Kalastajan vaimo - ihana tyyppi, mutta miten hän uskaltaa kertoa elämästään niin avoimesti?

Vierailija kirjoitti:

Hänmentävä ketju... Siis tuntematon/tuntemattomat analysoivat jonkun elämää, aivan kuin luulisivat tietävänsä toisen ajatuksetkin ja kaiken hänen elämästään. Aika harhaista ja pakkomielteistä sakkia. Vaikka oikeastaan näyttää siltä, että lähes kaikki ketjun viestit olisi kirjoittanut yksi outo henkilö. Avohoito ei tunnu toimivan kovin hyvin Suomessa.

Pitäisköhän analysoida hänen kurjaa elämäänsä samaan tyyliin. :D

Bloggaajista pakkomielteisesti kirjoittava ihminen hyvä. Kai ymmärrät, että jopa sinäkin voisit olla vielä onnellinen ilman vauvapalstaa. Mutta se vaatisi sitä, että mikä tahansa sisäntä kalvaa tällä hetkellä, niin siitä pääsisi yli. Se onni pitäs aina löytää lähtökohtasesti omasta itsestä, sitten voi elää paljon tasavertaisempaa elämää vauvapalstankin kanssa, kun ei oota että se on se onnelliseksi tekevä tekijä. Tietty jos ihmisten kanssa ei oikeasti homma toimi ja kemiat pelaa, niin ei se oma pahoinvointi siinä sitä elämää paranna, päin vastoin. Siksi kannattaisi keskittyä parantamaan omaa mielenterveyttäsi näiden bloggaajapakkomielteiden sijaan.

Olen hyvin, hyvin varma, että hän katuu bloggaajien vainoamistaan. Ehkä hänen alunperäinen tarkoitus olikin saada bloggaajat lukemaan paatoksiaan ja miettiä asioita rauhassa, mutta tämä palsta lähes pakolla halusi hänet. Ja rikkinäisena hän ei osannut pitää puoliaan. Olihan hän jo kauan tarinoita pyöritellyt mielessään. OLISIPA HÄN VALINNUT TOISIN ja jättänyt kirjoittelematta. Hänen mielestään hän osaa valita tuntemattomalle ihmiselle parhaan kumppanin. Tämä ihminen jotenkin pelottaa ihan jo näin ruudun takaa...

... Hän varmasti ymmärtää, että enää ei ole paluuta. Ihan aidosti tuo kuvio tekee niin pahaa. Ja ne kaksi osastojaksoakin :(

:D :D :D

Vierailija kirjoitti:

Hänmentävä ketju... Siis tuntematon/tuntemattomat analysoivat jonkun elämää, aivan kuin luulisivat tietävänsä toisen ajatuksetkin ja kaiken hänen elämästään. Aika harhaista ja pakkomielteistä sakkia. Vaikka oikeastaan näyttää siltä, että lähes kaikki ketjun viestit olisi kirjoittanut yksi outo henkilö. Avohoito ei tunnu toimivan kovin hyvin Suomessa.

Näinpä. Etenkin, jos hänen kriisinsä ei lopulta edes liittynyt bloggaajiin tai perhe-elämään, vaan oli pikemminkin eksistentialistinen.

Hänen olisi ehkä kannattanut hetken aikaa pysyä poissa täältä ja tunnustella elämää ja omia fiiliksiä rauhassa. Hän olisi saattanut tulla järkiinsä ja tajuta mitä on menettämässä. Siitä tilanteesta olisi varmasti voinut vielä palata takaisinkin, kun tilanteeseen ei olisi sotkettu kolmansia osapuolia eli mahdollisesti jopa poliisia.

Mutta uusi bloggaaja tuli heti pakkomielteeksi, asiat etenivät vauhdilla ja ilkeät keksityt juorut julkistettiin nopeasti. Sitten siitä ei ollut enää paluuta. Tuntuu että hän on jumittunut välitilaan, josta ei pääse vauvapalstalla tapahtuneiden asioiden takia palaamaan entiseen, toisaalta menneisyydenkaipuu ja samalle nettipalstalle jääminen estää häntä pääsemästä aidosti eteenpäin elämänsä kanssa. Pitää kiinni mm. entisen elämänsä tuomasta statuksesta ja harhaluuloistaan, samaan aikaan kehuu nykyistä elämäänsä ja tilannettaan siihen tahtiin, että se alkaa aidon onnellisuuden sijasta vaikuttaa itsensä ja muiden vakuuttelulta.

:D

Vierailija kirjoitti:

Tuo viimeisin päivitys liikuntaviikonlopusta on kyllä aivan kauhea! Kuvien taso on järkky, sumeita kännykkäräpsyjä. Ihmeellistä höpötystä täysin irrallisesta aiheesta, luokkaeroista. Nykyinen ja entinen blogi ovat kuin yö ja päivä, ei näistä voi edes puhua samana päivä. En tiedä, oliko se entinen blogissa kuvattu elämä sitten oikeasti onnellista ja hyvää elämää, mutta ei tämä nykyinen vaikuta kyllä edes siedettävältä. Johanna on aina surullisen näköinen, lapset surullisia, kuvat huonolaatuisia, jutut yhtä itkua ja parkua sekä takertuvan setämiehen kehumista ja sen vakuuttelua, että hyvä elämänlaatu riittää. Ja nyt kirsikkana kakun päällä setämies on kuvaamassa jumppaavien naisten takapuolia naisten jumppaviikonlopussa. Paikalla olleille on varmasti kerrottu, että kuvat tulevat suosittuun blogiin, mutta ei tainneet naiset tietää, minkälaisia kuvia ja mihin päätyivätkään. 

Viimeisintä postausta katsoessa tulee kyllä mieleen, että joskus bloggaajan on vain hyvä ymmärtää lopettaa oikeaan aikaan. Jos muistelee esim. Rillan kotia. Blogi perustui miehen kanssa rakennettuun kotiin, perhe-elämään, sisustukseen, vähän oli muotia ja kauneusjuttujakin. Kun tuli ero, Rilla sulki bloginsa eikä jäänyt lukijoille selvittelemään ja vatvomaan asioita. Silloin harmitti hyvän blogin lopetus, mutta kun nyt katsoo tätä Kalastajan vaimon yhä jyrkkenevää alamäkeä, ei sama päätös olisi ollut Johannallekaan yhtään huono. 

