Lue keskustelun säännöt.
Älkää ihmiset tehkö lapsia muiden hoidettavaksi!
02.08.2019 |
Että ottaa päähän miehen sisarukset, jotka useamman kerran viikossa hoidettavat lapsia iäkkäillä vanhemmillaan. Aivan käsittämätöntä touhua. Isoisällä vielä ollut infarkti vastikään. Miten toiset kehtaa?
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä joillakin nykyvanhemmalla on härskiä touhua ja ei oteta oppia ensimmäisestä lapsesta, että lapsi vaatii hoitoa, vaan tehtaillaan useampi lapsi ja sitten ei olla valmiita luopumaan mistään.
Serkkuni vei 92v mummoni hoidettavaksi kolme alle kouluikäistä lasta, vaikka on liikuntarajoitteinen ja käyttää rollaattoria, kun oli pakko päästä ravintolaan.
Tämä. Näilläkin sukulaisilla useampi lapsi. Ymmärrän sen, jos yhden lapsen jälkeen toteaa että lastenhoito tosi rankkaa tai erilaista kuin mitä kuvitteli. Ei ehkä koe itseään isä tai äiti-ihmiseksi tai jotain muuta vastaavaa. Se yksi lapsi kasvaa nopeasti isoksi ja hoito helpottaa isovanhemmillakin, jos siellä on paljon hoidossa. Mutta kun tehdään aina vaan lisää lapsia muiden hoidettavaksi! Itsekkyydellä ei ole rajoja. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisilla vaan on pokkaa uskaltaa pyytää ja käyttävät usein hyväksi sitä että ei uskalleta sanoa ei. Veljeni on samanlainen. Olis rahaa viedä lemmikkinsä maksulliseen hoitopaikkaan mutta mieluummin kuskaa satojen kilometrien päähän äitimme hoidettavaksi, ilmaiseksi tietysti. En ymmärrä miksi niitä lemmikkejä pitää ottaa jos haluaa matkustella monta kertaa vuodessa. Melkoinen stressitekijä lemmikeillekin kun kuskataan pitkiä matkoja.
Vierailija kirjoitti:
Melkein kaikista näistä ketjun viesteistä paistaa katkeruus.
Mitä sitten? Mulla on todellakin aihetta olla katkera. En häpeä sitä yhtään.
T. Paskat vanhemmat omaava
Vierailija kirjoitti:
Tämä taitaa olla monessa perheessä vaiettuna ongelmana. Yksi sisaruksista "omii" isovanhemmat kokonaan ja hoidattaa lapsensa heillä jatkuvasti. Muut hyvä jos kehtaavat käydä kylässä, koska ovat huolissaan isovanhempien jaksamisesta. Joko omien luonteenpiirteidensä tai sen oman lapsen nykyisten tai menneiden ongelmien takia eivät isovanhemmat kehtaa kieltäytyä, vaikka eivät jaksaisikaan.
Miksi isovanhemmat antavat sen mennä tuohon pisteeseen? Miksi niin räikeästi suosivat jonkin lapsia tai ottavat pitkin hampainkin hoitoon? Toiselle sanovat ei mutta toiselle eivät uskalla/halua sanoa? Miksi näin? Voisiko joku isovanhempi vastata?
Vierailija kirjoitti:
Eikö ne vanhemmat osaa sanoa ei?
Itse kieltämättä ajattelin kun lapsia saatiin että esim. vanhemmistani olisi jonkun verran hoitoapua. Sain ekan lapsen aika vanhana, ja äitini oli jo ehtinyt kyyneleet silmissä surra lapsenlapsettomaksi jäämistä ja lupailla miten autetaan sekä taloudellisesti että hoidetaan, jos vaan lastenlapsen saisi.
Mutta eläkkeelle jäätyä vanhemmat muuttuivat vähän erilaisiksi. Äiti teki heti selväksi, että hän on jo lapsensa lähes 40 vuotta sitten hoitanut eikä kyllä enää ala mitään mukuloita hoitamaan. Että kiva kun käytte kylässä ja näkee lastenlapsia, mutta ei hoitoon oteta eikä mielellään yökyläänkään, kun vanhat ihmiset ei oikein enää jaksa lasten vilistystä ja ääntä. Olin vähän järkyttnyt mutta toisaalta, parempi noin kuin että jos olisivat kovasti kärsineet hoitovastuusta, mutta hampaat irvessä silti hoitaneet.
