Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voi. Hyvä.Luoja. Kaikella kunnioituksella ja rakkaudella, äitini oli käynyt tulevan vitosluokkalaisen kanssa ostamassa penaalin ja kouluvaatteita...
.. Ja tyttö soitti sitten tuskastuneena, että mummi ei osta mitään kivaa! Tyttö olisi halunnut kahvimukin näköisen penaalin tai tennarin mallisen penaalin mutta äiti oli vain työntänyt jotain perhoskuvioisia että tämä on söpö, nuo on aikuisten penaaleja. Sitten vaateosastolla äiti oli tarjonnut jotain Frozen verkkareita ja mekkoja vaikka tyttö oli tahtonut farkut sekä paitoja. Ei farkuissa voi kuulemma kouluun mennä. Laitoin äidille viestin että mitä siellä tapahtuu, osta Sonjalle mitä Sonja tahtoo ja nyt pelkään äidilläni olevan paha mieli. Mitä en tosiaan halua, arvostan suuresti tätä! Kun äiti vain tajuaisi että mummin kulta ei ole enää mikään päiväkotilainen..
Kommentit (364)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihannoitu starbucks mukipenaali maksaa noin 40e. Mummo on elämää nähnyt ja tietää, että se on turhan iso hinta penaalista, jollainen pitää tyttölapselle kuitenkin ostaa uusi taas ensi vuonna.
Samaan aikaan samat mammat rääkyvät toisessa ketjussa "tavarapaljoutta". Se johtuu paljolti siitä, että sille muksulle on sen inahtaessa aina joka vuosi ostettu uusi yksisarvinen-, frozen-, cocacola-, topmodel jne. penaali noin viisinkertaisella hinnalla, mikä tuollaisen muovikrääsän arvo todellisuudessa on.
Jo vuoden päästä markkinamiehillä on taas uusi lapsille lanseerattu koukku, jonka nämä kiltisti omaksuvat ja vinkuvat uutta "lelua" vanhemmiltaan.
Joskus kannattaisi vain kunnioittaa vanhempia ikäpolvia, koska heillä on enemmän iän ja ajan tuomaa näkemystä ja viisautta asioista. Tätä on tosin turha odottaa tältä nykyiseltä vanhempien ikäluokalta. Sen verran epäkunniottavasti täällä suhtaudutaan omiin vanhempiin, jotka sentään ostavat lapsenlapsilleen jotain.
https://www.karkkainen.com/verkkokauppa/kahvikuppi-penaali
4,90 onkin tosiaan melkein 40 euroa.
No vielä paremmalla syyllä voi ihmetellä tätä porua. Antaa mummin ostaa penaali ja äiti ostaa siten tämän mukimallisen. Mutta toki PERIAATTESTA kannattaa aina kehittää iso draama, vaikka asia olisi kovin mitätön.
MIKSI mummon pitää ihan periaatteesta päästä ylikävelemään eikä kertakaikkiaan voi tehdä niin kuin järkevää olisi?
Ai teidän perheessä se järjen ääni on 11-vuotias lapsi? Huh huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on moni 80-luvun teini kirjoittanut, ettei saanut itse ostaa vaatteitaan - olitteko uskovien perheestä vai miksi niin oli? Kun itse sain möyrytä sydämeni kyllyydestä Seppälän alennusmyynneissä, ketään ei kiinnostanut mitä päälleni puin. Kaikilla oli farkut! Ja samanikäinen kaveri ihan omasta halustaan osti vaan niitä pastellisävyisiä neuleitaan...
Olen 90-luvun alkupuolen teini, enkä saanut itse valita vaatteitani. Sain uusia vaatteita kaksi kertaa vuodessa: syksyllä, kun koulu alkoi sain parit housut ja muutaman t-paidan, ehkä neuleen, ja jouluna sain joululahjaksi kerraston ja neuleen tai kaksi. Asuin paikkakunnalla, jossa ainoa vaatekauppa oli joku halpahallityylinen paikka, josta sai tätivaatteita. Valikoima oli pieni. Joinakin vuosina vanhemmat suostuivat ajamaan noin tunnin matkan päässä sijaitsevaan Anttilaan, josta sitten ostettiin osa syksyn vaatteista. Melko tanttamaista se valikoima oli. Juhlavaatteet äiti ompeli minulle ja siskoilleni, oman makunsa mukaan. Inhosin niitä, mutta pakko oli käyttää. Olin myös pitkä ja pullea lapsi, joten jouduin siirtymään melko aikaisin ostamaan vaatteet tanttapuolelta. Äidilläni oli hyvin vahvoja mielipiteitä siitä millaisia vaatteita "noin kamalan lihavat" saivat käyttää, ja ne olivat aina pitkiä, löysiä ja kaapumaisia. Minun mielipiteitäni ei kuunneltu, ei ilkeyttä, vaan koska äiti oli vakuuttunut siitä, että hän tiesi kaiken paremmin kuin minä. Tämä oli ihan normaalia siihen aikaan.
