Kiusaamismuoto naureskelu

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa en pyytänyt mielipiteitä, vaan vertaistukea saman kokeneilta, en kaipaa neuvoja sen kummemmin, kiitos vaan. Ihan vaan kokemuksia tällaisesta. Ap

Masentunut? Kaipaat vain positiivista huomiota, kun et sitä saat koet että sinua kiusataan?

Vierailija kirjoitti:

En ole porukoiden ulkopuolella. Minua kohdellaan sydämellisesti ja ystävällisesti. Kahden kollegan kanssa aina hirmu mukavaa. Jos kolmas tulee siihen, kohta pitkät hymykatseet alkavat. Se aiheuttaa minussa hirveän epävarman olon. Tulee tunne, että mitä helvettiä tässä tapahtuu? Ap

Toisin sanoen, sinua ei kiusata, mutta toisten hymyily haittaa sua, koska koet, että se jotenkin koskee sinua ja oletat, että jos se koskee sinua, se ei voi olla positiivista vaan sen täytyy olla negatiivista. Kyllä, tämä johtuu sinun itsetuntosi ongelmista.

Suosittelen tähän Downtonin leskikreivittären suhtautumistapaa:

I take everything s a compliment. It saves many an awkward moment.

Toisin sanoen, kun et kiinnitä siihen mitään huomiota etkä ole huomaavinasi sitä, se saa juuri sen verran merkitystä kuin sille kuuluukin. Enne pitkää huomaat tämän, ja itsetuntosi kasvaa tasolle, jolla se ei häiritse sinua.

Hei vastaajat, minulle naureskellaan ja kun ajattelevat, etten huomaa, isketään silmää ja haluan keskustella tässä ketjussa saman kokeneen kanssa. En vastaa mihinkään kysymyksiin muusta, koska tiedän, mitä näen ja haluan keskustella siitä, en masennuksestani tai itsetunnostani. Vaan siitä naureskelusta ja silmäniskemisestä, siitä haluan keskustella. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä he on sanonut, kun olet tästä heidän kanssa keskustellut?

Itse asiassa en pyytänyt mielipiteitä, vaan vertaistukea saman kokeneilta, en kaipaa neuvoja sen kummemmin, kiitos vaan. Ihan vaan kokemuksia tällaisesta. Ap

Niin ja kokemukseni on kun asioista keskustellaan se on ainoa tapa muuttaa sitä itseään kohtan kohdistuvaan käytöstä. Kunnioistusta ei ansaita sillä, että pälyillään epävarmana ympärille vaan se ansaitaan sillä, että otetaan sitä todellista vastuuta tilanteesta. Et ole enää siellä ala-asteella vaan työelämässä.

Huomaa kyllä, että ketjussa vastaavat taitavat työpaikkakiusaajat, nauttivat oikein.....

Vierailija kirjoitti:

Hei vastaajat, minulle naureskellaan ja kun ajattelevat, etten huomaa, isketään silmää ja haluan keskustella tässä ketjussa saman kokeneen kanssa. En vastaa mihinkään kysymyksiin muusta, koska tiedän, mitä näen ja haluan keskustella siitä, en masennuksestani tai itsetunnostani. Vaan siitä naureskelusta ja silmäniskemisestä, siitä haluan keskustella. Ap

Tervetuloa aikuisuuteen, jossa pahasti näyttää siltä että ei voi saada kaikkea haluamaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä he on sanonut, kun olet tästä heidän kanssa keskustellut?

Itse asiassa en pyytänyt mielipiteitä, vaan vertaistukea saman kokeneilta, en kaipaa neuvoja sen kummemmin, kiitos vaan. Ihan vaan kokemuksia tällaisesta. Ap

Niin ja kokemukseni on kun asioista keskustellaan se on ainoa tapa muuttaa sitä itseään kohtan kohdistuvaan käytöstä. Kunnioistusta ei ansaita sillä, että pälyillään epävarmana ympärille vaan se ansaitaan sillä, että otetaan sitä todellista vastuuta tilanteesta. Et ole enää siellä ala-asteella vaan työelämässä.

Ei, vaan jokaista ihmistä, mukavaa, reilua työkaveria tulee kunnioittaa. Kunnioitusta ja asiallista käytöstä ei tarvitse erikseen ansaita, arvoisa työpaikkakiusaaja.

Ihmisessä on vikaa, jos kokee toisten hymyt uhkana tai kiusantekona.

Vika on psyykkinen.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut täsmälleen samassa tilanteessa enkä ratkaisua keksinyt. Olin tunnollisin ja ahkerin työntekijä, kun muut menivät välillä vähän sinnepäin-asenteella.

Juu, itsehän kerrot mistä kiikastaa. 

"Olin tunnollisin ja ahkerin työntekijä" :D

Eli paikan niuho nipottaja, jolle hymähdeltiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä he on sanonut, kun olet tästä heidän kanssa keskustellut?

Itse asiassa en pyytänyt mielipiteitä, vaan vertaistukea saman kokeneilta, en kaipaa neuvoja sen kummemmin, kiitos vaan. Ihan vaan kokemuksia tällaisesta. Ap

Niin ja kokemukseni on kun asioista keskustellaan se on ainoa tapa muuttaa sitä itseään kohtan kohdistuvaan käytöstä. Kunnioistusta ei ansaita sillä, että pälyillään epävarmana ympärille vaan se ansaitaan sillä, että otetaan sitä todellista vastuuta tilanteesta. Et ole enää siellä ala-asteella vaan työelämässä.

