Lue keskustelun säännöt.
Lapsuuden sukumökki vaakalaudalla, mitä tekisitte tässä tilanteessa?
02.08.2019 |
Antakaapa fiksuja vinkkejä, miten suhtautuisitte seuraavanlaiseen tilanteeseen. Eli meidän suvussa on isovanhempieni aikanaan 60-luvulla hankkima upea metsäinen rantatontti, jonka kaikki rakennukset pystyyn lahonneita. Tällä hetkellä sen omistavat puoliksi äitini ja enoni, jolla ei ole omia lapsia. Äidilläni on 3 lasta, minä ja 2 veljeä. Minä olen meistä kolmesta ainoa, jolla on omaa perhettä.
Suvussa on aina puhuttu, että on kiva, kun on tällainen kesänviettopaikka, jonne kaikki voivat tulla uimaan ja saunomaan, ja ehkä jonain päivänä, kun perinnönjako selvä, mietitään uutta päärakennusta tms.
Viime vuosina vanhempi veljeni on kuitenkin ryhtynyt toimiin mökkitontin suhteen. Ensin hän sai puhuttua lapsettoman, omaperäisen enoni tekemään testamentin omasta tontinpuolikkaastaan itselleen. Minä ja pikkuveli emme pitäneet tästä, mutta mikäs siinä, eno tekee omallaan mitä haluaa.
Äitini teki puolestaan omasta puolikkaastaan testamentin meille nuoremmille puoliksi, sillä idealla, että kaikilla on sitten aikanaan jonkinlainen oikeus kesäpaikkaan.
Nyt veljelläni on kuitenkin uusi vaimo, ja pariskunta tahtoisi rakentaa mökkitontille uuden, pramean omakotitalon. Isoveljeni tahtoisi ostaa äitini puolikkaan edullisesti, rakentaa talon ja elää tontilla vakituisesti. Eli äidin testamentti jäisi käytännössä merkityksettömäksi, jos kaupat tehtäisiin äitini vielä eläessä pikkusummalla. Äitini on kiltti ihminen, joka toivoisi vain, että hänen lapsensa olisivat sovussa keskenään ja aistin, että lujatahtoisen veljeni ehdotus houkuttelee, koska "nuori perhe kaipaa uutta kotia".
Omat tunteeni ovat ristiriitaiset.
Yhtäältä lapsuuden kesäpaikka tärkeä ja muistorikas, paikkaan panostamalla siitä voisi saada upean ja hiukan mielisin kunnollista kesäpaikkaa omallekin perheelleni. Mietin myös sitä, että itse olen oman kotini hankkinut isolla lainalla, eikä minun ja mieheni perustaessa perhettä äiti ollut lainkaan huolissaan pärjäämisestämme tai asunnostamme - ja minusta oli itsestään selvää, että jokainen hankkii kotinsa itse, kesäpaikka on yhteinen. Isoveljeni suhtautuu kuitenkin asiaan toisin, näkee tässä hienon tilaisuuden hyödyntää vanhaa paikkaa.
Toisaalta en tahtoisi tyhmää ja turhaa riitaa perheen sisällä. Eli annanko vain mökin mennä vai ryhdynkö tosissaan taistelemaan? Mitä te tekisitte?
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tontilla saa olla tasan yksi iso asuinrakennus, sitä ei voi jakaa, useampaa ei voi tehdä. Veljen mielestä kaava ei ole ongelma, koska "eihän näitä kukaan kyttäile". Hmm?
Ap
Kyllä kyttäilee, varsinkin kun ilmoittaa kaavoittajalle. Lisäksi voi ilmoittaa kohteen valkoselkätikan tai liito-oravan asuinpaikaksi.
No on meilläkin 270 neliön huvila missä virallisesti ei ole kuin 20m2 mökki. Kukaan ei vaan ole hirveän kiinnostunu koko asiasta. Ei edes porvoon kunta.