Itse olen syntynyt vuonna 1979 ja äiti antoi minun itse valita vaatteet Anttilan katalogista. Toki sanoi aina painavan mielipiteensä ja olin niin aivopesty että ajattelin äidin varmasti tietävän paremmin vielä teininäkin. Minulla oli aina Anttilan korkeavyötäröisiä halpisfarkkuja, kaikilla muilla Leviksen 501. Kyse ei ollut hinnasta, vaan äidin mukaan "Levikset ei sovi naisen perseelle, ne kalvaa p*mppiä". Mukavasti tuollaisilla kommenteilla myös opetettiin että siinä naisen perseessä on jotain sopimatonta.
Kerran sain ostaa itse farkut. Kaikilla oli mustat pillifarkut silloin. Äiti vannotti, että katsot sitten että ne ei ole liian pienet ja vyötärö tulee tarpeeksi ylös. Ostin sitten noin neljä numeroa liian isot farkut kun olin niin huolissani että on varmasti sellaiset kuin äiti haluaa.
Olin päälle 20 kun äiti oli ostanut itselleen mustat housut jotka oli hänelle liian isot. Sovitin ja äiti selitti "Juuri tuolta kuuluu housujen näyttää naisen perseellä. Kysy vaikka isältäsi jos et usko." Ne oli sellaiset korkeavyötäröiset porkkanamalliset kehräsluun päälle päättyvät housut jotka ei näytä hyvältä kenelläkään. Olin vielä silloinkin niin alistettu että ajattelin että kai nämä sitten on ihan hyvät ja otin housut vastaan.
Minun äitini ei ole narsisti, onpahan vaan hemmetin dominoiva ihminen joka on Aina Oikeassa.
Eli joo, vielä 90-luvulla äidit saattoi päättää mitä teini pukee päälleen jos oli riittävän dominoiva äiti ja alistettu teini.
Toki minulla oli muutenkin tuollaista samanlaista oirelua: kerran sain valita itselleni polkupyörän. Teininä. Olin isän kanssa kaupassa. Siellä oli tosi hieno maastopyörä, jonka olisin tahtonut. Ei ollut edes kallis. Isä sanoi että saathan sä tuon jos tahdot mutta ei vaikuta kovin laadukkaalta. Päädyin sitten valitsemaan sellaisen kauhean mummopyörän missä oli leveä satula, koska äiti oli sanonut että kapea satula ei sovi naisen perseelle (oikeastihan ne mummosatulat on ihan kamalia, painaa hermoja ja varpaat puutuu). Se mummopyörä oli vielä kalliimpi kuin maastopyörä olisi ollut...
Sun äidillä oli joku todella outo persefiksaatio.
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihannoitu starbucks mukipenaali maksaa noin 40e. Mummo on elämää nähnyt ja tietää, että se on turhan iso hinta penaalista, jollainen pitää tyttölapselle kuitenkin ostaa uusi taas ensi vuonna.
Samaan aikaan samat mammat rääkyvät toisessa ketjussa "tavarapaljoutta". Se johtuu paljolti siitä, että sille muksulle on sen inahtaessa aina joka vuosi ostettu uusi yksisarvinen-, frozen-, cocacola-, topmodel jne. penaali noin viisinkertaisella hinnalla, mikä tuollaisen muovikrääsän arvo todellisuudessa on.
Jo vuoden päästä markkinamiehillä on taas uusi lapsille lanseerattu koukku, jonka nämä kiltisti omaksuvat ja vinkuvat uutta "lelua" vanhemmiltaan.
Joskus kannattaisi vain kunnioittaa vanhempia ikäpolvia, koska heillä on enemmän iän ja ajan tuomaa näkemystä ja viisautta asioista. Tätä on tosin turha odottaa tältä nykyiseltä vanhempien ikäluokalta. Sen verran epäkunniottavasti täällä suhtaudutaan omiin vanhempiin, jotka sentään ostavat lapsenlapsilleen jotain.
Missä se muka on noin kallis ?! Citymarketissa 9e.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihannoitu starbucks mukipenaali maksaa noin 40e. Mummo on elämää nähnyt ja tietää, että se on turhan iso hinta penaalista, jollainen pitää tyttölapselle kuitenkin ostaa uusi taas ensi vuonna.
Samaan aikaan samat mammat rääkyvät toisessa ketjussa "tavarapaljoutta". Se johtuu paljolti siitä, että sille muksulle on sen inahtaessa aina joka vuosi ostettu uusi yksisarvinen-, frozen-, cocacola-, topmodel jne. penaali noin viisinkertaisella hinnalla, mikä tuollaisen muovikrääsän arvo todellisuudessa on.
Jo vuoden päästä markkinamiehillä on taas uusi lapsille lanseerattu koukku, jonka nämä kiltisti omaksuvat ja vinkuvat uutta "lelua" vanhemmiltaan.
