Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen ollut viitisen vuotta naimisissa, enkä pidä mieheni sukunimestä
01.08.2019 |
Otin naimisiin mennessäni miehen sukunimen, sillä tyttönimeni oli yleinen tyyliin Nieminen, mutta sopi minulle tapaan "ihan hyvä", mutta etu- ja sukunimiyhditelmällä minulla oli pienemmissäkin kaupungeissa useampi.
Nyt olen sitten ollut viitisen vuotta miehen nimellä, enkä oikeastaan erityisemmin pidä hänen "harvinaisemmasta" nimestään, jota on alle 1000. Nimi on juntinkuuloinen, mutta ajattelin sitten kuitenkin ottaa sen. Nyt olen kuitenkin alkanut tulla katumapäälle.
En kuitenkaan haluaisi palata vanhaan erittäin yleiseen sukunimeen. Kaikki muut sukujeni nimet ovat tuota miehen nimeä harvinaisempia, mutta eivät "sovi" minulle. Yhdistelmänimiäkin mietin hetken, mutta kaikki tuntuu junaturmalta tuon miehen sukunimen kanssa. Miestä ei myöskään kiinnosta uusi sukunimi.
Onko nyt muuta vaihtoehtoa kuin vaihtaa miestä?
Kommentit (28)
Vaihtakaa yhdessä sukunimenne johonkin kokonaan omaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olin naimisissa 20 vuotta ja inhosin miehen nimeä. En koskaan tuntenut olevani sen niminen. Nimen vaihto olin erotessa ensimmäinen asia, minkä tein. Siis jo ennen kuin muutin omaan asuntoon.
Tyttönimeni oli ihan ok, tyyliin Ylänkö, mutta olin kyllästynyt olemaan aakkosten lopussa, ja se oli ulkomailla vaikea. Mieheni nimi oli tyyliin Nieminen. Eron jälkeen otin sukuni nimen, ja se on ihan huippu.
Otit sukusi nimen, mutta et tyttönimeäsi? Eikä tyttönimesi ole sukusi nimi myös?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin naimisissa 20 vuotta ja inhosin miehen nimeä. En koskaan tuntenut olevani sen niminen. Nimen vaihto olin erotessa ensimmäinen asia, minkä tein. Siis jo ennen kuin muutin omaan asuntoon.
Tyttönimeni oli ihan ok, tyyliin Ylänkö, mutta olin kyllästynyt olemaan aakkosten lopussa, ja se oli ulkomailla vaikea. Mieheni nimi oli tyyliin Nieminen. Eron jälkeen otin sukuni nimen, ja se on ihan huippu.
Otit sukusi nimen, mutta et tyttönimeäsi? Eikä tyttönimesi ole sukusi nimi myös?
Tarkemmin sanottuna otin isoäitini tyttönimen. Isoäitini oli ollut sen niminen viimeksi 30-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vaihtakaa yhdessä sukunimenne johonkin kokonaan omaan.
Ei häntä tunnu kiinnostavan. Unohdin häiden alla tuon sukunimiasian ihan tyystin. Ajattelin automaattisesti, että tietenkin miehen nimi, mutta aloin epäröidä siinä vaiheessa, kun pappi alkoi nimeä kysellä. Mietittiin jo siinä yhteydessä todella vähän jotakin muuta nimeä, mutta ei se ajatus ottanut tulta alleen. Mutta kyllä tämä tuntuu minua edelleen kaivelevan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin naimisissa 20 vuotta ja inhosin miehen nimeä. En koskaan tuntenut olevani sen niminen. Nimen vaihto olin erotessa ensimmäinen asia, minkä tein. Siis jo ennen kuin muutin omaan asuntoon.
Tyttönimeni oli ihan ok, tyyliin Ylänkö, mutta olin kyllästynyt olemaan aakkosten lopussa, ja se oli ulkomailla vaikea. Mieheni nimi oli tyyliin Nieminen. Eron jälkeen otin sukuni nimen, ja se on ihan huippu.
Otit sukusi nimen, mutta et tyttönimeäsi? Eikä tyttönimesi ole sukusi nimi myös?
Tarkemmin sanottuna otin isoäitini tyttönimen. Isoäitini oli ollut sen niminen viimeksi 30-luvulla.