Ei, vaan jokaista ihmistä, mukavaa, reilua työkaveria tulee kunnioittaa. Kunnioitusta ja asiallista käytöstä ei tarvitse erikseen ansaita, arvoisa työpaikkakiusaaja.

Niin ihanne maailmassa. Mutta oikeassa elämässä ei vaan kaikki mene tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan vaan joutuu ottamaan sitä todellista vastuuta, kun äiti ei ole enää pitämässä kädestä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Olen kysynyt ystäviltäni ja mieheltäni, mutta kaikki vakuuttavat, ettei minussa ole vikaa, ja paras olla välittämättä jne. Mutta kyllä tämä tekee minusta vähitellen epävarman. Ap

Kenen vika sitten sinun epävarmuutesi on? Kaikkien muiden paitsi sinun? Syytät siitä jopa vielä sitä yhtä joka sanoi silloin kerran alakoulussa katsoi sinua jotenkin hassusti?

Viimeinen kommenttini OT, koska haluan vain vastauksia vastaavan kokeneilta, en muuta. Olen 49-vuotias. Ap

Mä muistan muutaman tilanteen, kun on hymyilyttänyt ja katse kohdannut toisen kanssa kolmannen ihmisen puhuessa. Aina tilanteisiin on liittynyt jotain sellaista, että se puhuja on sanonut jotain älytöntä, puhunut itsensä pussiin tai vastaavaa, mutta häntä ei viitsi loukata huomauttamalla tyhmyydestä. Kun on muuten ihan mukava.

Kyllä huomaa tästä(kin) ketjusta, että ihmiset oikeasti kiusaavat todella paljon muita ja nauttivat siitä. Oikein hyökkäävät kimppuun kun joku uskaltaa avautua.

Kiusaamistapauksissa pitää muistaa, että kiusaaminen kertoo ainostaan kiusaajista itsestään. Se on oman pahan olon, kateuden, purkamista kiusattuun eikä mitään muuta. Ihminen, jolla asiat on hyvin, ei ole koskaan tarvetta kiusata. Eli ap, toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Nostat itsesi kiusaajien yläpuolelle ja ajattele että heillä on paha olo itsellään.

Vierailija kirjoitti:

Viimeinen kommenttini OT, koska haluan vain vastauksia vastaavan kokeneilta, en muuta. Olen 49-vuotias. Ap

Olet samanlainen myös työelämässä? Minä haluan ja vain se kelpaa?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä huomaa tästä(kin) ketjusta, että ihmiset oikeasti kiusaavat todella paljon muita ja nauttivat siitä. Oikein hyökkäävät kimppuun kun joku uskaltaa avautua.

Toiset nostattavat sitä egoaan sillä tavalla ja toisen sinun tavalla eli huonosti piilotetulla itsekorostuksella kuinka on suhteessa muita parempia ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeinen kommenttini OT, koska haluan vain vastauksia vastaavan kokeneilta, en muuta. Olen 49-vuotias. Ap

Olet samanlainen myös työelämässä? Minä haluan ja vain se kelpaa?

En pyytänyt mielipiteitä, vaan vertaistukea saman kokeneilta, en kaipaa kysymyksiä tai neuvoja sen kummemmin, kiitos vaan. Ihan vaan kokemuksia tällaisesta. Muuten olisin pyytänyt neuvoja ja vinkkejä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeinen kommenttini OT, koska haluan vain vastauksia vastaavan kokeneilta, en muuta. Olen 49-vuotias. Ap

Olet samanlainen myös työelämässä? Minä haluan ja vain se kelpaa?

Eikä kelpaa ne omat kokemuksetkaan, kun nekään ei ole sellaisia kun HÄN haluaa :D

Minulle on tehty samoin, tosin ei työpaikalla vaan kaveriporukassa, johon kuuluu useita pariskuntia. Se oli aluksi niin vaivihkaista, etten edes huomannut sitä kunnolla. Pikku hiljaa muutama näistä naisista ryhtyi röyhkeämmin ja röyhkeämmin hymyilemään vinosti, kun luulivat, etten näe (tai ehkä ymmärsivät hyvin, että näen). Silmien muljauttelua, merkitseviä pitkiä katseita... olin aivan ymmälläni ja tunsin itseni todella kurjaksi. En ollut koskaan kokenut vastaavaa. Lopulta yksi näistä naisista, joka tuntui olevan priimus moottori tälle kaikelle ilkeilylle, alkoi sanomaan minulle pahasti ja loukkaavasti joka käänteessä. Minulle tultiin myös kertomaan, että kyseinen nainen puhuu minusta pahaa selän takana. Luulin, että olimme kavereita. Mitään syytä hänen käyttäytymiselleen en keksinyt. Kun erosin miehestäni, jätin myös tämän pariskuntaporukan, enkä ole kaivannut yhtäkään heistä. Suurin osa oli vain muutaman ilkeimmän naisen myötäilijöitä, mutta minua ällötti myös heidän käytöksensä katsoa muualle. Sen koommin en ole tuollaiseen törmännyt.