Ei blogin lopettaminen olisi vielä silloin ollut välttämättä ajankohtaista. Hänhän sai paljon tsemppausta siihen Minä muutan -postaukseensa. Hänen olisi pitänyt ymmärtää jättää eron käsitteleminen siihen, eikä vuodattaa syntyjä syviä nykyisestä ja entisestä miehestä.

Kun olisi vaan tehnyt selväksi, että henk.koht. elämän käsittely blogissa loppuu tähän ja sen jälkeen pysynyt aiheissa: neulonta, muoti, kokkaus, liikunta, sisustus, matkailu, puutarhanhoito. Hyvin olisi käynyt. Kivoja vinkkejä, kauniita kuvia.

Nyt blogin taso on kaikkien noiden osa-alueiden osalta laskenut kuin lehmänhäntä. Surullista. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo viimeisin päivitys liikuntaviikonlopusta on kyllä aivan kauhea! Kuvien taso on järkky, sumeita kännykkäräpsyjä. Ihmeellistä höpötystä täysin irrallisesta aiheesta, luokkaeroista. Nykyinen ja entinen blogi ovat kuin yö ja päivä, ei näistä voi edes puhua samana päivä. En tiedä, oliko se entinen blogissa kuvattu elämä sitten oikeasti onnellista ja hyvää elämää, mutta ei tämä nykyinen vaikuta kyllä edes siedettävältä. Johanna on aina surullisen näköinen, lapset surullisia, kuvat huonolaatuisia, jutut yhtä itkua ja parkua sekä takertuvan setämiehen kehumista ja sen vakuuttelua, että hyvä elämänlaatu riittää. Ja nyt kirsikkana kakun päällä setämies on kuvaamassa jumppaavien naisten takapuolia naisten jumppaviikonlopussa. Paikalla olleille on varmasti kerrottu, että kuvat tulevat suosittuun blogiin, mutta ei tainneet naiset tietää, minkälaisia kuvia ja mihin päätyivätkään. 

Viimeisintä postausta katsoessa tulee kyllä mieleen, että joskus bloggaajan on vain hyvä ymmärtää lopettaa oikeaan aikaan. Jos muistelee esim. Rillan kotia. Blogi perustui miehen kanssa rakennettuun kotiin, perhe-elämään, sisustukseen, vähän oli muotia ja kauneusjuttujakin. Kun tuli ero, Rilla sulki bloginsa eikä jäänyt lukijoille selvittelemään ja vatvomaan asioita. Silloin harmitti hyvän blogin lopetus, mutta kun nyt katsoo tätä Kalastajan vaimon yhä jyrkkenevää alamäkeä, ei sama päätös olisi ollut Johannallekaan yhtään huono. 

Ei blogin lopettaminen olisi vielä silloin ollut välttämättä ajankohtaista. Hänhän sai paljon tsemppausta siihen Minä muutan -postaukseensa. Hänen olisi pitänyt ymmärtää jättää eron käsitteleminen siihen, eikä vuodattaa syntyjä syviä nykyisestä ja entisestä miehestä.

Kun olisi vaan tehnyt selväksi, että henk.koht. elämän käsittely blogissa loppuu tähän ja sen jälkeen pysynyt aiheissa: neulonta, muoti, kokkaus, liikunta, sisustus, matkailu, puutarhanhoito. Hyvin olisi käynyt. Kivoja vinkkejä, kauniita kuvia.

Nyt blogin taso on kaikkien noiden osa-alueiden osalta laskenut kuin lehmänhäntä. Surullista. :(

Mitä surullista siinä on, että joku ihminen muuttaa blogiaan hänen mielestään sopivampaan suuntaan? Miksi kuvittelet, että sinulla olisi jotain sanomista siihen, mistä kenenkin tulisi kirjoittaa tai jättää kirjoittamatta. Erikoinen tyyppi olet.

Vierailija kirjoitti:

Tuo viimeisin päivitys liikuntaviikonlopusta on kyllä aivan kauhea! Kuvien taso on järkky, sumeita kännykkäräpsyjä. Ihmeellistä höpötystä täysin irrallisesta aiheesta, luokkaeroista. Nykyinen ja entinen blogi ovat kuin yö ja päivä, ei näistä voi edes puhua samana päivä. En tiedä, oliko se entinen blogissa kuvattu elämä sitten oikeasti onnellista ja hyvää elämää, mutta ei tämä nykyinen vaikuta kyllä edes siedettävältä. Johanna on aina surullisen näköinen, lapset surullisia, kuvat huonolaatuisia, jutut yhtä itkua ja parkua sekä takertuvan setämiehen kehumista ja sen vakuuttelua, että hyvä elämänlaatu riittää. Ja nyt kirsikkana kakun päällä setämies on kuvaamassa jumppaavien naisten takapuolia naisten jumppaviikonlopussa. Paikalla olleille on varmasti kerrottu, että kuvat tulevat suosittuun blogiin, mutta ei tainneet naiset tietää, minkälaisia kuvia ja mihin päätyivätkään. 

Viimeisintä postausta katsoessa tulee kyllä mieleen, että joskus bloggaajan on vain hyvä ymmärtää lopettaa oikeaan aikaan. Jos muistelee esim. Rillan kotia. Blogi perustui miehen kanssa rakennettuun kotiin, perhe-elämään, sisustukseen, vähän oli muotia ja kauneusjuttujakin. Kun tuli ero, Rilla sulki bloginsa eikä jäänyt lukijoille selvittelemään ja vatvomaan asioita. Silloin harmitti hyvän blogin lopetus, mutta kun nyt katsoo tätä Kalastajan vaimon yhä jyrkkenevää alamäkeä, ei sama päätös olisi ollut Johannallekaan yhtään huono. 

