Osallistuuko teillä miehet sisustukseen liittyviin kuluihin?
Olemme muuttaneet yhteen juuri ja tietysti uuteen asuntoon on mukava ostaa sisustukseen liittyviä tavaroita. Lisäksi takapihan terassille olen ostanut sisustustarvikkeita. Mieheni kysyi että kuinka paljon hän on velkaa minulle kaikista näistä sisustustavaroista, koska hänkin huomasi että rahaa on mennyt. En kuitenkaan kehdannut puolittaa menoja vaan miettiä hänen osuuttaan kuluista 1/3, koska minähän ne olen ostanut ja miettinyt hintatasoa. Miten teillä taloudessa ajatellaan näiden sisustuksellisten asioiden osalta?
Tiedän, että joillakin on yhteinen tili tai ei ole kulujen suhteen niinkään tarkkaa. Mutta te jotka puolitatte menoja ym. kommentteja.
Kommentit (26)
No mies maksaa puolet siitä, mitä hänen ehdottamansa vaihtoehto maksaisi. Ja jos haluan jotain, mitä mies ei pidä tarpeellisena, esim. jotain koristeita, niin maksan itse.
Joo, akka sisustaa ja ukko maksaa :D:D
Tuntuu oudolta, että näitä menoja jaetaan, kotihan on yhteinen.
Meillä menee yleensä niin, että minä ostan sisustusjuttuja ja mies elektroniikkaa 😄 Emme yleensä jaa näitä kuluja, ellei kyseessä ole joku suurempi hankinta kuten uusi ruokaryhmä tai joku kalliimpi kone. Minusta tuntuisi hassulta pyytää rahaa, jos itse ostaisin mieleisiäni ”ylimääräisiä” juttuja kotiin.
Uuden asunnon kohdalla tietty hieman eri, miehesi taitaa arvostaa että rakennat teille yhteistä pesää. Kerro hänelle mitä tuotteet maksoi, ja kysy mitä mieltä hän itse on?
Puoliksi laitettu aikalailla. Mies ei jaksa sisustaa, mutta on tyytyväinen minun toteutuksiini. Herran asunto oli siis sinkkumiesboksi ja ilmoitin heti, että täältä lähtee sohvat ja matot ensimmäisenä. Pirttihirmu ehkä, mutta on tämä minunkin koti.
Molemmat laittavat yhteiselle tilille 80% nettotuloista, mies 3200, minä 2200. Tuolla 5400 eurolla maksetaan kaikki menot lainanlyhennyksistä vaatteisiin ja sisustukseen.
Outo kysymys?? Tottakai mieheni on kiinnostunut oman kodin väreistä ja sisustamisesta. Yhteisistä rahoista maksetaan ja kummankin ideoita toteutetaan. Maku on hyvin samanlainen
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu oudolta, että näitä menoja jaetaan, kotihan on yhteinen.
Yllätyin:
Oletin, että tällä palstalla pidettäisiin oudon tuntuisena, jos näitä menoja ei jaettaisi vaan nainen maksaisi ne yksin.
Jos on jotain pakollista / jonka molemmat haluaa, maksetaan puoliksi. Jos on jotain jonka vain toinen haluaa, haluaja maksaa. Molemmat aikuisia ja yhdessakin asuttu jo kohta vuosikymmen, joten aika harvoin tarvitsee uusia jotain kun kaikkea on jo.
Kai maksatte puolet auton hienoista aluvanteista?
Yhteiseen kotiin hommatut asiat on yhteisiä. Molemmat maksaa ja yhdessä valitaan. Jos jompi kumpi ei halua kyseistä esinettä hankittavan, sitä ei sitten hankita. Koskee siis ainakin kaikkia yli kymmenen euron sisustusostoksia.
Vierailija kirjoitti:
Molemmat laittavat yhteiselle tilille 80% nettotuloista, mies 3200, minä 2200. Tuolla 5400 eurolla maksetaan kaikki menot lainanlyhennyksistä vaatteisiin ja sisustukseen.
Miksi henkilokohtaiset vaatemenot katetaan yhteisista rahoista? Eiko olisi helpompaa kattaa ne omista rahoista, niin ei tarvitsisi henkkoht menoista neuvotella puolison kanssa?
Yhteiset hankinnat maksetaan yhteiseltä tililtä, jolle siirretään rahaa 50/50. Puutarha on minun harrastukseni, joten taimet yms ostan usein minä, joskus ostetaan puoliksi jos mieskin on kiinnostunut ko kasvista tai "projektista". Mies tykkää shoppailusta ja haluaa ostella kaiken maailman härpäkkeitä. Yleensä hän maksaa ne yhteiseltä tililtä mutta siinä kohtaa kun kotiin pitää saada toinen tai kolmas uusi robotti-imuri koska "uusi malli on niin hieno", hän saa maksaa sen ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Kai maksatte puolet auton hienoista aluvanteista?
* sirkkojen siritystä tarpeellinen määrä tähän * Niinpä, maksavat mitä maksavat......
Taas tätä...rautalangasta: avo/avioliitossa parhaiten toimii yhteiset rahat, yhteiset hankinnat. Oli ne sitten puutarhatontut, aluvanteet tai leipäjuusto.
Vierailija kirjoitti:
Taas tätä...rautalangasta: avo/avioliitossa parhaiten toimii yhteiset rahat, yhteiset hankinnat. Oli ne sitten puutarhatontut, aluvanteet tai leipäjuusto.
Kellä toimii kellä ei. Äidilläni ja isälläni ei ole koskaan ollut yhteisiä rahoja. Kummallakin on omat tilit ja ovat selkeästi jakaneet menot "äidin ostoksiin" ja "isän ostoksiin". Esim. isä maksaa asumisen ja äiti ruuat. Hyvin toiminut melkein 50 vuotta. Minullakaan ei ole yhteisiä rahoja mieheni kanssa. En laita senttiäkään auton kustannuksiin, koska auto on miehen (minulla ei ole edes ajokorttia) ja hän ei laita senttiäkään esimerkiksi kosmetologipalveluihin, koska vain minä käytän niitä. Yhdessä 15 vuotta.
Miestäni ei voisi vähempää kiinnostaa, minkälaiset verhot meillä on ikkunoissa tai minkälaisen tervetuloa-kyltin hankin oveen. Ostan ne ihan itse ihan omilla rahoillani. Alkuaikoina kysyin miehenkin mielipidettä, mutta vuosien varrella olen oppinut että vastaus on aina luokka "päätä sinä/en tiedä".
Mies maksaa kaiken koska ostaa kaiken, kysymättä minulta. Sängystä olen maksanut puolet kun sen valitsemiseen jopa sain osallistua.
Mies tykkää kun on kivan näköistä, mutta itse ei välitä sisustamisesta. Meillä aika samanlainen maku sisustuksen suhteen.
Jos jotain olen halunnut, olen ostanut kalliimmat ja semmoiset ei niin tärkeät (kun mies sanoo "tarvitaanko me muka oikeasti uudet verhot?") omalta tililtäni. Vastapainoksi sitten halvemmat ja kirpparilöydöt yhteiseltä tililtä.
No meillä se maksaa joka haluaa sisustaa.