Lue keskustelun säännöt.
"25-vuotiaasta ylöspäin on sopiva ikä äidiksi, olet vielä vähän liian nuori" Mitä, ai miksi?
02.08.2019 |
Jokseenkin tällaisen kommentin kuulin siis tänään. Olen 21v, vauvan äiti. Mielestäni olen oikein sopiva lapseni äidiksi, ikään katsomatta. Tämä henkilö ei perustellut kommenttiaan tuon enempää, tosin en myöskään mennyt kysymään.
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Biologisestihan paras ikä lisääntyä on joku 16-20v
Ei ole vaan 20-24v ja fyysisesti.
Alle 20-vuotiaan naisen elimistö ei ole vielä täysin loppuun asti kehittynyt raskauteen ja synnytykseen.
Alle 20-vuotiaan raskauteen ja synnytykseen sisältyy vakavia riskejä samoin kuin yli 40-vuotiailla.
Ihmisen pitää olla lisäksi mieleltåän tarpeeksi aikuinen alkaakseen äidiksi. Suurin osa 20-24-vuotiaista naisista ei ole vaan muut asiat ovat tärkeåmpia ja on hyvä ettå he eivät lisäänny siinä iåsså. Olisi kallis hinta lapselle ja myös yhteiskunnalle.Ensisynnyttäjien keski-ikä 50 vuotta sitten oli runsaat 10 vuotta vähemmän nykypäivään verrattuna. Silloin rintasyöpä oli harvinainen sairaus, jota se ei tänäpäivänä ikävä kyllä ole.
Luonnonmukaisesti nainen on tarkoitettu synnyttämään nuorena.Varmaankin olet huomannut myös jäätelönsyönnin ja hukkumiskuolemien yhteyden ja todennut, että luonto on tarkoittanut jäätelön syötäväksi talvella.
Rintasyöpä on aina ollut naisten yleisin syöpä. Sille altistavat muun muassa ylipaino, alkoholin käyttö, hormonikorvaushoidot ja imettämättämyys.
Synnyttmättömyys on ihan todistettu alististavan rintasyövälle.
Rintasyöpä tulee yleensä vaihdevuosien jälkeen. Joten nämä nyt sairastuvat ovat sitä ikäluokkaa, joka sai melko vähän lapsia suht nuorena, ja imetti tuskin ollenkaan.
Lisäksi monet ovat saaneet ylimääräistä estrogeenia e-pillereistä ja korvaushoidoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivot kehittyy 24-25v asti, sitten vasta on 'aikuinen'
Joo, mutta mihin lapsi kaipaa äidin "loppuun asti" kehittyneitä aivoja? Tää argumenttihan kuulostaa ihan siltä kuin ihminen olisi joku vajaamielinen ennen maagista 25-vuoden ikää.
ap
No niinhän ne nuoret onkin :,D
Huono vitsi.
Niin, mä sain lapset 20 ja 21v ja opiskelin sen jälkeen maisteritutkinnon 5 vuodessa, kotiäitinä olin yhteensä n. 2v
Sain minimiäitiyspäivärahat. Lapset menivät hoitoon, kun nuorin oli 1v1kk, koska minä menin töihin. Suoritin siis maisterintutkinnon työn ohella.
Asumistukea olen elämäni aikana saanut 6kk ajan, n. 1000mk/kk. Lapsilisät toki olen lapsistani saanut, mutta niin kuka tahansa muukin äiti.
Nyt sitten joku +35v äidiksi tullut voi tulla kertomaan, kuinka hänen äitiytensä on muka tullut yhteiskunnalle edullisemmaksi :D Enemmän teidän opiskelunne ja ansiosidonnaisenne yhteiskunnalle on tullut maksamaan ja tulee maksamaan, kuin minun, joka ymmärsin tehdä lapseni nuorena.
Minä katsos en ole ikinä nostanut senttiäkään esim. opintotukia, koska olen työskennellyt opintojen ohella, jotta saan lapsilleni riittävän elintason.
