Kalastajan vaimo - ihana tyyppi, mutta miten hän uskaltaa kertoa elämästään niin avoimesti?

Ja mitä ihmeen höpinää tällä kertaa luokkaeroista? Mistä hän näitä postausten aiheita oikein etsii. Ihana viikonloppu Oslossa kahden lääkärin seurassa taisi aiheuttaa hoitajalle alemmuuskompleksin?

Kaukana on nämä ajat:

https://www.menaiset.fi/blogit/kalastajan_vaimo/tule_mukaan_lenkille

Nämä postaukset olivat syy, miksi aikoinaan niin innolla seurasin kalastajan vaimoa. Blogissa nykyisin esitetyt ulkoilmakuvat on otettu, laadusta päätellen arvatenkin puhelimen kameralla, auton tuulilasin läpi. :D Ei kovin inspiroivaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuolle Olavin käytökselle on olemassa termi.

Rakkauspommitus.

Siinä uusi kumppani koukutetaan huomionosoituksilla, loputtomalla ihailulla ja lahjonnalla. Se vaikuttaa tosirakkaudelta, mutta on todellisuudessa manipulointikeino, jolla pystytään hallitsemaan kumppania, tämän ajatuksia ja käytöstä. Sen erityispiirteinä on nopea eteneminen suhteessa ja suhteen julkistaminen muille, ripustautuminen, suurieleiset, julkiset rakkaudentunnustukset mm. somessa. Uhrille luodaan tunne sielunkumppanuudesta: rakkauspommittaja tykkää kaikista samoista asioista kuin uhri ja haluaa olla kaikessa mukana.

Yllättäen ika monta juttua edellä mainituista täyttyy, kun miettii tätä suhdetta..

😳😳😳😳😳 Huhhuh!

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä ihmeen höpinää tällä kertaa luokkaeroista? Mistä hän näitä postausten aiheita oikein etsii. Ihana viikonloppu Oslossa kahden lääkärin seurassa taisi aiheuttaa hoitajalle alemmuuskompleksin?

Täysin irralliseksi jää pohdinta luokkaeroista. Kysehän oli jumppaamisesta!

Luokattoman huono (pun intended) postaus muutenkin. Saako tuollaisen kuran julkaisemisesta oikeasti rahaakin? 😅

^ Jospa se oli johanna itse, joka jäi irralliseksi tuolla reissulla ja sen takia selittelee että eihän meillä norjassa mitään luokkia ole, täällä katsotaan ihmistä sydämellä.

Vierailija kirjoitti:

Kaukana on nämä ajat:

https://www.menaiset.fi/blogit/kalastajan_vaimo/tule_mukaan_lenkille

Nämä postaukset olivat syy, miksi aikoinaan niin innolla seurasin kalastajan vaimoa. Blogissa nykyisin esitetyt ulkoilmakuvat on otettu, laadusta päätellen arvatenkin puhelimen kameralla, auton tuulilasin läpi. :D Ei kovin inspiroivaa.

"Rakastan vaelluslenkkejä!" Miksei sitten ikinä käy vaeltamassa enää?

Minäkin rakastan mansikoita, mutten ole ikinä jaksanut lähteä torilta niitä ostamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaukana on nämä ajat:

https://www.menaiset.fi/blogit/kalastajan_vaimo/tule_mukaan_lenkille

Nämä postaukset olivat syy, miksi aikoinaan niin innolla seurasin kalastajan vaimoa. Blogissa nykyisin esitetyt ulkoilmakuvat on otettu, laadusta päätellen arvatenkin puhelimen kameralla, auton tuulilasin läpi. :D Ei kovin inspiroivaa.

"Rakastan vaelluslenkkejä!" Miksei sitten ikinä käy vaeltamassa enää?

Minäkin rakastan mansikoita, mutten ole ikinä jaksanut lähteä torilta niitä ostamaan.

Hahah tää oli hyvä!! 😆

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaukana on nämä ajat:

https://www.menaiset.fi/blogit/kalastajan_vaimo/tule_mukaan_lenkille

Nämä postaukset olivat syy, miksi aikoinaan niin innolla seurasin kalastajan vaimoa. Blogissa nykyisin esitetyt ulkoilmakuvat on otettu, laadusta päätellen arvatenkin puhelimen kameralla, auton tuulilasin läpi. :D Ei kovin inspiroivaa.

