Kiusaamismuoto naureskelu

Vierailija kirjoitti:

Viimeksi katselin tämmöistä naureskelua selän takana Finskin loungessa, kun kolme emäntää tai mitä lie hoitivat siellä vierailjoiden vastaanottamisen ja paikan siisteyden. Yksi joka oli kaikkein ahkerin, pyyhki ja pesi ja huseerasi tarmokkaasti, kaksi taas juoruili keskenään ja naureskeli ahkera-liisan selän takana. Tällä me saadaan Suomi nousuun, kunnon kyräilyä vaan kehiin.

Tosta voisi ihan hyvin vähän kettuilla. Että onpas teillä hyväntuntuinen työilmapiiri täällä. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä huomaa tästä(kin) ketjusta, että ihmiset oikeasti kiusaavat todella paljon muita ja nauttivat siitä. Oikein hyökkäävät kimppuun kun joku uskaltaa avautua.

Toiset nostattavat sitä egoaan sillä tavalla ja toisen sinun tavalla eli huonosti piilotetulla itsekorostuksella kuinka on suhteessa muita parempia ihmisiä. 

Tämä huonosti piilotettu itsekorostus tulee monta kertaa väärin ymmärrettyänä esille myös siellä työelämässä. Yritetään olla ihan liikaa kaikkea. Yritetään olla kaikkien kaveri, yritetään miellyttää, aherretaan, joustetaan, ollaan yliaktiivisia, yritään keksiä pyörä uudelleen aina uudestaan ja uudestaan ja täten saadaan muut näyttämään huonolta ja provosoidaan tietämättään tilanne siihen pisteeseen, että ollaan siellä muiden yläpuolella. Ja sitten tulee esille tämä tyttöjen yleisin tapa kiusata, jossa muut katsoo lempeästi hymyillen nenän varttaan pitkin.

Siis että pitäisi tehdä työnsä yhtä huonosti kuin muut ettei olla muiden yläpuolella? Tää on niin suomalaista ajattelua, tällä menolla me kaikki ollaan kohta sossun luukulla ja työttömiä. Koska sehän olis ihan kauheeta että ahkeroidaan ja joustetaan tai oltais peräti miellyttäviä muita kohtaan! Kyllä sietävätkin tommoset tyypit saada silmienpyörittelyä ja vinoja hymyjä :-D

Huonosti tekemisen ja yli yrittämisen välissä ei ole mitään välimuotoa?

Joskus harvoin jos tuollaista on ollut tilanteesta riippuen voit lopettaa sen. Ovatko samoissa sosiaalisissa ympyröissä vai sen ulkopuolella? Tuntemattomat on helppo hiljentää. Se ei ole vaikeaa. Tutumpien kanssa pitää miettiä mikä on fiksua ja mikä ei.

miten aitous ja vilpittömyys liittyy tyhmyyteen??..

Vierailija kirjoitti:

miten aitous ja vilpittömyys liittyy tyhmyyteen??..

Jotkut pitävät sitä tyhmyytenä, koska silloin ei pelata sosiaalisia pelejä.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamistapauksissa pitää muistaa, että kiusaaminen kertoo ainostaan kiusaajista itsestään. Se on oman pahan olon, kateuden, purkamista kiusattuun eikä mitään muuta. Ihminen, jolla asiat on hyvin, ei ole koskaan tarvetta kiusata. Eli ap, toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Nostat itsesi kiusaajien yläpuolelle ja ajattele että heillä on paha olo itsellään.

Näinhän se on, mutta vaikka kuinka nostaisi itsensä muiden yläpuolelle, niin raskastahan se on mennä mahdollisesti joka arkipäivä 8:ksi tunniksikin kiusattavaksi työpaikalle, ja hymyssä suin tehdä vielä työnsä? Parasta se olisi, että niin töissä ja vapaa-ajalla kuin muutenkin tulisi hyvin kohdelluksi (vastavuoroisesti), ilman mitään muttia. Ainahan tähän voisi edes pyrkiä.