Vierailija kirjoitti:
Niin, mä sain lapset 20 ja 21v ja opiskelin sen jälkeen maisteritutkinnon 5 vuodessa, kotiäitinä olin yhteensä n. 2v
Sain minimiäitiyspäivärahat. Lapset menivät hoitoon, kun nuorin oli 1v1kk, koska minä menin töihin. Suoritin siis maisterintutkinnon työn ohella.
Asumistukea olen elämäni aikana saanut 6kk ajan, n. 1000mk/kk. Lapsilisät toki olen lapsistani saanut, mutta niin kuka tahansa muukin äiti.
Nyt sitten joku +35v äidiksi tullut voi tulla kertomaan, kuinka hänen äitiytensä on muka tullut yhteiskunnalle edullisemmaksi :D Enemmän teidän opiskelunne ja ansiosidonnaisenne yhteiskunnalle on tullut maksamaan ja tulee maksamaan, kuin minun, joka ymmärsin tehdä lapseni nuorena.
Minä katsos en ole ikinä nostanut senttiäkään esim. opintotukia, koska olen työskennellyt opintojen ohella, jotta saan lapsilleni riittävän elintason.
No nyt tässä tuli jackpot. On tehty lapset nuorena, on opiskeltu, on ollut elintaso kunnossa, ei ole tukia nosteltu.
Enää yksi kysymys: milloin sä ehdit nähdä niitä lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, mä sain lapset 20 ja 21v ja opiskelin sen jälkeen maisteritutkinnon 5 vuodessa, kotiäitinä olin yhteensä n. 2v
Sain minimiäitiyspäivärahat. Lapset menivät hoitoon, kun nuorin oli 1v1kk, koska minä menin töihin. Suoritin siis maisterintutkinnon työn ohella.
Asumistukea olen elämäni aikana saanut 6kk ajan, n. 1000mk/kk. Lapsilisät toki olen lapsistani saanut, mutta niin kuka tahansa muukin äiti.
Nyt sitten joku +35v äidiksi tullut voi tulla kertomaan, kuinka hänen äitiytensä on muka tullut yhteiskunnalle edullisemmaksi :D Enemmän teidän opiskelunne ja ansiosidonnaisenne yhteiskunnalle on tullut maksamaan ja tulee maksamaan, kuin minun, joka ymmärsin tehdä lapseni nuorena.
Minä katsos en ole ikinä nostanut senttiäkään esim. opintotukia, koska olen työskennellyt opintojen ohella, jotta saan lapsilleni riittävän elintason.
No nyt tässä tuli jackpot. On tehty lapset nuorena, on opiskeltu, on ollut elintaso kunnossa, ei ole tukia nosteltu.
Enää yksi kysymys: milloin sä ehdit nähdä niitä lapsia?
Nuorena jaksaa :) toki illat on lyhyitä, kuten kaikilla työssäkäyvillä äideillä. Yleensä opiskelin iltaisin/öisin lasten mentyä nukkumaan. Eli n. 20-24, viikonloppuisin käytin tunnin pari opintoihin. Tietty välillä piti panostaa enempi kouluun, esim. isompia kurssitöitä ja lopputöitä tehdessä, mutta pääosin pyrin pyhittämään viikonloput perheelle. Lisäksi pidin lomat lomina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisella on oma aikansa tulla äiduksi. Nykyään opiskellaan pidempään niin lasten hankinta tulee myöhemmin. Kun äitini sai minut 29v niin häntä pidettiin vanhana ensisynnyttäjänä. Niin ne ajat muutruvat.
En ehtinyt lukea koko ketjua, vastaan vain aloitukseen.
Olen jokseenkin samaa mieltä tuon kommentoijan kanssa, kuitenkaan väittämättä etteikö nuorempi kuin 25v. voisi olla hyvä äiti.
