Ohjelmointi ammattina?

Olen alalla. Koulutus tietojenkäsittelytieteen maisteri, vm. 2000 eli jo seniorikoodari.

Hyvät puolet: Itsenäinen työ, etätyömahdollisuudet, hyvä palkka

Huonot puolet: Pakko käyttää vapaa-aikaa uuden opiskeluun ja ylitöihin, kova kiire projekteissa

Haastavaa on jatkuva uuden oppiminen ilman että oppimiseen annetaan aikaa. Eli minut voidaan heittää konsultiksi ja kallispalkkaiseksi asiantuntijaksi projektiin, jota tehdään tekniikoilla, joista en ole ennen kuullutkaan. Ja työt alkaa asiakkaan tiloissa huomenna. Siinä sitten äkkiä googlaamaan, että mikäs tämä  kirjainyhdistelmä onkaan, ja tekemään tutoriaalista hello world alkeisharjoitusta sillä kielellä, ettei kukaan huomaisi asiakkaalla etten osaa. Ja kaikki illat viikkokaupalla saat tasan käyttää siihen että näytät oikealta asiantuntijalta ja teet homman asiantuntijan aikataululla, vaikka tosiasiassa olet aloitteleva opettelija. 

Suosittelenko? Ei kai ne mitkään työt pelkkää herkkua ole joten voi tätä suositella niille, jotka on valmiita vähän uhraamaan vapaa-aikaansa työlle ja joille hyvä palkka on tärkeämpi kuin rento vapaa-aika. Kyllä itsekin aion eläkeikään näissä hommissa jaksaa. Toisaalta olen usein kovimpina kiirekausina miettinyt, että jaksan vain koska olen perheetön sinkku, ja kyllä niitä burnoutteja on tässä talossa nähty vuosien varrella monia...

Pitääkö siis jatkuvasti opiskella uusia ohjelmointikieliä vai mitä?

Voitteko kertoa esimerkin koodarin/ohjelmoijan työtehtävästä?

Entä tarvitseeko jotain erityislahjakkuutta vaikkapa matematiikassa?

Jos jaksat opetella uutta ja miettiä monimutkaisia ongelmia 8 tuntia päivässä, on ohjelmointi kelpo ammatti.

Jos pitää tältä foorumilta kysellä vinkkejä, niin kannattaa unohtaa koko juttu jo heti alkuunsa.

Jos on intoa olla "ketterä", niin siitä vaan.

Jos ikäsi lähentelee neljääkymppiä, en suosittele.

Vierailija kirjoitti:

Olen alalla. Koulutus tietojenkäsittelytieteen maisteri, vm. 2000 eli jo seniorikoodari.

Hyvät puolet: Itsenäinen työ, etätyömahdollisuudet, hyvä palkka

Huonot puolet: Pakko käyttää vapaa-aikaa uuden opiskeluun ja ylitöihin, kova kiire projekteissa

Haastavaa on jatkuva uuden oppiminen ilman että oppimiseen annetaan aikaa. Eli minut voidaan heittää konsultiksi ja kallispalkkaiseksi asiantuntijaksi projektiin, jota tehdään tekniikoilla, joista en ole ennen kuullutkaan. Ja työt alkaa asiakkaan tiloissa huomenna. Siinä sitten äkkiä googlaamaan, että mikäs tämä  kirjainyhdistelmä onkaan, ja tekemään tutoriaalista hello world alkeisharjoitusta sillä kielellä, ettei kukaan huomaisi asiakkaalla etten osaa. Ja kaikki illat viikkokaupalla saat tasan käyttää siihen että näytät oikealta asiantuntijalta ja teet homman asiantuntijan aikataululla, vaikka tosiasiassa olet aloitteleva opettelija. 

Suosittelenko? Ei kai ne mitkään työt pelkkää herkkua ole joten voi tätä suositella niille, jotka on valmiita vähän uhraamaan vapaa-aikaansa työlle ja joille hyvä palkka on tärkeämpi kuin rento vapaa-aika. Kyllä itsekin aion eläkeikään näissä hommissa jaksaa. Toisaalta olen usein kovimpina kiirekausina miettinyt, että jaksan vain koska olen perheetön sinkku, ja kyllä niitä burnoutteja on tässä talossa nähty vuosien varrella monia...

No ilmankos suomalaiset itprojektit on järjestään paskaa kun konsulteiksi ja asiantuntijoiksi lähetetään tyyppejä jotka eilen opetteli helloworldin siitä jutusta mitä he konsultoi ja minkä asiantuntijoina he esiintyvät.

Jollet ole pikkupojasta asti ryhtynyt tekemään koodinpätkiä, niin voisin sanoa, että liian iso urakka alkaa opetella täysin alusta kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö siis jatkuvasti opiskella uusia ohjelmointikieliä vai mitä?

Voitteko kertoa esimerkin koodarin/ohjelmoijan työtehtävästä?

Entä tarvitseeko jotain erityislahjakkuutta vaikkapa matematiikassa?

