Voiko tällaista suhdetta enää pelastaa?

Symppaan. Ruokavalio vaikuttaa asiaan. Huonot tavat miehellä, ei ruokapöydässä piereskellä ja joskus voisi kotonakin pukeutua siististi. Oletko kokeillut tallentaa äänet/elävän kuvan, jotta näkökulmasi konkretisoituisi hänellekin?

Jokainen parisuhde on pelastettavissa, jos molemmilla osapuolilla riittää tahtoa.

Hankala juttu. Eihän nyt kenenkään avioliitto pelkkään ei toivottuun piereskelyyn kaadu, mutta kyllähän sitä toivoisi, että toinen tajuaisi sanomattakin että se on vastenmielistä ja epäkohteliasta toista kohtaan. Pitäisi aina naida samanlainen tiukkapipo kuin itsekin on tai samaa DiSC-persoona edustava tyyppi kuin itse on :) Piereskely jatkuvana ilmiönä kauniista lopetus-pyynnöistä huolimatta kasvaa varmaan mielessäsi kärpäsestä härkäseksi ja kohta sua ällöttää ihan kaikki siinä miehessä. Hankala juttu. Tsemppiä!

Esitä suora kysymys: miten voisimme saada seksielämämme takaisin? Jos miestä se vielä kiinnostaa, on toivoa. Jos ei kiinnosta, niin ihan hyvin voit muuttaa omaan asuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. Ei meillä nyt koko ajan kaasuta mutta usein ja aina väärissä paikoissa. Edes ruokapöydässä ei pysty muka pidättelemään. Alkanut maiskuttaa syödessään, syö ahmien (leipä menee kolmella puraisulla) ja sitten posket pullollaan yrittää saada pureskeltua. Pukeutuu rikkinäisiin ja liian pieniin vaatteisiin kotona, tämä nyt ei kummemmin mua haittaa. Kotona on kiva olla mukavasti, ihmisten ilmoilla osaa pukeutua normaalisti. Mutta kun mies on lihonut yli 20 kg niin ne vanhat kotipaidat on vähän kittanoita. Onhan se iloinen näky. Piereskelevä ruokaa kaksin käsin naamaansa lappaava mies lojumassa sohvalla paita mahan yli nousseena...

Mua inhottaa, ei voi mitään. Ymmärrän siis sua hyvin.

Joo mä symppaan. Pikkuhiljaa alkaa ihan kaikki siinä ihmisessä ällöttää ja ärsyttää. Pettymyksiä tulee liikaa eivätkä ne lopu vaan lisääntyvät. Kannattaisi kuitenkin puhua asiasta. Jos ei tuota mitään tulosta, niin mieti pitääkö sinun tosiaan katsella loppuelämäsi häntä.

Vierailija kirjoitti:

Symppaan. Ruokavalio vaikuttaa asiaan. Huonot tavat miehellä, ei ruokapöydässä piereskellä ja joskus voisi kotonakin pukeutua siististi. Oletko kokeillut tallentaa äänet/elävän kuvan, jotta näkökulmasi konkretisoituisi hänellekin?

Joo yök. Mun lapset oli aikoinaan mun veljen luona pari viikkoa kesällä ja sen jälkeen alkoivat piereskellä ruokapöydässä. Esimerkki siis vaikutti. Sain sen loppumaan sillä, että laskutin pöytäpieruista. Oliskohan yksi ollut euron verran ja pidin siitä huolta että pöytäpierurahastoon myös tuotiin sakkoraha. Äijällä taitaisi olla varaa kympin pieruihin ...

Vierailija kirjoitti:

Olenko todella ainoa, jota aviopuolison olemus on ruvennut ällöttämään? Yhtälailla haluaisin vastauksia miehiltä, joita vaimon olemus ällöttää jostain syystä. Mitä te olette tehneet? Ap

Noh, itselläni on tavallaan sama ongelma, mutta en koe, että voin kauheasti häntä moittiakaan, kun itse olen myös ns. samassa jamassa, eli lihonut aviovuosien aikana, syön huonommin enkä enää ulkoisesta habituksestani välitä, niin kuin ennen. En siis ole oikea ihminen neuvomaan sinua....