Onneksi meillä on päivähoitolaitos, ei ne lapset heitteille jää, kun hoitopaikkaa tarvitaan. Kysy kunnasta, neuvovat kyllä sinulle, miten päivähoitopaikkaa haetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä taitaa olla monessa perheessä vaiettuna ongelmana. Yksi sisaruksista "omii" isovanhemmat kokonaan ja hoidattaa lapsensa heillä jatkuvasti. Muut hyvä jos kehtaavat käydä kylässä, koska ovat huolissaan isovanhempien jaksamisesta. Joko omien luonteenpiirteidensä tai sen oman lapsen nykyisten tai menneiden ongelmien takia eivät isovanhemmat kehtaa kieltäytyä, vaikka eivät jaksaisikaan.
Miksi isovanhemmat antavat sen mennä tuohon pisteeseen? Miksi niin räikeästi suosivat jonkin lapsia tai ottavat pitkin hampainkin hoitoon? Toiselle sanovat ei mutta toiselle eivät uskalla/halua sanoa? Miksi näin? Voisiko joku isovanhempi vastata?
Joku lapsista on niin kiva, että hänen kanssaan on mukava viettää aikaa. Lapsi ei pelkästään tuo lapsenlapsia hoitoon, hän on kiinnostunut vanhemmistaan ja näiden tekemisistä, auttaa omalta osaltaan, antaa vanhemmille tunteen siitä, että nämä ovat riittävän hyviä lapsenhoitajia, mukana ei tule ohjekirjaa siitä, mitä lastenlasten kanssa saa tehdä ja mikä on kiellettyä.
Kaikki ihmissuhteet ovat kaksisuuntaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ne vanhemmat osaa sanoa ei?
Itse kieltämättä ajattelin kun lapsia saatiin että esim. vanhemmistani olisi jonkun verran hoitoapua. Sain ekan lapsen aika vanhana, ja äitini oli jo ehtinyt kyyneleet silmissä surra lapsenlapsettomaksi jäämistä ja lupailla miten autetaan sekä taloudellisesti että hoidetaan, jos vaan lastenlapsen saisi.
Mutta eläkkeelle jäätyä vanhemmat muuttuivat vähän erilaisiksi. Äiti teki heti selväksi, että hän on jo lapsensa lähes 40 vuotta sitten hoitanut eikä kyllä enää ala mitään mukuloita hoitamaan. Että kiva kun käytte kylässä ja näkee lastenlapsia, mutta ei hoitoon oteta eikä mielellään yökyläänkään, kun vanhat ihmiset ei oikein enää jaksa lasten vilistystä ja ääntä. Olin vähän järkyttnyt mutta toisaalta, parempi noin kuin että jos olisivat kovasti kärsineet hoitovastuusta, mutta hampaat irvessä silti hoitaneet.
Onneksi meillä on päivähoitolaitos, ei ne lapset heitteille jää, kun hoitopaikkaa tarvitaan. Kysy kunnasta, neuvovat kyllä sinulle, miten päivähoitopaikkaa haetaan.
Kiitos tästä tärkeästä huomiosta ja kommentista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä taitaa olla monessa perheessä vaiettuna ongelmana. Yksi sisaruksista "omii" isovanhemmat kokonaan ja hoidattaa lapsensa heillä jatkuvasti. Muut hyvä jos kehtaavat käydä kylässä, koska ovat huolissaan isovanhempien jaksamisesta. Joko omien luonteenpiirteidensä tai sen oman lapsen nykyisten tai menneiden ongelmien takia eivät isovanhemmat kehtaa kieltäytyä, vaikka eivät jaksaisikaan.
Miksi isovanhemmat antavat sen mennä tuohon pisteeseen? Miksi niin räikeästi suosivat jonkin lapsia tai ottavat pitkin hampainkin hoitoon? Toiselle sanovat ei mutta toiselle eivät uskalla/halua sanoa? Miksi näin? Voisiko joku isovanhempi vastata?
Joku lapsista on niin kiva, että hänen kanssaan on mukava viettää aikaa. Lapsi ei pelkästään tuo lapsenlapsia hoitoon, hän on kiinnostunut vanhemmistaan ja näiden tekemisistä, auttaa omalta osaltaan, antaa vanhemmille tunteen siitä, että nämä ovat riittävän hyviä lapsenhoitajia, mukana ei tule ohjekirjaa siitä, mitä lastenlasten kanssa saa tehdä ja mikä on kiellettyä.
Kaikki ihmissuhteet ovat kaksisuuntaisia.