Ei tarvitse mitään erityislahjakkuutta. Opinnoissa oli pakollisena appron verran matematiikkaa, mutta työssä en ole koskaan tarvinnut mitään matematiikkaa, jota ei olisi jo peruskoulussa opittu. Siis käytännössä prosenttilasku, jako- ja kertolasku haastavinta mihin törmää.

Se mitä pitää opiskella on laaja alue, koska kukaan ei käytännössä ole pelkkä koodari vaan tekee kaikenlaista mikä liittyy siihen että saadaan ohjelma asiakkaan tarjouspyynnöstä valmiiksi testatuksi toimitukseksi ajoympäristöönsä. Ohjelmointikieliä, erilaisia frameworkeja, tietokantoja, asennusautomaatiosoftia, pilvipalveluita (joita nykyään käytetään erittäin laajasti ohjelmien toteutuksessa ikään kuin vanhaan aikaan ns. kirjastoja), ohjelmien ajoalustoja... Toki jos juniorina tulet alalle, niin et alkuun joudu koko tuota palettia alusta loppuun oppimaan vaan siellä tiimissä on arkkitehdit ja seniorit jotka hallinnoi kokonaisuuden ja juniori saa keskittyä esim. siihen ohjelmointiin.

Esim. itselläni tällä hetkellä tehtävä, että asiakas tarvitsee vanhaan sovellukseen uuden toiminnallisuuskokonaisuuden. Minä olen ainoa toteuttaja projektissa. Määrittelen asiakkaan kanssa, suunnittelen, teen tietokantamuutokset, koodaan, asennan, autan asiakasta testauksessa, luon käytettyyn pilvipalveluun (Amazon) tarvittavat resurssit joita ohjelma käyttää.

Toisinaan on myös toki kokonaan uusia projekteja joissa koko homma täytyy suunnitella alusta loppuun, miettien myös kustannustehokkuusnäkökulmaa. Lisäksi eri asiakkailla on usein erilaisia ajoympäristöjä valmiina, ja niissä erilaisia teknologioita jotka vaikuttaa sovelluksenkin toteutukseen, ja näihinki täytyy aina perehtyä kun uudelle asiakkaalle menee tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Jollet ole pikkupojasta asti ryhtynyt tekemään koodinpätkiä, niin voisin sanoa, että liian iso urakka alkaa opetella täysin alusta kaikkea.

Nykyään ei tarvitse eikä pysty osaamaan "kaikkea" koska "kaikkea" mikä liittyy ohjelmointiin on niin hemmetin paljon enemmän kuin joskus kultaisellta 80luvulla jolloin lueskeltiin Printti-lehdestä konekielikursseja.

t. kultaisella 80luvulla Printti-lehdistä konekielen opetellut

Vierailija kirjoitti:

Jos on intoa olla "ketterä", niin siitä vaan.

Jep, tai ainakin sietää ketteryyden vaatimuksen. Ketteryys sisältää tosiaan kaikenlaista tätä ad hoc vääntöä ja nopeasti tekemistä ja on myös erityisiä projektityön menetelmiä, jotka usein on melko ahdistavia ja ryhmäpaineeseen perustuvia. Esim. minun tämänhetkisessä projektissani on käytössä scrum viikon sprintillä. Tarkoittaa, että täytyy viikon välein olla asiakkaalle palaverissa näyttää valmista demottavaa. Ja ne sprinttien tavoitteet vedetään tiukalle, niin että siinä missä "ennen vanhaan" oli vasta projektin lopussa kiirejakso jona väänneettiin yötä myöten, nyt usein sellainen jakso on kerran viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Jos ikäsi lähentelee neljääkymppiä, en suosittele.

Miksi muuten ei? Itse olen 44 enkä oikein ymmärrä miten ikäiseni olisi vaikeampi oppia ala kuin nuoremman?

- 1

Työskentelin alalla, pidin siitä kyllä, mutta nykyään en enää kelpaa töihin. En sanoisi että alalla on töitä, kun ei ainakaan minulle liikene. Ehkä firmat etsivät niitä, joilla ei paljon muuta elämää ole kuin koodaaminen, ja minä haluan muutakin. Ja tietysti nuoria.

Koulutuksestani sen verran, että opiskelin yliopistossa muun alan maisterintutkinnon laajana sivuaineena tietojenkäsittelyä, sen avulla työllistyin alalle viime vuosituhannen puolella. Sittemmin olen opiskellut lisää, ja totta kai alan töissä joutuu koko ajan myös opiskelemaan itsenäisesti.

Kuten millä tahansa alalla, suhteilla on työllistymisessä paljon merkitystä myös. On tärkeämpää viettää aikaa opiskelu- ja työkavereiden seurassa kuin saada huippuarvosanoja ja tehdä aina priimajälkeä. Toinen mikä vaikuttaa paljon on omat harrastuksena tehdyt koodausprojektit, ja tietysti myös niiden kautta hankitut suhteet.

Vierailija kirjoitti:

Jollet ole pikkupojasta asti ryhtynyt tekemään koodinpätkiä, niin voisin sanoa, että liian iso urakka alkaa opetella täysin alusta kaikkea.