Tämähän on ihan mahdotonta tänä päivänä, sillä kunnat/kaupungit ovat velvoitettu ilmakuvaamaan rakennukset, jopa koirankopit. Myös järjestelmästi tarkistamaan rakennuslupia rakennuksista. Jos lupaa ei ole, saktioiden uhalla rakennukselle tulee purkumääräys.
Ja vakuutusyhtiöt korvaukset kattavat vain virallisesti (rakennusluvat)rakennuksia.
Jep.mm Heinolassa ole tehty tarkastuksia.Voit siis asettua mukavasti odottelemaan purkumääräystä 250 neliöstä...siinä onkin vähän urakkaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vielä siis - veljenikään ei omista tontista mitään vielä, mutta on enon tulevasta perinnöstä niin varma että silti tahtoo rakentaa.
Ap
Jos se enon puolikas on tulossa vasta testamentilla, niin ei se veljesi voi rakentaa sinne mitään ennenkuin enonne kuolee. Jotenkin aika epämääräisen kuuloista touhua ("ei kukaan kyttäile" rakentamista tai vakituisesti asumista, kyllä muuten taatusti "kyttäilee"), tai sitten ap olet muuttanut juttua, ettei tutut tunnistaisi.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju sai myös minut katsomaan "henkisesti peiliin". Eli tajuan nyt, että mukana on myös omaa vitutustani siitä, että jollakin lailla musta on aina tuntunut siltä, että isoveli on se esikoispoika, joka äidilleni salaa se tärkein lapsi. Että kun hän tarvitsee jotakin, äiti menee vaikka tuhannen mutkalle. Minä taas olen kuulemma "aina pärjännyt itse", eli minusta ei ole ollut samanlaista huolta. Pikkuveli ja isoveli eivät ole puheväleissä tuon enon testamentin takia, minä keskimmäisenä olen yrittänyt tulla juttuun kaikkien kanssa.
Enemmän kuin mökki itse, minua jäytää jotenkin tämän asetelman epäoikeudenmukaisuus ja tietynlainen ääneenlausumaton sovinismi. Eli kyse on tunteista.
Mieheni on muuten sitä mieltä, että pysytään kuviosta mahdollisimman kaukana. :)
Ap
Sulla on viisas mies.
Onhan se haikeeta kun lapsuuden maisemat muuttuu, mutta sellaista se vanheneminen on. Mitään järkeä ei tuossa tilanteessa (kun välit on jo huonot osalla sisaruksista) ole millään yhteisomistusmökeillä. Että hyvästele vain ap mielessäsi lapsuuden mökkirannat. Toinen asia on tietysti se, että äitisi ei kovin paljon alle markkinahinnan pysty tonttia veljellesi myymään veroseuraamusten (lahjavero tai voidaan katsoa ennakkoperinnöksi) takia.
Kaiken kaikkiaan veljesi vaikuttaa olevan aika kuutamolla sen suhteen, mitä kaikkea vakituisen asunnon rakentaminen mökkitontille vaatii (varsinkin jos vapaa-ajan asumisen kaava-alue, mutta myös jos tarvitsee poikkeusluvan, voi kunnasta riippuen olla tosi hankalaa) mutta sehän ei tietenkään ole sinun asiasi.
Niin se vaan on, että kun on useampia lapsia perheessä ,joku tai jotkut on aina lellikkejä, meillä oli ainakin ja samoin mieheni perheessä. Ei voi mitään, kyllä se korpeaa ja välit ei sellaisten kanssa ole 10+
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon tontilla on rakennusoikeutta? Onko siihen mahdollista rakentaa useampaa mökkiä? Onko se kaavoitettu vapaa-ajan asumiseen?
Mikäli päädyt luopumaan osuudestasi, teetä hinta-arvio ammattilaisella, sinun ei tarvitse myydä osuuttasi pilkkahintaan vaan käypään arvoon.
mitä helkatin osuutta? Ei ap sitä omista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tontilla saa olla tasan yksi iso asuinrakennus, sitä ei voi jakaa, useampaa ei voi tehdä. Veljen mielestä kaava ei ole ongelma, koska "eihän näitä kukaan kyttäile". Hmm?