Nyt sinulle on tullut todella paha mieli kalastajan vaimon viimeisimmästä postauksesta, koska alennat hänen puolisonsa pyllyjä kuvaavaksi setämieheksi. Katsoin kuvat, mutta näin liikuntaa harrastavia ihmisiä, joita oli kaukaa kuvattu. Toki näillä ihmisillä oli pyllytkin, mutta kuvista ei voi mitenkään saada vaikutelmaa, että vain pyllyjä olisi kuvattu. Onko kalastajan vaimon pylly aiheuttanut kenties aikaisemmin mielipahaa, ja nyt nähdään pyllyjä siellä ja täällä, ja vielä setämiehen kuvaamana. Hyi sinua, kun oot ilkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo viimeisin päivitys liikuntaviikonlopusta on kyllä aivan kauhea! Kuvien taso on järkky, sumeita kännykkäräpsyjä. Ihmeellistä höpötystä täysin irrallisesta aiheesta, luokkaeroista. Nykyinen ja entinen blogi ovat kuin yö ja päivä, ei näistä voi edes puhua samana päivä. En tiedä, oliko se entinen blogissa kuvattu elämä sitten oikeasti onnellista ja hyvää elämää, mutta ei tämä nykyinen vaikuta kyllä edes siedettävältä. Johanna on aina surullisen näköinen, lapset surullisia, kuvat huonolaatuisia, jutut yhtä itkua ja parkua sekä takertuvan setämiehen kehumista ja sen vakuuttelua, että hyvä elämänlaatu riittää. Ja nyt kirsikkana kakun päällä setämies on kuvaamassa jumppaavien naisten takapuolia naisten jumppaviikonlopussa. Paikalla olleille on varmasti kerrottu, että kuvat tulevat suosittuun blogiin, mutta ei tainneet naiset tietää, minkälaisia kuvia ja mihin päätyivätkään. 

Viimeisintä postausta katsoessa tulee kyllä mieleen, että joskus bloggaajan on vain hyvä ymmärtää lopettaa oikeaan aikaan. Jos muistelee esim. Rillan kotia. Blogi perustui miehen kanssa rakennettuun kotiin, perhe-elämään, sisustukseen, vähän oli muotia ja kauneusjuttujakin. Kun tuli ero, Rilla sulki bloginsa eikä jäänyt lukijoille selvittelemään ja vatvomaan asioita. Silloin harmitti hyvän blogin lopetus, mutta kun nyt katsoo tätä Kalastajan vaimon yhä jyrkkenevää alamäkeä, ei sama päätös olisi ollut Johannallekaan yhtään huono. 

Ei blogin lopettaminen olisi vielä silloin ollut välttämättä ajankohtaista. Hänhän sai paljon tsemppausta siihen Minä muutan -postaukseensa. Hänen olisi pitänyt ymmärtää jättää eron käsitteleminen siihen, eikä vuodattaa syntyjä syviä nykyisestä ja entisestä miehestä.

Kun olisi vaan tehnyt selväksi, että henk.koht. elämän käsittely blogissa loppuu tähän ja sen jälkeen pysynyt aiheissa: neulonta, muoti, kokkaus, liikunta, sisustus, matkailu, puutarhanhoito. Hyvin olisi käynyt. Kivoja vinkkejä, kauniita kuvia.

Nyt blogin taso on kaikkien noiden osa-alueiden osalta laskenut kuin lehmänhäntä. Surullista. :(

neulonta, muoti, kokkaus, liikunta, sisustus, matkailu, puutarhanhoito. Hei, tuollaisia blogejahan on pilvin pimein, joten miksi et menisi lukemaan niitä, ja lopettaisit vaatimasta juuri tätä blogikirjoittajaa kirjoittamaan näistä aiheista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo viimeisin päivitys liikuntaviikonlopusta on kyllä aivan kauhea! Kuvien taso on järkky, sumeita kännykkäräpsyjä. Ihmeellistä höpötystä täysin irrallisesta aiheesta, luokkaeroista. Nykyinen ja entinen blogi ovat kuin yö ja päivä, ei näistä voi edes puhua samana päivä. En tiedä, oliko se entinen blogissa kuvattu elämä sitten oikeasti onnellista ja hyvää elämää, mutta ei tämä nykyinen vaikuta kyllä edes siedettävältä. Johanna on aina surullisen näköinen, lapset surullisia, kuvat huonolaatuisia, jutut yhtä itkua ja parkua sekä takertuvan setämiehen kehumista ja sen vakuuttelua, että hyvä elämänlaatu riittää. Ja nyt kirsikkana kakun päällä setämies on kuvaamassa jumppaavien naisten takapuolia naisten jumppaviikonlopussa. Paikalla olleille on varmasti kerrottu, että kuvat tulevat suosittuun blogiin, mutta ei tainneet naiset tietää, minkälaisia kuvia ja mihin päätyivätkään. 

Viimeisintä postausta katsoessa tulee kyllä mieleen, että joskus bloggaajan on vain hyvä ymmärtää lopettaa oikeaan aikaan. Jos muistelee esim. Rillan kotia. Blogi perustui miehen kanssa rakennettuun kotiin, perhe-elämään, sisustukseen, vähän oli muotia ja kauneusjuttujakin. Kun tuli ero, Rilla sulki bloginsa eikä jäänyt lukijoille selvittelemään ja vatvomaan asioita. Silloin harmitti hyvän blogin lopetus, mutta kun nyt katsoo tätä Kalastajan vaimon yhä jyrkkenevää alamäkeä, ei sama päätös olisi ollut Johannallekaan yhtään huono. 

Ei blogin lopettaminen olisi vielä silloin ollut välttämättä ajankohtaista. Hänhän sai paljon tsemppausta siihen Minä muutan -postaukseensa. Hänen olisi pitänyt ymmärtää jättää eron käsitteleminen siihen, eikä vuodattaa syntyjä syviä nykyisestä ja entisestä miehestä.

Kun olisi vaan tehnyt selväksi, että henk.koht. elämän käsittely blogissa loppuu tähän ja sen jälkeen pysynyt aiheissa: neulonta, muoti, kokkaus, liikunta, sisustus, matkailu, puutarhanhoito. Hyvin olisi käynyt. Kivoja vinkkejä, kauniita kuvia.

Nyt blogin taso on kaikkien noiden osa-alueiden osalta laskenut kuin lehmänhäntä. Surullista. :(

neulonta, muoti, kokkaus, liikunta, sisustus, matkailu, puutarhanhoito. Hei, tuollaisia blogejahan on pilvin pimein, joten miksi et menisi lukemaan niitä, ja lopettaisit vaatimasta juuri tätä blogikirjoittajaa kirjoittamaan näistä aiheista.