Minä olen nyt 27-vuotias ja ihan vain henkilökohtainen kokemukseni on se, että ikävuosien 18-25 välillä muutuin ja kehityin vielä aivan VALTAVASTI. Koko ajatteluni ja elämänkatsomukseni olivat täysin erilaisia 20-vuotiaana ja 25-vuotiaana.
Olen varma, että jos olisin saanut lapsen 20v., olisin tehnyt parhaani ja antanut kaikkeni ja ollut hyvä äiti silloinkin. Kuitenkin uskon, että nyt 25+ olen silti huomattavasti parempi äiti kuin mitä olisin ollut parikymppisenä.
Olen nyt valtavasti kypsempi, rennompi (parikymppisenä kaikki oli mustavalkoista), tiedän mitkä arvot elämässä ovat minulle tärkeitä, tiedän mitä haluan esimerkiksi perhe-elämältä ja parisuhteelta (!!). Vasta 25-vuotiaasta eteenpäin olen tuntenut olevani oikeasti kypsä valitsemaan sen sopivan puolison itselleni ja näkemään, mitkä ominaisuudet miehessä todella ovat tärkeitä ja kestävän parisuhteen edellytyksiä.
Ketjun alussa joku sanoi, että ihmisen aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi saakka, ja tämä vastaa omaa kokemustani 100%. Tuntuu että vasta noin 25v. kieppeillä todella "tulin omaksi itsekseni".
Mielestäni on hyvä että ensin löytää itsensä ja aikuistuu kunnolla, ennen kuin ottaa toisen ihmisen elämän vastuulleen.
Toki jollain tämä prosessi voi tapahtua jo hyvin nuorena! Mutta uskon, että suurimmalla osalla se suunnilleen tällaista keskivertotahtia kuten minulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tulin äidiksi 27-vuotiaana ja minusta se oli juuri sopiva ikä. Ei ollut oma valinta (jätin ehkäisyn pois 21-vuotiaana, raskaaksi tulin vasta 26-vuotiaana), mutta olen jälkeenpäin ajatellut, että olisin ollut liian nuori äidiksi aiemmin.
Oli kyllä outoa, kun soitin neuvolaan, niin sieltä kysyttiin: ”ootko nyt ihan varma, että haluut pitää tän lapsen, ku oot noin nuori” 😳 wtf!
Perhevalmennuksessa oli ainoastaan yksi meidän ikäinen pariskunta. Kaikki muut olivat meitä vanhempia. Osa yli 4-kymppisiä. Tämä oli vuonna 2010.
Oma äitini oli 21-vuotias kun minä synnyin (olen esikoinen) ja anoppi oli 19 kun mieheni syntyi (esikoinen myös). On ajat ja ihmisten asenteet selkeästi muuttuneet.
Kun olin 20v, äitini sanoi: ”Minä en halua vielä mummoksi! Pidäkin huolta siitä!” Olisi tehnyt mieli sanoa ”No olisit sitte tehny lapsia vähän vanhempana!”
Vierailija kirjoitti:
En ehtinyt lukea koko ketjua, vastaan vain aloitukseen.
Olen jokseenkin samaa mieltä tuon kommentoijan kanssa, kuitenkaan väittämättä etteikö nuorempi kuin 25v. voisi olla hyvä äiti.
Minä olen nyt 27-vuotias ja ihan vain henkilökohtainen kokemukseni on se, että ikävuosien 18-25 välillä muutuin ja kehityin vielä aivan VALTAVASTI. Koko ajatteluni ja elämänkatsomukseni olivat täysin erilaisia 20-vuotiaana ja 25-vuotiaana.
Olen varma, että jos olisin saanut lapsen 20v., olisin tehnyt parhaani ja antanut kaikkeni ja ollut hyvä äiti silloinkin. Kuitenkin uskon, että nyt 25+ olen silti huomattavasti parempi äiti kuin mitä olisin ollut parikymppisenä.
