Uskotko Jumalaan?
Uskotko että on olemassa Jumala ja joku suuri suunnitelma? Uskotko kohtaloon?
Vai onko kaikki uskonnot vain suurta kusetusta, satua joka on keksitty helpottamaan ihmisten oloa? Onko kaikki sattumaa mitä tapahtuu?
Kommentit (146)
Vierailija kirjoitti:
En usko. Uskontoejn en usko olevan täyttä kusetusta. Ihmisillä vain on tarve uskoa satuihin. Evoluutiopsykologiset syyt.
Siis ei kusetusta siinä mielessä, että uskovaiset, papit, profeetat ja muut tahallaan valehtelisivat. Uskovat monessa tapauksessa itsekin omiin satuihinsa, eli ovat syyntakeettomia kaheleita.
Vierailija kirjoitti:
Toi yksi maailan nerokkaimmista ihmisistä huippufyysikko Sven Hawking, joka tutki maailmankaikkeutta päätyökseen KOKO IKÄNSÄ, ei kans uskonut mihinkään jumaliin.
Elämme satunnaisesti syntyneessä suuressa fysikaalisessa myllyssä ilman mitään jumalia. PISTE.
Sven :'D
Vierailija kirjoitti:
En usko Jumalaan, enkä korkeampaan voimaan enkä kohtaloon. Uskon kuitenkin, että me ihmiset olemme jollain tavalla toisiimme yhteydessä sellaisella tasolla, jota ei voi havaita. Ja tiedän, että voi kuulostaa joltain hihhulikosmiselta uskomukselta, mutta omasta mielestäni se on vaan sellainen osa todellisuutta, jota ei tunneta.
Mie haluisin tietää nää, olipa ne sitten mitä tahaansa. Jokainen ihminen sais kokea ne voimat tai henget, eikä tarviis arpoa onko mikäkin totta vai ei. Nyt tuntuu, että ihmiset uskoo kuka mitäkin ja minä taas, et kuitenkaan mitään ei ole olemassa. Kaikki vaan haluis, et tälle elämälle olis jotain merkittävämpää tarkoitusta, ettei pelkästään syntymän ja kuoleman välinen aika. Ollaan kuiten vaan se vajaa 100 vuotta täällä vaikuttamassa ja sit ei olla enää mitään, niinkun ei ennen syntymääkään.
M43 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko Jumalaan, enkä korkeampaan voimaan enkä kohtaloon. Uskon kuitenkin, että me ihmiset olemme jollain tavalla toisiimme yhteydessä sellaisella tasolla, jota ei voi havaita. Ja tiedän, että voi kuulostaa joltain hihhulikosmiselta uskomukselta, mutta omasta mielestäni se on vaan sellainen osa todellisuutta, jota ei tunneta.
Mie haluisin tietää nää, olipa ne sitten mitä tahaansa. Jokainen ihminen sais kokea ne voimat tai henget, eikä tarviis arpoa onko mikäkin totta vai ei. Nyt tuntuu, että ihmiset uskoo kuka mitäkin ja minä taas, et kuitenkaan mitään ei ole olemassa. Kaikki vaan haluis, et tälle elämälle olis jotain merkittävämpää tarkoitusta, ettei pelkästään syntymän ja kuoleman välinen aika. Ollaan kuiten vaan se vajaa 100 vuotta täällä vaikuttamassa ja sit ei olla enää mitään, niinkun ei ennen syntymääkään.
Näinhän se on. Ja se vastaus voi tosiaan olla ettei sen kuoleman jälkeen oo yhtään mitään ja elämän merkitys on ollut lajin jatkaminen. Ehkä me lopulta keksitään se, ja se johtaakin sitten ylikansoitetun maapallon pelastavaan ihmisten sopulimaiseen joukkoitsetuhoon. Tällä hetkellä kuitenkin olen ja elän hihhulikosmisen uskoni kanssa kunnes päädyn johonkin muuhun.
Minä olen nähnyt.