Mistä johtuu tällainen ilmiö: henkilö A ja B tapailevat,

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa ihmissuhteissa on sama. On luotaantyöntävää, jos toinen ei osaa lukea vuorovaikutusta. Itsensä tuputtaminen saa toisen etääntymään.

Turvallisessa kiintymyssuhteessa kasvanut ihminen ymmärtää toisen osapuolen läheisyydentarpeen, ja voi mahdollisuuksien rajoissa antaa läheisyyttä silloin kun kumppani sitä tarvitsee. Tällöin ei synny tuota läheisyydenhaku-pakenemis-kierrettä joka tekee läheisyyttä hakevasta niin epätoivoisen ja siten vastenmielisen.

Epätoivo ei ole viehättävä piirre ihmisessä, mutta on ihmisiä jotka tavan takaa aiheuttavat seurustelukumppaneissaan epätoivoa välttelyllään, ja jo suhteen alussa tietää että tällaiselle ihmiselle ero on väistämätön.

Vierailija kirjoitti:

Funtsatkaa nyt vähän itsekin, ihmiset.

Ei ole mies-nais-juttu, vaan kyse on siitä mistä asemasta suhteessa saat kiksisi.

Minulla on esimerkiksi vuosien kokemus yksipuolisesta ihastumisesta ja rakastumisesta. Aiemmin kiintymykseni kohdistui etäiseen tuttuun, nyt exään jota ikävä kyllä aina välillä tulee nähtyä joten tunteet eivät kuole.

Jos tämä exä nyt yllättäen lämpenisi, epäilen että mua ei sitten kiinnostaisikaan, koska tämä perässäjuoksijan asema on se joka päähäni on leimaantunut. Vaikka tämä on tuskallista, en osaa muuttaa tätä.

Kyse on siis kiikun-kaakun-tilanteesta: toiset saavat kiksinsä niskan päältä ja toiset alakynnestä, ja osien vaihtuessa mielenkiinto lopahtaa.

Olisiko tuossa kiinnostus sitten perustunut ihan oikeille asioille? Mielestäni ei.

Olen ollut se yksipuolisesti ihastunut innokas, mutta jos yllättäen saisinkin vastakaikua (mitä tuskin tulee tapahtumaan), tiedän että olisin edelleen kiinnostunut. Varmaan vielä enemmän kuin aiemmin, jos se on edes mahdollista. Ei mikään tuollainen "aseman muuttuminen" omiin tunteisiin vaikuta.

Suhteet harvemmin etenevät tasajalkaa eli ainakin pitkässä suhteessa on monenlaisia kausia ja välillä toinen on rakastuneempi kuin toinen ja sitten taas toisinpäin. Kannattaa tuota katsoa jonkin aikaa eikä heti lopettaa. Tuo turha analysointi mitä edellisissä vastauksissa tehdään on juuri yksi syypää siihen että pysyvää kumppania ei löydy kun ei siedetä sitä että parissakin molemmat ovat erillisiä ja aina jonkinverran eritahtisia ihmisiä. Sitten tietenkin jos toinen on jatkuva säksättäjä ja toinen hitaammin liikkuva, toinen tekee ennen kuin ajattelee ja toinen ajattelee ennen kuin tekee niin saattaa olla että ollaan niin etäällä toisistaan ja niin eritahtisia ettei suhdetta kannata jatkaa.