Paras kaveri pisti välit poikki, on kuulemma uupunut minuun
Olin ihmetellyt jo aiemmin, miksei häntä tahdo saada kovinkaan usein puhelimitse kiinni, aiemmin vastasi joka päivä, mutta viime aikoina vastailut harvenivat, vastasi vain ehkä joka toinen päivä. Koskaan ei soittanut mulle takasin, yhteydenpitomme on ollut täysin minun harteillani, mutta olen ajatellut sen olevan ok, koska kaveri on joskus sanonut olevansa huono ottamaan yhteyttä ystäviinsä ja soittelemaan kenellekään.
No, kysäsin nyt sitten, kun en saanut häntä kahteen(!) päivään kiinni, että onko meillä jokin ongelma. Ja kaveri rysäytti, että on. On kuulemma uupunut minuun, eikä jaksa olla mikään "ilmainen terapeutti"? Kanssani ei myöskään kuulemma ole enää hauskaa.
Enkä kuulemma kuuntele häntä!
Että kiitos vaan :( luulin meidän olevan hyviä ystäviä, ja tosi on että olen hänelle paljon murheitani kertonut, mutta minulla on oikeasti ollut vaikeaa viime aikoina, ero ja sairastuminen, mutta eikö ystävyys ole juuri toisen tukemista?! Ja kyllä minä olen kuunnellut hänenkin murheitaan, kun on niistä kertonut. En tiedä, ystäväni on kyllä jotenkin "vahvempi" kuin minä, mutta eikö juuri silloin voisi auttaakin enemmän?
En tiedä mitä tekisin. Oltiin kuin paita ja peppu miltei 20 vuotta. Kaveri sanoi, että ei halua kokonaan välejä katkaista, mutta haluaa tauon. Tauon?? Emme me missään parisuhteessa ole! Jäänkö nytvaan muka odottamaan kiltisti, koska kaveri suvaitsee ilmoittaa tauon olevan ohi??
Kommentit (24)
Mun ex-kaveri keskittyi kans tavatessa kertomaan vaan omia juttujaan. Hänelle Tärkeistä Aiheista = hänestä itsestään. Kun esitin muita jutunaiheita, kuulin vastauksen: "Ikävä aihe. Puhutaan muusta (= minusta)." Vastavuoroisuus oli sitä, että hän puhui ja kertoi mitä halusi. Minä kuuntelin. Hänestä oli niin virkistävää ja kivaa tavata. Minusta ei. - No, mitäs sulle kuuluu? ja sekunnin odotuksen jälkeen päläpälä-minäminä...
Kuka oikeasti juttelee ystäville vain kerran kuukaudessa? Taidatte olla niitä säälittäviä, jotka nysväävät vain miehensä kanssa. Mitäs sitten, kun mies pettää ja tulee ero niin voi tulla hieman yksinäistä? Itse en halua olla sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä. On muutenkin paljon fiksumpaa säilyttää ystävät, koska ne pysyvät todennäköisemmin kuin parisuhde. Meillä on kahden ystävän kanssa whatsapp-ryhmä ja jutellaan siellä lähes joka päivä. Ei kyllä soitella toisillemme ellei ole jotain todella akuuttia, joka ei voi odottaa whatsappissa vastausta. Ylipäätään en voi sietää puhelimessa jaarittelua, ellei ole mitään oikeata asiaa.
Ex-ystäväni ei ollut yhtä paha kuin ap:n kuvailema tapaus, mutta läheisriippuvainen kyllä. Kaikki pienetkin asiat ja "ongelmat" puitiin monta kertaa useampien kavereiden/sukulaisten kanssa. Parisusheessa elää, mutta itkee joskus ettei hänellä ole ketään, kun kukaan ei ota yhteyttä ja hän on aina se joka tekee aloitteen. Hänellä on useita kavereita joihin on yhteydessä lähes päivittäin, ainakin viikottain. Itse olen lähempänä introverttiyttä. Minuunkin syytökset kohdistui, vaikka näimme kerran kuussa monen vuoden ajan. Mutta useammin olisi pitänyt soitella ym. En jaksanut vaatimuksia ja muutenkin meni maku, kun aina sai vakuutella, että "ei se Aino oo suuttunu sulle eikä todellakaan moikannu sulle oudosti tai tarkoittanut sillä moikkauksella mitään erityistä" Aina sai olla analysoimassa ties mitä. Ja hänellä meni elämässä ihan hyvin muuten, oli mies ja vakituinen työ, mutta tuntui, että aina piti keksiä tikusta asiaa. Ja kolmekymmentä lähentelee ikä...
Mun mielestä aapeen ”ystävässäkin” on kyllä vikaa. Olisi huomattavasti fiksumpaa sanoa asiasta ENNEN kuin uupuu ja kyllästyy, ja esim pyytää, että voitaisko puhua tänään vain iloisista asioista tai että tarviiko meidän joka päivä soitella, vähempikin riittäisi.
Koska ystävä ei ole tehnyt asialle mitään, ennen kuin on ”uupunut”, on syytä olettaa että taustalla on itse asiassa jotain muutakin kuin mitä hän myöntää.
Ei silti, lopputuloshan on sama. Aapee ei enää voi ”tehdä” asialle mitään. Kaveri on entinen kaveri.