Kalastajan vaimo - ihana tyyppi, mutta miten hän uskaltaa kertoa elämästään niin avoimesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kv on mielestäni ikäisekseen kaunis ja myös lahjakas valokuvaaja, mutta tuo curly girl näyttää tehneen pahaa hänen hiuksilleen ja iho on aina kesäisin ihan älytön rusina. Tykkään enemmän hänen talvikuvistaan, joissa hiukset on usein laitetut tai leteillä ja iho on vaalea ja kuulas. Tuollainen rusketus ei ole enää muodikasta eikä missään nimessä terveellistä.

joo hiukset on haperot ja huonossa kunnossa, mut toisaalta eihän ne kaikilla kestä kasvatusta. tietyssä mitassa alkaa haurastumaan ja latvat katkeilee ja haaroittuu.

tuota ihoa oon myös kauhistellut kesän aikana...😐 mun äiti näyttää valokuvissa samalta, mutta ikää on melkein 20v enemmän. miks johanna ei näytä esimerkkiä ja tee kaupallista yhteistyötä jonkun aurinkorasvoja valmistaman kosmetiikkafirman kanssa?

Koska se on nyt jo myöhäistä.

Curlygirlin myötä tullut ihanan boheemi rentous olemukseen. Aivan ihana nainen. Todellakin seuraan!

Olisinpa noin hoikka ja kaunis....

Ilman curlya on kauniimpi, kuten kaikki naiset. Harvaa pukee rasvainen takkutukka. Itseasiassa ei ketään.

Blogi on ihana, saisi kyllä päivittyä useammin.

Paras blogi. Mulle on aivan sama onko eronnut vai ei.

Nykyään kehuviakaan kommentteja ei julkaista (kai niitä kuitenkin tulee) ja kun joskus harvoin julkaistaankin, niin kommentoijille ei vastata. Yhteistyökuviot kuitenkin kelpaavat.  Lähes kaikki omasta elämästä on myytävänä, sellainenkin mitä lukijana ei haluaisi lukea.  Postausten aiheet toistuvat vuodesta toiseen ihan samoina. Tekstit sutaistuja, kirjoitusvirheellisiä. Ja omia kuvia on aina vaan paljon. Jotain kehitystä odottaisi johonkin suuntaan... Kauankohan blogia vielä tekohengitetään...

Mun mielestä blogi alkaa jälleen olemaan parempi. Huono jakso oli pitkä, osa lukijoista varmasti poistunut, mutta huononakin kalastajan vaimo on paras suomalainen blogi.

Toivon että blogiin palaa syksyn myötä kodin laittelut, olisi kiva nähdä muitakin kun sohva ja ruokapöytä. Ruokaa, kattauksia, lapsiperhe arkea ja juhlaa, aamu ja iltapaloja, askarteluja. Olkoon dr lempi taustalla. Varmasti mukava mies mutta blogi ei ole vielä valmis uuden miehen luontevaan arkeen liittämiseen, ei niin kauan kun blogin nimi on kalastajan vaimo.

Mutta kaikkea hyvää heille, toivottavasti onni kantaa.

Uusin postaus sai jälleen muistamaan tämän keskustelun, en tiedä miten avoimesti ja rehellisesti elämästään kertoilee, mutta mitä enemmän ikävää exää kohtaan todistelee, sitä selvemmäksi käy että taannoinen  kaikki bloggailu maailman suloisimmasta erosta ja perhepäivällisistä ja peli-illoista ja käsistä pitelyistä oli kaikkea muuta kuin kertomusta omasta elämästä.

Minua niin säälittää tämä blogaaja ja todella toivon että hän on nyt onnellinen, muuten hinta erosta oli liian suuri.

Pelkään että viaton flirtti ja oman markkina-arvon kokeilu ajoi yli-innokkaan sulhasen syliin, jolla oli tarve nopeasti tiedottaa suhde julkisuuteen jotta bloggaaja ei päässyt enää pakenemaan perheensä pariin.

Mutta luotetaan siihen että lapset, kalastaja ja itse blogaaja löytävät onnensa ja lohdutuksensa tässä kummallisessa maailmassa jossa se mikä näyttää täydelliselle perhe-elämäle saattaa olla täydellinen somecusetus ja kuvassa hymyilevät kasvot saattavat kuulua naiselle jonka sydän itkee ikävää.

Voimia lapsille ja viisautta blogaajalle toimia oikein <3

Kummallinen on kuvio kyllä. Pelkkää exän ikävöintiä blogi ollut jo pitkään, mahtaako uusi sulhanen tietää tilanteesta. Tuntuu että homma vain pahenee. Minäkin erosin pitkästä suhteesta, ja vaikka surutyötä on tehty, niin kyllä helpotus ja varmuus oli paljon voimakkaampia tunteita.

Erot on niin surullisia. Meni niin fiilarit tuosta blogista. Tykkäsin seurailla ainakin näennäisen onnellista perhe-elämää. Sisustusta, vaatteita, ihania norjalaismaisemia.