Bloggaajan kannattaisi sitten vaihtaa blogin kuvausteksti. Teemana kun sattuu olemaan muoti ja sisustus.

Johanna kirjoittaa elämästään Norjassa kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo viimeisin päivitys liikuntaviikonlopusta on kyllä aivan kauhea! Kuvien taso on järkky, sumeita kännykkäräpsyjä. Ihmeellistä höpötystä täysin irrallisesta aiheesta, luokkaeroista. Nykyinen ja entinen blogi ovat kuin yö ja päivä, ei näistä voi edes puhua samana päivä. En tiedä, oliko se entinen blogissa kuvattu elämä sitten oikeasti onnellista ja hyvää elämää, mutta ei tämä nykyinen vaikuta kyllä edes siedettävältä. Johanna on aina surullisen näköinen, lapset surullisia, kuvat huonolaatuisia, jutut yhtä itkua ja parkua sekä takertuvan setämiehen kehumista ja sen vakuuttelua, että hyvä elämänlaatu riittää. Ja nyt kirsikkana kakun päällä setämies on kuvaamassa jumppaavien naisten takapuolia naisten jumppaviikonlopussa. Paikalla olleille on varmasti kerrottu, että kuvat tulevat suosittuun blogiin, mutta ei tainneet naiset tietää, minkälaisia kuvia ja mihin päätyivätkään. 

Viimeisintä postausta katsoessa tulee kyllä mieleen, että joskus bloggaajan on vain hyvä ymmärtää lopettaa oikeaan aikaan. Jos muistelee esim. Rillan kotia. Blogi perustui miehen kanssa rakennettuun kotiin, perhe-elämään, sisustukseen, vähän oli muotia ja kauneusjuttujakin. Kun tuli ero, Rilla sulki bloginsa eikä jäänyt lukijoille selvittelemään ja vatvomaan asioita. Silloin harmitti hyvän blogin lopetus, mutta kun nyt katsoo tätä Kalastajan vaimon yhä jyrkkenevää alamäkeä, ei sama päätös olisi ollut Johannallekaan yhtään huono. 

Ei blogin lopettaminen olisi vielä silloin ollut välttämättä ajankohtaista. Hänhän sai paljon tsemppausta siihen Minä muutan -postaukseensa. Hänen olisi pitänyt ymmärtää jättää eron käsitteleminen siihen, eikä vuodattaa syntyjä syviä nykyisestä ja entisestä miehestä.

Kun olisi vaan tehnyt selväksi, että henk.koht. elämän käsittely blogissa loppuu tähän ja sen jälkeen pysynyt aiheissa: neulonta, muoti, kokkaus, liikunta, sisustus, matkailu, puutarhanhoito. Hyvin olisi käynyt. Kivoja vinkkejä, kauniita kuvia.

Nyt blogin taso on kaikkien noiden osa-alueiden osalta laskenut kuin lehmänhäntä. Surullista. :(

neulonta, muoti, kokkaus, liikunta, sisustus, matkailu, puutarhanhoito. Hei, tuollaisia blogejahan on pilvin pimein, joten miksi et menisi lukemaan niitä, ja lopettaisit vaatimasta juuri tätä blogikirjoittajaa kirjoittamaan näistä aiheista.

Bloggaajan kannattaisi sitten vaihtaa blogin kuvausteksti. Teemana kun sattuu olemaan muoti ja sisustus.

Johanna kirjoittaa elämästään Norjassa kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä

Jokainen saa kirjoittaa omaan blogiinsa ihan mitä haluaa, myös kuvaustekstiksi. Jos ei kiinnosta/pidä, voi olla lukematta. Sairasta jankata jatkuvasti netissä bloggaajista, keksi jo joku terveempi harrastus.

Sveitsi mainittu. Kotka tunnistettu.

Juu, ja blogi on nykyisellään huonompi kuin koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo viimeisin päivitys liikuntaviikonlopusta on kyllä aivan kauhea! Kuvien taso on järkky, sumeita kännykkäräpsyjä. Ihmeellistä höpötystä täysin irrallisesta aiheesta, luokkaeroista. Nykyinen ja entinen blogi ovat kuin yö ja päivä, ei näistä voi edes puhua samana päivä. En tiedä, oliko se entinen blogissa kuvattu elämä sitten oikeasti onnellista ja hyvää elämää, mutta ei tämä nykyinen vaikuta kyllä edes siedettävältä. Johanna on aina surullisen näköinen, lapset surullisia, kuvat huonolaatuisia, jutut yhtä itkua ja parkua sekä takertuvan setämiehen kehumista ja sen vakuuttelua, että hyvä elämänlaatu riittää. Ja nyt kirsikkana kakun päällä setämies on kuvaamassa jumppaavien naisten takapuolia naisten jumppaviikonlopussa. Paikalla olleille on varmasti kerrottu, että kuvat tulevat suosittuun blogiin, mutta ei tainneet naiset tietää, minkälaisia kuvia ja mihin päätyivätkään. 

Viimeisintä postausta katsoessa tulee kyllä mieleen, että joskus bloggaajan on vain hyvä ymmärtää lopettaa oikeaan aikaan. Jos muistelee esim. Rillan kotia. Blogi perustui miehen kanssa rakennettuun kotiin, perhe-elämään, sisustukseen, vähän oli muotia ja kauneusjuttujakin. Kun tuli ero, Rilla sulki bloginsa eikä jäänyt lukijoille selvittelemään ja vatvomaan asioita. Silloin harmitti hyvän blogin lopetus, mutta kun nyt katsoo tätä Kalastajan vaimon yhä jyrkkenevää alamäkeä, ei sama päätös olisi ollut Johannallekaan yhtään huono. 

Ei blogin lopettaminen olisi vielä silloin ollut välttämättä ajankohtaista. Hänhän sai paljon tsemppausta siihen Minä muutan -postaukseensa. Hänen olisi pitänyt ymmärtää jättää eron käsitteleminen siihen, eikä vuodattaa syntyjä syviä nykyisestä ja entisestä miehestä.

Kun olisi vaan tehnyt selväksi, että henk.koht. elämän käsittely blogissa loppuu tähän ja sen jälkeen pysynyt aiheissa: neulonta, muoti, kokkaus, liikunta, sisustus, matkailu, puutarhanhoito. Hyvin olisi käynyt. Kivoja vinkkejä, kauniita kuvia.

