Älkää ihmiset tehkö lapsia muiden hoidettavaksi!

Kuinka usein tapaat vanhempiasi? Siis ihan fyysisesti.

Eikö ne vanhemmat osaa sanoa ei? 

Itse kieltämättä ajattelin kun lapsia saatiin että esim. vanhemmistani olisi jonkun verran hoitoapua. Sain ekan lapsen aika vanhana, ja äitini oli jo ehtinyt kyyneleet silmissä surra lapsenlapsettomaksi jäämistä ja lupailla miten autetaan sekä taloudellisesti että hoidetaan, jos vaan lastenlapsen saisi. 

Mutta eläkkeelle jäätyä vanhemmat muuttuivat vähän erilaisiksi. Äiti teki heti selväksi, että hän on jo lapsensa lähes 40 vuotta sitten hoitanut eikä kyllä enää ala mitään mukuloita hoitamaan. Että kiva kun käytte kylässä ja näkee lastenlapsia, mutta ei hoitoon oteta eikä mielellään yökyläänkään, kun vanhat ihmiset ei oikein enää jaksa lasten vilistystä ja ääntä. Olin vähän järkyttnyt mutta toisaalta, parempi noin kuin että jos olisivat kovasti kärsineet hoitovastuusta, mutta hampaat irvessä silti hoitaneet.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein tapaat vanhempiasi? Siis ihan fyysisesti.

Miten tämä liittyy aloitukseen? Isäni on jo kuollut ja äidin kanssa emme ole kovin läheisiä. Näemme joitakin kertoja vuodessa, asuu hieman kauempana. Ei hoida lapsiamme ollenkaan. Kärsinyt mielenterveysongelmista ikänsä, on tosin aktiivinen seurakunnassa ja se ”perhe” siellä hänelle tärkeämpi.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Eikö ne vanhemmat osaa sanoa ei? 

Itse kieltämättä ajattelin kun lapsia saatiin että esim. vanhemmistani olisi jonkun verran hoitoapua. Sain ekan lapsen aika vanhana, ja äitini oli jo ehtinyt kyyneleet silmissä surra lapsenlapsettomaksi jäämistä ja lupailla miten autetaan sekä taloudellisesti että hoidetaan, jos vaan lastenlapsen saisi. 

Mutta eläkkeelle jäätyä vanhemmat muuttuivat vähän erilaisiksi. Äiti teki heti selväksi, että hän on jo lapsensa lähes 40 vuotta sitten hoitanut eikä kyllä enää ala mitään mukuloita hoitamaan. Että kiva kun käytte kylässä ja näkee lastenlapsia, mutta ei hoitoon oteta eikä mielellään yökyläänkään, kun vanhat ihmiset ei oikein enää jaksa lasten vilistystä ja ääntä. Olin vähän järkyttnyt mutta toisaalta, parempi noin kuin että jos olisivat kovasti kärsineet hoitovastuusta, mutta hampaat irvessä silti hoitaneet.

Ilmeisesti eivät osaa sanoa ei, vaikka ovat kyllä meille joskus sanoneet, mikä ihan ok. En osaa sanoa. Vai tuovatko siitä huolimatta vaan lapsia hoitoon? Ihmettelen kyllä... Saattavat olla siis päivätolkulla ja yksi ihan vauvakin vielä.

-ap

Ehkä hoitavat mielummin niitä lapsia kuin sinun, kun olet tuollainen valittaja.

On tää kumma palsta kun valitetaan että isovanhemmat eivät hoida ja sitten valitetaan kun hoitavat! Koittakaa jo päättää!!!

onneks meillä on aina ollut rahaa palkata hoitajia eikä hyväksikäyttää muita

Vierailija kirjoitti:

onneks meillä on aina ollut rahaa palkata hoitajia eikä hyväksikäyttää muita

Niin tosiaan, miehen veli vielä rikas, mutta silti hoidattaa lapsensa omilla vanhemmillaan. -ap

Sama täällä. Mummoloita olisi kolme mutta ketään ei kiinnosta olla tekemisissä lastenlastensa kanssa. Itse en tykkää edes viedä vaippaikäisiä mihinkään hoitoon/yökyläileen koska heidän paikka on meillä kotona. Mummolaan yökyläileen voisi mennä + 5.v ja kouluikäiset. En minä mitään hoitoapua tarvitse, mutta olisi mielestäni mukava että lapsilla olisi mummola ja lapset tuntisivat isovanhempiaan ja päinvastoin. Mielestäni meidän koululaiset ovat todella mukavia ja hauskoja tyyppejä kunhan heihin tutustuisi mutta kun ei isovanhempia kiinnosta, niin vieraaksi jäävät ja minun on vaikea tehdä asialle paljonkaan. Sitten selän takana puhutaan kuinka vähän käydään kylässä. (Välillä 100- 200km)

Oman käsitykseni mukaan nyky isovanhemmista todella harva on kiinnostunut jälkipolvesta vaan tuossa on todella itsekäs/itsekeskeinen sukupolvi. Toki elämäänsä saa elää kuten haluaa mutta täytyisi vähän ymmärtää vastavuoroisuus ettei myöskään odota mitään jos mitään ei ole annettavanakaan. (Ja ajasta puhun).