Vierailija kirjoitti:

Kysy suoraan että milles te oikein naureskelette, jos huomaat heidän hymyilevän keskenään.

Oli totuus mitä tahansa, niin tuskinpa ne nyt vastaisi, että "joo, sullehan me tässä naurettiin syystä x", vaan vastaus on joko totuus (kun syy on joku muu kuin että sille yhdelle naurettiin) tai valehdellaan, että syy oli joku muu kuin tämä yksi ihminen.

Pystytkö välttelemään tätä kolmatta?

Käännät hänelle selän, et seiso vieressä tai et puhu kun pakollisen.

Lähdet tekosyyllä pois ryhmästä.

Näytät että sinä kyllä tiedät.

Asiaa ei kannata puhua koska eivät myönnä sitä.

Tiedän yhden tapauksen. Pullukka hoitsu, joka luuli itseään universumin hottikseksi. Just tämmöistä silmäniskupaskaa ym. Ei kuitenkaan pärjännyt mulle älylliseti eikä ulkonäöllisesti, mut silti yritti sitkeästi kerta toisensa jälkeen. Jos oot terveydenhuollossa töissä niin todella yleistä, eikä välttämättä liity mitenkään sinuun ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

En ole porukoiden ulkopuolella. Minua kohdellaan sydämellisesti ja ystävällisesti. Kahden kollegan kanssa aina hirmu mukavaa. Jos kolmas tulee siihen, kohta pitkät hymykatseet alkavat. Se aiheuttaa minussa hirveän epävarman olon. Tulee tunne, että mitä helvettiä tässä tapahtuu? Ap

Kysy siltä 3 joka tulee pilaamaan tunnelman  mikä häntä hymyillyttää.Näin minä tein ja siihen loppui irvistely.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä huomaa tästä(kin) ketjusta, että ihmiset oikeasti kiusaavat todella paljon muita ja nauttivat siitä. Oikein hyökkäävät kimppuun kun joku uskaltaa avautua.

Toiset nostattavat sitä egoaan sillä tavalla ja toisen sinun tavalla eli huonosti piilotetulla itsekorostuksella kuinka on suhteessa muita parempia ihmisiä. 

Tämä huonosti piilotettu itsekorostus tulee monta kertaa väärin ymmärrettyänä esille myös siellä työelämässä. Yritetään olla ihan liikaa kaikkea. Yritetään olla kaikkien kaveri, yritetään miellyttää, aherretaan, joustetaan, ollaan yliaktiivisia, yritään keksiä pyörä uudelleen aina uudestaan ja uudestaan ja täten saadaan muut näyttämään huonolta ja provosoidaan tietämättään tilanne siihen pisteeseen, että ollaan siellä muiden yläpuolella. Ja sitten tulee esille tämä tyttöjen yleisin tapa kiusata, jossa muut katsoo lempeästi hymyillen nenän varttaan pitkin.

Mitäs jos alunperin tämä kyseinen ihminen ei olekaan yrittänyt olla kenenkään yläpuolella? Eli olette väärin tulkinneet tämän ihmisen, ja toinen sitten huomaa nämä katseet, ja pitää sitä huonona kohteluna, ja kun kokee tulevansa kiusatuksi, sitten vasta ns. nostaa itsensä muiden yläpuolelle, kun ei itse käyttäydy samalla tavalla?

Tulee myös mieleen, että keillä tässä onkaan huono itsetunto? Jos joku on hyvä työssään, tarvitseeko sen olla keneltäkään pois?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeksi katselin tämmöistä naureskelua selän takana Finskin loungessa, kun kolme emäntää tai mitä lie hoitivat siellä vierailjoiden vastaanottamisen ja paikan siisteyden. Yksi joka oli kaikkein ahkerin, pyyhki ja pesi ja huseerasi tarmokkaasti, kaksi taas juoruili keskenään ja naureskeli ahkera-liisan selän takana. Tällä me saadaan Suomi nousuun, kunnon kyräilyä vaan kehiin.

