Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu tällainen ilmiö: henkilö A ja B tapailevat,
29.07.2019 |
A on innokkaampi kuin B ja haluaisi nähdä useammin. B:tä alkaa ahdistaa tämä innokkuus ja ei halua tavata ollenkaan. B alkaa inhoamaan A:ta.
Itse olen B ja mietin, olisiko tunteeni toisenlaiset jos A olisi ollut vähemmän innokas/takertuva.
Kommentit (23)
Tottakai olisi erilainen tunne. Mutta ei se välttämättä tarkoita, että tämä henkilö sinua kiinnostaisi ainakaan pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaat varmaan itse kertoa paremmin, miksi ajattelet mitä ajattelet.
Voisitko olla välttelevästi kiintynyt?
Niin, paha sanoa. Mutta jos tuollainen asia saa sinut tuntemaan niinkin voimakasta tunnetta kuin inhoa kyseistä henkilöä kohtaan, en usko että kovin valoisaa tulevaisuutta jutulla olisi missään tapauksessa ollut.
Kuulostaa nyt kyllä taas sen, "miksi naiset tekee mitäkin miehen" aloitukselta, jonka mielestä liika innokkuus on tun off naisille (opittu jenkkisivustoilta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut joskus sama ongelma. Vaikea sanoa mistä johtui. Lopulta tuli yksi joka kiinnosti yli-innokkuudesta huolimatta ja hänen kanssaan olen edelleen.
Monille tuntuu ihmissuhteiden tarkoitus olevan se että testaillaan vaan omaa haluttavuutta ja pönkitetään egoa. Niin kauan kun joku ei anna vastakaikua, niin kauan se joku kiinnostaa. Sitten kun se joku sitä kiinnostusta osoittaa, ollaan saatu haluamamme - pönkitystä, jonka turvin voi taas lähteä etsimään jotain parempaa, jonka avulla uskotaan oman tason nousevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Daddy issues. Isän puute lapsuudessa. Näitä naisia on paljon. Ottavat yhteyttä ja tavataan kerran ja sitten sovitaan seuraava deitti minne ei saavuta. Muutaman kuukauden hiljaisuus ja ottavat uudestaan yhteyttä ja sama paska toistuu. Aiheuttaa parin ensimmäisen kerran miehessä hämmennystä ja huonoa oloa ja sen jälkeen naista ei pysty enää ottamaan vakavasti.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut joskus sama ongelma. Vaikea sanoa mistä johtui. Lopulta tuli yksi joka kiinnosti yli-innokkuudesta huolimatta ja hänen kanssaan olen edelleen.
Varmaankin jos kohtaa oikean ihmisen, innokkuutta tai mitään muutakaan ominaisuutta ei siinä kohtaa ajattele liiallisena (tai liian vähäisenä) - vaikka vastaavaa olisi jonkun muun kohdalla voinut ajatella. Toisen hyväksyy just sellaisena kuin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen samanlainen. Olen sellainen ihminen, että tarvitsen omaa aikaa, en pysty olemaan toisen kanssa 24/7 vaan ahdistun. Olen dumpannut useita miehiä tuon asian takia. Nykyinen mieheni ymmärtää tuon, joten suhteemme toimii. On sanonut minulle että ottaa sen ajan mitä annan ja sanonut minulle että voin käskeä häntä painumaan v* ttuun kun minusta tuntuu siltä.
Se omituinen juttu, minkä olen huomannut miehiä deittaillessa on se, että heillä on tapana tulla sitä innokkaammiksi mitä enemmän yritän ottaa etäisyyttä. Ja tämä taas aiheuttaa minussa sen ahdistuksen, joka viestittelyn jatkuessa johtaa lopulta ärsytykseen ja siitä siihen inhoon ja ahdistukseen, jota aloittajakin kuvaili.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen samanlainen. Olen sellainen ihminen, että tarvitsen omaa aikaa, en pysty olemaan toisen kanssa 24/7 vaan ahdistun. Olen dumpannut useita miehiä tuon asian takia. Nykyinen mieheni ymmärtää tuon, joten suhteemme toimii. On sanonut minulle että ottaa sen ajan mitä annan ja sanonut minulle että voin käskeä häntä painumaan v* ttuun kun minusta tuntuu siltä.
Se omituinen juttu, minkä olen huomannut miehiä deittaillessa on se, että heillä on tapana tulla sitä innokkaammiksi mitä enemmän yritän ottaa etäisyyttä. Ja tämä taas aiheuttaa minussa sen ahdistuksen, joka viestittelyn jatkuessa johtaa lopulta ärsytykseen ja siitä siihen inhoon ja ahdistukseen, jota aloittajakin kuvaili.