Joskus kannattaisi vain kunnioittaa vanhempia ikäpolvia, koska heillä on enemmän iän ja ajan tuomaa näkemystä ja viisautta asioista. Tätä on tosin turha odottaa tältä nykyiseltä vanhempien ikäluokalta. Sen verran epäkunniottavasti täällä suhtaudutaan omiin vanhempiin, jotka sentään ostavat lapsenlapsilleen jotain.
https://www.karkkainen.com/verkkokauppa/kahvikuppi-penaali
4,90 onkin tosiaan melkein 40 euroa.
No vielä paremmalla syyllä voi ihmetellä tätä porua. Antaa mummin ostaa penaali ja äiti ostaa siten tämän mukimallisen. Mutta toki PERIAATTESTA kannattaa aina kehittää iso draama, vaikka asia olisi kovin mitätön.
MIKSI mummon pitää ihan periaatteesta päästä ylikävelemään eikä kertakaikkiaan voi tehdä niin kuin järkevää olisi?
Ai teidän perheessä se järjen ääni on 11-vuotias lapsi? Huh huh.
Oman penaalinsa ostossa kyllä.
Tyypillistä av:ta. Lapsen mummo on jo leimattu narsistiksi vaikka tämä tahtoi vain ostaa lapsenlapselle mielestään pikkutytölle sopivan penaalin. Ja ap on leimattu hyväksikäyttäjäksi joka maksattaa kaiken vanhalla äidillään vaikka reissu oli mummon idea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen se, ettei minun äitini juurikaan välittänyt mitä vaatteita päälläni oli. Vaatteet melko siistejä, mutta kuosit monesti sekaisin ja värit eivät sopineet. Sitten myöhemmin sain ostaa lähes mitä vaatteita vaan ja silloinkin olisin joskus tarvinnut ohjausta siihen mikä sopii keskenään. Olin siis tuolloin alakoulussa. Yleensä yritin kyllä katsoa itse mitkä sopivat keskenään ja löytää sopivat vaatteet, mutta asia jäi kyllä vähän liikaa itselle. Monessa perheessä, kun varmaan katsotaan niitä vaatteita yhdessä ja mietitään värejä ja mihin tarkoitukseen on vaate on paras. On vähän liian vaikeaa päättää ulkovaatteetkin siinä iässä itse. Myöhemmin olen huomannut, että koulussakin saattoi olla liikaa sama vaate päällä ja olisi pitänyt vaihtaa ( ei siis likainen, mutta pidin niitä samoja) ja tähänkin olisi pitänyt jotenkin puuttua. Oikeastaan huolehdin itse jo kaikki vaatteeni sieltä ekaluokalta lähtien. Ymmärrän tietenkin sen, että lapsen pitää itse päättää vaatteistaan ja osata "pukea", mutta kyllä vanhemman kuuluu olla siinä mukana. Itse ainakin haluaisin osallistua siihen vaateasiaan ja miettiä lapsen kanssa niitä juttuja, ettei se jäisi ihan lapsen vastuulle. Meille kyllä ihan tavallinen perhe, mutta aika välinpitämätöntä juuri näissä jutuissa. Likaisissa en siis ollut, mutta muuten välillä aika keskenään sopimattomissa vaatteissa.
Täällä mammat puolustelevat omaa välinpitämättömyyttään lapsistaan juuri tuolla, että lapsilla pitää olla vapaus itse tehdä ja päättää kaikesta. Ei viitsitä yhtään katsoa perään tai nähdä vaivaa. Lapset voivat näiden mammojen mielestä harrastaa seksiä, huumeita, alkoholia, tupakointia, kahvia ja pukeutua miten haluavat, kun eihän mammat viitsi nähdä vaivaa huolehtiakseen lapsistaan.
Jatkan vielä tuohon ensimmäiseen viestiisi. Minun tapauksessani vanhemmat kyllä muuten todellakin välittivät missä olen ja minulla on ollut hyvin "tylsä" nuoruus ja en koskaan ole esim juonut mitään alkoholia ja ollut kunnolla missään "juhlimassa". Muuten siis olen kyllä kasvatettu niin etten ole mikään "huonotapainen". Tuo vaateasia vaan meni niin, että kaikki sisävaatteet valitsin itse ja niitäkään ei todellakaan paljon ostettu. Minulla oli vielä se juttu, että olen aika herkkäihoinen ja kaikki vaatteet eivät senkään vuoksi sopineet ja farkkuja en tykännyt pitää, jos ne olivat liian tiukan tuntuiset. Näidenkin juttujen vuoksi opin sitten itse katsomaan mikä vaate tuntui hyvältä, eikä ollut karhea. Yleensä pyysinkin sitten äitiä ostamaan toisen paidan samasta sarjasta tai samanlaiset housut eri värissä jos ne vaikuttivat sellaisilta mitä voin pitää.
