Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uskotko Jumalaan?
02.08.2019 |
Uskotko että on olemassa Jumala ja joku suuri suunnitelma? Uskotko kohtaloon?
Vai onko kaikki uskonnot vain suurta kusetusta, satua joka on keksitty helpottamaan ihmisten oloa? Onko kaikki sattumaa mitä tapahtuu?
Kommentit (146)
Toi yksi maailan nerokkaimmista ihmisistä huippufyysikko Sven Hawking, joka tutki maailmankaikkeutta päätyökseen KOKO IKÄNSÄ, ei kans uskonut mihinkään jumaliin.
Elämme satunnaisesti syntyneessä suuressa fysikaalisessa myllyssä ilman mitään jumalia. PISTE.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Senegal kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tutkija Michael Persinger väittää, että melkein jokainen voi tavata Jumalan, jos panee päähänsä hänen kehittämänsä erikoiskypärän.
Persinger on useita vuosia tutkinut tavallisten ihmisten surrealistisia kokemuksia, joita hän aiheuttaa magneettistimulaatioon perustuvalla erikoismenetelmällä. Kun heikkoa magneettikenttää - sen voimakkuus on yksi mikrotesla eli suunnilleen sama kuin tietokoneen monitorin - kierretään tietyllä tavalla vastapäivään ohimolohkojen ympärillä, neljälle viidestä ihmisestä tulee tunne, että huoneessa on jokin henkiolento.
Monet uskonnollisuuteen taipuvaiset ihmiset samastavat henkiolennon Jumalaan."
Kopioitu tiede.fi -sivustolta
En lukenut kokonaan enkä laita sanaani tähän mutta tämä näyttää rahastukselta, enkä laita sanaani koska en tiedä onko se turhaa rahastusta jättämättä lukemaan kokonaan.
Joo, siis sehän on tiedetty jo vuosikausia, että ihmisen aivoissa on piste, jota stimuloimalla saadaan aikaan tuntemus yliluonnollisesta. Se jos mikä todistaa siitä, että yliluonnollinen on vain aivojen luoma asia. Nyt ovat sitten kehittäneet vekottimen, jolla voi helpommin sitä kohtaa aivoissa "tökkäistä".
En usko. Mistään jumalasta ei ole ainuttakaan todistetta. Jumalat on keksitty aikanaan, kun ei osattu selittää jotain ilmiöitä. Ja toisaalta uskontojen avulla saatiin pidettyä kansa kursissa ja sen nimissä voitiin tehdä erilaisia julmuuksia.
Vierailija kirjoitti:
En pysty. Jos olisi joku jumala, niin miksi hän järjestäisi tällaisen älyttömän rottakokeen kuin ihmiskunta?
Joko hän olisi järjetön sadisti tai tunnekylmä sosiopaatti tai kumpaakin, enkä halua uskoa sellaiseen otukseen.
Ja kun hänen seuraajiaan katsoo, alkaa säälinaurattaa. Suurin osa niin itsekästä ja julmaa väkeä, ettei voi kuin ihmetellä.
Rakkauteen ja sen voimaan uskon.
Kaupunginrakennus pelit on aika suosittuja, mieti miten mielenkiintoinen elämänrakennuspeli olisi, tämäkin voi olla pelkkä peli jonka parissa vietät oikeasti vain pari minuuttia mutta se tuntuu 100 vuodelta. "Kuollessasi" heräät peliluolasta jonne menit kavereiden kanssa iltaa viettämään.
Toinen olisi että ihmiskunta on odottamassa universumin kuolemaa jossain pallon sisällä jossa lukemattomat ihmiset nukkuu aivot kytkettynä elämäsimulaattoriin, jossa kaikki tapahtuu niin nopeasti että pääset elämään lähes loputtoman määrän elämiä ennen kuin loppu lopulta tulee.
Täysin mahdollinen skenaario mutta mahdoton todistaa.
Vierailija kirjoitti:
En usko. Mistään jumalasta ei ole ainuttakaan todistetta. Jumalat on keksitty aikanaan, kun ei osattu selittää jotain ilmiöitä. Ja toisaalta uskontojen avulla saatiin pidettyä kansa kursissa ja sen nimissä voitiin tehdä erilaisia julmuuksia.
