Opettaja älä kysy lapsilta kesälomareissuista
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Tällä periaatteella lapsilta ei koskaan saisi kysyä mitään kouluajan ulkopuolista. Aina joku on nukkunut paremmin/huonommin, aina jonkun kotona on ollut einesruokaa ja toinen päässyt ravintolaan, jollakin on enemmän sisaruksia, kuin toisilla jne.
Kun meidän lasten kesän kohokohtia kysyy, niin kalareisulta papan saatu iso ahven ja sen savustaminen on varmasti muistoista kärkipäässä, samoin kuin kumiveneellä soutelu mummilan rannassa.
Mummilareissu on hieno kesämuisto. Samoin kannattaa muistutella lasten mieleen muita teidän kesän hienoja hetkiä.
Juuri näin. Lapset huomaavat ennen pitkää, että jollain on aina jotain enemmän kuin itsellä. Lapseni on matkistanut valtavasti. Mutta olen varma, että hän antaisi kaikki reissut pois, jos voisi saada kaipaamansa sisaruksen. Elämä on epäreilua ja lapset oppivat sen kyllä, vaikka opettaja jättäisi kysymättä kesälomareissuista..
Vierailija kirjoitti:
Tuo on jännä ajatus, että olisi jotenkin huonoa jos ei kesälomareissuihin ole kulunut rahaa. Meillä olisi kyllä vara mennä vaikka minne, mutta ollaan vierailtu sukulaisten luona ja käyty uimassa jne.
Kaikkia matkoja kutsutaan reissuiksi ja tehdään niistä "erikoista" ettei lapselle tule ajatus siitä, että vain jokin kallis ja hieno juttu on erikoista.
Tuo on höpöpuhetta ja tiedät sen.
Esim lapseni yläkoululuokalla ei ollut kuin yksi, joka ei ollut käynyt jollain lentämistä vaativalla matkalla. Ja se yksi oli sillä tavalla sairas, ettei voi olla lentokoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Mummolareissuissa ei ole yhtään mitään vikaa tai hävettävää! Silloin tulee vietettyä erittäin tärkeää yhteistä aikaa isovanhempien kanssa, jota voi sittenkin vanhenpana aina muistella, kun isovanhempia ei enää ole. Monet isovanhemmat haluavat myös ilomielin nähdä omia lastenlapsiaan. Minä en ainakaan olisi omassa lapsuudessani vaihtanut mummolareissuja mihinkään etelänreissuihin. Sinne etelään kyllä pääsee aikuisenakin, vaikka eläkeläisenäkin, jos vain terveyttä ja rahaa on, mutta isovanhemmat elävät täällä vain kerran, eikä sitäkään voi aina täydellä varmuudella tietää, milloin heitä näkee viimeisen kerran.
Harva ajattelee lapsena noin. Mummola on lapselle itsestäänselvyys.
Ulkomaanmatka on se kunnon juttu.
Tämä ikävä kyllä
Meidän lasten koulussa on ollut tapana piirtää paras kesälomamuisto. Eiköhän se tälläkin kertaa perinteisesti ole uiminen, ihan sama missä on käyty ja mitä muuta on tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummolareissuissa ei ole yhtään mitään vikaa tai hävettävää! Silloin tulee vietettyä erittäin tärkeää yhteistä aikaa isovanhempien kanssa, jota voi sittenkin vanhenpana aina muistella, kun isovanhempia ei enää ole. Monet isovanhemmat haluavat myös ilomielin nähdä omia lastenlapsiaan. Minä en ainakaan olisi omassa lapsuudessani vaihtanut mummolareissuja mihinkään etelänreissuihin. Sinne etelään kyllä pääsee aikuisenakin, vaikka eläkeläisenäkin, jos vain terveyttä ja rahaa on, mutta isovanhemmat elävät täällä vain kerran, eikä sitäkään voi aina täydellä varmuudella tietää, milloin heitä näkee viimeisen kerran.