Myönnän sen, ettei tämä vaatteiden valitseminen ollut aina niin helppoa ja äitini ehkä sen vuoksi jätti sen minulle, että tiedän paremmin. Minulla oli kyllä aika kivojakin vaatteita silti välillä. Meille on ollut myös aika köyhä perhe ja sen vuoksi en koskaan ole pahemmin valittanut vaatteista ja en muista koskaan, että olisin vaatinut mitään tiettyä vaatetta. Tärkeintä oli vaan se, että vaare ei ollut karhea. Lapsena mentiin Ellos ja joku paikallinen vaatekauppa-linjalla. Joskus käytiin läheisessä kaupungissa, mutta jotain Hm vaatteita minulla ei ollut kuin sen jälkeen kun muutettiin kaupungiin. Nämä kaikki liikkeet olivat ihan vieraita ja pari vaatetta niistä ostettu, kun jossain lomareissulla oltiin. Onneksi en myöskään ole ollut sellainen, joka on liian tarkka vaatteistaan ja myönnän pukeutumiseni olleen aika huoletonta. Tykkäsin eläimistä ja vaatteiden piti olla sellaisia mukavia, joissa voi lenkittää koiraa.
Mummu ei koskaan ostanut minulle mitään vaatteita, kun tiesi ettei tiedä kuitenkaan. Häneltä sitten joskus sain jotain muuta roinaa, mutta en ikinä voinut sanoa mitään, koska hekin köyhiä ihmisiä ja joskus antoivat minulle rahaa, että pääsin itse ostamaan. Hän oli muutenkin sellainen ihminen, joka suuttui helposti ja parempi todellakin oli välttää kaikenlaiset turhat valitukset. Oikeastaan en edes paljon lahjoja saanut, mutta satunnaisesti rahaa mikä oli todellakin kiva asia. Kummini olivat sitten niitä, jotka aina ostivat vaatteita lahjaksi ja ne eivät useinkaan sopineet. Aina melkein väärä koko tai kuosiltaan ikäviä. Tuolloin muistan aina välillä pyytäneeni jotain muuta, mutta ain sain vaatteita. Sori nyt tämä pitkä viesti taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen se, ettei minun äitini juurikaan välittänyt mitä vaatteita päälläni oli. Vaatteet melko siistejä, mutta kuosit monesti sekaisin ja värit eivät sopineet. Sitten myöhemmin sain ostaa lähes mitä vaatteita vaan ja silloinkin olisin joskus tarvinnut ohjausta siihen mikä sopii keskenään. Olin siis tuolloin alakoulussa. Yleensä yritin kyllä katsoa itse mitkä sopivat keskenään ja löytää sopivat vaatteet, mutta asia jäi kyllä vähän liikaa itselle. Monessa perheessä, kun varmaan katsotaan niitä vaatteita yhdessä ja mietitään värejä ja mihin tarkoitukseen on vaate on paras. On vähän liian vaikeaa päättää ulkovaatteetkin siinä iässä itse. Myöhemmin olen huomannut, että koulussakin saattoi olla liikaa sama vaate päällä ja olisi pitänyt vaihtaa ( ei siis likainen, mutta pidin niitä samoja) ja tähänkin olisi pitänyt jotenkin puuttua. Oikeastaan huolehdin itse jo kaikki vaatteeni sieltä ekaluokalta lähtien. Ymmärrän tietenkin sen, että lapsen pitää itse päättää vaatteistaan ja osata "pukea", mutta kyllä vanhemman kuuluu olla siinä mukana. Itse ainakin haluaisin osallistua siihen vaateasiaan ja miettiä lapsen kanssa niitä juttuja, ettei se jäisi ihan lapsen vastuulle. Meille kyllä ihan tavallinen perhe, mutta aika välinpitämätöntä juuri näissä jutuissa. Likaisissa en siis ollut, mutta muuten välillä aika keskenään sopimattomissa vaatteissa.
Täällä mammat puolustelevat omaa välinpitämättömyyttään lapsistaan juuri tuolla, että lapsilla pitää olla vapaus itse tehdä ja päättää kaikesta. Ei viitsitä yhtään katsoa perään tai nähdä vaivaa. Lapset voivat näiden mammojen mielestä harrastaa seksiä, huumeita, alkoholia, tupakointia, kahvia ja pukeutua miten haluavat, kun eihän mammat viitsi nähdä vaivaa huolehtiakseen lapsistaan.
Jatkan vielä tuohon ensimmäiseen viestiisi. Minun tapauksessani vanhemmat kyllä muuten todellakin välittivät missä olen ja minulla on ollut hyvin "tylsä" nuoruus ja en koskaan ole esim juonut mitään alkoholia ja ollut kunnolla missään "juhlimassa". Muuten siis olen kyllä kasvatettu niin etten ole mikään "huonotapainen". Tuo vaateasia vaan meni niin, että kaikki sisävaatteet valitsin itse ja niitäkään ei todellakaan paljon ostettu. Minulla oli vielä se juttu, että olen aika herkkäihoinen ja kaikki vaatteet eivät senkään vuoksi sopineet ja farkkuja en tykännyt pitää, jos ne olivat liian tiukan tuntuiset. Näidenkin juttujen vuoksi opin sitten itse katsomaan mikä vaate tuntui hyvältä, eikä ollut karhea. Yleensä pyysinkin sitten äitiä ostamaan toisen paidan samasta sarjasta tai samanlaiset housut eri värissä jos ne vaikuttivat sellaisilta mitä voin pitää.