Taidan tuntea sinut. Huolehdipa vaan omista asioistasi!

Kyllä joillakin nykyvanhemmalla on härskiä touhua ja ei oteta oppia ensimmäisestä lapsesta, että lapsi vaatii hoitoa, vaan tehtaillaan useampi lapsi ja sitten ei olla valmiita luopumaan mistään.

Serkkuni vei 92v mummoni hoidettavaksi kolme alle kouluikäistä lasta, vaikka on liikuntarajoitteinen ja käyttää rollaattoria, kun oli pakko päästä ravintolaan.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ne vanhemmat osaa sanoa ei? 

Itse kieltämättä ajattelin kun lapsia saatiin että esim. vanhemmistani olisi jonkun verran hoitoapua. Sain ekan lapsen aika vanhana, ja äitini oli jo ehtinyt kyyneleet silmissä surra lapsenlapsettomaksi jäämistä ja lupailla miten autetaan sekä taloudellisesti että hoidetaan, jos vaan lastenlapsen saisi. 

Mutta eläkkeelle jäätyä vanhemmat muuttuivat vähän erilaisiksi. Äiti teki heti selväksi, että hän on jo lapsensa lähes 40 vuotta sitten hoitanut eikä kyllä enää ala mitään mukuloita hoitamaan. Että kiva kun käytte kylässä ja näkee lastenlapsia, mutta ei hoitoon oteta eikä mielellään yökyläänkään, kun vanhat ihmiset ei oikein enää jaksa lasten vilistystä ja ääntä. Olin vähän järkyttnyt mutta toisaalta, parempi noin kuin että jos olisivat kovasti kärsineet hoitovastuusta, mutta hampaat irvessä silti hoitaneet.

Meillä myös molemmat isovanhemmat oikein mankui ja kärtti lapsenlapsia, maalaili kuvia miten he auttaa ja hoitaa, ottaa lapsenlapset mökille, vievät ongelle ja reissuun.

Noh, kun sitten aikanaan lapsi saatiin, niin ennen ristiäisiä jo kummatkin isovanhemmat oikein varta vasten soittivat tiedotuspuhelun. Omat vanhemmat ilmoitti että turha tuoda sitten lasta heille, ovat tehneet periaatepäätöksen että eivät hoida yhtäkään kertaa ja haluavat elää elämäänsä vain kaksin vapaudesta nauttien.

Anopin puhelu oli sellainen että anopin tytär on nyt raskaana, ja anoppi on päättänyt olla mummo vain tyttären lapselle sillä tyttären lapsi on oikea lapsenlapsi. Mitä taas pojan lapset eivät ole kun nehän on niitä miniän lapsia.

Hirvee kohkaus ja mankuna oli yli viiden vuoden ajan. Ja kun lapsi syntyi kiinnostusta ei ollutkaan. Siis sikhen lapseen. Arvatkaa mihin kiinnostusta riitti? Siihen että kirjoiteltiin facebookkiin silkkaa paskaa! Esim ”mummon rakkaat mussukat meillä hoidssa” (ei ole ollut koskaan hoidossa) tai ”reissussa lastenlasten luo” (missähän reissussa..).

Lapsia tullut 2 lisää ja vanhin on nyt 11. Kummstkaan isovanhemmat ei ole yhtä ainoaa kertaa hoitaneet eikä välitä muutenkaan lapsista.

Joten mulle ei voi kukaan kyllä sättiä miten hoidatan lapsenlapseni muilla. Ne hoidetaan itse, aina.

Jos joku pyytää palvelusta, ja toinen suostuu siihen vaikka ei haluaisi, niin ongelma on siellä suostujan päässä sen suhteen. Jokaisen pitää itse vetää auttamisen rajat ja ei voi olettaa että toiset tekevät tämän puolesta. Kas kun se mikä on toiselle liikaa, onkin toiselle sopivasti jne.

Vanhempien vastuulle jää miettiä 1) onko hoitaja fyysisesti ja henkisesti kykenevä pitämään huolta heidän lapsesta (kun ei ole ammattilaisesta kyse) ja 2) mikä on lasten kokemus tilanteesta, ovatko liikaa erossa vanhemmistaan.

