Lue keskustelun säännöt.
Miltä masennus tuntuu?
29.07.2019 |
Mä elän jonkinlaisessa lamaannuksessa. En oikein tunne mitään iloa, surua... ei ole minkäänlaisia toiveita, ei suunnitelmiakaan, odotuksia. Päivät vaan ohi menee samanlaisina aamusta iltaan. Onko tämä masennusta?
Kommentit (10)
Mikään ei tunnu miltään. Mihinkään ei kiinnostu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutulta kuulostaa näin masennusta sairastaneena. Se ei ole läheskään aina mitään murheen alhoa, vaan juuri sitä, ettei ennen iloa tuottaneet asiat tunnu enää miltään.
Just tuolta. Toivoo että hengitys loppuisi ja sydän pysähtyisi ja ennen kaikkea, ettei tarvitsisi ajatella ikinä enää yhtään mitään.
Se on sietämätön olotila, kuin olisi 25 tonnia kiveä päällä.
Vierailija kirjoitti:
Just tuolta. Toivoo että hengitys loppuisi ja sydän pysähtyisi ja ennen kaikkea, ettei tarvitsisi ajatella ikinä enää yhtään mitään.
Se on sietämätön olotila, kuin olisi 25 tonnia kiveä päällä.
Ei mulla tuollaista ole... kaikki on vaan jotenkin samantekevää. Ap
Sulla saattaa olla uupumusta, joka saattaa muuttua masennukseksi. Mene lääkäriin ajoissa kuin liian myöhään.
Masennuksia on yli 10 erilaista ja oireet vaihtelevat aiheuttajan mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla saattaa olla uupumusta, joka saattaa muuttua masennukseksi. Mene lääkäriin ajoissa kuin liian myöhään.
Masennuksia on yli 10 erilaista ja oireet vaihtelevat aiheuttajan mukaan.
Ok.. mulla on kyllä ollut henkisesti tosi rankka vuosi. Paljon surua ollut. Ap
Mikään ei tunnu miltään tai mistään ei saa mitään irti, surullinen itkettää, ei jaksa ei jaksa välttämättä edes sängystä nousta tai hampaita pestä, ei mitenkään energinen, mutta sitten ei koko ajan samanlaista vaan voi olla surua mutta voi myös nauraa, miettii kuinka kukaan ei välitä ja on yksinäinen ja alkaa miettiä itsemurhaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä mikään ei tunnu miltään, kaikki on samaa harmaata ja yhdentekevää. Sitten välillä kaikki tuntuu niin pahalta, ettei jaksa kuin itkeä. Välillä toimii kuin robotti, tekee muttei ajattele, ei ole tunteita. Ja välillä ei saa aikaan yhtään mitään, sängystä nouseminenkin tuntuu liian raskaalta.
Olen sairastanut aiemmin keskivaikean masennuksen. Sitä kesti n.2 vuotta. Tästä ajasta n.6kk makasin sängyssä. Vaikka pyörremyrsky olisi pyyhkäissyt seinät ympäriltä, en olisi noussut. En tuntenut onnea mistään, en edes lapsistani, vaikka rakkaus heitä kohtaan myös silloin oli suurta. Keho tuntui fyysisesti raskaalta. Kaikki tuntui oikeasti mustalta. Että elämällä ei ole enää mitään minulle. Ainoa asia, mikä piti hengissä, oli lapset.
Nyt onneksi täysin parantunut.
Sama täällä. Masentuneita ollaan.