Olen nyt valtavasti kypsempi, rennompi (parikymppisenä kaikki oli mustavalkoista), tiedän mitkä arvot elämässä ovat minulle tärkeitä, tiedän mitä haluan esimerkiksi perhe-elämältä ja parisuhteelta (!!). Vasta 25-vuotiaasta eteenpäin olen tuntenut olevani oikeasti kypsä valitsemaan sen sopivan puolison itselleni ja näkemään, mitkä ominaisuudet miehessä todella ovat tärkeitä ja kestävän parisuhteen edellytyksiä.
Ketjun alussa joku sanoi, että ihmisen aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi saakka, ja tämä vastaa omaa kokemustani 100%. Tuntuu että vasta noin 25v. kieppeillä todella "tulin omaksi itsekseni".
Mielestäni on hyvä että ensin löytää itsensä ja aikuistuu kunnolla, ennen kuin ottaa toisen ihmisen elämän vastuulleen.
Toki jollain tämä prosessi voi tapahtua jo hyvin nuorena! Mutta uskon, että suurimmalla osalla se suunnilleen tällaista keskivertotahtia kuten minulla.
Hyvin sanottu ! Mulla samanlainen kokemus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä tulin äidiksi 27-vuotiaana ja minusta se oli juuri sopiva ikä. Ei ollut oma valinta (jätin ehkäisyn pois 21-vuotiaana, raskaaksi tulin vasta 26-vuotiaana), mutta olen jälkeenpäin ajatellut, että olisin ollut liian nuori äidiksi aiemmin.
Oli kyllä outoa, kun soitin neuvolaan, niin sieltä kysyttiin: ”ootko nyt ihan varma, että haluut pitää tän lapsen, ku oot noin nuori” 😳 wtf!
Perhevalmennuksessa oli ainoastaan yksi meidän ikäinen pariskunta. Kaikki muut olivat meitä vanhempia. Osa yli 4-kymppisiä. Tämä oli vuonna 2010.
Oma äitini oli 21-vuotias kun minä synnyin (olen esikoinen) ja anoppi oli 19 kun mieheni syntyi (esikoinen myös). On ajat ja ihmisten asenteet selkeästi muuttuneet.
Kun olin 20v, äitini sanoi: ”Minä en halua vielä mummoksi! Pidäkin huolta siitä!” Olisi tehnyt mieli sanoa ”No olisit sitte tehny lapsia vähän vanhempana!”
Kai se on se kun 40 on uusi 30 ja 30 on uusi 20.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivot kehittyy 24-25v asti, sitten vasta on 'aikuinen'
Joo, mutta mihin lapsi kaipaa äidin "loppuun asti" kehittyneitä aivoja? Tää argumenttihan kuulostaa ihan siltä kuin ihminen olisi joku vajaamielinen ennen maagista 25-vuoden ikää.
ap
Voi apua nyt pakko kommentoida . Mihin se lapsi nyt mahtais huoltajan kehittyneitä aivoja tarvita ? Minäpä kerron. Etuotsalohko kehittyy ihmisellä 25, jopa 30 vuotiaaksi saakka . Etuotsalohko säätelee päätösten tekemistä , riskien ottoa , tulevaisuuden ennakoimista ja tunteiden hallintaa . Aika tärkeitä taitoja vanhemmuudessa . Se on ihan kiistämätöntä, että nämä taidot ovat heikommin kehittyneitä 20 kuin 25 vuotiaalla .
En ole tässä sanomassa ettei kenenkään tule tehdä lasta alle 30 vuotiaana ( itsekin olen tehnyt ) , mutta kyllä ne valmiudet vanhemmuuden taitoihin on paremmat vähän vanhemmalla kuin 20-vuotiaalla.
Puhumattakaan siitä , että 20-vuotias harvemmin elättää itse lapsensa . Ei siitä mitään tulisi jos kaikille äideille pitäs maksaa kotihoidon tuen lisäosat, asumistuet ja toimeentulotuet...
