Lue keskustelun säännöt.
Lapsuuden sukumökki vaakalaudalla, mitä tekisitte tässä tilanteessa?
02.08.2019 |
Antakaapa fiksuja vinkkejä, miten suhtautuisitte seuraavanlaiseen tilanteeseen. Eli meidän suvussa on isovanhempieni aikanaan 60-luvulla hankkima upea metsäinen rantatontti, jonka kaikki rakennukset pystyyn lahonneita. Tällä hetkellä sen omistavat puoliksi äitini ja enoni, jolla ei ole omia lapsia. Äidilläni on 3 lasta, minä ja 2 veljeä. Minä olen meistä kolmesta ainoa, jolla on omaa perhettä.
Suvussa on aina puhuttu, että on kiva, kun on tällainen kesänviettopaikka, jonne kaikki voivat tulla uimaan ja saunomaan, ja ehkä jonain päivänä, kun perinnönjako selvä, mietitään uutta päärakennusta tms.
Viime vuosina vanhempi veljeni on kuitenkin ryhtynyt toimiin mökkitontin suhteen. Ensin hän sai puhuttua lapsettoman, omaperäisen enoni tekemään testamentin omasta tontinpuolikkaastaan itselleen. Minä ja pikkuveli emme pitäneet tästä, mutta mikäs siinä, eno tekee omallaan mitä haluaa.
Äitini teki puolestaan omasta puolikkaastaan testamentin meille nuoremmille puoliksi, sillä idealla, että kaikilla on sitten aikanaan jonkinlainen oikeus kesäpaikkaan.
Nyt veljelläni on kuitenkin uusi vaimo, ja pariskunta tahtoisi rakentaa mökkitontille uuden, pramean omakotitalon. Isoveljeni tahtoisi ostaa äitini puolikkaan edullisesti, rakentaa talon ja elää tontilla vakituisesti. Eli äidin testamentti jäisi käytännössä merkityksettömäksi, jos kaupat tehtäisiin äitini vielä eläessä pikkusummalla. Äitini on kiltti ihminen, joka toivoisi vain, että hänen lapsensa olisivat sovussa keskenään ja aistin, että lujatahtoisen veljeni ehdotus houkuttelee, koska "nuori perhe kaipaa uutta kotia".
Omat tunteeni ovat ristiriitaiset.
Yhtäältä lapsuuden kesäpaikka tärkeä ja muistorikas, paikkaan panostamalla siitä voisi saada upean ja hiukan mielisin kunnollista kesäpaikkaa omallekin perheelleni. Mietin myös sitä, että itse olen oman kotini hankkinut isolla lainalla, eikä minun ja mieheni perustaessa perhettä äiti ollut lainkaan huolissaan pärjäämisestämme tai asunnostamme - ja minusta oli itsestään selvää, että jokainen hankkii kotinsa itse, kesäpaikka on yhteinen. Isoveljeni suhtautuu kuitenkin asiaan toisin, näkee tässä hienon tilaisuuden hyödyntää vanhaa paikkaa.
Toisaalta en tahtoisi tyhmää ja turhaa riitaa perheen sisällä. Eli annanko vain mökin mennä vai ryhdynkö tosissaan taistelemaan? Mitä te tekisitte?
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Sinulla ei asian suhteen ole mitään tekemistä joten sinun tilanteessasi odottaisin päätöstä siitä mitä äitisi tekee myykö hän tontin vaiko jättää myymättä.
Paitsi tietysti se ettei veli pumppaa itselleen oikeudetta omaisuutta verottomana ennakkoperintönä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vielä siis - veljenikään ei omista tontista mitään vielä, mutta on enon tulevasta perinnöstä niin varma että silti tahtoo rakentaa.
Ap
Veli ei voi rakentaa mitään, jos ei omista tai vuokraa tonttia.
Vierailija kirjoitti:
Vielä siis - veljenikään ei omista tontista mitään vielä, mutta on enon tulevasta perinnöstä niin varma että silti tahtoo rakentaa.
Ap
Hahaa. Enonkin mieli saattaa muuttua vielä. Ja äidin. Melkoinen nuija tuo veljesi.
Kuinka vanha se veljesi ja vaimonsa ovat? Miksi he eivät tiedä sellaisia asioita, joita aikuisen pitäisi tietää tai osata ainakin kysyä neuvoa/ etsiä tietoa?
Yhteisomistus ei tule toimimaan. Olette jo nähneet sen, että kukaan ei ylläpidä mökkiä ja rakee ukset lahoavat käyttökelvottomiksi. Mikä saa ajattelemaan, että tulevaisuudessa asiat olisivat toisin.
Selkeintä olisi, jos äitisi ja enosi tekisivät mökistä kaupat jo eläessään. Laittakaa huutokauppa pystyyn. Eniten tarjonnut saa mökin.
