Tuleva syksy ja pimeys ahdistaa näin eron jälkeen
Kylläpä tuntuukin ihan järkyttävän pahalta ja ahdistavalta nämä pimeät illat ja tuloaan tekevä syksy kun joutuu olemaan aivan yksin. Miten ihmeessä sitä selviää koko pimeyden ja kylmyyden ensi kesään masentumatta täysin. Vihaan talvea ja pimeyttä muutenkin, mutta ei nekään niin haitanneet tai ahdistaneet suhteessa ollessa. Oikeastaan silloin niistä pystyi usein nauttimaankin. On niin yksinäinen ja tyhjä olo. Pimeys ja kylmyys jotenkin korostaa aina sitä kuinka yksin sitä onkaan. Muita kohtalotovereita?
Kommentit (14)
Höh. Syksy on uuden alku. Syksyllä aloitetaan uusi harrastus tai uusi opiskelu.
Voit myös varata jo nyt etelänmatkan loppusyksyyn tai alkutalveen. Sitä odottamalla voi torjua masennuksen.
Kesä se vasta rasittavaa on kun pitäisi olla virkeä ja pirteä eikä kumppania enää seurana lähdössä mihinkään. Syksyllä voi kaivautua sohvannurkkaan ja poltella kynttilöitä
Ei syksy oo alku, syksy on kaiken kuolema.
Viime vuonna alkoi ahdistamaan pimeys joskus lokakuussa ja loppui tämän vuoden huhtikuun paikkeilla. Tuntui, että kuolee siihen paikkaan. Tsemiä.
Vierailija kirjoitti:
Kesä se vasta rasittavaa on kun pitäisi olla virkeä ja pirteä eikä kumppania enää seurana lähdössä mihinkään. Syksyllä voi kaivautua sohvannurkkaan ja poltella kynttilöitä
Itselleni kynttilöistä ja muista tunnelmaa luovista valoista tulee mieleen vaan kaikki yhteiset tunnelmalliset illat, joita exän kanssa oli. Hän muutenkin tykkäsi aina laitella kynttilöitä ja muita kivoja tunnelman luojia.
Ap
Täällä kohtalotoveri. Se auttaa, kun on iltaisin harrastuksia, ja näkee kavereita. Aina ei tosin jaksa sosialisoida vaan voi käpertyä sohvannurkkaan suremaan. Viiniäkin varmaan menee.
Joulusta puhumattakaan, ahdistaa pelkkä ajatus.
Ap
Oletko ajatellut muodostaa uudenlaista suhdetta syksyyn? Mieti, miten tekisit kodistasi mukavan paikan käpertyä pimeinä iltoina. Osta vaikka uusi jalkalamppu, pehmeä matto tai muhkeita tyynyjä sohvalle. Tee kodistasi sellainen, että suorastaan haluat jäädä sinne tunnelmoimaan! Kutsu ystäviä kylään viikonloppuna. Osta kynttilöitä ja hyvää punaviiniä (lähempänä joulua glögiä). Osta tai lainaa kirjastosta hyviä kirjoja (kirjastoon kannattaa tehdä varaukset NYT!). Nuku pitkään, talvella unta tarvitsee enemmän. Tee joka viikonloppu jonkun ystävän kanssa piiitkä kävelyretki luontoon ja yritä käydä järvessä aina, kun on mahdollista yhdistä siihen sauna.
Minä inhosin ennen syksyä ja pimeyttä. Nyt olen jollakin tavalla oppinut nauttimaan syksyn karuudesta, pimeydestä ja kaiken kesäisen vihreän kuolemisesta. Luonto lepää talven ajan. Lepää sinäkin! Tee olostasi mukava! Ja sinne Tinderiinkin on paljon kivampi mennä sitten, kun olet itse ensin oppinut nauttimaan omasta rauhastasi ja omasta olostasi. Minäkin olen eronnut ja näköjään niin hyvin erosta toipunut, etten enää koe tarvetta löytää miestä elämääni. Yksinkin on hyvä ja sateinen, pimeä syysilta on vain ja ainoastaan ihana omalla mukalla kotisohvalla vietettynä.
Kurkku ja sen päälle korttsu, liukkaria siihen kylkeen.
Kaamosmasennus johtuu veganismista. Tutkimuksen mukaan suomalaisilla vegaaneilla on 5 kertaa suurempi riski sairastua kaamosmasennukseen kuin lihaa syövillä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kohtalotoveri. Se auttaa, kun on iltaisin harrastuksia, ja näkee kavereita. Aina ei tosin jaksa sosialisoida vaan voi käpertyä sohvannurkkaan suremaan. Viiniäkin varmaan menee.
Itselläni vaan se ongelma ettei oikein ole edes niitä kavereita. Ehkä sitä keksisi jonkun harrastuksen, ehdotuksia?
Ap
Toissailtana aurinko laski vasta klo 23 jälkeen, että turha masennella vielä :D
Ala harrastamaan tulitaidetta niin sinulla on aina valoa pimeydessä <3