Nyt blogin taso on kaikkien noiden osa-alueiden osalta laskenut kuin lehmänhäntä. Surullista. :(

neulonta, muoti, kokkaus, liikunta, sisustus, matkailu, puutarhanhoito. Hei, tuollaisia blogejahan on pilvin pimein, joten miksi et menisi lukemaan niitä, ja lopettaisit vaatimasta juuri tätä blogikirjoittajaa kirjoittamaan näistä aiheista.

Bloggaajan kannattaisi sitten vaihtaa blogin kuvausteksti. Teemana kun sattuu olemaan muoti ja sisustus.

Johanna kirjoittaa elämästään Norjassa kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä

Jokainen saa kirjoittaa omaan blogiinsa ihan mitä haluaa, myös kuvaustekstiksi. Jos ei kiinnosta/pidä, voi olla lukematta. Sairasta jankata jatkuvasti netissä bloggaajista, keksi jo joku terveempi harrastus.

Käytkö kommentoimassa myös Kolmistaan bloggaajan ketjua? En näe yhtään viestiäsi siellä.

Vierailija kirjoitti:

Sveitsi mainittu. Kotka tunnistettu.

Juu, ja blogi on nykyisellään huonompi kuin koskaan.

"Terveisiä alppimaasta!" Tietäjät tietää. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo viimeisin päivitys liikuntaviikonlopusta on kyllä aivan kauhea! Kuvien taso on järkky, sumeita kännykkäräpsyjä. Ihmeellistä höpötystä täysin irrallisesta aiheesta, luokkaeroista. Nykyinen ja entinen blogi ovat kuin yö ja päivä, ei näistä voi edes puhua samana päivä. En tiedä, oliko se entinen blogissa kuvattu elämä sitten oikeasti onnellista ja hyvää elämää, mutta ei tämä nykyinen vaikuta kyllä edes siedettävältä. Johanna on aina surullisen näköinen, lapset surullisia, kuvat huonolaatuisia, jutut yhtä itkua ja parkua sekä takertuvan setämiehen kehumista ja sen vakuuttelua, että hyvä elämänlaatu riittää. Ja nyt kirsikkana kakun päällä setämies on kuvaamassa jumppaavien naisten takapuolia naisten jumppaviikonlopussa. Paikalla olleille on varmasti kerrottu, että kuvat tulevat suosittuun blogiin, mutta ei tainneet naiset tietää, minkälaisia kuvia ja mihin päätyivätkään. 

Viimeisintä postausta katsoessa tulee kyllä mieleen, että joskus bloggaajan on vain hyvä ymmärtää lopettaa oikeaan aikaan. Jos muistelee esim. Rillan kotia. Blogi perustui miehen kanssa rakennettuun kotiin, perhe-elämään, sisustukseen, vähän oli muotia ja kauneusjuttujakin. Kun tuli ero, Rilla sulki bloginsa eikä jäänyt lukijoille selvittelemään ja vatvomaan asioita. Silloin harmitti hyvän blogin lopetus, mutta kun nyt katsoo tätä Kalastajan vaimon yhä jyrkkenevää alamäkeä, ei sama päätös olisi ollut Johannallekaan yhtään huono. 

Ei blogin lopettaminen olisi vielä silloin ollut välttämättä ajankohtaista. Hänhän sai paljon tsemppausta siihen Minä muutan -postaukseensa. Hänen olisi pitänyt ymmärtää jättää eron käsitteleminen siihen, eikä vuodattaa syntyjä syviä nykyisestä ja entisestä miehestä.

Kun olisi vaan tehnyt selväksi, että henk.koht. elämän käsittely blogissa loppuu tähän ja sen jälkeen pysynyt aiheissa: neulonta, muoti, kokkaus, liikunta, sisustus, matkailu, puutarhanhoito. Hyvin olisi käynyt. Kivoja vinkkejä, kauniita kuvia.

Nyt blogin taso on kaikkien noiden osa-alueiden osalta laskenut kuin lehmänhäntä. Surullista. :(

Mitä surullista siinä on, että joku ihminen muuttaa blogiaan hänen mielestään sopivampaan suuntaan? Miksi kuvittelet, että sinulla olisi jotain sanomista siihen, mistä kenenkin tulisi kirjoittaa tai jättää kirjoittamatta. Erikoinen tyyppi olet.

Eikö blogia kirjoitetakaan lukijoille? Tai lehtijuttuja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo viimeisin päivitys liikuntaviikonlopusta on kyllä aivan kauhea! Kuvien taso on järkky, sumeita kännykkäräpsyjä. Ihmeellistä höpötystä täysin irrallisesta aiheesta, luokkaeroista. Nykyinen ja entinen blogi ovat kuin yö ja päivä, ei näistä voi edes puhua samana päivä. En tiedä, oliko se entinen blogissa kuvattu elämä sitten oikeasti onnellista ja hyvää elämää, mutta ei tämä nykyinen vaikuta kyllä edes siedettävältä. Johanna on aina surullisen näköinen, lapset surullisia, kuvat huonolaatuisia, jutut yhtä itkua ja parkua sekä takertuvan setämiehen kehumista ja sen vakuuttelua, että hyvä elämänlaatu riittää. Ja nyt kirsikkana kakun päällä setämies on kuvaamassa jumppaavien naisten takapuolia naisten jumppaviikonlopussa. Paikalla olleille on varmasti kerrottu, että kuvat tulevat suosittuun blogiin, mutta ei tainneet naiset tietää, minkälaisia kuvia ja mihin päätyivätkään. 

Viimeisintä postausta katsoessa tulee kyllä mieleen, että joskus bloggaajan on vain hyvä ymmärtää lopettaa oikeaan aikaan. Jos muistelee esim. Rillan kotia. Blogi perustui miehen kanssa rakennettuun kotiin, perhe-elämään, sisustukseen, vähän oli muotia ja kauneusjuttujakin. Kun tuli ero, Rilla sulki bloginsa eikä jäänyt lukijoille selvittelemään ja vatvomaan asioita. Silloin harmitti hyvän blogin lopetus, mutta kun nyt katsoo tätä Kalastajan vaimon yhä jyrkkenevää alamäkeä, ei sama päätös olisi ollut Johannallekaan yhtään huono. 