Vierailija kirjoitti:

Joo onhan se ällöttävää piereskely jos tieten tahtoen sitä tekee, ymmärtäisin että vahingossa joskus... itse ainakin piereskelen öisin vahingossa, kiusallista kun päivällä olen olevinani niin hienoa ihmistä joka ei tykkää pieruista. Kaikki piereskelevät, jopa sinä ap... mutta jos tuota jatkuu kokoajan niin suosittelen ruokavalion muutosta mieheltäsi tai sitten ostaa apteekista cuplatonia

Siis voiko piereskelyäkin säännöstellä? En minä vaan osaa pierasta sillon kun haluan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo onhan se ällöttävää piereskely jos tieten tahtoen sitä tekee, ymmärtäisin että vahingossa joskus... itse ainakin piereskelen öisin vahingossa, kiusallista kun päivällä olen olevinani niin hienoa ihmistä joka ei tykkää pieruista. Kaikki piereskelevät, jopa sinä ap... mutta jos tuota jatkuu kokoajan niin suosittelen ruokavalion muutosta mieheltäsi tai sitten ostaa apteekista cuplatonia

Siis voiko piereskelyäkin säännöstellä? En minä vaan osaa pierasta sillon kun haluan.

Totta kai voi - sita kutsutaan pidattelyksi :D 

Ma ilmeisesti osaan pidattaa pierut myos unissani, kun aamupissalla tuleekin sitten koko yon sinfonia kerralla. (Onneksi mies viela nukkuu tuolloin sikeasti, niin ei kuule mun trumpettisooloja, jotka toki yritan vetaa sordiinolla.) 

Osin tuttua. Mun mies on myös niin sivistymätön vai mikä lie että tultuaan vessasta alkaa piereksimään.

Usein myös tultuaan ulkoa sisälle, alkaa kuulua pieremistä.

Olen huomauttanut lukuisia kertoja, että voitko opetella pieremään vessassa kun siellä olet ja ulkona kun on ulkona.

Miehestä piereminen on huvittavaa ja häntä naurattaa. Minua ei huvita. Hän ei ymmärrä mikä minua ärsyttää.

Mies ei usko, että moni on jättänyt seurusteluvaiheessa piereksijän, luulen että muutama jättänyt avioliitossakin, jos ei kykene parantamaan tapojaan.

Ymmärrän aloittajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et kehtaa puhua ystävillesi, koska he saattavat pitää sinua nipona? Jätä mies jos hän piereskelee sinusta liikaa. En tosin usko että pieremättömyyskään auttaa asiaa, syy on ihan jossain muualla. Monesti sellaiset ihmiset jotka ovat hukassa itsensä kanssa, takertuvat johonkin puolison epäkohtaan ja syyttävät tätä omasta onnettomuudestaan. En usko että suhdetta enää saat pelastettua, mutta elämäsi voit ehkä saada kun tutustut itseesi.

Ystäväni ovat kaikki kasvatettu sivistyneiksi ja heitä ällöttää piereskely ja röyhtäily todella paljon. He eivät pitäisi minua nipona. Ap

Piereskeleekö ja röyhtäileekö miehesi ystäviesikin seurassa?

Vierailija kirjoitti:

Osin tuttua. Mun mies on myös niin sivistymätön vai mikä lie että tultuaan vessasta alkaa piereksimään.

Usein myös tultuaan ulkoa sisälle, alkaa kuulua pieremistä.

Olen huomauttanut lukuisia kertoja, että voitko opetella pieremään vessassa kun siellä olet ja ulkona kun on ulkona.

Miehestä piereminen on huvittavaa ja häntä naurattaa. Minua ei huvita. Hän ei ymmärrä mikä minua ärsyttää.

Mies ei usko, että moni on jättänyt seurusteluvaiheessa piereksijän, luulen että muutama jättänyt avioliitossakin, jos ei kykene parantamaan tapojaan.