Jes. Tämä on hyvä ajatus. Jos nimi ei tunnu hyvältä, niin kaivelee sieltä suvusta tai puolison suvusta jonkun vanhemman haaran nimen. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtakaa yhdessä sukunimenne johonkin kokonaan omaan.
Ei häntä tunnu kiinnostavan. Unohdin häiden alla tuon sukunimiasian ihan tyystin. Ajattelin automaattisesti, että tietenkin miehen nimi, mutta aloin epäröidä siinä vaiheessa, kun pappi alkoi nimeä kysellä. Mietittiin jo siinä yhteydessä todella vähän jotakin muuta nimeä, mutta ei se ajatus ottanut tulta alleen. Mutta kyllä tämä tuntuu minua edelleen kaivelevan. Ap
Niin, ajattele, minua kaiveli 20 vuotta, en ikinä tottunut nimeen. Luulin, että tottuisin.
Ylsi ylläolevista
Vierailija kirjoitti:
Minä olin naimisissa 20 vuotta ja inhosin miehen nimeä. En koskaan tuntenut olevani sen niminen. Nimen vaihto olin erotessa ensimmäinen asia, minkä tein. Siis jo ennen kuin muutin omaan asuntoon.
Tyttönimeni oli ihan ok, tyyliin Ylänkö, mutta olin kyllästynyt olemaan aakkosten lopussa, ja se oli ulkomailla vaikea. Mieheni nimi oli tyyliin Nieminen. Eron jälkeen otin sukuni nimen, ja se on ihan huippu.
Onko Nännimäinen se miehesi sukunimi? Jos on, niin sehän ei ole edes niin kovin harvinainen. Kyllä siihen korva tottuu. Jotkut nimet vaan ottaa enemmän aikaa kuin jotkut toiset.
Enkä mä nyt sitäkään Nieminen-Nännimäistä niin huonona pitäisi. Voisi se yhdistelmä hullumpikin olla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin naimisissa 20 vuotta ja inhosin miehen nimeä. En koskaan tuntenut olevani sen niminen. Nimen vaihto olin erotessa ensimmäinen asia, minkä tein. Siis jo ennen kuin muutin omaan asuntoon.
Tyttönimeni oli ihan ok, tyyliin Ylänkö, mutta olin kyllästynyt olemaan aakkosten lopussa, ja se oli ulkomailla vaikea. Mieheni nimi oli tyyliin Nieminen. Eron jälkeen otin sukuni nimen, ja se on ihan huippu.
Otit sukusi nimen, mutta et tyttönimeäsi? Eikä tyttönimesi ole sukusi nimi myös?
Ei kaikilla tyttönimi ole "suvun nimi". Meidän suvussamme isoäiti otti erottuaan tyttönimensä käyttöön joskus 60-luvulla (olen syntynyt -72). Isäni veli vaihtoi siihen myös, oma isäni ei. Isän sisko otti miehensä nimen. Jos ottaisin sukuni nimen, niin se olisi isoäitini tyttönimi, koska se on ollut suvussa käytössä 60-luvulta saakka ja suvun yleisin sukunimi.
Itseasiassa minua houkuttelisikin ottaa kyseinen nimi, sitä on vain meidän sukumme jäsenillä tai sen haaroissa ja se on kaunis nimi.
Minulla on oma tyttönimeni vielä, koska en ole ollut koskaan naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Ei häntä tunnu kiinnostavan.
Jos asia on sinulle tärkeä ja teet sen hänelle selväksi, pitäisi alkaa kiinnostaa sen verran että lähtee mukaan maistraattiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lomake netistä ja ero vetämään. Tuolla syyllä pääsee top kymppiin.
Vierailija kirjoitti:
Lomake netistä ja ero vetämään. Tuolla syyllä pääsee top kymppiin.
Mihin top kymppiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lomake netistä ja ero vetämään. Tuolla syyllä pääsee top kymppiin.
Mihin top kymppiin?
Parhaat syyt avioeroon.
No hohhoijaa. Nimi ei pilaa aviomiestäsi, joten ei ole mitään syytä erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei häntä tunnu kiinnostavan.