Ehkäpä julmuuksia aletaan tekemään ateismin nimissä. Usko antoi ihmiselle kuitenkin jonkinlaisen suojan itseisarvoisena olentona, ateismi ei sellaista olettamaa tarvitse. Uskonnosta huolimatta pätee maallisessakin elämässä: mitä kylvää sitä niittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskon, tietenkin. Tämä maailma on niin ihmeellinen ja suunniteltu, että joku tämän on suunnitellut.
Raamatun profetiat ovat toteutuneet ja toteutuvat. Elämme lopunaikoja, Lootin ja Nooan päiviä.
Onhan faktaa myös se, että esimerkiksi ihmisen geeniperimä jatkuvasti rappeutuu. Erään teorian mukaan eliöiden pitäisi kehittyä parempaan. Lapsella on vähintään 100 perinnöllistä sairautta enemmän kuin vanhemmillaan. Joten on mahdotonta, että ihminen olisi elänyt maapallolla miljoonia vuosia, koska olisimme kuolleet sukupuuttoon ajat sitten.
Lopunaikoja on nyt paasattu 2000 vuotta, aina sama virsi mutta ne eivät koskaan tule.
Mikähän teoria mahtaa olla se, että eliöiden pitäisi kehittyä parempaan? Evoluutio ei ainakaan niin väitä. Eliöt kehittyvät siihen suuntaan, missä ne jäävät parhaiten henkiin, siinä ei mitata mitään parempaa tai huonompaa sinänsä. Ei ole mitään lopullista tavoitetta, pelkästään sopeutumista muuttuviin oloihin. Mistä sinä saat noita tietojasi, että lapsilla on muka enemmän perinnöllisiä sairauksia kuin vanhemmillaan? Sellaiset sairaudethan tulevat esiin vain silloin, kun ollaan liian sisäsiittoisia, meidän ei ole tarkoitus yhdistää geenejämme liian lähellä olevien kanssa. Suomessa tuota jonkin verran on, olemme niin pieni kansa. Muualla sitten ei niinkään, paitsi takapajuloissa joissa serkkuavioliitot ovat arkipäivää.
En usko Jumalaan.
En myöskään kohtaloon.
Sanana voin käyttää kohtaloa, mutta mihinkään ennaltamäärättyyn tarkoitukseen en usko.
Ihmisen elämä muotoutuu monien asioiden summana, omalla toiminnallaan voi vaikuttaa useimmiten enemmän tai vähemmän.
Joskus sattuma jakaa kortit, hyvät tai huonot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurta kusetustako?
Monissa tapauksissa kyllä, mutta ihmisillä lienee luontainen taipumus ja halu nähdä yliluonnpllisia toimijoita, joihin voi itse vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi lohduton ajatus, ettei kuoleman jälkeen olisi yhtään mitään. Että kaikki loppuisi siihen. Kun on kristitty, odottaa iänkaikkisuus taivaan kodissa. Siellä on kaikki hyvin. Kannattaa olla yhteydessä Jeesukseen, rukoilla ja elää hänen huomassaan. Tuomiolla on pulassa ilman Jeesusta.
Tähän suurin osa uskonnoista juuri perustuu: ihmisen ikiaikaiseen ahdistukseen kuolevaisuutensa hyväksymisessä. Ne jotka pelkäävät kuolemaa eivätkä pysty hyväksymään ajatusta elåmän päättymisestä ja kuolemasta turvautuvat uskoon.
En usko jumalaan, Jeesukseen tai mihinkään tuomioon, kun elämäni päättyy se päättyy ja jatkuu vain geenieni kautta ja ihmisten muistoissa parin sukupolven ajan. Ajatus ikuisesta elämästä on sen sijaan ahdistava.