Ei blogin lopettaminen olisi vielä silloin ollut välttämättä ajankohtaista. Hänhän sai paljon tsemppausta siihen Minä muutan -postaukseensa. Hänen olisi pitänyt ymmärtää jättää eron käsitteleminen siihen, eikä vuodattaa syntyjä syviä nykyisestä ja entisestä miehestä.

Kun olisi vaan tehnyt selväksi, että henk.koht. elämän käsittely blogissa loppuu tähän ja sen jälkeen pysynyt aiheissa: neulonta, muoti, kokkaus, liikunta, sisustus, matkailu, puutarhanhoito. Hyvin olisi käynyt. Kivoja vinkkejä, kauniita kuvia.

Nyt blogin taso on kaikkien noiden osa-alueiden osalta laskenut kuin lehmänhäntä. Surullista. :(

Mitä surullista siinä on, että joku ihminen muuttaa blogiaan hänen mielestään sopivampaan suuntaan? Miksi kuvittelet, että sinulla olisi jotain sanomista siihen, mistä kenenkin tulisi kirjoittaa tai jättää kirjoittamatta. Erikoinen tyyppi olet.

Eikö blogia kirjoitetakaan lukijoille? Tai lehtijuttuja?

Blogi on bloggaajan päiväkirja...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo viimeisin päivitys liikuntaviikonlopusta on kyllä aivan kauhea! Kuvien taso on järkky, sumeita kännykkäräpsyjä. Ihmeellistä höpötystä täysin irrallisesta aiheesta, luokkaeroista. Nykyinen ja entinen blogi ovat kuin yö ja päivä, ei näistä voi edes puhua samana päivä. En tiedä, oliko se entinen blogissa kuvattu elämä sitten oikeasti onnellista ja hyvää elämää, mutta ei tämä nykyinen vaikuta kyllä edes siedettävältä. Johanna on aina surullisen näköinen, lapset surullisia, kuvat huonolaatuisia, jutut yhtä itkua ja parkua sekä takertuvan setämiehen kehumista ja sen vakuuttelua, että hyvä elämänlaatu riittää. Ja nyt kirsikkana kakun päällä setämies on kuvaamassa jumppaavien naisten takapuolia naisten jumppaviikonlopussa. Paikalla olleille on varmasti kerrottu, että kuvat tulevat suosittuun blogiin, mutta ei tainneet naiset tietää, minkälaisia kuvia ja mihin päätyivätkään. 

Viimeisintä postausta katsoessa tulee kyllä mieleen, että joskus bloggaajan on vain hyvä ymmärtää lopettaa oikeaan aikaan. Jos muistelee esim. Rillan kotia. Blogi perustui miehen kanssa rakennettuun kotiin, perhe-elämään, sisustukseen, vähän oli muotia ja kauneusjuttujakin. Kun tuli ero, Rilla sulki bloginsa eikä jäänyt lukijoille selvittelemään ja vatvomaan asioita. Silloin harmitti hyvän blogin lopetus, mutta kun nyt katsoo tätä Kalastajan vaimon yhä jyrkkenevää alamäkeä, ei sama päätös olisi ollut Johannallekaan yhtään huono. 

Ei blogin lopettaminen olisi vielä silloin ollut välttämättä ajankohtaista. Hänhän sai paljon tsemppausta siihen Minä muutan -postaukseensa. Hänen olisi pitänyt ymmärtää jättää eron käsitteleminen siihen, eikä vuodattaa syntyjä syviä nykyisestä ja entisestä miehestä.

Kun olisi vaan tehnyt selväksi, että henk.koht. elämän käsittely blogissa loppuu tähän ja sen jälkeen pysynyt aiheissa: neulonta, muoti, kokkaus, liikunta, sisustus, matkailu, puutarhanhoito. Hyvin olisi käynyt. Kivoja vinkkejä, kauniita kuvia.

Nyt blogin taso on kaikkien noiden osa-alueiden osalta laskenut kuin lehmänhäntä. Surullista. :(

neulonta, muoti, kokkaus, liikunta, sisustus, matkailu, puutarhanhoito. Hei, tuollaisia blogejahan on pilvin pimein, joten miksi et menisi lukemaan niitä, ja lopettaisit vaatimasta juuri tätä blogikirjoittajaa kirjoittamaan näistä aiheista.

Aivan sama se mulle on mistä ex-rouva tarinoi, mutta toivottavasti blogin tason lasku näkyy myös palkassa, mitä epäilen. Aivan jäätävää lukijoiden aliarvioimista heitellä blogiin kerran viikossa suttuisia kuvia ja jeesustella luokkaeroista. Useat lukijat kuitenkin odottavat blogilta tiettyä tasoa, se on syy miksi blogeja luetaan. Ja ennen hän on sille tasolle yltänyt, usein jopa yli sen. Yllättäen tason lasku on tapahtunut eron jälkeen, mistäköhän johtuu..

Jos kv ei olisi taloudellisen hyödyn ja julkisuuden perässä blogiharrastuksensa kanssa, hän olisi varmaan muokkanut bloginsa yksityisesti, vain tilaajille. Tai kirjoittelisi päiväkirjaa tai viestejä läheisilleen jollain muulla tavalla, nyt kun someviestinnän mahdollisuudet ovat rajattomat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo viimeisin päivitys liikuntaviikonlopusta on kyllä aivan kauhea! Kuvien taso on järkky, sumeita kännykkäräpsyjä. Ihmeellistä höpötystä täysin irrallisesta aiheesta, luokkaeroista. Nykyinen ja entinen blogi ovat kuin yö ja päivä, ei näistä voi edes puhua samana päivä. En tiedä, oliko se entinen blogissa kuvattu elämä sitten oikeasti onnellista ja hyvää elämää, mutta ei tämä nykyinen vaikuta kyllä edes siedettävältä. Johanna on aina surullisen näköinen, lapset surullisia, kuvat huonolaatuisia, jutut yhtä itkua ja parkua sekä takertuvan setämiehen kehumista ja sen vakuuttelua, että hyvä elämänlaatu riittää. Ja nyt kirsikkana kakun päällä setämies on kuvaamassa jumppaavien naisten takapuolia naisten jumppaviikonlopussa. Paikalla olleille on varmasti kerrottu, että kuvat tulevat suosittuun blogiin, mutta ei tainneet naiset tietää, minkälaisia kuvia ja mihin päätyivätkään. 

