ostamasa "uusia" vaatteia.

Lainausmerkeissä siksi, että montakertaa minulle uusi vaae on jonkun toisen vanha (/"käytetty) Tästä kaikesta sitten syntyy tyylini, jonka itse koen ja tunnen tilanteisiin sopivaksi.

Mutta varmasti osa pudistelee päätään ja ajattelee, että mistä kierräyslaaikosta olen taas noussut ja lähenyt liikenteeseen. Ja enkö muka oikeasti tajua, että oikeilla asu ja pukeutumisvalinnoilla on myös tarkoitus viestiä siitä, että on töissä ja velvollisuuksia hoitaessa vakavasti otettava henkilö, eikä linnun pelätin.

Itse tietysti uskottelen (ennen muuta iselleni) olevani klassissen tyylikäs. Enkä ymmärrä ollenkaan sanonaa, eä ellei jotain vaatetta olisi käyänyt vuoteen (nopeimmilla kiero aiaa olla puoleen vuoteen) niin siitä ulisi luopua ja hävittää "sopimattomana" - Haaste teysi aikaa myöen saattaa tulla vastaan siinä, etä misä löydän kaikelle riittäväsi säilyystilaa?  En halua elää varastossa ja tai niin, että tavaroita on pitkinpoikin enemmän ja vähemmän epämääräisesti.       

Ihan sama. Minä myös käytän vaatteet loppuun enkä hävitä sitä mukaan kun tulee uusia trendejä. Jos itse niistä edelleen pidän, ne ovat kunnossa ja koko sopiva, niin en näe mitään syytä hävittää niitä. Usein pidän pitkiäkin aikoja taukoa tiettyjen vaatteiden käytössä ja sitten löydän ne jonkin ajan kuluttua uudelleen ja käytän taas hyvinkin tiiviisti ja ahkerasti. Ja monet trendit tulevat uudestaan muotiin, joten ei se tarkoita sitä, että tyyli olisi jotenkin vanhentunut, vaikka omia jo vintage-kappaleiksi muuttuneita pitäisikin vaatekaappinsa osana. Tietenkään en pukeudu vanhoihin vaatteisiini täysin samalla tavalla kuin nuorempana, vaan yhdistän niitä modernimpiin vaatteisiin tai stailaan muutoin eri tavalla. 

Oleellisempaa mielestäni on, ovatko vaatteet puhtaat, ehjät ja oikean kokoiset. Kamalan näköistä kenen päällä tahansa pari kokoa liian pienet likaiset farkut jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa kyllä että palstan keski-ikä pyörii jossain parinkympin tienoilla kun nelikymppisiä pidetään ikäloppuina ja harmaina. Minkä minä sille voin että päälläni nuorekkaat vaatteet näyttävät paremmilta kuin suurimmalla osalla nuorisosta.

Minäkin olen nelikymppinen, ja voin ihan suoraan sanoa, että helposti sitä sokeutuu omalle peilikuvalleen ja näkee sen, mikä oli totta 20 vuotta sitten.

Tjaa. - Iselläni aas ei ole mitään vaikeuksia myönää, että jokin minussa on toivottavasi parempaan suunaan on muutunut 20-40 ikä vuoden välillä. Mutta mitä ihmetä minä tekisin noille kaikille vanhoille vaatteilleni? 

Olen siis edelleen onnistunut säilyttämään oma ulkoiset mittani niin hyvin, että kokonsa puolesta minulle sopii lähes kaikki ne vaatteet, joita hankin "jo" 20 vuotta sitten ja joita en ole osannut tai kyennyt viemään kierrätykseen; saati, että olisin hävittänyt ne muutoin.

(Joistain vanhoista paidoista olen tehnyt rättejä). Ja vaikka minulla on vuoien varrella jo kerynyt aika hyvin vaatteita, niin silti toisinaan löydän itseni ostamasa "uusia" vaatteia.

Lainausmerkeissä siksi, että montakertaa minulle uusi vaae on jonkun toisen vanha (/"käytetty) Tästä kaikesta sitten syntyy tyylini, jonka itse koen ja tunnen tilanteisiin sopivaksi.

