Joskus tuntuu että en saanut elämässä parhaita valttikortteja
Voiko näillä seteillä nousta realistisesti voittajaksi?
-duunariperheeseen syntynyt, lukioon ei todellakaan kannustettu
-hampaat vinossa kuin paskahuussin rappuset, vanhempia ei mitkään oikomishoidot kiinnostaneet
- sukunimi Pöljänen, kerron tämän naisille vasta kun on ehdottomasti pakko
-lättäjalat ja pälvikalju, pituutta 166cm
Olisinpa edes uskovainen niin voisin muuttaa munkiksi johonkin luostariin. Kohtalotovereita?
Kommentit (9)
Onko tossa oikeasti sun suurimmat ongelmat? Onneksi olkoon!
Kirjoitteleeko munkit paljonkin Vauva-palstalle?
Vähän tulee mieleen nämä itsari-keinojen kyselijät, harvemmin saavat vastauksia kokemusasiantuntijoilta.
Maailma ei vain ole reilu paikka tässä suhteessa. Pitää tehdä parhaansa niillä eväillä mitä on annettu.
Sinulla ei ole mitään valttikortteja. Yritä pärjätä niillä hanttikorteilla.
Jokainen menee omilla korteilla. Joskus se on käänteinen lottovoitto. Hampaat voi teoriassa korjata rahalla, ihovirheet jäävät.
En saanut minäkään, mutta pelasin korttini oikein ja voitin patakakkosella. Voe valittoo ei voe.
Riippuu siitä mitä ja missä pitäisi menestyä/pärjätä. Ei pariutuminen ole meille muillekaan niin helppoa monesta syystä. Ja kullakin on omat puutteensa ja murheensa. Minäkin aiemmin kipuilin sinkkuna ja yhäti sinkkuus jatkuu vaikka ikää jo 43vuotta. Mutta sitten vaan voi prioritisoida arvot uudelleen. Terveys, henkiset hyvyydet, rauha, rakkaus, empatia, viisaus tärkeimmiksi. Elämä ei ole niin reilua kaikkia kohtaan että menestyisi. Pitää vaan hyväksyä nämä realiteetit ja silti yrittää pitää tämä mielenterveys ja ajatukset kasassa.
Minun kaveri syntyi yh tehdasduunarin lapseksi, osasi silti mennä lukioon ja yliopistoon ja on hyväpalkkaisissa vakkaritöissä. Vinot hampaatkin sillä on, mutta silti on naimisissa ja lapsia.