Tuo olemattomuuden pelko on sellainen klisee, eikä päde ainakaan kaikkiin uskovaisiin. Itse voisin hyväksyä kaiken loppumisen enkä kaipaa jatkumoa edes geeneissä eikä kenenkään tarvitse muistaa minua edes persoonana, eihän sillä ole minulle väliä. Itse asiassa ok, mutta ajan mittaan tuli muuta reittiä se Mutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, koko ajatus jostain mielikuvitusolennosta, joka on luonut tämän kaiken, on vähän turhan yksinkertainen ja lapsellinen. Välistä jopa alkuräjähdysteoria kuulostaa korvaani vähän pöhköltä, enkä toisaalta jostain syystä omaa mitään suurta tarvetta selittää, mistä tämä kaikki on peräisin. Ihan maalaisjärjellä tuntuisi luontevammalta ajatella, että maailmankaikkeus itsessään on ollut aina olemassa ja tähtiä ja planeettoja syntyy ja tuhoutuu omalla toimintamekanismillaan. Jossain lienee muitakin planeettoja, joissa on jotain elämäntapaista tai sitten ei.
Eri uskontojen luomiskertomukset ovat tavattoman ihmiskeskeisiä ja täytyy sanoa, ettei ihminen todellakaan ole mikään "tämän luomakunnan" mestariteos. Jos minä olisin kaikkivoipa jumala niin näyttäisin mieluummin vaikka kissanpennulta kuin rumalta kaljulta koipeliiniapinalta, joka vieläpä vauhdilla tuhoaa kaikkea luomaani. Ja jos maailmankaikkeuden tasolla ajatellaan niin pöhköä ajatella, että kaikkivaltiaan mielenkiinto pyörisi yhden ainoan planeetan ihmiskohtaloissa.
Toisekseen, jos nyt kuitenkin olisi Jumala niin aikamoinen **sipää sadisti täytyisi olla, kun ajattelee, mitä kaikkea hirveää maailmassa tapahtuu. :/ Eli JOS olisi olemassa, en arvostaisi tyyppiä hirveästi.
Jos myöntäisin että uskon niin kaikki pitäisivät hulluna enkä siksi myöntäisi vaikka uskoisinkin. Vaikeneminen kun on näet parasta kultaa. Uskonto on jokaisen yksityis asia eikä se kuulu muille, on siis parempi että jokainen pitää sen yksin ihan omana asianaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen miettinyt lähinnä rukoilua. Toiset kokevat saaneensa siitä kovastikin apua ja helpotusta elämään, mutta onko lopulta kyseessä vain sattuma... Vai voiko rukoilemalla oikeasti vaikuttaa asioihin?
Uskon, että on, vaikka en usko mihinkään rukoiltavaan jumalaan. Hetken rauhoittuminen selkeyttää ajatuksia, eiköhän tästä selviä tavalla tai toisella. Rukoilen puolestasi, kiva että joku ajattelee minua ja toivoo minulle hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä useimmista kommenteista saattaa huomata katkeruutta ja pettymystä elämää ja Jumalaa kohtaan, enkä ihmettele koska maailma on niin kylmä ja kova, kyynisyyttä täynnä. Mutta siksi Jeesus tuli, että sulla olis yltäkylläinen elämä. Jumala kutsuu jokaista ihmistä 2-3kertaa elämän aikana, sen tietää siitä,että hengelliset asiat alkaa kiinnostamaan ja onko jotain suurempaa..sillon kannattaa tarttua hetkeen. "Huuda minua hädän päivänä ja minä autan sinua" sanoo Herra.
Mitäs kun on huutanut, pyytänyt, anonut, toivonut... Mutta kukaan ei silti auta. Kyllä, olen kyyninen ja katkera. Olen rukoillut lähes tauotta viimeiset 7 vuotta ja edelleen kipristelen samojen asioiden kanssa enkä pääse niistä eroon. En usko että jumala välittää minusta. Itse asiassa olen alkanut epäillä ettei edes kuule.
Tapahtukoon sinun tahtosi, rukoilee kristitty, rukoilet, että hyväksyisit kohtalosi. Ei sinulle ole luvattu onnellista elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä useimmista kommenteista saattaa huomata katkeruutta ja pettymystä elämää ja Jumalaa kohtaan, enkä ihmettele koska maailma on niin kylmä ja kova, kyynisyyttä täynnä. Mutta siksi Jeesus tuli, että sulla olis yltäkylläinen elämä. Jumala kutsuu jokaista ihmistä 2-3kertaa elämän aikana, sen tietää siitä,että hengelliset asiat alkaa kiinnostamaan ja onko jotain suurempaa..sillon kannattaa tarttua hetkeen. "Huuda minua hädän päivänä ja minä autan sinua" sanoo Herra.