Myönnän sen, ettei tämä vaatteiden valitseminen ollut aina niin helppoa ja äitini ehkä sen vuoksi jätti sen minulle, että tiedän paremmin. Minulla oli kyllä aika kivojakin vaatteita silti välillä. Meille on ollut myös aika köyhä perhe ja sen vuoksi en koskaan ole pahemmin valittanut vaatteista ja en muista koskaan, että olisin vaatinut mitään tiettyä vaatetta. Tärkeintä oli vaan se, että vaare ei ollut karhea. Lapsena mentiin Ellos ja joku paikallinen vaatekauppa-linjalla. Joskus käytiin läheisessä kaupungissa, mutta jotain Hm vaatteita minulla ei ollut kuin sen jälkeen kun muutettiin kaupungiin. Nämä kaikki liikkeet olivat ihan vieraita ja pari vaatetta niistä ostettu, kun jossain lomareissulla oltiin. Onneksi en myöskään ole ollut sellainen, joka on liian tarkka vaatteistaan ja myönnän pukeutumiseni olleen aika huoletonta. Tykkäsin eläimistä ja vaatteiden piti olla sellaisia mukavia, joissa voi lenkittää koiraa.
Mummu ei koskaan ostanut minulle mitään vaatteita, kun tiesi ettei tiedä kuitenkaan. Häneltä sitten joskus sain jotain muuta roinaa, mutta en ikinä voinut sanoa mitään, koska hekin köyhiä ihmisiä ja joskus antoivat minulle rahaa, että pääsin itse ostamaan. Hän oli muutenkin sellainen ihminen, joka suuttui helposti ja parempi todellakin oli välttää kaikenlaiset turhat valitukset. Oikeastaan en edes paljon lahjoja saanut, mutta satunnaisesti rahaa mikä oli todellakin kiva asia. Kummini olivat sitten niitä, jotka aina ostivat vaatteita lahjaksi ja ne eivät useinkaan sopineet. Aina melkein väärä koko tai kuosiltaan ikäviä. Tuolloin muistan aina välillä pyytäneeni jotain muuta, mutta ain sain vaatteita. Sori nyt tämä pitkä viesti taas.
Ja huomasin vielä kirjoittavani vähän ristiin, että valitsin ulkovaatteeni itse ja sitten puhun vaan sisävaatteista. Oikeastaan sen jälkeen, kun olin noin kolmasluokalla päätin myös ne ulkovaatteet. Ja monesti aika ohuessa takissa olin, kun en tietenkään tajunnut, että toinen takki olisi ollut parempi ja monesti juuri tilattiin Ellokselta joten ei voinut liikkeessa todeta kumpi parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen keskustelu.
Kysymykseen joka aiemmin esitettiin, Olen syntynyt 80 luvun lopulla eli olin teini siinä 2000 luvun alussa. En ole uskonnollisesta perheestä.
Vanhemmat päätti kuinka pukeudun tai laitan hiukset, enkä usein tykännyt siitä miten.
Teininäkään en saanut pukeutua niin kuin halusin.
Joskus kun valitsin vaatteet vanhemmat nauroi päin naamaa, kommentoi ilkeästi ja sanoi suoraan että häpeävät.
Kasvavana nuorena naisena se oli vaikeaa.
Muistaakseni Mannerheimin lastensuojelunkin sivuilla sanotaan että nuori saa päättää omasta pukeutumisestaan. (kun siitä ei ole mitään haittaa, esim minihame talvipakkasella tms.)
Se näkyy nykyisin niin että kuulen edelleen niiden pilkkaavan naurun eteisen peilin edessä. Olen kuitenkin löytänyt oman tyylin ja olen ihan sinut sen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
11v on kyllä vaikea ikä. Ainakin tytöt yhtäkkiä muuttuvat 10-11v välillä huimasti. Meidän 10v viime kesänä täyttänyt tyttö oli vielä ihan onnessaan rimpsumekoista/kukkamekoista ja barbeista viime kesänä. Nyt katsoo kuin halpaa makkaraa jos koittaa ostaa mitään mekkoa, saati vielä kukallista/pinkkiä. Barbit vaihtuneet YouTubeen ja kirjoihin.
Milloin tämä oikein tässä vuoden aikana muuttui - en ole varma minäkään vaikka tyttöä joka päivä näen joten ymmärrän enemmän kuin hyvin että mummi on pallo hukassa.
Ap kannattaa jutella sen äitisi kanssa ja kertoa muuttuneesta tilanteesta. Mieluitenhan se olisi kannattanut jutella jo etukäteen ennen heidän lähtöään ostoksille...