Jos asia on sinulle tärkeä ja teet sen hänelle selväksi, pitäisi alkaa kiinnostaa sen verran että lähtee mukaan maistraattiin.
Näin on. Varsinkin jos miehen nimi tosiaan on se Nännimäinen.
Vierailija kirjoitti:
No hohhoijaa. Nimi ei pilaa aviomiestäsi, joten ei ole mitään syytä erota.
Helppohan tuollaista on sivusta huudella. Sanoisin kuule että RIIPPUU IHAN NIMESTÄ!
Ja ihan turha on nyt alkaa utelemaan, minkä nimen itse sain avioliiton myötä. En tule sitä täällä paljastamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hohhoijaa. Nimi ei pilaa aviomiestäsi, joten ei ole mitään syytä erota.
Helppohan tuollaista on sivusta huudella. Sanoisin kuule että RIIPPUU IHAN NIMESTÄ!
Ja ihan turha on nyt alkaa utelemaan, minkä nimen itse sain avioliiton myötä. En tule sitä täällä paljastamaan.
Eli olet sitä mieltä, että ihminen on arvottomampi, jos sukunimi ei ole niin mukava?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin naimisissa 20 vuotta ja inhosin miehen nimeä. En koskaan tuntenut olevani sen niminen. Nimen vaihto olin erotessa ensimmäinen asia, minkä tein. Siis jo ennen kuin muutin omaan asuntoon.
Tyttönimeni oli ihan ok, tyyliin Ylänkö, mutta olin kyllästynyt olemaan aakkosten lopussa, ja se oli ulkomailla vaikea. Mieheni nimi oli tyyliin Nieminen. Eron jälkeen otin sukuni nimen, ja se on ihan huippu.
Otit sukusi nimen, mutta et tyttönimeäsi? Eikä tyttönimesi ole sukusi nimi myös?
Ei kaikilla tyttönimi ole "suvun nimi". Meidän suvussamme isoäiti otti erottuaan tyttönimensä käyttöön joskus 60-luvulla (olen syntynyt -72). Isäni veli vaihtoi siihen myös, oma isäni ei. Isän sisko otti miehensä nimen. Jos ottaisin sukuni nimen, niin se olisi isoäitini tyttönimi, koska se on ollut suvussa käytössä 60-luvulta saakka ja suvun yleisin sukunimi.
Itseasiassa minua houkuttelisikin ottaa kyseinen nimi, sitä on vain meidän sukumme jäsenillä tai sen haaroissa ja se on kaunis nimi.
Minulla on oma tyttönimeni vielä, koska en ole ollut koskaan naimisissa.
Kyllä se tyttönimi nyt yleensä on suvun nimi. Ihmisillä on isovanhemmat joilta yleensä periytyy yksi nimi myös sille lapsenlapselle. Mutta ne kolme muutakin isovanhempien nimeä on myös tämän lapsenlapsen suvun nimiä. Tarkemmin lapsenlapsen sukujen nimiä, vaikka kantaakin vain yhtä kerrallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtakaa yhdessä sukunimenne johonkin kokonaan omaan.
Ei häntä tunnu kiinnostavan. Unohdin häiden alla tuon sukunimiasian ihan tyystin. Ajattelin automaattisesti, että tietenkin miehen nimi, mutta aloin epäröidä siinä vaiheessa, kun pappi alkoi nimeä kysellä. Mietittiin jo siinä yhteydessä todella vähän jotakin muuta nimeä, mutta ei se ajatus ottanut tulta alleen. Mutta kyllä tämä tuntuu minua edelleen kaivelevan. Ap
Sinullahan on ihan valtavat murheet. Et sit keksi muita huolia,Huoh,,,
Alue: Aihe vapaa
Minä olin naimisissa 20 vuotta ja inhosin miehen nimeä. En koskaan tuntenut olevani sen niminen. Nimen vaihto olin erotessa ensimmäinen asia, minkä tein. Siis jo ennen kuin muutin omaan asuntoon.
Tyttönimeni oli ihan ok, tyyliin Ylänkö, mutta olin kyllästynyt olemaan aakkosten lopussa, ja se oli ulkomailla vaikea. Mieheni nimi oli tyyliin Nieminen. Eron jälkeen otin sukuni nimen, ja se on ihan huippu.