Ymmärrän aloittajaa.

Teillä ei ilmeisesti ole naapureita lähellä? En minäkään kehtaisi ulkona piereskellä muiden kuullen.

Sama ongelma, mies syö epäterveellisesti, lihoo, pukeutuu rikkinäisiin verkkareihin, pieree ja röyhtäilee estottomasti. Ja ei, eipä se tuollainen ollut suhteen alussa. Jos on ollut samassa tilanteessa luultavasti ymmärtää että pohjimmiltaan ei ole edes kyse väärässä tilanteessa päästetyistä kehon kaasuista vaan kunnioituksen puuttumisesta.

Meillä "se jokin" on kadonnut suhteesta, eikä miestä edes kiinnosta viihdynkö hänen lähellään. Olen muuttunut itsestäänselvyydeksi. Arkisesti ollaan toisillemme ystävällisiä, mutta miehen käytöstavat ovat kadonneet ajan mittaan täysin. Se saattaa röyhtäistä mahtavasti puheeni päälle, pieraista kesken ruokailun ja haista toista viikkoa putkeen käymättä suihkussa. Sitten se vetää kilarit jos asiasta huomauttaa tai vaihtoehtoisesti päivittelee miten olen muuttunut nalkuttajaksi. Kai mies on jotenkin masentunut tai ahdingossa kun käyttäytyy noin, mutta puheeksi sitä on vaikea ottaa kun ei ole halukas käsittelemään asiaa. Lienee sanomattakin selvää että katselen jo uutta asuntoa. Mistä vetoa että eron syytä kysyttäessä mieheni tulee vastaamaan että minä olin kontrollifriikki nalkuttaja, joka suuttui piereskelystä.

Moni ei tajua että puolisoakin kohtaan pitää käyttäytyä kauniisti ja kunnioittavasti, olla huomaavainen ja hienotunteinen. Vaikka yhdessä eletään, ei niitä ällötyksiä hierota toisen naamaan vaan hoidetaan huomaavaisesti yksinollessa. Kyllä kait tällaisia naisiakin löytyy vaikka useimmiten miesten synti. Porsastelu jätkäporukassa koetaan huumoriksi mutta vaimolle se on loukkaavaa käytöstä.

Ei kait siinä auta kuin mahdollisimman selväsanaisesti kertoa että pierumaakarin seura on yksinkertaisesti ällöä. On rikos parisuhdetta kohtaan olla tahallaan ällöttävä. Johtaa eroon ennen pitkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. Ei meillä nyt koko ajan kaasuta mutta usein ja aina väärissä paikoissa. Edes ruokapöydässä ei pysty muka pidättelemään. Alkanut maiskuttaa syödessään, syö ahmien (leipä menee kolmella puraisulla) ja sitten posket pullollaan yrittää saada pureskeltua. Pukeutuu rikkinäisiin ja liian pieniin vaatteisiin kotona, tämä nyt ei kummemmin mua haittaa. Kotona on kiva olla mukavasti, ihmisten ilmoilla osaa pukeutua normaalisti. Mutta kun mies on lihonut yli 20 kg niin ne vanhat kotipaidat on vähän kittanoita. Onhan se iloinen näky. Piereskelevä ruokaa kaksin käsin naamaansa lappaava mies lojumassa sohvalla paita mahan yli nousseena...

Mua inhottaa, ei voi mitään. Ymmärrän siis sua hyvin.

Joo mä symppaan. Pikkuhiljaa alkaa ihan kaikki siinä ihmisessä ällöttää ja ärsyttää. Pettymyksiä tulee liikaa eivätkä ne lopu vaan lisääntyvät. Kannattaisi kuitenkin puhua asiasta. Jos ei tuota mitään tulosta, niin mieti pitääkö sinun tosiaan katsella loppuelämäsi häntä.

Kiitos ymmärryksestä. Olen epäillyt olevani liian pinnallinen kun häiritsee, en todellakaan ole puhunut kavereille näistä tunteista. Ja listasta muuten unohtui pari juttua. Juo olutta joka ilta ja sitten tietysti pienen promillen ja ylipainon yhdistelmän ansiosta kuorsaa äänekkäästi. :/ Ja mun inhotus kasvaa.