En ole tuollainen ohjekirjan kanssa lapsia hoitoon antava. Mutta osaan hoitaa lapseni mieheni kanssa, toisin kun nuo miehen sisarukset ilmeisesti. Tästä syystä varmaan auttavat heitä ennemmin. Mutta järkyttävää tosiaan on kun niitä lapsia suolletaan jatkuvasti lisää isovanhempien hoidettavaksi! -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä taitaa olla monessa perheessä vaiettuna ongelmana. Yksi sisaruksista "omii" isovanhemmat kokonaan ja hoidattaa lapsensa heillä jatkuvasti. Muut hyvä jos kehtaavat käydä kylässä, koska ovat huolissaan isovanhempien jaksamisesta. Joko omien luonteenpiirteidensä tai sen oman lapsen nykyisten tai menneiden ongelmien takia eivät isovanhemmat kehtaa kieltäytyä, vaikka eivät jaksaisikaan.
Miksi isovanhemmat antavat sen mennä tuohon pisteeseen? Miksi niin räikeästi suosivat jonkin lapsia tai ottavat pitkin hampainkin hoitoon? Toiselle sanovat ei mutta toiselle eivät uskalla/halua sanoa? Miksi näin? Voisiko joku isovanhempi vastata?
Siihen en osaa vasta miksi he ottaisivat lapset hoitoon pitkin hampain. Omat vanhempani kuitenkin halusi olla mukana lastenlasten elämässä, lapset tarvitsi hoitajaa, isovanhemmat lähellä ja halusivat/jaksoivat hoitaa sisarusten lapset sen verran kaukana että ihan yhtä paljon heillä ei ollut mahdollista olla isovanhempien luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapset ei oo koskaan ollu anoppilassa hoidossa ihan siitä syystä, että eivät ole pyytäneet saada hoitaa eivätkä ole osoittaneet mitään mielenkiintoa lapsiamme kohtaan. Lapset ovat nyt teinejä, ja heille mummo ja pappa ovat ihan ventovieraita. Äitini on joskus hoitanut yhden päivän lapsia, ja olisivatko olleet kerran yökylässä. Joten itse olen omani hoitanut. Ystävättärieni vanhemmat ja appivanhemmat ovat järjestään paljon aktiivisempia hoitamaan lapsenlapsiaan, ja joskus on kyllä tullut pala kurkkuun kun katsoo, miten lämmöllä ja rakkaudella nämä teinit mummojaan ja vaarejaan kohtelevat, ja ikävöivät heitä, jos eivät ole nähneet vähään aikaan.
Itse ottaisin mielellään sisareni vauvan hoitoon, pikkuinen nyytti. Mutta ei tullut edes kutsua ristiäisiin. Lahja on kaapissa jo valmiina. En tiedä miksi ei kutsuttu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse ottaisin mielellään sisareni vauvan hoitoon, pikkuinen nyytti. Mutta ei tullut edes kutsua ristiäisiin. Lahja on kaapissa jo valmiina. En tiedä miksi ei kutsuttu?
Kurjaa. Tämä myöskin yleistä että otettaisiin vaan vauvoja hoitoon, vaikka harva vanhempi haluaa antaa esim vauvaa yökylään. Meillä siis isovanhemmat olisivat mielellään hoitaneet vauvaa, vaan ei enää 1v jälkeen.
Hyvä neuvo: Älkää hankkiko lapsia, kun heidän hoitaminen on niin vaikeata. Ennen lastentekoa lainatkaa ystäviltänne pari lasta koehoitoon vaikka pariksi viikoksi niin tiedätte, onko teistä vanhemmiksi. Sama juttu, jos hankkii ensimmäisen koiran
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme valitusta että ensin kinutaan lapsenlapsia ja sitten ei hoideta niitä. Mitä ihmeen sijaissynnyttäjiä te oikein olette?? Lapset hankitaan itselle ja hoidetaan itse tai sitten palkataan apua jos rahkeet ei itsellä riitä.
Vierailija kirjoitti:
Itse ottaisin mielellään sisareni vauvan hoitoon, pikkuinen nyytti. Mutta ei tullut edes kutsua ristiäisiin. Lahja on kaapissa jo valmiina. En tiedä miksi ei kutsuttu?
Miten tämä liittyy aiheeseen?
Pidettiinkö ristiäiset siis jo ilman sinua?
Useimmat äidit eivät halua antaa vastasyntynyttä hoitoon. Eikä se ole imetyksen takia oikein mahdollistakaan.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä neuvo: Älkää hankkiko lapsia, kun heidän hoitaminen on niin vaikeata. Ennen lastentekoa lainatkaa ystäviltänne pari lasta koehoitoon vaikka pariksi viikoksi niin tiedätte, onko teistä vanhemmiksi. Sama juttu, jos hankkii ensimmäisen koiran
Me tehtiin tätä mutta silti lapset oli hoidossa myös isovanhemmilla. Ai kamalaa.