"Rakastan vaelluslenkkejä!" Miksei sitten ikinä käy vaeltamassa enää?

Minäkin rakastan mansikoita, mutten ole ikinä jaksanut lähteä torilta niitä ostamaan.

Jos uusi kulta ei pidä siitä? Tai sitten se ei voi päästää jossua sunnuntailenkille muiden urheilullisten norjalaisten sekaan, ettei menetä unelmien naisystäväänsä.

Kumpi on ollut feikkiä, blogi silloin kun oli kalastajan vaimo ja blogi huokui onnellisuutta ja lämpöä vai tämä nykyinen blogi joka on pelkkää suttuista kuvaa ja vakuuttelua hyvän elämänlaadun riittävyydestä.

Ovat kuin kaksi eri blogia. Sääliksi käy naista joka jätti kaiken tuon nykyisen elämän vuoksi.

Katsoin fitnesspäiväkirjoista johannan jaksot uudestaan ja totta tosiaan, hän on nykyään aivan eri ihminen.

Sarjassa , ja silloin myös blogissa perheen arki vaikutti ihan tavalliselta, ihana idyllinen pikkukylä, jonka huipulla saavat asua kauniissa talossa. Lapset hyvätapaisia, ystävät käyvät kylässä usein. Välillä sopivasti liikunta- ja ulkoiluharrastuksia, mies osaa laittaa ruokaa ja tehdä muutenkin asioita itse alusta loppuun, vie perhettään merelle ja keksii muutenkin kaikenlaista kivaa tekemistä. Johannasta oikein huokuu sellainen perhekeskeisyys ja onni. Toki varmasti joka pariskunnalla on omat juttunsa ja ongelmansa, mutta kelläpä ei olisi. heillä isot linjat näyttää olevan enemmän kuin kunnossa.

Toivottavasti hän oli miettinyt tuon eroasian loppuun asti. Elämä ei vaikuta ainakaan muuttuneen paremmaksi, kun vertaa mennyttä ja nykyistä. Blogi ja elämä on kuin varjo entisestä.

Joku aiemmin kommentoi että bloggaaja on nykyisin vain surusilmäinen takkutukka ja tämä on kyllä osuvasti ilmaistu.

Lisäksi suru ja lähestyvät vaihdevuodet ovat muokanneet kroppaa kohti tavallisen istumatyötä tekevän vartaloa, siinä toki ei mitään väärää. Kontrasti on vain suuri entiseen ja nykyiseen.

Väkisin jää miettimään mitä kulisseissa tapahtuu. Vakuuttelua miehen hyvyydestä ja romantisoivaa ylistyslaulua miehestä. Sivulauseissa kuitenkin ikävä entiseen.

silmissä kiiltävät kyyneleet ja habituksessa loistaa suru.

Mies seuraa naista työ ja (naisten ) harrastusmatkoille.

Jos itse joutuisi samanlaiseen tilanteeseen kokisiko elävänsä vuosisadan rakkaustarinaa vai jotain ihan muuta?

Tässä sen näkee. Ei kannata lähteä eroamaan jos mies ei oikeasti ole paha. Tai jos ei ole ihan varma, että erossa voittaa enemmän.

Se luokkajako juttu viimeisimmässä postauksessa oli kyllä outo. Ketä kiinnostaa?

Vierailija kirjoitti:

Katsoin fitnesspäiväkirjoista johannan jaksot uudestaan ja totta tosiaan, hän on nykyään aivan eri ihminen.

Sarjassa , ja silloin myös blogissa perheen arki vaikutti ihan tavalliselta, ihana idyllinen pikkukylä, jonka huipulla saavat asua kauniissa talossa. Lapset hyvätapaisia, ystävät käyvät kylässä usein. Välillä sopivasti liikunta- ja ulkoiluharrastuksia, mies osaa laittaa ruokaa ja tehdä muutenkin asioita itse alusta loppuun, vie perhettään merelle ja keksii muutenkin kaikenlaista kivaa tekemistä. Johannasta oikein huokuu sellainen perhekeskeisyys ja onni. Toki varmasti joka pariskunnalla on omat juttunsa ja ongelmansa, mutta kelläpä ei olisi. heillä isot linjat näyttää olevan enemmän kuin kunnossa.

Toivottavasti hän oli miettinyt tuon eroasian loppuun asti. Elämä ei vaikuta ainakaan muuttuneen paremmaksi, kun vertaa mennyttä ja nykyistä. Blogi ja elämä on kuin varjo entisestä.