Harva ajattelee lapsena noin. Mummola on lapselle itsestäänselvyys.
Ulkomaanmatka on se kunnon juttu.
Tämä ikävä kyllä
No ei ole! Meidän mummolaan on 500 km ja se ei todellakaan ole itsestäänselvyys!
Kysyn oppilailta mitä heille kuuluu, ja kysyn myös mitä he ovat tehneet kesälomalla. Opettajan kuuluu kohdata oppilaansa ja yleensä lapsille on mieluisaa kertoa lomansa kohokohdista. Ettekö te kysy työtovereidenne kuulumisia? Minä arvostan mummolaa, uintireissua, ulkomaan matkaa ja jäätelön syöntiä yhtä paljon. Kävin itse viimeksi ulkomailla 10 vuotta sitten. Haluan opettaa myös lapsille, että onni ei ole rahasta kiinni ja kivaa voi olla ilman kalliitakin huvituksia.
Ihmiset, erityisesti aikuiset, luovat pään sisällään paineita ja kilpailua lomistaan. Ulkomaanmatka ei mielestäni kuitenkaan ole varakkuuden, vaan ennemminkin tuhlaavuuden merkki. Lomaonni ei kuitenkaan ole paikasta riippuvaista, vaan ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummolareissuissa ei ole yhtään mitään vikaa tai hävettävää! Silloin tulee vietettyä erittäin tärkeää yhteistä aikaa isovanhempien kanssa, jota voi sittenkin vanhenpana aina muistella, kun isovanhempia ei enää ole. Monet isovanhemmat haluavat myös ilomielin nähdä omia lastenlapsiaan. Minä en ainakaan olisi omassa lapsuudessani vaihtanut mummolareissuja mihinkään etelänreissuihin. Sinne etelään kyllä pääsee aikuisenakin, vaikka eläkeläisenäkin, jos vain terveyttä ja rahaa on, mutta isovanhemmat elävät täällä vain kerran, eikä sitäkään voi aina täydellä varmuudella tietää, milloin heitä näkee viimeisen kerran.
Harva ajattelee lapsena noin. Mummola on lapselle itsestäänselvyys.
Ulkomaanmatka on se kunnon juttu.
Tämä ikävä kyllä
Juuri äidin syövälle menettäneenä ( ja isä vanhainkodissa dementian vuoksi), ajattelen täysin toisin. Olen joka päivä nyt kesän itkenyt kaipauksesta äitiäni kohtaan ja kaivannut jokakesäistä mummolareissua enemmän kuin mitään. Toki meillä on toinen mummo vielä elossa miehen puolelta ja sitä kautta mummola. Meillä on varaa matkustaa vaikka minne ja olemme tänäkin kesänä matkustaneet Euroopan maissa. Mutta mikään ei korvaa reissua rakkaiden luokse, joita ei tavallaan ole enää. Kuten joku aiemmin tuolla kirjoitti, aina jollakin toisella on jotain enemmän, se täytyy vain kestää ja se kasvattaa sekä lapsia että aikuisia ja auttaa ponnistelemaan. Ei sorruta kateuden ja huonon itsetunnon tielle. Ollaan kiitollisia siitä mitä on ja mahdollisuuksien mukaan koitetaan tehdä asioita paremmiksi.
Joo älä ope kysy. En saanut teiniä ulos huoneestaan kuin mummolaan pariksi viikkoa ja mummolaan ja merelle pariksi päivää.
Mä aloitin koulun 1975 ja silloin ei ollut tapana käydä ulkomaanreissuilla, ei ainakaan meillä maalla. Minäpä "pääsin" matkustamaan joka kesä sukulaisiin Pohjanmaalle (Satakunnasta). Ja olin yleensä siellä useamman viikon putkeen. Mun vanhemmat saivat näin minut lykättyä pois vastuultaan. Mulle noi kesät serkkujen kanssa Pohjanmaalla oli ihan parhaita, mutta aina kun tulin takaisin kotiin, huomasin että kylän muut lapset ei halunnut olla missään tekemisissä mun kanssa. Niitä kaverisuhteita joutui aina hiomaan uudestaan ja alusta asti. Se oli aika rankkaa siinä 7-11v lapselle useana kesänä. Ilmeisesti olin muka se "etuoikeutettu" joka reissaa. Oikeasti tilanne oli vaan se, että muilla ei ollut sukulaisia niin "kaukana".