Ei näin. Ei niillä pikkupoikana opituilla enää mitään tekisi, koska ala kehittyy ja muuttuu nopeasti. Tämä on uudelle tulijalle loistava etu, hän ei olekaan niin paljon jäljessä vanhoja tekijöitä kuin voisi luulla, koska tosiaan jatkuvasti monet tekniikat on senioreillekin ihan uusia. Kokemus kyllä auttaa jonkin verran, mutta ei niin paljon kuin monella muulla alalla. 

- 1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ikäsi lähentelee neljääkymppiä, en suosittele.

Miksi muuten ei? Itse olen 44 enkä oikein ymmärrä miten ikäiseni olisi vaikeampi oppia ala kuin nuoremman?

- 1

It-alalla on ikärasismia siinä missä muillakin aloilla. Sinua ei palkata jos vaihtoehtona on nuorempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ikäsi lähentelee neljääkymppiä, en suosittele.

Miksi muuten ei? Itse olen 44 enkä oikein ymmärrä miten ikäiseni olisi vaikeampi oppia ala kuin nuoremman?

- 1

Koska HYVISTÄ koodareista on pula, ei keskinkertaisista. Kyllähän se urheilussakin menee niin, että hyväksi tullaan aloittamalla harrastus hyvin nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ikäsi lähentelee neljääkymppiä, en suosittele.

Miksi muuten ei? Itse olen 44 enkä oikein ymmärrä miten ikäiseni olisi vaikeampi oppia ala kuin nuoremman?

- 1

Koska HYVISTÄ koodareista on pula, ei keskinkertaisista. Kyllähän se urheilussakin menee niin, että hyväksi tullaan aloittamalla harrastus hyvin nuorena.

Todella hyville koodareille ei Suomessa ole oikein mitään annettavaa kuin ehkä pelialalla.

Perus tiilijalaasti-itväännössä se on vain haitta kun mennään sen ryhmän keskiverto-osaamisen tahdissa.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö siis jatkuvasti opiskella uusia ohjelmointikieliä vai mitä?

Voitteko kertoa esimerkin koodarin/ohjelmoijan työtehtävästä?

Entä tarvitseeko jotain erityislahjakkuutta vaikkapa matematiikassa?

Koko ajan pitää opiskella uutta. Ei vain kieliä, vaan kieliin liittyviä kirjastoja ja niitä tukevia sovelluskehyksiä.

Looginen ajattelukyky riittää perusohjemointiin, yleinen abstraktin ajattelun hallinta on hyödyksi myös. Näillä samoilla pärjää matematiikassa, mutta ohjelmointi itsessään ei yleensä vaadi matematiikan osaamista.

Vierailija kirjoitti:

Työskentelin alalla, pidin siitä kyllä, mutta nykyään en enää kelpaa töihin. En sanoisi että alalla on töitä, kun ei ainakaan minulle liikene. Ehkä firmat etsivät niitä, joilla ei paljon muuta elämää ole kuin koodaaminen, ja minä haluan muutakin. Ja tietysti nuoria.

Koulutuksestani sen verran, että opiskelin yliopistossa muun alan maisterintutkinnon laajana sivuaineena tietojenkäsittelyä, sen avulla työllistyin alalle viime vuosituhannen puolella. Sittemmin olen opiskellut lisää, ja totta kai alan töissä joutuu koko ajan myös opiskelemaan itsenäisesti.

Kuten millä tahansa alalla, suhteilla on työllistymisessä paljon merkitystä myös. On tärkeämpää viettää aikaa opiskelu- ja työkavereiden seurassa kuin saada huippuarvosanoja ja tehdä aina priimajälkeä. Toinen mikä vaikuttaa paljon on omat harrastuksena tehdyt koodausprojektit, ja tietysti myös niiden kautta hankitut suhteet.

Tämä on muuten jännä ilmiö tosiaan, että ne jotka on jossain välissä  jääneet pois työelämäputkesta, eivät usein pääse millään takaisin, vaikka olisi kuinka työvoimapula, varsinkin jos ikää on yli 40. Sitten taas meikäläinen, joka olen töissä, saan edes työtä hakematta LinkedIniin tarjouksia monista firmoista että lähdetkös lounaalle, juteltaisiin uramahdollisuuksista meillä. Samoin minua on yritetty headhuntata kilpailijalle projektien yhteydessä, kun on ollut monta eri firmaa alihankkijana samassa projektissa. Yli 40 v ikä ei haittaa jos on jo alan töissä, mutta työtön samanikäinen onkin huonossa asemassa

Mahtaa näitä jotka ei ns. kelpaa osaamisesta ja korkeasta koulutuksesta huolimatta kyrsiä nämä kahdessa viikossa koodariksi pikakurssia ja öyhääminen työvoimapulasta.

- 1

Jos lähdet täysin tyhjästä koodaamaan, niin suosittelisin nettisivuja (html/css). Työpaikkoja riittää, eikä ole niin vaativaa koodausta, vaikka vaatii sekin ajattelua.