En mä kai ihmeitä toivoisi. Tai toivon varmaan kun ei parannusta ole tullut. Riittäisi että hallitsee pierunsa eikä oikein pinnistele niitä ruokapöydässä. Alkoholin käyttöä vähemmälle ja ruokavaliosta liika makkara pois. Sillä lähtisi jo ylipaino ja kuorsauskin. En vaan tiedä pystynkö enää koskaan katsomaan miestä kuten silloin aluksi, ihaillen ja himoiten. 

Keskityn tällä hetkellä pitämään itseni hyvässä kunnossa ja vakuuttamaan itselleni että tarvittaessa pärjään yksinkin. Ja yritän sinnikkäästi nähdä sitä hyvää tuossa miehessä, jotain johon vuosia sitten rakastuin.

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma, mies syö epäterveellisesti, lihoo, pukeutuu rikkinäisiin verkkareihin, pieree ja röyhtäilee estottomasti. Ja ei, eipä se tuollainen ollut suhteen alussa. Jos on ollut samassa tilanteessa luultavasti ymmärtää että pohjimmiltaan ei ole edes kyse väärässä tilanteessa päästetyistä kehon kaasuista vaan kunnioituksen puuttumisesta.

Meillä "se jokin" on kadonnut suhteesta, eikä miestä edes kiinnosta viihdynkö hänen lähellään. Olen muuttunut itsestäänselvyydeksi. Arkisesti ollaan toisillemme ystävällisiä, mutta miehen käytöstavat ovat kadonneet ajan mittaan täysin. Se saattaa röyhtäistä mahtavasti puheeni päälle, pieraista kesken ruokailun ja haista toista viikkoa putkeen käymättä suihkussa. Sitten se vetää kilarit jos asiasta huomauttaa tai vaihtoehtoisesti päivittelee miten olen muuttunut nalkuttajaksi. Kai mies on jotenkin masentunut tai ahdingossa kun käyttäytyy noin, mutta puheeksi sitä on vaikea ottaa kun ei ole halukas käsittelemään asiaa. Lienee sanomattakin selvää että katselen jo uutta asuntoa. Mistä vetoa että eron syytä kysyttäessä mieheni tulee vastaamaan että minä olin kontrollifriikki nalkuttaja, joka suuttui piereskelystä.

Eihän se miehesi olisi saanut naista jos olisi ollut oma itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osin tuttua. Mun mies on myös niin sivistymätön vai mikä lie että tultuaan vessasta alkaa piereksimään.

Usein myös tultuaan ulkoa sisälle, alkaa kuulua pieremistä.

Olen huomauttanut lukuisia kertoja, että voitko opetella pieremään vessassa kun siellä olet ja ulkona kun on ulkona.

Miehestä piereminen on huvittavaa ja häntä naurattaa. Minua ei huvita. Hän ei ymmärrä mikä minua ärsyttää.

Mies ei usko, että moni on jättänyt seurusteluvaiheessa piereksijän, luulen että muutama jättänyt avioliitossakin, jos ei kykene parantamaan tapojaan.

Ymmärrän aloittajaa.

Teillä ei ilmeisesti ole naapureita lähellä? En minäkään kehtaisi ulkona piereskellä muiden kuullen.

Ei asuta miljoonakaupungissa, joten harvoin on kuulijoita vieressä. Mitä nyt joskus kauppakeskuksissa voi olla suht lähellä joku, kun sama käytös niissäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma, mies syö epäterveellisesti, lihoo, pukeutuu rikkinäisiin verkkareihin, pieree ja röyhtäilee estottomasti. Ja ei, eipä se tuollainen ollut suhteen alussa. Jos on ollut samassa tilanteessa luultavasti ymmärtää että pohjimmiltaan ei ole edes kyse väärässä tilanteessa päästetyistä kehon kaasuista vaan kunnioituksen puuttumisesta.