Voi apua, ihanko tosissasi kuvittelet että otsalohkolla joka vielä kehittyy (entisestään), ei voi säädellä tunteita, tehdä myöhemmän elämän kannalta järkeviä päätöksiä, olla ottamatta tyhmiä riskejä, ja ennakoida tulevaa? Onhan myös selvää että näiden taitojen taso ei ole ihmisillä mikään vakio. Jokainen 25-vuotias ei ole niissä yhtä kehittynyt. Näin ollen toinen 20-vuotias voi olla yhtä kehittynyt kuin joku toinen 30-vuotias. Se että omat taidot kehittyy nykyisestä (ero aivojen kehityksessä ei välttämättä edes näy mitenkään havaittavassa toiminnassa), ei tarkoita että ei olisi kyvykäs hyväksi äidiksi ennen kuin oma maksimikapasiteetti on saavutettu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti huutonaurua. ”Entisaikaan rintasyöpä oli harvinainen ja lapsia tuli 15-25-vuotiaille.”
Katselkaa vähän vaikka kirkonkirjoja.
Se otsalohko on varmaankin vähän kuin ajotaito. Kaikilla se on omasta mielestään keskivertoa parempi, mutta nuorille keskimäärin sattuu enemmän kolareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ehtinyt lukea koko ketjua, vastaan vain aloitukseen.
Olen jokseenkin samaa mieltä tuon kommentoijan kanssa, kuitenkaan väittämättä etteikö nuorempi kuin 25v. voisi olla hyvä äiti.
Minä olen nyt 27-vuotias ja ihan vain henkilökohtainen kokemukseni on se, että ikävuosien 18-25 välillä muutuin ja kehityin vielä aivan VALTAVASTI. Koko ajatteluni ja elämänkatsomukseni olivat täysin erilaisia 20-vuotiaana ja 25-vuotiaana.
Olen varma, että jos olisin saanut lapsen 20v., olisin tehnyt parhaani ja antanut kaikkeni ja ollut hyvä äiti silloinkin. Kuitenkin uskon, että nyt 25+ olen silti huomattavasti parempi äiti kuin mitä olisin ollut parikymppisenä.
Olen nyt valtavasti kypsempi, rennompi (parikymppisenä kaikki oli mustavalkoista), tiedän mitkä arvot elämässä ovat minulle tärkeitä, tiedän mitä haluan esimerkiksi perhe-elämältä ja parisuhteelta (!!). Vasta 25-vuotiaasta eteenpäin olen tuntenut olevani oikeasti kypsä valitsemaan sen sopivan puolison itselleni ja näkemään, mitkä ominaisuudet miehessä todella ovat tärkeitä ja kestävän parisuhteen edellytyksiä.
Ketjun alussa joku sanoi, että ihmisen aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi saakka, ja tämä vastaa omaa kokemustani 100%. Tuntuu että vasta noin 25v. kieppeillä todella "tulin omaksi itsekseni".
Mielestäni on hyvä että ensin löytää itsensä ja aikuistuu kunnolla, ennen kuin ottaa toisen ihmisen elämän vastuulleen.
Toki jollain tämä prosessi voi tapahtua jo hyvin nuorena! Mutta uskon, että suurimmalla osalla se suunnilleen tällaista keskivertotahtia kuten minulla.
Minulla on 19 ja 23 vuotiaat lapset. Kun heitä katselee ei toivoisi heidän ihan vielä lapsia tekevän. Toivoisin ensin heidän löytävän paremmin itsensä, matkustelevan, tekevän kaikkea sitä mitä haluavat ilman suurta vastuuta lapsesta. Opiskeluaikanani näin muutamia äitejä jotka opiskelivat lastenteon ohessa. Osalla tuo näytti menevän hyvin OK, muutama oli selvästi kateellinen meille lapsettomille jotka olimme vapaita menemään ja tulemaan, opiskelemaan ulkomailla jne. Eli varmaan tässäkään ei ole yleistotuutta, ihminen voi olla hyvin kypsä vanhemmuuteen nuorena, mutta varmaan suurempi osa kohorttia ei ole. Erityisesti hyvin nuorena tehdyt lapset näyttävät olevan kehnossa asemassa, parisuhteet eivät kestä, yh-äidit eivät kykene lapsiaan kunnolla huolehtimaan jne. Näitä esimerkkejä näin tyttären kaverin kavereilla, nuo vauvat on jo aikaa huostaanotettuja.