Mutta varmasti osa pudistelee päätään ja ajattelee, että mistä kierräyslaaikosta olen taas noussut ja lähenyt liikenteeseen. Ja enkö muka oikeasti tajua, että oikeilla asu ja pukeutumisvalinnoilla on myös tarkoitus viestiä siitä, että on töissä ja velvollisuuksia hoitaessa vakavasti otettava henkilö, eikä linnun pelätin.

Itse tietysti uskottelen (ennen muuta iselleni) olevani klassissen tyylikäs. Enkä ymmärrä ollenkaan sanonaa, eä ellei jotain vaatetta olisi käyänyt vuoteen (nopeimmilla kiero aiaa olla puoleen vuoteen) niin siitä ulisi luopua ja hävittää "sopimattomana" - Haaste teysi aikaa myöen saattaa tulla vastaan siinä, etä misä löydän kaikelle riittäväsi säilyystilaa?  En halua elää varastossa ja tai niin, että tavaroita on pitkinpoikin enemmän ja vähemmän epämääräisesti.       

Ihan sama. Minä myös käytän vaatteet loppuun enkä hävitä sitä mukaan kun tulee uusia trendejä. Jos itse niistä edelleen pidän, ne ovat kunnossa ja koko sopiva, niin en näe mitään syytä hävittää niitä. Usein pidän pitkiäkin aikoja taukoa tiettyjen vaatteiden käytössä ja sitten löydän ne jonkin ajan kuluttua uudelleen ja käytän taas hyvinkin tiiviisti ja ahkerasti. Ja monet trendit tulevat uudestaan muotiin, joten ei se tarkoita sitä, että tyyli olisi jotenkin vanhentunut, vaikka omia jo vintage-kappaleiksi muuttuneita pitäisikin vaatekaappinsa osana. Tietenkään en pukeudu vanhoihin vaatteisiini täysin samalla tavalla kuin nuorempana, vaan yhdistän niitä modernimpiin vaatteisiin tai stailaan muutoin eri tavalla. 

Hienoa!  Sekä ihailtavaa että usein kestävää. - Vaan niinhän se menee, että muodit ja trendit vaihtelee mutta tyyli on ikuista.  

 Se, että antaa toisen vaatteilla ja asuseilla ulkoisen olemuksen  sanella ja luoda toisesta itselleen lähtemättömän mielikuvan on vain hölmöä. Tosin miten tai kuinka sitä ikinä voisi edes lähemmin tutustua kaikkiin näkemiinsä tai edes hetkellisesti kohtaamiinsa ihmsiin. Ulkoinen olemus on usein se, minkä toisesta huomaa ensin; monesti myös se ainoa,      

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa kyllä että palstan keski-ikä pyörii jossain parinkympin tienoilla kun nelikymppisiä pidetään ikäloppuina ja harmaina. Minkä minä sille voin että päälläni nuorekkaat vaatteet näyttävät paremmilta kuin suurimmalla osalla nuorisosta.

Minäkin olen nelikymppinen, ja voin ihan suoraan sanoa, että helposti sitä sokeutuu omalle peilikuvalleen ja näkee sen, mikä oli totta 20 vuotta sitten.

No melko lailla saman näköinen henkilö sieltä peilistä katsoo edelleen. En tiedä millaiseksi sinä olet muuttunut.

Tiedän muutaman ihmisen, jotka ovat iältään siinä 6-kymppisiä, naisia ja homomiehiä, jotka pukeutuu todella korostetun nuorekkaasti ja värjää hiukset esim. oranssiksi tms. Ainoa ongelma mikä mulla on tämän suhteen on se nolous, että kun he selkeästi yrittävät näyttää nuorekkailta eivätkä tunnu ymmärtävän, että tyylinsä nimenomaan korostaa heidän ikäänsä.

Ihminen joka määrittelee toisen pukeutumisen perusteella on itse vajaa kehitykseltään, mutta saahan sitä ihailla ihmisiä jotka ovat muotimaailman kusetettavissa hyvinkin älykkäiksi.