Viimeisintä postausta katsoessa tulee kyllä mieleen, että joskus bloggaajan on vain hyvä ymmärtää lopettaa oikeaan aikaan. Jos muistelee esim. Rillan kotia. Blogi perustui miehen kanssa rakennettuun kotiin, perhe-elämään, sisustukseen, vähän oli muotia ja kauneusjuttujakin. Kun tuli ero, Rilla sulki bloginsa eikä jäänyt lukijoille selvittelemään ja vatvomaan asioita. Silloin harmitti hyvän blogin lopetus, mutta kun nyt katsoo tätä Kalastajan vaimon yhä jyrkkenevää alamäkeä, ei sama päätös olisi ollut Johannallekaan yhtään huono. 

Ei blogin lopettaminen olisi vielä silloin ollut välttämättä ajankohtaista. Hänhän sai paljon tsemppausta siihen Minä muutan -postaukseensa. Hänen olisi pitänyt ymmärtää jättää eron käsitteleminen siihen, eikä vuodattaa syntyjä syviä nykyisestä ja entisestä miehestä.

Kun olisi vaan tehnyt selväksi, että henk.koht. elämän käsittely blogissa loppuu tähän ja sen jälkeen pysynyt aiheissa: neulonta, muoti, kokkaus, liikunta, sisustus, matkailu, puutarhanhoito. Hyvin olisi käynyt. Kivoja vinkkejä, kauniita kuvia.

Nyt blogin taso on kaikkien noiden osa-alueiden osalta laskenut kuin lehmänhäntä. Surullista. :(

Mitä surullista siinä on, että joku ihminen muuttaa blogiaan hänen mielestään sopivampaan suuntaan? Miksi kuvittelet, että sinulla olisi jotain sanomista siihen, mistä kenenkin tulisi kirjoittaa tai jättää kirjoittamatta. Erikoinen tyyppi olet.

Eikö blogia kirjoitetakaan lukijoille? Tai lehtijuttuja?

Blogi on bloggaajan päiväkirja...

No ei tasan ole päiväkirja. :D On ehkä ollut sitä hetken aikaa silloin 13v sitten, mutta ei ole ollut sitä pitkään aikaan. Se on tulonlähde, jota hän laiminlyö armotta. Lukijoista saa rahaa. Herää nyt oikeasti. #kaupallinenyhteistyö #kaupallinenavioero #kaupallinenalkuhuuma

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo viimeisin päivitys liikuntaviikonlopusta on kyllä aivan kauhea! Kuvien taso on järkky, sumeita kännykkäräpsyjä. Ihmeellistä höpötystä täysin irrallisesta aiheesta, luokkaeroista. Nykyinen ja entinen blogi ovat kuin yö ja päivä, ei näistä voi edes puhua samana päivä. En tiedä, oliko se entinen blogissa kuvattu elämä sitten oikeasti onnellista ja hyvää elämää, mutta ei tämä nykyinen vaikuta kyllä edes siedettävältä. Johanna on aina surullisen näköinen, lapset surullisia, kuvat huonolaatuisia, jutut yhtä itkua ja parkua sekä takertuvan setämiehen kehumista ja sen vakuuttelua, että hyvä elämänlaatu riittää. Ja nyt kirsikkana kakun päällä setämies on kuvaamassa jumppaavien naisten takapuolia naisten jumppaviikonlopussa. Paikalla olleille on varmasti kerrottu, että kuvat tulevat suosittuun blogiin, mutta ei tainneet naiset tietää, minkälaisia kuvia ja mihin päätyivätkään. 

Viimeisintä postausta katsoessa tulee kyllä mieleen, että joskus bloggaajan on vain hyvä ymmärtää lopettaa oikeaan aikaan. Jos muistelee esim. Rillan kotia. Blogi perustui miehen kanssa rakennettuun kotiin, perhe-elämään, sisustukseen, vähän oli muotia ja kauneusjuttujakin. Kun tuli ero, Rilla sulki bloginsa eikä jäänyt lukijoille selvittelemään ja vatvomaan asioita. Silloin harmitti hyvän blogin lopetus, mutta kun nyt katsoo tätä Kalastajan vaimon yhä jyrkkenevää alamäkeä, ei sama päätös olisi ollut Johannallekaan yhtään huono. 

Ei blogin lopettaminen olisi vielä silloin ollut välttämättä ajankohtaista. Hänhän sai paljon tsemppausta siihen Minä muutan -postaukseensa. Hänen olisi pitänyt ymmärtää jättää eron käsitteleminen siihen, eikä vuodattaa syntyjä syviä nykyisestä ja entisestä miehestä.

Kun olisi vaan tehnyt selväksi, että henk.koht. elämän käsittely blogissa loppuu tähän ja sen jälkeen pysynyt aiheissa: neulonta, muoti, kokkaus, liikunta, sisustus, matkailu, puutarhanhoito. Hyvin olisi käynyt. Kivoja vinkkejä, kauniita kuvia.

Nyt blogin taso on kaikkien noiden osa-alueiden osalta laskenut kuin lehmänhäntä. Surullista. :(

Mitä surullista siinä on, että joku ihminen muuttaa blogiaan hänen mielestään sopivampaan suuntaan? Miksi kuvittelet, että sinulla olisi jotain sanomista siihen, mistä kenenkin tulisi kirjoittaa tai jättää kirjoittamatta. Erikoinen tyyppi olet.