Itse sain esikoiseni 19-vuotiaana. Eipä minulle ketkään muut kommentoineet kuin jotkut juopot kerran bussipysäkillä, että "Ihan lapsi oot itsekkin, voi voi." :D ja raskauden ja synnytyksen aikana henkilökunta puhui "nuoresta äidistä" mutta ei mitenkään negatiiviseen sävyyn.
Elämänmuutos oli raskas, vauva muuten helppo.
Nyt 8 vuotta myöhemmin syntyi toinen ja osaan ihan eri tavalla nauttia vauva-ajasta, mutta sillä tuskin on mitään tekemistä iän kanssa. Ekan vauvan kanssa kaikki oli opettelua ja se elämänmuutos nimenomaan oli se shokki.
Ap:n viesteistä huomaa sen että hän on nuori. Nimenomaan sellainen kypsyys, levollisuus vielä uupuu hänen ajattelustaan ja puheestaan. Ei silti tarkoita etteikö voisi olla hyvä äiti. Ei se vauva/pikkulapsi paljoa muuta tarvitse kuin turvallisen kodin, syliä, äidin joka on läsnä eikä tee kovin suuria huonoja ratkaisuja (esim. talous, parisuhdeasiat) tulevaisuutta ajatellen. Kyllä tällainen jo monelta nuorelta aikuiselta onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sain lapseni 20 ja 21 vuotiaana ja minusta se oli erinomainen ikä. 25-30v alkaa olla jo ihan vikoja hetkiä ja yli 30v ei pitäisi lisääntyä enää lainkaan.
Miten näiden alle 25 v lapsiperheiden elatus tulisi sitten mielestäsi järjestää ? Jollain voi toki olla jo riittävät kk ansiot tuossa iässä mutta suurimmalla osalla ei . Jos kaikki tekisi lapsensa alle 30 v niin kyllä tarviis valtion pystyä laittaa entistä enemmän rahaa kotihoidon lisäosiin ja toimeentulotukiin. Jos käy yliopiston niin ei mitenkään ole valmistunut tuon ikäisenä ja niitä yliopiston käyneitä ihmisiä yhteiskunta kuitenkin tarvii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sain lapseni 20 ja 21 vuotiaana ja minusta se oli erinomainen ikä. 25-30v alkaa olla jo ihan vikoja hetkiä ja yli 30v ei pitäisi lisääntyä enää lainkaan.
Miten näiden alle 25 v lapsiperheiden elatus tulisi sitten mielestäsi järjestää ? Jollain voi toki olla jo riittävät kk ansiot tuossa iässä mutta suurimmalla osalla ei . Jos kaikki tekisi lapsensa alle 30 v niin kyllä tarviis valtion pystyä laittaa entistä enemmän rahaa kotihoidon lisäosiin ja toimeentulotukiin. Jos käy yliopiston niin ei mitenkään ole valmistunut tuon ikäisenä ja niitä yliopiston käyneitä ihmisiä yhteiskunta kuitenkin tarvii.
Jos sinäkin olisit opiskellut yliopistossa, tietäisit, että lapsen saaminen ei ole siellä este. Ehkä hidaste, jos pitää täyden perhevapaat, mutta niitä saa nykyään pitää vauvan isätkin.
Eikös tälläkin palstalla ole toisinaan valitettu yliopiston luennoilla mukana olevista vauvoista? Se et ollut sinä, kun et edes tiedät että sellaistakin sattuu.