No aikansa kutakin, niin kai e vaan menee.

Kalastajan vaimo... *tyrsk*

Aloittaja hanki elämä!!!

Jotain kertoo sekin että aiemmin kaunis blogi, oli vuoden päivät varsin kovan ja kylmän oloinen, ei kutsuva ja lämmin kuten silloin kun bloggaaja oli kalastajan vaimo ja jollaiseksi blogi on hiljalleen palaamassa.  

Kuvat ovat jälleen pehmeämpiä, ei niin alleviivaavia ja teksteistä välittyy ihminen tekstin takaa. Ihminen joka kaipaa entistä elämäänsä. 

Toki voi nykyinenkin elämä olla hyvää, mutta voi kunpa joku voisi pyyhkiä surun blogaajan silmistä pois ja sanoa että sinä kelpaat. Että ansaitset parempaa kuin että sinulla on joku jota halata.  Sinulla pitää olla se jota HALUAT halata.

Mutta sen nimen voisi kyllä jo vaihtaa. Ei hän enää ole kalastajan vaimo.

Voiko olla rakastunut ja silti ikävöidä eksää NOIN paljon?

Uusin postaus omituinen. Antais exän jo olla ja keskittyis muihin asioihin. Ei taida olla niin onnellinen tämän uuden miehen kanssa kun ex pyörii mielessä kokoajan.

Kuvat typeriä, oikein makuuhuonekuvakin otettu.

Kuvat olivat ihania ja parasta oli ettei niissä ollut takiaismiestä!

Mitä hän kirjoitti...onneksi on joku, jota halata. En haluaisi olla miehelleni vain joku, jota halata.

Hän kirjoittaa, ettei pystyisi olemaan yksin tässä maailmassa. Onko tuo uusi suhde laastarisuhde tai oikein jesarisuhde, joka pitää maailman koossa sen jälkeen, kun hän erosi kalastajastaan. Oi miten surullista ;(

Vierailija kirjoitti:

Mitä hän kirjoitti...onneksi on joku, jota halata. En haluaisi olla miehelleni vain joku, jota halata.

Hän kirjoittaa, ettei pystyisi olemaan yksin tässä maailmassa. Onko tuo uusi suhde laastarisuhde tai oikein jesarisuhde, joka pitää maailman koossa sen jälkeen, kun hän erosi kalastajastaan. Oi miten surullista ;(

Mä mietin ihan samaa ja harkitsen tässä laitanko kommentin että tuollainen ajatus on tosi pelottava. Elämässä ei ole mitään takeita mistään kenelläkään joten jokaisen pitäisi vaan osata olla myös yksin.

Olen itse eronnut sanoihin aikoihin kuin KV ja olen saanut lohtua blogista. Kirjoittaa eronneen tuntemuksia aidosti ja kaunistelematta. Kyllä minäkin kaipaan exääni vaikka en enää hänen kanssa halua olla yhdessä. Lapset voisi tietysti jättää pois kuvista tai ainakin siten, että heitä ei voi tunnistaa. Liekö se sitten jo myöhäistä..

Oijoi. Kävin lukemassa uusimman postauksen, ja sain vahvasti sen tunteen että bloggaaja yrittää vakuutella itselleen tehneensä oikein. Olen itsekin eronnut pari vuotta sitten, ja kyllä sen akuuteimman erokriisin jälkeen mun elämässäni on ollut enemmän iloa ja onnea kuin ennen eroa. Nautin ensin yksinolosta ja sen jälkeen täysin sydämin uudesta parisuhteesta. Itken ja ikävöin lapsiani heidän ollessa isällään ja suren menetettyä ydinperhettä, mutta mikään rakkauslaulu ei toisi mieleen eksääni vaan uuden kumppanini. Sen avioliiton rakkaus oli kuollut ja syvälle haudattu jo kauan ennen eroa, eihän muuten olisikaan ollut mitään järkeä erota vaan silloin olisi kannattanut vain työstää ongelmia. Myös puolisoni on eronnut edellisestä avioliitosta, ja jos hän itkisi eksää muistellen, niin kyseenalaistaisin hyvin vahvasti koko parisuhteen ja todennäköisesti alkaisin harkita vakavasti eroa.

Varmaan haavat vielä kovasti auki, ja sitten tulee tehtyä kaikkea, mitä ei kaikissa sielunvoimissa tekisi.

Varmaan puhdistaa sieluaan ja saa siitä voimia eteenpäin. Avioero on tosi rankkaa.

Söötti tyttö, hyvä äiti lapsillensa, ja ihania tarinoita,  ja toivon kaikkea hyvää hänelle, ymmärrän kipuilun, olen itsekin yli 35 v sitten eronnut.

Ja exäni on jo kuollutkin, mikä oli lapsilleni surullista, minulle samantekevää. Hän satutti minua pahasti, anteeksi en anna,. mutta en kanna kaunaakaan. Vaimo on vaan ollut järkyttävä perintöjen kanssa, en tiennyt miten paljon voi vlahedella niissä asioissa, ohhhh. Oksettaa.