Luulen, että elämä on muuttunut ja blogi siinä sivussa. Ja muutos on tapahtunut nimenomaan huonompaan päin. Sen näkee kaikki, jotka ovat blogia vähänkään pidempään lukeneet. Ainahan blogi on heijastellut bloggaajan oikeaan elämään, kun siellä on jaettu ilot ja surut. Nyt sitä surua on vaan piisannut enemmän kuin koskaan. Surua ja teeskentelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo viimeisin päivitys liikuntaviikonlopusta on kyllä aivan kauhea! Kuvien taso on järkky, sumeita kännykkäräpsyjä. Ihmeellistä höpötystä täysin irrallisesta aiheesta, luokkaeroista. Nykyinen ja entinen blogi ovat kuin yö ja päivä, ei näistä voi edes puhua samana päivä. En tiedä, oliko se entinen blogissa kuvattu elämä sitten oikeasti onnellista ja hyvää elämää, mutta ei tämä nykyinen vaikuta kyllä edes siedettävältä. Johanna on aina surullisen näköinen, lapset surullisia, kuvat huonolaatuisia, jutut yhtä itkua ja parkua sekä takertuvan setämiehen kehumista ja sen vakuuttelua, että hyvä elämänlaatu riittää. Ja nyt kirsikkana kakun päällä setämies on kuvaamassa jumppaavien naisten takapuolia naisten jumppaviikonlopussa. Paikalla olleille on varmasti kerrottu, että kuvat tulevat suosittuun blogiin, mutta ei tainneet naiset tietää, minkälaisia kuvia ja mihin päätyivätkään. 

Viimeisintä postausta katsoessa tulee kyllä mieleen, että joskus bloggaajan on vain hyvä ymmärtää lopettaa oikeaan aikaan. Jos muistelee esim. Rillan kotia. Blogi perustui miehen kanssa rakennettuun kotiin, perhe-elämään, sisustukseen, vähän oli muotia ja kauneusjuttujakin. Kun tuli ero, Rilla sulki bloginsa eikä jäänyt lukijoille selvittelemään ja vatvomaan asioita. Silloin harmitti hyvän blogin lopetus, mutta kun nyt katsoo tätä Kalastajan vaimon yhä jyrkkenevää alamäkeä, ei sama päätös olisi ollut Johannallekaan yhtään huono. 

Nyt sinulle on tullut todella paha mieli kalastajan vaimon viimeisimmästä postauksesta, koska alennat hänen puolisonsa pyllyjä kuvaavaksi setämieheksi. Katsoin kuvat, mutta näin liikuntaa harrastavia ihmisiä, joita oli kaukaa kuvattu. Toki näillä ihmisillä oli pyllytkin, mutta kuvista ei voi mitenkään saada vaikutelmaa, että vain pyllyjä olisi kuvattu. Onko kalastajan vaimon pylly aiheuttanut kenties aikaisemmin mielipahaa, ja nyt nähdään pyllyjä siellä ja täällä, ja vielä setämiehen kuvaamana. Hyi sinua, kun oot ilkeä.

No mitä se olav siellä sitten teki? 😂 Kuvaamassahan se on siellä ollut. Ja lopputuloskaan ei näytä olevan kovin häävi, jos nuo blogiin päätyneet kuvat ovat sieltä parhaasta päästä. Blogi alkaa olla samansisältöinen kuin olavin instatilin kuvat:,

Kalastajan vaimo edestä, kalastajan vaimo takaa. Kalastajan vaimo seisoo, kalastajan vaimo makaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo viimeisin päivitys liikuntaviikonlopusta on kyllä aivan kauhea! Kuvien taso on järkky, sumeita kännykkäräpsyjä. Ihmeellistä höpötystä täysin irrallisesta aiheesta, luokkaeroista. Nykyinen ja entinen blogi ovat kuin yö ja päivä, ei näistä voi edes puhua samana päivä. En tiedä, oliko se entinen blogissa kuvattu elämä sitten oikeasti onnellista ja hyvää elämää, mutta ei tämä nykyinen vaikuta kyllä edes siedettävältä. Johanna on aina surullisen näköinen, lapset surullisia, kuvat huonolaatuisia, jutut yhtä itkua ja parkua sekä takertuvan setämiehen kehumista ja sen vakuuttelua, että hyvä elämänlaatu riittää. Ja nyt kirsikkana kakun päällä setämies on kuvaamassa jumppaavien naisten takapuolia naisten jumppaviikonlopussa. Paikalla olleille on varmasti kerrottu, että kuvat tulevat suosittuun blogiin, mutta ei tainneet naiset tietää, minkälaisia kuvia ja mihin päätyivätkään. 

Viimeisintä postausta katsoessa tulee kyllä mieleen, että joskus bloggaajan on vain hyvä ymmärtää lopettaa oikeaan aikaan. Jos muistelee esim. Rillan kotia. Blogi perustui miehen kanssa rakennettuun kotiin, perhe-elämään, sisustukseen, vähän oli muotia ja kauneusjuttujakin. Kun tuli ero, Rilla sulki bloginsa eikä jäänyt lukijoille selvittelemään ja vatvomaan asioita. Silloin harmitti hyvän blogin lopetus, mutta kun nyt katsoo tätä Kalastajan vaimon yhä jyrkkenevää alamäkeä, ei sama päätös olisi ollut Johannallekaan yhtään huono. 

Nyt sinulle on tullut todella paha mieli kalastajan vaimon viimeisimmästä postauksesta, koska alennat hänen puolisonsa pyllyjä kuvaavaksi setämieheksi. Katsoin kuvat, mutta näin liikuntaa harrastavia ihmisiä, joita oli kaukaa kuvattu. Toki näillä ihmisillä oli pyllytkin, mutta kuvista ei voi mitenkään saada vaikutelmaa, että vain pyllyjä olisi kuvattu. Onko kalastajan vaimon pylly aiheuttanut kenties aikaisemmin mielipahaa, ja nyt nähdään pyllyjä siellä ja täällä, ja vielä setämiehen kuvaamana. Hyi sinua, kun oot ilkeä.

No mitä se olav siellä sitten teki? 😂 Kuvaamassahan se on siellä ollut. Ja lopputuloskaan ei näytä olevan kovin häävi, jos nuo blogiin päätyneet kuvat ovat sieltä parhaasta päästä. Blogi alkaa olla samansisältöinen kuin olavin instatilin kuvat:,

Kalastajan vaimo edestä, kalastajan vaimo takaa. Kalastajan vaimo seisoo, kalastajan vaimo makaa.

no nyt osui naulan kantaan. Hahah, apua en saa henkee!! :D :D :D

Tämä eräs vanhempi jankkaava ä mmä tässä ketjussa on kyllä päästään sairas...

Bloggaaja sitä, bloggaaja tätä. Menehän hoitoon.

Veiköhän sen exä kameran mennessään? Mihin se hyvä kamera on kadonnut?