Koulussa piti tosiaan aina kertoa mitä oli tehnyt kesällä ja mua sitten harmitti kun mulla oli ollut tosi hauskaa (lähinnä uimista ja jäätelön+mansikoiden syömistä ja lehmien ja lampaiden ruokkimista), mutta en voinut sitä iloa oikein tuoda ilmi.
Vanhemmistahan se on kiinni, miten lapsi suhtautuu omaan lomaansa. Jos lapsi joutuu kuuntelemaan koko kesän valitusta, että "surkea kesä kun ei pääse mihinkään", sitten se on lapselle surkea kesä.
Vierailija kirjoitti:
Joo älä ope kysy. En saanut teiniä ulos huoneestaan kuin mummolaan pariksi viikkoa ja mummolaan ja merelle pariksi päivää.
Ehkä sinun vanhempana kannattaisi kysyä, mikä nuorella on hätänä? Ja opettajan ehdottomasti kannattaa kysyä, koska kaikki ei selvästikään ole hyvin.
Tämä maa on todella neukkula-demari-vasemmiston kyllästämä. Kaikki pitää tapahtua ja tehdä ns. sossulaporukan ehdoilla. Ei saa olla parempi, lahjakkaampi, taloudellisesti paremmassa asemassa. Kyllä tästä esim.verotus pitää jo aika hyvin huota. Kansa tyhmenee ja tylsistyy tämän tasapäistämisen vaateen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Joo älä ope kysy. En saanut teiniä ulos huoneestaan kuin mummolaan pariksi viikkoa ja mummolaan ja merelle pariksi päivää.
Mitä teit asialle?
Monilla lapsilla on luokan oma Watchup- ryhmä, jossa kerrotaan kuka on missäkin päin maailmaa. Lapseni luokalla moni, oma lapseni mukaan lukien, on tehnyt ulkomaan reissuja, osa useampiakin. Lisäksi huvipuistoja, vesipuistoja ym. Samaan aikaan on kirjoiteltu lapsista, jotka elävät köyhyydessä ja jäätelökioskilla käyminenkin voi olla liikaa. En tiedä onko lapseni luokalla lapsia köyhistä perheistä. Mutta jos on, niin kyllä saattaa kirpaista, kun moni pääsee vaikka minne.
Vierailija kirjoitti:
Monilla lapsilla on luokan oma Watchup- ryhmä, jossa kerrotaan kuka on missäkin päin maailmaa. Lapseni luokalla moni, oma lapseni mukaan lukien, on tehnyt ulkomaan reissuja, osa useampiakin. Lisäksi huvipuistoja, vesipuistoja ym. Samaan aikaan on kirjoiteltu lapsista, jotka elävät köyhyydessä ja jäätelökioskilla käyminenkin voi olla liikaa. En tiedä onko lapseni luokalla lapsia köyhistä perheistä. Mutta jos on, niin kyllä saattaa kirpaista, kun moni pääsee vaikka minne.
Se n Whatsapp...