Tämä on niin totta! Muistan kun oma tytär oli 11v ja menossa viidennelle (menee nyt 7. luokalle). Nelosen alussa vielä leikkivät kaveriporukassa eri leikkejä ja vaatteet eivät niin kiinnostaneet. Nelosen ja vitosen välisenä kesänä sitten alkoi meikkikokeilut, youtubettajien seuraaminen ja nenä kännykässä roikkuminen. Samoin lähes koko vaatekaappi meni uusiksi kun kaapissa oli vain ”vauvojen vaatteita” 😂. Ihan itsekin yllätyin, kun olikin yhtäkkiä jo ihan ”teini”.
Tytön pikkuveli on nyt saman ikäinen, eikä hänellä ole vielä ko. vaihetta vaatteiden suhteen ja rymyää kavereiden kanssa leikkiessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tyttö muuttui 10-vuotiaana äkisti petseillä leikkivästä, trikoomekoissa viihtyvästä lapsesta kännykkä kädessä vaeltelevaan , äreään esiteiniin joka tahtoi pinkit hiukset eikä mitkään muut housut kelvanneet kuin addun (Adidas) legginsit. Me miehen kanssa emme meinanneet sopeutua, saati siten mummit!
Niin, ootappa pari vuotta ja kakarasi haluaa kouluun mikroshortseissa ja napapaidassa ja mieti sitten että pitääkö kakaran jokaiseen tahtoon suostua. Ehkä vielä jättikokoiset tatuoinnit naamaan tai jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihannoitu starbucks mukipenaali maksaa noin 40e. Mummo on elämää nähnyt ja tietää, että se on turhan iso hinta penaalista, jollainen pitää tyttölapselle kuitenkin ostaa uusi taas ensi vuonna.
Samaan aikaan samat mammat rääkyvät toisessa ketjussa "tavarapaljoutta". Se johtuu paljolti siitä, että sille muksulle on sen inahtaessa aina joka vuosi ostettu uusi yksisarvinen-, frozen-, cocacola-, topmodel jne. penaali noin viisinkertaisella hinnalla, mikä tuollaisen muovikrääsän arvo todellisuudessa on.
Jo vuoden päästä markkinamiehillä on taas uusi lapsille lanseerattu koukku, jonka nämä kiltisti omaksuvat ja vinkuvat uutta "lelua" vanhemmiltaan.
Joskus kannattaisi vain kunnioittaa vanhempia ikäpolvia, koska heillä on enemmän iän ja ajan tuomaa näkemystä ja viisautta asioista. Tätä on tosin turha odottaa tältä nykyiseltä vanhempien ikäluokalta. Sen verran epäkunniottavasti täällä suhtaudutaan omiin vanhempiin, jotka sentään ostavat lapsenlapsilleen jotain.
Kulutuskriittisyys on kyllä ohuen ohut verho, joka jotenkin unohtuu näissä tilanteissa. Markkinamies taluttaa lasta, lapsi vanhempaa ja kas olemme taas kuluttamassa.
Ja kuten arvata saattaa, joku vetää vielä herneet nenään siitä, että häntä syyllistetään uusien koulutarvikeiden hankkinnasta. Ja löytyy vielä niitäkin, jotka vakaasti uskovat starbuckspenaalin olevan hyvä sijoituskohde, että sen laadukkuus on jotain überhienoa ja nuori käyttää tätä samaa penaalia vielä 30 vuoden päästä työelämässä. Itsepetoksen määrällä ei ole mitään rajaa.
Juujuu, perhospenaaliapa käyttäisi aivan varmasti vielä 30 vuoden päästä työelämässä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihannoitu starbucks mukipenaali maksaa noin 40e. Mummo on elämää nähnyt ja tietää, että se on turhan iso hinta penaalista, jollainen pitää tyttölapselle kuitenkin ostaa uusi taas ensi vuonna.
Samaan aikaan samat mammat rääkyvät toisessa ketjussa "tavarapaljoutta". Se johtuu paljolti siitä, että sille muksulle on sen inahtaessa aina joka vuosi ostettu uusi yksisarvinen-, frozen-, cocacola-, topmodel jne. penaali noin viisinkertaisella hinnalla, mikä tuollaisen muovikrääsän arvo todellisuudessa on.
Jo vuoden päästä markkinamiehillä on taas uusi lapsille lanseerattu koukku, jonka nämä kiltisti omaksuvat ja vinkuvat uutta "lelua" vanhemmiltaan.
Joskus kannattaisi vain kunnioittaa vanhempia ikäpolvia, koska heillä on enemmän iän ja ajan tuomaa näkemystä ja viisautta asioista. Tätä on tosin turha odottaa tältä nykyiseltä vanhempien ikäluokalta. Sen verran epäkunniottavasti täällä suhtaudutaan omiin vanhempiin, jotka sentään ostavat lapsenlapsilleen jotain.