Jos jollakin on todella likaiset tai muuten rikkinäiset vaatteet myönnän joskus miettiväni kuka hän oikein on, mutta pitää tietenkin ajatella ettei kaikilla ole rahaa käyttää vaatteisiin ja eräskin tuttuni menee ihan kirppis-linjalla ihan sen vuoksi ettei rahaa vaatteisiin ole. Oikeastaan olen tavannut monia ihmisiä, joilla huoleton pukeutumistyyli ja heti kun he alkavat puhumaan niin ymmärtää kuinka viisaita ovat. Ja sitten on niitä, joilla todella kalliit ja toisaalta hyvällä maulla mietityt vaatteet ja silti eivät ole mitään "järjen jättiläisiä" todellakaan. Eräätkin tuttuni ovat todella paljon opiskelleet ja menevät huppari ja farkut linjalla ja oikein häpeää itseään välillä, kun tietävät kaikista asioista niin paljon. Joku varmaan miettisi mitä nuokin ovat. Siihen vielä pitkät hiukset ponnarilla ja miehiä siis ovat.  Itse pukeuden aika mukavuus edelle ja ostan paljon kirppiksiltä ja minullakaan ei ole paljon rahaa käyttää vaatteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Alapeukuttakaa vain, mutta kyllä minä vedän tiettyjä johtopäätöksiä 40+ naisesta, jolla on koon tai kaksi liian pienet hmn nuorten puolelta ostetut vaatteet, ehkä ikään nähden liian paljastava paita jne. Olisi kiva olla väärässä mutta viimeistään siinä vaiheessa kun tällainen nainen avaa suunsa niin olen aika usein oikeassa, kyseessä lähtökohtaisesti ei ole fiksu ja korkeasti kouluttautunut henkilö.

Miksi jotkut korostaa tuota että fiksuuden märitelmään liittyy aina "korkeasti kouluttautunut"?? Latistaa aina vähän tunnelmat kun itse ei ole korkeasti koulutettu, mutta ihan fiksu kuitenkin. Pidän sinuakin nyt vain korkeasti koulutettuna törppönä.

Vierailija kirjoitti:

Jos jollakin on todella likaiset tai muuten rikkinäiset vaatteet myönnän joskus miettiväni kuka hän oikein on, mutta pitää tietenkin ajatella ettei kaikilla ole rahaa käyttää vaatteisiin ja eräskin tuttuni menee ihan kirppis-linjalla ihan sen vuoksi ettei rahaa vaatteisiin ole. Oikeastaan olen tavannut monia ihmisiä, joilla huoleton pukeutumistyyli ja heti kun he alkavat puhumaan niin ymmärtää kuinka viisaita ovat. Ja sitten on niitä, joilla todella kalliit ja toisaalta hyvällä maulla mietityt vaatteet ja silti eivät ole mitään "järjen jättiläisiä" todellakaan. Eräätkin tuttuni ovat todella paljon opiskelleet ja menevät huppari ja farkut linjalla ja oikein häpeää itseään välillä, kun tietävät kaikista asioista niin paljon. Joku varmaan miettisi mitä nuokin ovat. Siihen vielä pitkät hiukset ponnarilla ja miehiä siis ovat.  Itse pukeuden aika mukavuus edelle ja ostan paljon kirppiksiltä ja minullakaan ei ole paljon rahaa käyttää vaatteisiin.

Pelkästään rahalla ei voi -ellei itse osaa , eikä halua pyyää apua- ostaa tyylikkyyttä ja "oikeanlaista" pukeutumista. On harvinaisen "tyylitöntä" .että uskoa anavansa itsestään fiksu mielikuva siksi, että itselle valitu vaatteet olisiva jotain (usein) kallista, näkyvää ja tunnettua ylikansallista merkkiä.