Minä olen suvun lapseton täti. Olen järjestelmällisesti kieltäytynyt hoitamasta suvun lapsia. En halua olla lasten kanssa tekemisissä ja siksi en tehnyt omia ja siksi en hoida muidenkaan lapsia.
No nyt sitten, suvussa on jäseniä, jotka eivät kehtaa/osaa kieltäytyä, kun heitä pyydetään hoitamaan lapsia. Nämä tyypit sitten katkerana mussuttavat minulle, että minun pitäisi myös tehdä oma osani ja hoitaa lapsia myös. Ettei heidän samojen tarvitsisi koko ajan olla hoitamassa.
En ole suostunut syyllistymään näistä nillityksistä. En suostu pelaamaan pelejä asian suhteen. Omasta puolestani osaan kieltäytyä hoitamasta ja jos muut eivät osaa kieltäytyä niin en suostu syyllistymään tästä.
Eli jos aikuinen ihminen ei osaa sanoa "ei" niin se on voi voi. Kyllä hyväksikäyttäjiä maailmasta löytyy jos ei pidä puoliaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä taitaa olla monessa perheessä vaiettuna ongelmana. Yksi sisaruksista "omii" isovanhemmat kokonaan ja hoidattaa lapsensa heillä jatkuvasti. Muut hyvä jos kehtaavat käydä kylässä, koska ovat huolissaan isovanhempien jaksamisesta. Joko omien luonteenpiirteidensä tai sen oman lapsen nykyisten tai menneiden ongelmien takia eivät isovanhemmat kehtaa kieltäytyä, vaikka eivät jaksaisikaan.
Miksi isovanhemmat antavat sen mennä tuohon pisteeseen? Miksi niin räikeästi suosivat jonkin lapsia tai ottavat pitkin hampainkin hoitoon? Toiselle sanovat ei mutta toiselle eivät uskalla/halua sanoa? Miksi näin? Voisiko joku isovanhempi vastata?
No kyllä on oikeus valita mihin kohteeseen panostaa. Tyttären lapset ovat rakkaammat kuin poikien joten luonnollista satsata silloin tyttären perheen hyväksi sekä aika että raha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä taitaa olla monessa perheessä vaiettuna ongelmana. Yksi sisaruksista "omii" isovanhemmat kokonaan ja hoidattaa lapsensa heillä jatkuvasti. Muut hyvä jos kehtaavat käydä kylässä, koska ovat huolissaan isovanhempien jaksamisesta. Joko omien luonteenpiirteidensä tai sen oman lapsen nykyisten tai menneiden ongelmien takia eivät isovanhemmat kehtaa kieltäytyä, vaikka eivät jaksaisikaan.
Miksi isovanhemmat antavat sen mennä tuohon pisteeseen? Miksi niin räikeästi suosivat jonkin lapsia tai ottavat pitkin hampainkin hoitoon? Toiselle sanovat ei mutta toiselle eivät uskalla/halua sanoa? Miksi näin? Voisiko joku isovanhempi vastata?
Joku lapsista on niin kiva, että hänen kanssaan on mukava viettää aikaa. Lapsi ei pelkästään tuo lapsenlapsia hoitoon, hän on kiinnostunut vanhemmistaan ja näiden tekemisistä, auttaa omalta osaltaan, antaa vanhemmille tunteen siitä, että nämä ovat riittävän hyviä lapsenhoitajia, mukana ei tule ohjekirjaa siitä, mitä lastenlasten kanssa saa tehdä ja mikä on kiellettyä.
Kaikki ihmissuhteet ovat kaksisuuntaisia.
Olet väärässä. Kyse on suosikkilapsi asetelmasta ja tämä on syntynyt jo siellä lapsuudessa. Eli syy miksi isovanhemmat auttaa vain yhtä lastaan on se että tämä oli lapsena jo ”rakkain ja tärkein”.
Mulla esim vanhempieni kaikki apu, aika, raha ja tuki menee lapsettomalle sisarukselle. Tämä ei ole todellakaan kiva ja mulava, vaan huutaa ja kiukuttelee vanhemmilleni ja haukkuu heitä.
Minä olen kotelias, avulias ja mukava ja aina hyvin käyttäytyvä ja mulla on kivat lapset. Silti perheeni on aivan yhdentekevä eikä vanhemmat välitä minusta yhtään.
Kuvio oli lapsuudessa jo sama.
En saa viedä lapsiani isovanhemmille hoitoon siksi että vanhempasi ovat sairaita ja vieläpä sen verran tyhmiä että eivät pysty sairaudestaan huolimatta kieltäytymään miehesi sisaruksen lasten hoidosta? Vai miten tää meni?