En usko. Sillä ahkeraliisalla oli itsetunto-ongelma ja monia henkisen alueen ongelmia. Ja varmaan myös sulla, kun olit tällaista näkevinäsi. Terapiaan!

Ulkopuolisena sanon että kyllä se olet sinä joka apua tarvitset, käynti psykiatrilla riittää.

Mitäpä jos eivät pidä sinua typeränä, vaan pikemminkin sympaattisena? Tämän ketjun perusteella minä en kyllä pidä.

Jos vapaa-ajalla kohtaan näitä hymyllä ilkeileviä niin hylkään kerrasta tai toisesta.

Kunnioitan itseäni ja ikää 54v. Ei tarvitse sietää.

Vierailija kirjoitti:

Jos vapaa-ajalla kohtaan näitä hymyllä ilkeileviä niin hylkään kerrasta tai toisesta.

Kunnioitan itseäni ja ikää 54v. Ei tarvitse sietää.

Hyvä niin. Töissä tämä ei olekaan niin yksinkertaista, kun toimeen pitäisi kollegoiden kanssa tulla ja mahdollisesti tiimissäkin töitä tehdä.

Kas kummaa, kun tällä hetkellä mietin ihan samaa käytöstä kaveripiirissäni.

Oltiin kolme naista koolla juhannusta viettämässä ja itse avoimena ihmisenä kerron omista suunnitelmistani ja tekemisistäni. Huomasin tuota samaa silmienpyörittelyä ja hymyjä, välillä kuittailukin. Ensimmäistä kertaa törmäsin tällaiseen.

Toinen noista naisista on luonteeltaan sellainen aina oikeassa tyyppi, jolla on tapana neuvoa muita kuinka pitää toimia. Hänen tekemisissään/kodissaan voisi olla paljonkin naureskelun aihetta, mutta minusta ystävyys perustuu siihen, että jokainen olkoon sellainen kuin on.

Mä en ole tippaakaan epävarma ihminen. Vedin tästä illanvietosta sellaiset johtopäätökset, että minimoin kanssakäymisen. Enpä ole juuri viestitellyt sen jälkeen, vastannut kyllä.

Epäilen tuon käytöksen olevan kateutta. Minulla on huomattavasti paremmin palkattu työ kuin noilla kahdella, isompi koti, uusi auto ja sosiaalinen status. Ulkonäkökään ei ole hullumpi keski-ikäiselle.

Minulla on olemassa myös sydänystäviä, turha haaskata aikaansa ihmisiin jotka ovat negatiivisia.

Olen myös itse havainnut samaa. Usein ne virnuilijat ovat vain kateellisia ja yrittävät ylentää itseään alemmuuden tunteessa.. Eipä kannata sen enempää heistä välittää.

Ymmärrän sinua täysin aloittaja. Minulla on töissä samanlainen tilanne. Töissä on kivaa, hommat menee hyvin ja suurin osa työkavereista on mukavia. Yksi vain aiheuttaa jatkuvasti tuollaista epävarmaa oloa. Saa myös muut töissä mukaan tuohon hommaan. Juuri tuollaisia vaivihkaisia hymyjä, naureskelua juuri kun olen poistunut huoneesta ja omituista sipattelua taukohuoneessa nipin napin niin hiljaa, etten kuule mitä sanotaan. Juttu tietysti loppuu heti, jos itse menen kanssa tauolle. En tajua miksi aikuiset ihmiset käyttäytyvät noin. En itsekään pidä tuosta ihmisestä, mutta en ikinä kehtaisi käyttäytyä vastaavalla tavalla.

Kannattaa ajatella, että naurajat ovat itse vastuussa omista ajatuksistaan ja puheistaan.

Lisäksi se, että mitä väliä sillä on. Ei yhtään mitään. Ihan sama mitä ajattelevat.

Harva ihminen on oikeasti niin empaattinen ja järkevä, että osaa huomioida muita jatkuvalla syötöllä pahoittamatta kenenkään mieltä.