 Vaikka en ole ylikansallisten "halpis (vaate)ketjujen" ystävä, niin sekä ne että muiden muassa viime vuosina (vuosi kymmeninä?) huimasti parantunut kirppisten siisteys ovat onnekseni tehny sen, ettei hyvän ja asianmukaisen (= yleensä tilaneeseen sopivan) vaatetuksen hankkiminen ja ylläpiäminen ei onneksi maksa (enää) aivan mahdottomia ja valinnan varaa löytyy melko hyvin, jos vain on "hieman" aikaa, eikä sitä tai tätä tarvitse saada nyt ja hei.       

Vierailija kirjoitti:

Ap:n pitäisi varmaan kertoa, mitä hän tarkoittaa henkisellä kypsyydellä.

Vastausten perusteella se on hyvää tyylitajua, yleissivistystä, korkeaa koulutusta ja/tai korkeaa asemaa työelämässä.

Olen lievästi sanottuna hämmentynyt. Kaikilla noilla tekijöillä on mielestäni hyvin vähän tai ei ollenkaan tekemistä henkisen kypsyyden kanssa.

Kypsyys tarkoittaa tässä ketjussa sovinnaista "iälle sopivaa" pukeutumista. Normien mukaan eläminen ja pukeutuminen ei tee kenestäkään kypsää, pikemminkin päinvastoin .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alapeukuttakaa vain, mutta kyllä minä vedän tiettyjä johtopäätöksiä 40+ naisesta, jolla on koon tai kaksi liian pienet hmn nuorten puolelta ostetut vaatteet, ehkä ikään nähden liian paljastava paita jne. Olisi kiva olla väärässä mutta viimeistään siinä vaiheessa kun tällainen nainen avaa suunsa niin olen aika usein oikeassa, kyseessä lähtökohtaisesti ei ole fiksu ja korkeasti kouluttautunut henkilö.

Miksi jotkut korostaa tuota että fiksuuden märitelmään liittyy aina "korkeasti kouluttautunut"?? Latistaa aina vähän tunnelmat kun itse ei ole korkeasti koulutettu, mutta ihan fiksu kuitenkin. Pidän sinuakin nyt vain korkeasti koulutettuna törppönä.

En ole hän ,joa kommenoit. - Ehkä tuo koulutuksen korostaminen liittyy olettamaan siitä, että koulutetumman ihmisen oleteaan ja uskotaan ja toivotaan oppineenkin ja sisäsiäneen eriasioita ja käyttäytymään sen mukaisesti; kuten ymmärrtämään sen ettei maailma ole mustavalkoinen. -Aiemmin kouluteujen toivotiin tuovan mukanaan uusia aatteita ja tuulia paikkoihin, joissa ennestään ollut pääsyä kuin hyvin rajallisesi uudempiin tuuliin ja virtauksiin.

- Toisaala nyt eletään harhakuvassa, että nykyisin kenellä tahansa olsi mahdollisuus yksin saavuttaa ja saada millaiset tiedot ja taidot tahansa; ilman esimerkiksi kenenkään toisen tukea ja ohjeistusta, niin ettei tämän johdosta aiempaa tietämysä tai  vaikka opetajia tarvitsisi lainkaan arvostaa.     

Ikävä kyllä  moni korkeamminkin koulutettu käyttäytyy ja toimii kuin paraskin idiootti. Jos on saanu luvan ja mahdollisuuden oppia ja tutustua, niin olsiko liikaa vaadiu, etä vielä osaisi käyttäyyä muita kohaan kunnioittavasi arvokkaasti?

 Jos taas ei ikinä ole ollut mahdollisuutta tutustua, opiskella ja oppia (ei itsenäisesi saati muiden ohjeistamana) niin onko silloin oikein täysin samanlaista käytöstä kuin silä jolla kaikki nuo mahdollisuudet on ja on ollut.  

Ei voi olla henkisesti kovin kypsä, jos kävelee päivät pitkät korkkareilla. Kuka järkevä ihminen haluaa kävellä jalkaterä väärässä asennossa tai pahimmassa tapauksessa kuin kävelisi varpaisillaan. Kyllä naiset ovat jotenkin vinksahtaneita, ei olla paljon edistetty kureliiviajoista.