Eli siis lyhyesti, appivanhempasi itse kantavat omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista vastuun. Kukaan ei voi tätä heidän puolesta tehdä. Miehesi veljen ja vaimonsa vastuu taas liittyy heihin itseensä ja lapsiinsa. On heidän vastuullaan huomata, milloin lapaset ovat liikaa erossa vanhemmistaan. Jos vanhempien jaksamisessa on pahoja ongelmia, niin sitten se on muiden ja lain näkökulmasta lastensuojeluasia.

Ei asia minulle sinänsä kuulu muuta olen kyllä välillä ihmetellyt samaa. Lapsi saattaa olla isovanhemmilla jopa enemmän hoidossa kuin omilla vanhemmillaan, vaikka kumpikaan vanhemmista ei ole töissä ja molemmat isovanhemmat ovat.

Vierailija kirjoitti:

Taidan tuntea sinut. Huolehdipa vaan omista asioistasi!

Kyllä minähän juuri huolehdinkin, toisin kuin sinä jos tämän asian tiimoilta tunnetaan. Sen lisäksi että olen huolissani sairaiden ja vanhojen isovanhempien jaksamisesta, harmittaa omien lasten puolesta, jotka mielellään nytkin lomalla olisivat menneet mummolaan edes joksku päiväksi, mutta ei ollut mahdollisuutta, koska siellä jatkuvasti joku ja jos isovanhemmilla joku vapaa johonkin väliin oli, kielsin heitä menemästä silloin (kun eivät erikseen pyytäneetkään).

Miksi ette vie toisille isovanhemmille lapsia hoitoon? He kuitenkin nuorempia ja terveitä ja asuvatkin lähellä. Omilla lapsillani ei ole mahdollisuutta mennä toiseen mummolaan hoitoon. -ap

Vierailija kirjoitti:

Eikö ne vanhemmat osaa sanoa ei? 

Itse kieltämättä ajattelin kun lapsia saatiin että esim. vanhemmistani olisi jonkun verran hoitoapua. Sain ekan lapsen aika vanhana, ja äitini oli jo ehtinyt kyyneleet silmissä surra lapsenlapsettomaksi jäämistä ja lupailla miten autetaan sekä taloudellisesti että hoidetaan, jos vaan lastenlapsen saisi. 

Mutta eläkkeelle jäätyä vanhemmat muuttuivat vähän erilaisiksi. Äiti teki heti selväksi, että hän on jo lapsensa lähes 40 vuotta sitten hoitanut eikä kyllä enää ala mitään mukuloita hoitamaan. Että kiva kun käytte kylässä ja näkee lastenlapsia, mutta ei hoitoon oteta eikä mielellään yökyläänkään, kun vanhat ihmiset ei oikein enää jaksa lasten vilistystä ja ääntä. Olin vähän järkyttnyt mutta toisaalta, parempi noin kuin että jos olisivat kovasti kärsineet hoitovastuusta, mutta hampaat irvessä silti hoitaneet.

Tämä on minun pelkoni, toivon lapsenlasta ihan älyttömästä, mulla olisi aikaa ja haluja olla käytettävänä. Mutta mikäli tässä menee vuosia eteenpäin, ei minusta ehkä olekaan sitten enää siihen. Vanheneminen tuo jaksamisonglmia monille, ja äitini kun olen seurannut, en yhtään ihmettele, että minultakin ne voimat vaan hupenee ns liian aikaisin. Mutta, lapseni tekee jälkikasvua sitten, kun hänelle ja miehelleen sopii, en ala itkemään enkä vaatimaan. Salaa kyllä toivon, että mahdollisimman pian. Taloudellista apua eivät onneksi odotakaan.

Tehkää vaan! Suomessa monet parit toivovat lasta, ja adoptoivat, jos voivat, ulkomailta...

Melkein kaikista näistä ketjun viesteistä paistaa katkeruus.

Oma sisarukseni samoin vie pikkulapsiaan jatkuvasti mummolaan. Minulle isoäiti sitten paheksuu sitä, kun lapset ovat "aina" siellä. En halua ottaa asiaan kantaa enkä sekaantua siihen, sillä mielestäni aikuisten ihmisten täytyy itse voida puhua suoraan toisilleen, jos jokin mättää.

Itsekseni vain ihmettelen (ja nyt täällä), miten vanhat ihmiset jaksavat sitä jatkuvaa meteliä ja juoksentelua. Eivätkä ilmeisesti jaksakaan, mutta kieltäytyä eivät voi.

Tämä taitaa olla monessa perheessä vaiettuna ongelmana. Yksi sisaruksista "omii" isovanhemmat kokonaan ja hoidattaa lapsensa heillä jatkuvasti. Muut hyvä jos kehtaavat käydä kylässä, koska ovat huolissaan isovanhempien jaksamisesta. Joko omien luonteenpiirteidensä tai sen oman lapsen nykyisten tai menneiden ongelmien takia eivät isovanhemmat kehtaa kieltäytyä, vaikka eivät jaksaisikaan.