Mun veikkaus on, että välit menevät joka tapauksessa, koska ette hyväksy mökin yksinnomistusta. Yhteismökkiin taas kukaan ei ole valmis laittamaan omaa rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, itse antaisin paikan mennä.
Inhoan mökkeilyä, joten veli saisi pitää läävänsä minun puolestani.
Olen niin hyvin toimeentuleva, ettei sekään harmittaisi, että aikanaan en saisi tontinneljänneksen myymisestä tulevia rahoja.
Vierailija kirjoitti:
Jaa, itse antaisin paikan mennä.
Inhoan mökkeilyä, joten veli saisi pitää läävänsä minun puolestani.
Olen niin hyvin toimeentuleva, ettei sekään harmittaisi, että aikanaan en saisi tontinneljänneksen myymisestä tulevia rahoja.
Saan varmaan tulla pöllimään sun auton? Ei harmita kun olet niin hyvin toimeentuleva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla ei asian suhteen ole mitään tekemistä joten sinun tilanteessasi odottaisin päätöstä siitä mitä äitisi tekee myykö hän tontin vaiko jättää myymättä.
Paitsi tietysti se ettei veli pumppaa itselleen oikeudetta omaisuutta verottomana ennakkoperintönä.
Ei ap sillekään asialle voi oikein mitään. Verottaja toki voi periä lahjoituksesta lahjaveron.
Jos kyse nyt on vasta tulevasta perinnöstä ap:llä on tietysti oikeus äidin perinnön suhteen lakiosaan jonka veli maksaa joko osuudestaan tai sitten se maksetaan muusta äidin jättämästä omaisuudesta.
Äidin kannattaa lahjoittaa oma puolikkaansa kahdelle lapselle jo eläessään, jolloin lapset voivat myydä puolikkaan isoveljelle ja saada rahat heti. Ellei ap sitten halua pitää oman osuutensa kiinteistöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos eno aikoo testamentata veljellesi kiinteistön puolikkaan, niin helpointa olisi lahjoittaa se hänelle jo nyt. Sitten äitisi möisi veljellesi toisen puolikkaan käypään hintaan.
Ja lopuksi äitisi lahjoittaisi siitä saadut rahat sinulle ja toiselle veljellesi.
Win-win.
Tämä ketju sai myös minut katsomaan "henkisesti peiliin". Eli tajuan nyt, että mukana on myös omaa vitutustani siitä, että jollakin lailla musta on aina tuntunut siltä, että isoveli on se esikoispoika, joka äidilleni salaa se tärkein lapsi. Että kun hän tarvitsee jotakin, äiti menee vaikka tuhannen mutkalle. Minä taas olen kuulemma "aina pärjännyt itse", eli minusta ei ole ollut samanlaista huolta. Pikkuveli ja isoveli eivät ole puheväleissä tuon enon testamentin takia, minä keskimmäisenä olen yrittänyt tulla juttuun kaikkien kanssa.
Enemmän kuin mökki itse, minua jäytää jotenkin tämän asetelman epäoikeudenmukaisuus ja tietynlainen ääneenlausumaton sovinismi. Eli kyse on tunteista.
Mieheni on muuten sitä mieltä, että pysytään kuviosta mahdollisimman kaukana. :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, itse antaisin paikan mennä.
Inhoan mökkeilyä, joten veli saisi pitää läävänsä minun puolestani.
Olen niin hyvin toimeentuleva, ettei sekään harmittaisi, että aikanaan en saisi tontinneljänneksen myymisestä tulevia rahoja.
Saan varmaan tulla pöllimään sun auton? Ei harmita kun olet niin hyvin toimeentuleva.
Ensinnäkään kukaan ei ole pöllimässä mitään. Toiseksi jos joku myy omistamansa auton, niin mitä se sinulle kuuluu? Pitäisikö rahat antaa sinulle?
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju sai myös minut katsomaan "henkisesti peiliin". Eli tajuan nyt, että mukana on myös omaa vitutustani siitä, että jollakin lailla musta on aina tuntunut siltä, että isoveli on se esikoispoika, joka äidilleni salaa se tärkein lapsi. Että kun hän tarvitsee jotakin, äiti menee vaikka tuhannen mutkalle. Minä taas olen kuulemma "aina pärjännyt itse", eli minusta ei ole ollut samanlaista huolta. Pikkuveli ja isoveli eivät ole puheväleissä tuon enon testamentin takia, minä keskimmäisenä olen yrittänyt tulla juttuun kaikkien kanssa.
Enemmän kuin mökki itse, minua jäytää jotenkin tämän asetelman epäoikeudenmukaisuus ja tietynlainen ääneenlausumaton sovinismi. Eli kyse on tunteista.