Ap
Tietenkin kyttäilee. Talolle pitää hakea rakennuslupa.
Järvenranta asettaa omat vaatimuksensa jäteveden käsittelylle.
Veljesi taitaa olla hieman kokematon näissä rakennusasiossa tai sitten vain puhdas idiootti.
Tokihan ymmärrät, että kyse on porvoolaisesta mökistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öööö... isoveljenihän tässä ryhtyi toimiin eli puhui perinnön enolta itselleen ennen tämän kuolemaa ja painostaa äitiä myymään hyötyäkseen itse. Ja vastaajan mielestä MINÄ olen perinnönkyttääjä, what?
Ap
Siksi, että isoveljesi on tekemässä ihan normaaleja kauppoja elossa olevien ihmisten kanssa. Ostamassa itselleen talonpaikkaa. Jos se omistajille sopii, niin sitten he myyvät. Miksi muiden pitäisi puuttua tähän, sellaisten jotka ei toistaiseksi omista yhtään mitään koko talosta, vaan kaikki mahdolliset vaatimukset perustuu siihen, että tulee omistamaan sitten kunhan siitä yksi kuolee?
Varsinkin jos pyydetään kiinteistönvälittäjältä tämä hetken realistinen hinta-arvio ja annetaan siitä vain vähän alennusta kun tulee sukuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljelle voisi äitisi ja enosi myydä tontin koska rakennukset lahoja. Myyvät tontin purku-kuntoisilla rakennuksilla, jos on hirsikehikot rakennuksissa voi uudelleen käyttää siis kunnostaa. Veli maksaa arvioidun hinnan ja eno elelee osallaan mukavasti. Äitisi voi omalla osuudellaan tehdä samoin tai halutessaan jakaa summan teille kolmelle. Eihän teistä kukaan ole perinyt vielä mitään. Pankaa toimeksi ja en sinuna mökkiä ajattelisi sinne veljesi lähelle. Paikka voi olla sinulle jossain määrin merkityksellinen. Ne on kuitenkin muistoja. Keskity luomaan itsellesi ja perheellesi uusia ihania muistoja ihan muualla. Mökkeily on muutoinkin omistamisena out. Mieluiten lomailet vuokralla. Et usko ennenkuin koet kuinka älyttömästi on työtä ja huolta siellä mökillä. Kaikki lomat ovat työleirejä. Olen itse tässä lirissä enkä pois pääse. Maksaessasi kiinteistöveroa vuosittain rupeat ajattelemaan että silläkin rahalla perhe kävisi lomamatkallam ja nauttisi yhdessäolosta.
Yhteisomistus varsinkin huonokuntoisilla mökeillä on täysin tuhoon tuomittu ajatus ja satavarma sukuriitojen aihe. Kaikilla on aina hieman eri näkemys ja erilaiset resurssit ja erilaiset intressit sen suhteen, miten sitä mökkiä käytetään, hoidetaan ja rempataan ja kuka remppaa ja kuka maksaa kuinkakin paljon.
Nämä on niin äärettömän vaikeita juttuja, joten jos itselläni ei olisi koko paskaa mahdollisuus lunastaa, niin ilman muuta antaisin sen mennä jollekin muulle. Siitä ei olisi yhteisomistuksessa muuta kuin riesaa ja stressiä. Ole onnellinen, että se jollekin kelpaa, ettei se jää käsiinne, sillä jo pelkkä myyminenkin tulee aiheuttamaan närää, kuten tämäkin avautumisesi sen todistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju sai myös minut katsomaan "henkisesti peiliin". Eli tajuan nyt, että mukana on myös omaa vitutustani siitä, että jollakin lailla musta on aina tuntunut siltä, että isoveli on se esikoispoika, joka äidilleni salaa se tärkein lapsi. Että kun hän tarvitsee jotakin, äiti menee vaikka tuhannen mutkalle. Minä taas olen kuulemma "aina pärjännyt itse", eli minusta ei ole ollut samanlaista huolta. Pikkuveli ja isoveli eivät ole puheväleissä tuon enon testamentin takia, minä keskimmäisenä olen yrittänyt tulla juttuun kaikkien kanssa.