Kulutuskriittisyys on kyllä ohuen ohut verho, joka jotenkin unohtuu näissä tilanteissa. Markkinamies taluttaa lasta, lapsi vanhempaa ja kas olemme taas kuluttamassa.
Ja kuten arvata saattaa, joku vetää vielä herneet nenään siitä, että häntä syyllistetään uusien koulutarvikeiden hankkinnasta. Ja löytyy vielä niitäkin, jotka vakaasti uskovat starbuckspenaalin olevan hyvä sijoituskohde, että sen laadukkuus on jotain überhienoa ja nuori käyttää tätä samaa penaalia vielä 30 vuoden päästä työelämässä. Itsepetoksen määrällä ei ole mitään rajaa.
Juujuu, perhospenaaliapa käyttäisi aivan varmasti vielä 30 vuoden päästä työelämässä..
Niinpä. Minä ainakin käytän vaaleanpunaista kukkapenaalia työelämässä (olen 48-v.) eikä ketään haittaa, minua vähiten.
Mitä tulee ap-aloitukseen, ymmärrän todellakin, että lapsi (oi, jopa 11-vuotias) haluaa itse päättää, miten pukeutuu.
Tuohan on juuri se ikä, jolloin kaikkien täytyy keskimäärin olla saman näköisiä, pukeutua samanlaisiin vaatteisiin.
On tietysti poikkeuksia ja oman tiensä kulkijoita, mutta niin oli 40 vuotta sitten kuten nytkin, että massasta ei haluta tiettyyn ikään asti erottua.
Äitini, jonka ainut lapsenlapsi tyttäreni, 13-v., on, ostelee välillä myös hyvin "noloja" vaatteita, jotka eivät edes ole mitään vaaleanpunaista röyhelöä...
Milloin on "nolo" kuvio (= pieni tähti hihansuussa), materiaali tai malli, vaikka väri on musta, harmaa tai mustavalkoinen, kuten kuulema pitää kuulema olla.
Itse kuuntelen lastani pukeutumisasioissa.
Olisi ihan noloa olla kuuntelematta, koska mitä helkkaria sitä ostaa kaapit täyteen vaatteita, joihin päinkään lapsi ei katso???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa tähän provoon lähdetty taas innolla! Mutta tuo mummo-aihe näkyy aina nostattavan meteliä.
Mutta asiaan. En ymmärrä mistä ap:n äiti edes löytää Frozen vaatteita 11-v lapselle ( pituus vähintään 140 cm------)? Frozen vaatteiden kokoja (leggingsejä ) löytyy max 128 cm (6-7 v).
Ap:n äiti on 62 v, joten uskon että hänenkin lapsensa menivät jo farkuissa kouluun, kuten omani, jotka syntyneet 80-luvun alussa. Missä vaatteissa ap meni aikoinaan kouluun, kun tuo ko mummo osti kouluvaatteet, vai ostiko ap:n mummo kouluvermeet? Menikö ap kouluun 80-, 90-luvulla kouluun mummon määräämässä ruutuesiliinassa ja puuvillamekossa ?( näinhän oli, kun ap:n mummo aloitti kansakoulun )
Joten jotain rajaa näissä provoissakin :(.
Vihan lietsonta kohdistuu tiettyä väestöryhmää kohtaan!
Pakko tulla kommentoimaan, että mun juuri 5 vuotta täyttänyt tyttö käyttää vaatekokoa 128 - 134cm :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihannoitu starbucks mukipenaali maksaa noin 40e. Mummo on elämää nähnyt ja tietää, että se on turhan iso hinta penaalista, jollainen pitää tyttölapselle kuitenkin ostaa uusi taas ensi vuonna.
Samaan aikaan samat mammat rääkyvät toisessa ketjussa "tavarapaljoutta". Se johtuu paljolti siitä, että sille muksulle on sen inahtaessa aina joka vuosi ostettu uusi yksisarvinen-, frozen-, cocacola-, topmodel jne. penaali noin viisinkertaisella hinnalla, mikä tuollaisen muovikrääsän arvo todellisuudessa on.
Jo vuoden päästä markkinamiehillä on taas uusi lapsille lanseerattu koukku, jonka nämä kiltisti omaksuvat ja vinkuvat uutta "lelua" vanhemmiltaan.
Joskus kannattaisi vain kunnioittaa vanhempia ikäpolvia, koska heillä on enemmän iän ja ajan tuomaa näkemystä ja viisautta asioista. Tätä on tosin turha odottaa tältä nykyiseltä vanhempien ikäluokalta. Sen verran epäkunniottavasti täällä suhtaudutaan omiin vanhempiin, jotka sentään ostavat lapsenlapsilleen jotain.
Kulutuskriittisyys on kyllä ohuen ohut verho, joka jotenkin unohtuu näissä tilanteissa. Markkinamies taluttaa lasta, lapsi vanhempaa ja kas olemme taas kuluttamassa.