Mieheni on muuten sitä mieltä, että pysytään kuviosta mahdollisimman kaukana. :)
Ap
Tuo on yksi tärkeä syy siihen mikä minut saisi pysymään mahdollisimman kaukana koko tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun veljesi eivät ole puheväleissä, niin miten ihmeessä yhteisomistus voisi toimia? Järjetön ajatus
Kirjoitat, että veli ostaisi äitisi puolikkaan "edullisesti". Eikö veli olisi valmis maksamaan asiaankuuluvaa hintaa? Äitikö on tarjoutunut myymään "edullisesti"?
Anteeksi jos takerruin epäolennaiseen, mutta jos veli maksaa käypäsen hinnan, niin silloin antaisin ostaa. En suostuisi hevillä sellaiseen, että ostaa pilkkahintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tontilla saa olla tasan yksi iso asuinrakennus, sitä ei voi jakaa, useampaa ei voi tehdä. Veljen mielestä kaava ei ole ongelma, koska "eihän näitä kukaan kyttäile". Hmm?
Ap
Tietenkin kyttäilee. Talolle pitää hakea rakennuslupa.
Järvenranta asettaa omat vaatimuksensa jäteveden käsittelylle.
Veljesi taitaa olla hieman kokematon näissä rakennusasiossa tai sitten vain puhdas idiootti.
Luulenpa, että vaimo ohjailee ja ap:n veli on tossun alla. Näin se oli minunkin veljeni tapauksessa. Meillä kävi niin, että isän keuhkosyöpädiagnoosin jälkeen veli vaimonsa ohjauksessa allekirjoitutti kauppakirjan, jossa isä "myi" kesämökkinsä veljelleni hintaan 15 000 euroa ilman, että kukaan suoritti minkäänlaista hinta-arviota paikasta (60-luvun lautamökki, mutta iso tontti pitkällä rantaviivalla meren saaresta) ja ilman, että raha vaihtoi omistajaa. Ja oli vielä oikein kaupanvahvistaja paikalla! Kukaan ei tietenkään kertonut minulle, koska salakähminnän pointti oli, etten minä tullut kyseenalaistamaan kauppa"hintaa" kuten ei sitäkään, että minä olisin muuten sanonut asiaan jotain.
Patistakaa vanhempianne tekemään testamentit ja vieläpä huomattavasti ennen kuin heistä tulee sairaita ja manipuloitavissa olevia, jos teitä on vähänkin enemmän perheessä kuin yksi lapsi!
Meillä vanhemmat myi toiselle lapselle mökin niin halvalla kuin verottaja hyväksyi. Elinikäinen käyttöoikeus alensi myyntihinta myös paljon. Minulta ei edes kysytty haluaisiko ostaa mökin. Itse olin omassa päässäni miettinyt että peritään mökki aikoinaan ja ostan toisen sisaruksen ulos. Sitten laitan ja reppana isolla rahalla mökkiä, mutta ei menneet suunnitelmat kuten ajattelin. Mökki vaan kaipaisi laittamista ja sen omistava sisarus ei yhtään ole mökki-ihmisiä. Itsellä on tietysti tunneside paikkaan plus sijainti on loistava. Voin ostaa oman mökin, mutta yhtä hyvällä sijainnilla en toista löydä.
Vanhemmat toki saa myydä kelle vaan, mutta kehottaisin äitisi miettimään tasavartaisuutta sisarusten kesken. Jos veljien välit on jo nyt menneet ja sinuakin mietityttää kauppa. Miksi äidin pitää tätä nuorta perhettä tukea jos ei ole muitakaan avustanut.
Upeeta, kun Suomessa on tällainen hyvän mielen mökkeilykulttuuri. Yhtään ei aiheuta harmaita hiuksia perheissä.
Parasta olisi, jos äiti ja eno myisivät ulkopuoliselle ja hummaisivat omat rahansa eläessään. Mitään velvollisuutta heillä ei ole jättää kelleen mitään.
Kyttäilee ne. Kunnan rakennusvalvonta ei anna lopullista aamenta ja kirjaa uutta rakennusta vakinaiseen asumiseen tarkoitetuksi jos kaava ei jousta. Ja sitten tulee ongelma, että ko. taloon ei saa esimerkiksi kattavaa kotivakuutusta jne. Sinne ei myöskään saa sitten vakinaista osoitetta ja muitakin "pieniä" ongelmia voi ilmetä. Mutta tosiaan. Se on veljesi ongelma ei sinun.
Elämä ei ole aina reilua. Ei minunkaan vanhempani ole koskaan olleet minun taloudellisesta tilanteestani huolissani (toisaalta ei syytäkään), mutta veljeäni on kyllä rahallisestikin paapottu. Syyt toisaalta tälle ymmärrän, vaikka ei se siitä reilua teekään.
Yhteisomistukset on perseestä. Saati silloin jos on takana kitkaa suvun kanssa.