Ihanteellinen synnytysikä vaihtelee eri aikoina. Minun syntyessäni viime vuosisadalla se oli jotain 23-25, vuosisadan vaihteessa noin 28, nyt ilmeisesti vielä korkeampi. Ihan kunnon kansalaisia meistä nuorten äitien lapsista on tullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehtinyt lukea koko ketjua, vastaan vain aloitukseen.
Olen jokseenkin samaa mieltä tuon kommentoijan kanssa, kuitenkaan väittämättä etteikö nuorempi kuin 25v. voisi olla hyvä äiti.
Minä olen nyt 27-vuotias ja ihan vain henkilökohtainen kokemukseni on se, että ikävuosien 18-25 välillä muutuin ja kehityin vielä aivan VALTAVASTI. Koko ajatteluni ja elämänkatsomukseni olivat täysin erilaisia 20-vuotiaana ja 25-vuotiaana.
Olen varma, että jos olisin saanut lapsen 20v., olisin tehnyt parhaani ja antanut kaikkeni ja ollut hyvä äiti silloinkin. Kuitenkin uskon, että nyt 25+ olen silti huomattavasti parempi äiti kuin mitä olisin ollut parikymppisenä.
Olen nyt valtavasti kypsempi, rennompi (parikymppisenä kaikki oli mustavalkoista), tiedän mitkä arvot elämässä ovat minulle tärkeitä, tiedän mitä haluan esimerkiksi perhe-elämältä ja parisuhteelta (!!). Vasta 25-vuotiaasta eteenpäin olen tuntenut olevani oikeasti kypsä valitsemaan sen sopivan puolison itselleni ja näkemään, mitkä ominaisuudet miehessä todella ovat tärkeitä ja kestävän parisuhteen edellytyksiä.
Ketjun alussa joku sanoi, että ihmisen aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi saakka, ja tämä vastaa omaa kokemustani 100%. Tuntuu että vasta noin 25v. kieppeillä todella "tulin omaksi itsekseni".
Mielestäni on hyvä että ensin löytää itsensä ja aikuistuu kunnolla, ennen kuin ottaa toisen ihmisen elämän vastuulleen.
Toki jollain tämä prosessi voi tapahtua jo hyvin nuorena! Mutta uskon, että suurimmalla osalla se suunnilleen tällaista keskivertotahtia kuten minulla.
Minulla on 19 ja 23 vuotiaat lapset. Kun heitä katselee ei toivoisi heidän ihan vielä lapsia tekevän. Toivoisin ensin heidän löytävän paremmin itsensä, matkustelevan, tekevän kaikkea sitä mitä haluavat ilman suurta vastuuta lapsesta. Opiskeluaikanani näin muutamia äitejä jotka opiskelivat lastenteon ohessa. Osalla tuo näytti menevän hyvin OK, muutama oli selvästi kateellinen meille lapsettomille jotka olimme vapaita menemään ja tulemaan, opiskelemaan ulkomailla jne. Eli varmaan tässäkään ei ole yleistotuutta, ihminen voi olla hyvin kypsä vanhemmuuteen nuorena, mutta varmaan suurempi osa kohorttia ei ole. Erityisesti hyvin nuorena tehdyt lapset näyttävät olevan kehnossa asemassa, parisuhteet eivät kestä, yh-äidit eivät kykene lapsiaan kunnolla huolehtimaan jne. Näitä esimerkkejä näin tyttären kaverin kavereilla, nuo vauvat on jo aikaa huostaanotettuja.
Mä olen se 20 ja 21 vuotiaana lapsen saanut, olen edelleen onnellisesti avioliitossa lasteni isän kanssa. Myös suurin osa kaveripiiristäni kuuluu samaan ryhmään, jotka ovat lapsensa saaneet + - 20v ja valtaosa heistä elää ydinperheenä saman kumppanin kanssa. Olemme nyt +- 40 vuotiaita.
Kannattaa ajatella itse ja olla välittämästä turhista paheksujista. Luuletko miettiväsi kuolinvuoteellasi "olisinpa miettinyt enemmän mitä muut minusta ajattelevat"?