Minä kyllä ymmärrän ap:n aloituksen. Ihmettelen, miten näin monet vähättelevät asiaa. Kyllä meillä lapset harmittelevat kotona, kun koulussa taas kysyttiin matkoista ja "kaikki muut" olivat käyneet jossain ulkomailla. Meillä vanhin lapsi jo 17-v., eikä olla koskaan makustettu ulkomaille lasten kanssa. Tämä ei johdu rahasta vaan on muita syitä, miksi on katsottu paremmaksi matkustella vain kotimaassa. Yhtä lasta ei voi jättää kotiin, eikä kukaan tuttu halua ottaa vastuuta hoidosta loman aikana ja vieraalle ei voi jättää. En pysty matkustamaan lasten kanssa juuri mihinkään. Kyllähän se pienille lapsille vielä menee, että on ollut hieno loma kun on paistettu makkaraa ja käyty mummolassa, mutta vähän isompana se tuntuu nololta kertoa sellaista, kun toiset kertovat ulkomaan matkoistaan. Mutta tämä on meidän lasten kasvun paikka. Pettymyksiä ovat joutuneet sietämään. Harmi vain kun sitä pettymystä lisää ainaiset lomakyselyt joka loman jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 20- ja 17- vuotiaat lapset ja ikinä ei ole heiltä kouluvuosien aikana kysytty lomien vietosta. En usko, että yksikään opettaja on enää nykyään niin hölmö, että kyselee.
Kyllä kesälomasta jutellaan koulun alkaessa, mutta ei se sellaista ole että jokainen kertoo missä on käynyt. Opettaja kysyy esim. tokaluokkalaisilta että kuinka moni söi mansikoita kesällä? Tai kuinka moni pyöräili kesällä? jne.
Vierailija kirjoitti:
Meidän lasten koulussa on ollut tapana piirtää paras kesälomamuisto. Eiköhän se tälläkin kertaa perinteisesti ole uiminen, ihan sama missä on käyty ja mitä muuta on tehty.
Uiminen (=pää laineilla) on helpompi piirtää kuin huvipuisto.
Minä ainakin laiskana piirtäjänä hoksasin tämän jo varhain :)
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä ymmärrän ap:n aloituksen. Ihmettelen, miten näin monet vähättelevät asiaa. Kyllä meillä lapset harmittelevat kotona, kun koulussa taas kysyttiin matkoista ja "kaikki muut" olivat käyneet jossain ulkomailla. Meillä vanhin lapsi jo 17-v., eikä olla koskaan makustettu ulkomaille lasten kanssa. Tämä ei johdu rahasta vaan on muita syitä, miksi on katsottu paremmaksi matkustella vain kotimaassa. Yhtä lasta ei voi jättää kotiin, eikä kukaan tuttu halua ottaa vastuuta hoidosta loman aikana ja vieraalle ei voi jättää. En pysty matkustamaan lasten kanssa juuri mihinkään. Kyllähän se pienille lapsille vielä menee, että on ollut hieno loma kun on paistettu makkaraa ja käyty mummolassa, mutta vähän isompana se tuntuu nololta kertoa sellaista, kun toiset kertovat ulkomaan matkoistaan. Mutta tämä on meidän lasten kasvun paikka. Pettymyksiä ovat joutuneet sietämään. Harmi vain kun sitä pettymystä lisää ainaiset lomakyselyt joka loman jälkeen.
Ja persaukisena on pitänyt vääntää liikaa lapsia? Tätä en tajua lainkaan.
Mun lapset todennäköisesti kertoo että isi antoi yks päivä pelata melkein koko päivän puhelimella, ja että A sai ison ahvenen mummolan rannasta ja V oppi uimaan. Ainakaan muiden tuttavien kyseisessä lomasta ei esiin ole noussut Italian matka, Kalajoen reissu tai huvipuistokäynti. Lapset 8v ja 5v.
Olen opettaja ja minusta tämä asia ei ole kovin suuri ongelma, rehellisesti sanoen. Omaan oppiaineeseeni (kielten opetus) liittyen me keskustelemme oppitunneilla myös matkoista ja matkakohteista. Jokainen pystyy vastaamaan esim. sellaiseen kysymykseen, että haluaisitko matkustaa johonkin tiettyyn kohteeseen ja mikä siellä kiinnostaisi. En ole huomannut, että enemmän matkustaneet lapset juurikaan "leuhkivat" reissuillaan. Suhtautuminen on monesti varsin neutraalia. Tämä pelko on enemmänkin aikuisten keksimä.