Mitäs kun on huutanut, pyytänyt, anonut, toivonut... Mutta kukaan ei silti auta. Kyllä, olen kyyninen ja katkera. Olen rukoillut lähes tauotta viimeiset 7 vuotta ja edelleen kipristelen samojen asioiden kanssa enkä pääse niistä eroon. En usko että jumala välittää minusta. Itse asiassa olen alkanut epäillä ettei edes kuule.
Ehkä voisit rukoilun sijaan, tehdä asialle ihan itse jotain, tai pyytää apua ihmisiltä. Kokeile nyt ainakin. Itsekin olen toivonut lottovoittoa jo pitkään, mutta toistaiseksi työssäkäymisellä on vuokranmaksu onnistunut paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Uskon, tietenkin. Tämä maailma on niin ihmeellinen ja suunniteltu, että joku tämän on suunnitellut.
Raamatun profetiat ovat toteutuneet ja toteutuvat. Elämme lopunaikoja, Lootin ja Nooan päiviä.
Onhan faktaa myös se, että esimerkiksi ihmisen geeniperimä jatkuvasti rappeutuu. Erään teorian mukaan eliöiden pitäisi kehittyä parempaan. Lapsella on vähintään 100 perinnöllistä sairautta enemmän kuin vanhemmillaan. Joten on mahdotonta, että ihminen olisi elänyt maapallolla miljoonia vuosia, koska olisimme kuolleet sukupuuttoon ajat sitten.
Ei ihminen ole ollut kuin 200 000 - 100 000 vuotta. En usko jumaliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä uskon, ja ilman Jumalan olemassaoloa ei olisi minkäänlaista elämää maapallolla, ja kyllä Jumala rakasti/rakastaa meitä niin paljon, että lähetti ainoan poikansa tänne maan päälle, että ne jotka uskoo Jeesukseen perii iankaikkisen elämän kuoleman jälkeen. Jumlalla on kuulevat korvat ja näkevät silmät ja tunteva sydän..
Jos näin on, niin miksi maailmassa on niin paljon kaikkea pahaa? Miksei Jumala auta vaan pelkästään koettelee ihmisiä?
Ei pahuus ja koettelemukset ole Jumalasta vaan saatanasta, sillä on aikansa, mutta se loppuu. Ei Jumala tätä ihmisten nykyistä menoa kauaa enää kattele.
Siis uskon vaikkei se aina helppoa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon Jumalaan.
Sitten uskot ihan samalla tavoin saatanaankin.
Totta molemmat.
Saatanahan on langennut enkeli joka kääntyi Jumalaa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten te kaikki uskovat perustelette itsellenne uskon? Onko jotain "todisteita" vai onko se vain päätös että nyt minä uskon?
Siinäpä se juju onkin kun usko on uskon asia, ei mun tartte sitä perustella, olen vapaa.
Vierailija kirjoitti:
En pysty uskomaan että tätä universumia on luonut sellainen raamatun kuvaama sairas sadistinen narsisti.
Miten ihmeessä Jumalasta on muodostunut sinulle näin negatiivinen hahmo? Oletko sinä itse tuollainen?
Alue: Aihe vapaa
Tähän suurin osa uskonnoista juuri perustuu: ihmisen ikiaikaiseen ahdistukseen kuolevaisuutensa hyväksymisessä. Ne jotka pelkäävät kuolemaa eivätkä pysty hyväksymään ajatusta elåmän päättymisestä ja kuolemasta turvautuvat uskoon.
En usko jumalaan, Jeesukseen tai mihinkään tuomioon, kun elämäni päättyy se päättyy ja jatkuu vain geenieni kautta ja ihmisten muistoissa parin sukupolven ajan. Ajatus ikuisesta elämästä on sen sijaan ahdistava.