Enemmän kuin mökki itse, minua jäytää jotenkin tämän asetelman epäoikeudenmukaisuus ja tietynlainen ääneenlausumaton sovinismi. Eli kyse on tunteista.
Mieheni on muuten sitä mieltä, että pysytään kuviosta mahdollisimman kaukana. :)
Ap
Minä kyllä ymmärrän, että tuo tilanne ottaa päähän. Itsekin kokisin isoveljen toiminnan teidän selän takana törkeäksi kieroiluksi. Antaisin silti mökin mennä, jos äitisi niin tahtoo. En kuitenkaan ottaisi paineita välien ylläpitämisestä, se pallo on oikeastaan nyt isoveljelläsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vanhemmat myi toiselle lapselle mökin niin halvalla kuin verottaja hyväksyi. Elinikäinen käyttöoikeus alensi myyntihinta myös paljon. Minulta ei edes kysytty haluaisiko ostaa mökin. Itse olin omassa päässäni miettinyt että peritään mökki aikoinaan ja ostan toisen sisaruksen ulos. Sitten laitan ja reppana isolla rahalla mökkiä, mutta ei menneet suunnitelmat kuten ajattelin. Mökki vaan kaipaisi laittamista ja sen omistava sisarus ei yhtään ole mökki-ihmisiä. Itsellä on tietysti tunneside paikkaan plus sijainti on loistava. Voin ostaa oman mökin, mutta yhtä hyvällä sijainnilla en toista löydä.
Vanhemmat toki saa myydä kelle vaan, mutta kehottaisin äitisi miettimään tasavartaisuutta sisarusten kesken. Jos veljien välit on jo nyt menneet ja sinuakin mietityttää kauppa. Miksi äidin pitää tätä nuorta perhettä tukea jos ei ole muitakaan avustanut.
Onko muut mitään pyytäneetkään? Vai ovatko juuttuneet siihen lapsuuden vaiheeseen, kun kakkupalat mitataan viivottimella, ettei vaan joku saa enemmän kuin muut?
Niin, koska sehän on tosi aikuista, että kerjätään tai painostetaan yli 30-vuotiaana vanhempia avustamaan, kun ei itse viitsitä kustantaa omaa elämää ja elää omien varojen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut koko ketjua lukea, mutta mitä tahansa teettekin, niin kannattaisi ottaa lakimies mukaan ja tehdä asiat kerralla oikeudenmukaisesti, ettei jälkikäteen tarvitse riidellä. Lakimies tietysti maksaa jonkin verran, mutta voi säästää teidät monelta riidalta ja mielipahalta jälkikäteen.
Mitä ap sitten realistisesti haluaisi mökille tulevaisuudessa tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maksaessasi kiinteistöveroa vuosittain rupeat ajattelemaan että silläkin rahalla perhe kävisi lomamatkalla ja nauttisi yhdessäolosta.
Mökin kiinteistövero ei kovin pitkälle lomamatkalle riitä. Missään tapauksessa ei kannata pitää yhteistä mökkiä. Se on vielä kurjempaa kuin lomaosake.
Nostan! En ehdi nyt lukemaan kun pitää lähteä töihin.
Kerro ap miten on tilanne edennyt.
Olen itse samankaltaisessa tilanteessa ja näyttää että välit on menossa.
Minä rakensi kaikille 4 lapselleni jokaiselle samanlaiset 80 neliön mökit.Mökit suuren järven rannalla ja tontit 4hehtaaria.Toivon että lapsen eivät riitautuis kun kaikki tontit +mökit saman arvoiset. Muun omaisuuden olen testamentannut sydäntä lähellä olevalle järjestölle.