Viimeisessä jaksossa itkee liikutuksesta Preikestolenin huipulla, että kuinka hän onkaan kiitollinen elämästään, läheisistään ja toivoo, ettei kuusikymppisenä tarvitse vertailla ja miettiä, että voi kun elämä oli hyvää silloin aikoinaan.

Näyttää uhkaavasti siltä, että on ehkä tahtomattaankin valumassa siihen suuntaan että myöhemmin saa vielä katua päätöksiään... Eipä se ihme ole, että itkeskelee entisen miehen ja elämän perään tämän tästä. Onhan tuo sen verran kivannäköistä elämää ollut... :(

Todella kummallinen tuo viimeisin kirjoitus.

Tosiaan mies jumppasalin reunamilla ja luokkaerot. Huh.

Kuin varjo entisestään on sekä blogi että bloggaaja.

Tykkäsin ennen tosi kovin, nyt tulee jo vähän myötähäpeä ikävä kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin fitnesspäiväkirjoista johannan jaksot uudestaan ja totta tosiaan, hän on nykyään aivan eri ihminen.

Sarjassa , ja silloin myös blogissa perheen arki vaikutti ihan tavalliselta, ihana idyllinen pikkukylä, jonka huipulla saavat asua kauniissa talossa. Lapset hyvätapaisia, ystävät käyvät kylässä usein. Välillä sopivasti liikunta- ja ulkoiluharrastuksia, mies osaa laittaa ruokaa ja tehdä muutenkin asioita itse alusta loppuun, vie perhettään merelle ja keksii muutenkin kaikenlaista kivaa tekemistä. Johannasta oikein huokuu sellainen perhekeskeisyys ja onni. Toki varmasti joka pariskunnalla on omat juttunsa ja ongelmansa, mutta kelläpä ei olisi. heillä isot linjat näyttää olevan enemmän kuin kunnossa.

Toivottavasti hän oli miettinyt tuon eroasian loppuun asti. Elämä ei vaikuta ainakaan muuttuneen paremmaksi, kun vertaa mennyttä ja nykyistä. Blogi ja elämä on kuin varjo entisestä.

Viimeisessä jaksossa itkee liikutuksesta Preikestolenin huipulla, että kuinka hän onkaan kiitollinen elämästään, läheisistään ja toivoo, ettei kuusikymppisenä tarvitse vertailla ja miettiä, että voi kun elämä oli hyvää silloin aikoinaan.

Näyttää uhkaavasti siltä, että on ehkä tahtomattaankin valumassa siihen suuntaan että myöhemmin saa vielä katua päätöksiään... Eipä se ihme ole, että itkeskelee entisen miehen ja elämän perään tämän tästä. Onhan tuo sen verran kivannäköistä elämää ollut... :(

Näinpä. Etenkin, jos hänen kriisinsä ei lopulta edes liittynyt silloiseen mieheen tai perhe-elämään, vaan oli pikemminkin eksistentialistinen.

Johannan olisi ehkä kannattanut hetken aikaa asua itsekseen ja tunnustella elämää ja omia fiiliksiä rauhassa. Hän olisi saattanut tulla järkiinsä ja tajuta mitä on menettämässä. Siitä tilanteesta olisi varmasti voinut vielä palata takaisin kotiinkin, kun tilanteeseen ei olisi sotkettu kolmansia osapuolia.

Mutta uusi mies tuli heti kuvioihin, asiat etenivät vauhdilla ja suhde julkistettiin nopeasti. Sitten siitä ei ollut enää paluuta. Tuntuu että johanna on jumittunut välitilaan, josta ei pääse eron jälkeen tapahtuneiden asioiden takia palaamaan entiseen, toisaalta menneisyydenkaipuu ja samaan pikkukylään jääminen estää häntä pääsemästä aidosti eteenpäin nykyisen kanssa. Pitää kiinni mm. entisen miehensä tuomasta statuksesta ja sukunimestä, samaan aikaan kehuu nykyistä miestään ja tilannettaan siihen tahtiin, että se alkaa aidon onnellisuuden sijasta vaikuttaa itsensä ja muiden vakuuttelulta.