Ja kuten arvata saattaa, joku vetää vielä herneet nenään siitä, että häntä syyllistetään uusien koulutarvikeiden hankkinnasta. Ja löytyy vielä niitäkin, jotka vakaasti uskovat starbuckspenaalin olevan hyvä sijoituskohde, että sen laadukkuus on jotain überhienoa ja nuori käyttää tätä samaa penaalia vielä 30 vuoden päästä työelämässä. Itsepetoksen määrällä ei ole mitään rajaa.
Juujuu, perhospenaaliapa käyttäisi aivan varmasti vielä 30 vuoden päästä työelämässä..
Niinpä. Minä ainakin käytän vaaleanpunaista kukkapenaalia työelämässä (olen 48-v.) eikä ketään haittaa, minua vähiten.
Mitä tulee ap-aloitukseen, ymmärrän todellakin, että lapsi (oi, jopa 11-vuotias) haluaa itse päättää, miten pukeutuu.
Tuohan on juuri se ikä, jolloin kaikkien täytyy keskimäärin olla saman näköisiä, pukeutua samanlaisiin vaatteisiin.
On tietysti poikkeuksia ja oman tiensä kulkijoita, mutta niin oli 40 vuotta sitten kuten nytkin, että massasta ei haluta tiettyyn ikään asti erottua.
Äitini, jonka ainut lapsenlapsi tyttäreni, 13-v., on, ostelee välillä myös hyvin "noloja" vaatteita, jotka eivät edes ole mitään vaaleanpunaista röyhelöä...
Milloin on "nolo" kuvio (= pieni tähti hihansuussa), materiaali tai malli, vaikka väri on musta, harmaa tai mustavalkoinen, kuten kuulema pitää kuulema olla.
Itse kuuntelen lastani pukeutumisasioissa.
Olisi ihan noloa olla kuuntelematta, koska mitä helkkaria sitä ostaa kaapit täyteen vaatteita, joihin päinkään lapsi ei katso???[/quote
Onko se sama penaali ollut käytössäsi 11-vuotiaasta lähtien? Sitähän se yksi kommentoija ajoi takaa että kahvipenaalia ei ’nuori’ enää kolmenkymmenen vuoden päästä työelämässä kuitenkaan käytä. Jolloin munmon valitseman tulisi muka kelvata vaikka lapsi itse ei siitä tykkäisi.
Se penaali ei ole koululaiselle mikään pikkujuttu vaikka jotkut palstalla sitä väheksyvät. Eikä se että lapsi saa valita joitain omia juttujaan todellakaan takoita että hän olisi hemmoteltu tyranni joka ei kestä mitään vastoinkäymisiä/pettymyksiä.
T: lapseton
Vierailija kirjoitti:
Meillä tyttö muuttui 10-vuotiaana äkisti petseillä leikkivästä, trikoomekoissa viihtyvästä lapsesta kännykkä kädessä vaeltelevaan , äreään esiteiniin joka tahtoi pinkit hiukset eikä mitkään muut housut kelvanneet kuin addun (Adidas) legginsit. Me miehen kanssa emme meinanneet sopeutua, saati siten mummit!
Samoin meillä. Ja aika monen lapsen kaverin perheessä.
Kyllä on sinulla pienet ongelmat. Voithan itse ostaa paremmat penaalit ja vaattet. Eihän äitisi varmaan tarkista mitä lapsesi kouluun ottaa mukaan. Voihan lapsesi sanoa, että on monta penaalia ja vaihdellen ottaa niitä mukaan kouluun, jos äitisi sattuu näkemään. Se on pieni valkoinen valhe, mutta kaikki ovat tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Mummi ei tajua lapsen olevan lähes teini, meillä on sama ongelma! 11v saa aina jotain prinsessaröyhelömekkoja ja barbeja, vaikka olen sanonut äidille tytön käyttävän vain housuja ja että barbeilla ei ole leikkinyt eskarin jälkeen. Kahvilassa koetti usuttaa tytön leikkipaikalle jossa oli tyyliin 1veelle tarkoitettu liukumäki ja muutama nukke :D
Mummi antoi tavuviivoilla varustetun kuvakirjan synttärilahjaksi kolmasluokkalaiselle, joka oli oppinut 5-vuotiaana lukemaan. Joululahjaksi tuli pikkulasten keinuhevonen. Syy outoon käytökseen selvisi, kun hänellä jonkin aikaa myöhemmin todettiin Alzheimer :(
Alue: Aihe vapaa
Hitto, nyt kun aloin näitä miettiä muistan ettei minulla ollut ikinä mieleistä koulureppuakaan. Valitsin aina sen, mihin suuntaan äitini tuntui vihjaavan, vaikka "sainkin valita itse". Joskus harvoin ne äidin vihjeet meni niin että tykkäsin itsekin siitä mitä sain, mutta mitä kauheimpia vaatteita ja tavaroita olen "valinnut" äidin mieliksi.
Kylläpä on ollut silmiä avaava ketju.