Mä olin tuollaisessa suhteessa. Mies oli se, joka ahdistui. Kyllä siinä ero tuli, koska en voinut ajatella, että elämä menisi täysin hänen mukaansa. Mitä minulle jää..ei muutakuin rippeet. Nyt minulla on kumppani, joka viihtyy yhtä paljon minun kanssasi = saan läheisyydentarpeet tyydytettyä:)
Olet käyttänyt ihailijaasi astinlautana. Kohti parempaa, tottakai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Daddy issues. Isän puute lapsuudessa. Näitä naisia on paljon. Ottavat yhteyttä ja tavataan kerran ja sitten sovitaan seuraava deitti minne ei saavuta. Muutaman kuukauden hiljaisuus ja ottavat uudestaan yhteyttä ja sama paska toistuu. Aiheuttaa parin ensimmäisen kerran miehessä hämmennystä ja huonoa oloa ja sen jälkeen naista ei pysty enää ottamaan vakavasti.
Minulla on ollut harvinaisen hyvä isäsuhde, siitä huolimatta voin ihastua johonkin ihmiseen mielettömästi, hetken päästä ihmettelen, mitähän oikeastan näin tuossa ihmisessä.
L-aa-sa-sen uusin, boikotoin. Hanki elämä, ap!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen samanlainen. Olen sellainen ihminen, että tarvitsen omaa aikaa, en pysty olemaan toisen kanssa 24/7 vaan ahdistun. Olen dumpannut useita miehiä tuon asian takia. Nykyinen mieheni ymmärtää tuon, joten suhteemme toimii. On sanonut minulle että ottaa sen ajan mitä annan ja sanonut minulle että voin käskeä häntä painumaan v* ttuun kun minusta tuntuu siltä.
Se omituinen juttu, minkä olen huomannut miehiä deittaillessa on se, että heillä on tapana tulla sitä innokkaammiksi mitä enemmän yritän ottaa etäisyyttä. Ja tämä taas aiheuttaa minussa sen ahdistuksen, joka viestittelyn jatkuessa johtaa lopulta ärsytykseen ja siitä siihen inhoon ja ahdistukseen, jota aloittajakin kuvaili.
Mä olin tuollaisessa suhteessa. Mies oli se, joka ahdistui. Kyllä siinä ero tuli, koska en voinut ajatella, että elämä menisi täysin hänen mukaansa. Mitä minulle jää..ei muutakuin rippeet. Nyt minulla on kumppani, joka viihtyy yhtä paljon minun kanssasi = saan läheisyydentarpeet tyydytettyä:)
No jos mies haluaa lähteä niin sitten lähtee. En minä ketään yritä kahlita. Olemme kyllä puhuneet näistä jutuista ihan avoimesti ja hän on sanonut että haluaa olla suhteessa kanssani vaikka se on sitten minun ehdoillani. 5 vuotta nyt menty näillä.
Minä en näe asiaa niin, etten rakastaisi miestäni yhtä paljon kuin ne jotka ovat koko ajan toistensa seurassa.
B on sitoutumiskammoinen, joka etsii vain hetken hurmiota.
A on kokematon romantikko, joka luulee, että ihmiselle on olemassa vain se yksi ja ainoa oikea.
Valitettavasti A ei tajua, ettei B ole hänelle se oikea, koska B ei tajua, että A on hänelle se oikea.
Funtsatkaa nyt vähän itsekin, ihmiset.
Ei ole mies-nais-juttu, vaan kyse on siitä mistä asemasta suhteessa saat kiksisi.
Minulla on esimerkiksi vuosien kokemus yksipuolisesta ihastumisesta ja rakastumisesta. Aiemmin kiintymykseni kohdistui etäiseen tuttuun, nyt exään jota ikävä kyllä aina välillä tulee nähtyä joten tunteet eivät kuole.
Jos tämä exä nyt yllättäen lämpenisi, epäilen että mua ei sitten kiinnostaisikaan, koska tämä perässäjuoksijan asema on se joka päähäni on leimaantunut. Vaikka tämä on tuskallista, en osaa muuttaa tätä.
Kyse on siis kiikun-kaakun-tilanteesta: toiset saavat kiksinsä niskan päältä ja toiset alakynnestä, ja osien vaihtuessa mielenkiinto lopahtaa.
Kaikissa ihmissuhteissa on sama. On luotaantyöntävää, jos toinen ei osaa lukea vuorovaikutusta. Itsensä tuputtaminen saa toisen etääntymään.
Ja lisään vielä, että aluksi olin hyvinkin ihastunut A:han. Nyt tosiaan jäljellä on vain inho. Ap