Vierailija kirjoitti:

Heiii, seuratkaa sitä kalastajaa sitten! Saa teidän pöksyt kastumaan nuotiokuvillaan. Tosielämässä tietty kun arki astuu kehiin niin ei ehkä ookkaan kiva kärvistellä yksin kotona kun kalastaja juhlii nuotion äärellä muiden kalastajien kanssa 250 päivää vuodessa:D Sinne ei nimittäin vaimoilla ole asiaa. Vain kaksikymppiset kalastajanaikkoskaverit saa tulla mukaan:)

Eihän johanna ole ikinä muuta tehnytkään kuin valittanut tuosta kalastuksesta, joten tuskinpa hän on mukaan hinkunut muutenkaan.😆 Kelpaa kyllä syödä miehen kokkaamia ravintolatason kala-aterioita, mutta ilmeisesti toivoo, että se kala hyppäisi itse merestä suoraan lautaselle.

Olen hyvin, hyvin varma, että Johanna katuu eroaan kalastajasta. Ehkä hänen alunperäinen tarkoitus olikin muuttaa yksin ja miettiä asioita rauhassa, mutta tämä uusi mies lähes pakolla halusi Johannan. Ja rikkinäisena Johanna ei osannut pitää puoliaan. Olihan hän jo nykyistä pyöritellyt mielessään. OLISIPA JOHANNA VALINNUT TOISIN. Tämä uusi mies jotenkin pelottaa ihan jo näin ruudun takaa...

... J varmasti ymmärtää, että enää ei ole paluuta. Ihan aidosti tuo kuvio tekee niin pahaa. Ja ne kaksi lastakin :( 

Ei se oo sanottua, etteikö J voisi olla vielä onnellinen uudenkin miehen kanssa. Mutta se vaatisi sitä, että mikä tahansa sisäntä kalvaa tällä hetkellä, niin siitä pääsisi yli. Se onni pitäs aina löytää lähtökohtasesti omasta itsestä, sitten voi elää paljon tasavertaisempaa elämää puolisonkin kanssa, kun ei oota että se on se onnelliseksi tekevä tekijä. Tietty jos puolison kanssa ei oikeasti homma toimi ja kemiat pelaa, niin ei se oma onnellisuus siinä sitä suhdetta paranna, päin vastoin.

Tuo viimeisin päivitys liikuntaviikonlopusta on kyllä aivan kauhea! Kuvien taso on järkky, sumeita kännykkäräpsyjä. Ihmeellistä höpötystä täysin irrallisesta aiheesta, luokkaeroista. Nykyinen ja entinen blogi ovat kuin yö ja päivä, ei näistä voi edes puhua samana päivä. En tiedä, oliko se entinen blogissa kuvattu elämä sitten oikeasti onnellista ja hyvää elämää, mutta ei tämä nykyinen vaikuta kyllä edes siedettävältä. Johanna on aina surullisen näköinen, lapset surullisia, kuvat huonolaatuisia, jutut yhtä itkua ja parkua sekä takertuvan setämiehen kehumista ja sen vakuuttelua, että hyvä elämänlaatu riittää. Ja nyt kirsikkana kakun päällä setämies on kuvaamassa jumppaavien naisten takapuolia naisten jumppaviikonlopussa. Paikalla olleille on varmasti kerrottu, että kuvat tulevat suosittuun blogiin, mutta ei tainneet naiset tietää, minkälaisia kuvia ja mihin päätyivätkään. 

Viimeisintä postausta katsoessa tulee kyllä mieleen, että joskus bloggaajan on vain hyvä ymmärtää lopettaa oikeaan aikaan. Jos muistelee esim. Rillan kotia. Blogi perustui miehen kanssa rakennettuun kotiin, perhe-elämään, sisustukseen, vähän oli muotia ja kauneusjuttujakin. Kun tuli ero, Rilla sulki bloginsa eikä jäänyt lukijoille selvittelemään ja vatvomaan asioita. Silloin harmitti hyvän blogin lopetus, mutta kun nyt katsoo tätä Kalastajan vaimon yhä jyrkkenevää alamäkeä, ei sama päätös olisi ollut Johannallekaan yhtään huono. 

Hänmentävä ketju... Siis tuntematon/tuntemattomat analysoivat jonkun elämää, aivan kuin luulisivat tietävänsä toisen ajatuksetkin ja kaiken hänen elämästään. Aika harhaista ja pakkomielteistä sakkia. Vaikka oikeastaan näyttää siltä, että lähes kaikki ketjun viestit olisi kirjoittanut yksi outo henkilö. Avohoito ei tunnu toimivan kovin hyvin Suomessa.