Meillä "se jokin" on kadonnut suhteesta, eikä miestä edes kiinnosta viihdynkö hänen lähellään. Olen muuttunut itsestäänselvyydeksi. Arkisesti ollaan toisillemme ystävällisiä, mutta miehen käytöstavat ovat kadonneet ajan mittaan täysin. Se saattaa röyhtäistä mahtavasti puheeni päälle, pieraista kesken ruokailun ja haista toista viikkoa putkeen käymättä suihkussa. Sitten se vetää kilarit jos asiasta huomauttaa tai vaihtoehtoisesti päivittelee miten olen muuttunut nalkuttajaksi. Kai mies on jotenkin masentunut tai ahdingossa kun käyttäytyy noin, mutta puheeksi sitä on vaikea ottaa kun ei ole halukas käsittelemään asiaa. Lienee sanomattakin selvää että katselen jo uutta asuntoa. Mistä vetoa että eron syytä kysyttäessä mieheni tulee vastaamaan että minä olin kontrollifriikki nalkuttaja, joka suuttui piereskelystä.

Eihän se miehesi olisi saanut naista jos olisi ollut oma itsensä.

No niinpä. Vähän on sellainen olo että se vain esitti huomaavaista saadakseen minut ja nyt luottaa siihen että ensivaikutelma on vahvempi kuin pierunhaju. Tuntuu kurjalta ja jopa syylliseltä myöntää että oma kumppani ällöttää. Viimeinen niitti oli kun pyysi minua leikkaamaan varpaankyntensä kun on itse lihonut niin paljon että maha on kumartumisen tiellä. Aloittajalle (ja vähän itsellenikin) sanoisin neuvoksi että lähde, vaikka kurjalta tuntuukin. Ei kenenkään pitäisi joutua kestämään tuollaista nöyryytystä vaikka lapsia olisikin.

Tunsin hieman omatunnon pistävän :D T. Nopeasti lihonut pierunhajuinen vaimo

Ihan tärkeäkin muistutus, että ehkä voisin tosiaan välillä miettiä, miltä näytän tai tuoksun puolison edessä, vaikka kasuaalisti muuten ollaankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. Ei meillä nyt koko ajan kaasuta mutta usein ja aina väärissä paikoissa. Edes ruokapöydässä ei pysty muka pidättelemään. Alkanut maiskuttaa syödessään, syö ahmien (leipä menee kolmella puraisulla) ja sitten posket pullollaan yrittää saada pureskeltua. Pukeutuu rikkinäisiin ja liian pieniin vaatteisiin kotona, tämä nyt ei kummemmin mua haittaa. Kotona on kiva olla mukavasti, ihmisten ilmoilla osaa pukeutua normaalisti. Mutta kun mies on lihonut yli 20 kg niin ne vanhat kotipaidat on vähän kittanoita. Onhan se iloinen näky. Piereskelevä ruokaa kaksin käsin naamaansa lappaava mies lojumassa sohvalla paita mahan yli nousseena...

Mua inhottaa, ei voi mitään. Ymmärrän siis sua hyvin.

Joo mä symppaan. Pikkuhiljaa alkaa ihan kaikki siinä ihmisessä ällöttää ja ärsyttää. Pettymyksiä tulee liikaa eivätkä ne lopu vaan lisääntyvät. Kannattaisi kuitenkin puhua asiasta. Jos ei tuota mitään tulosta, niin mieti pitääkö sinun tosiaan katsella loppuelämäsi häntä.

Kiitos ymmärryksestä. Olen epäillyt olevani liian pinnallinen kun häiritsee, en todellakaan ole puhunut kavereille näistä tunteista. Ja listasta muuten unohtui pari juttua. Juo olutta joka ilta ja sitten tietysti pienen promillen ja ylipainon yhdistelmän ansiosta kuorsaa äänekkäästi. :/ Ja mun inhotus kasvaa.

En mä kai ihmeitä toivoisi. Tai toivon varmaan kun ei parannusta ole tullut. Riittäisi että hallitsee pierunsa eikä oikein pinnistele niitä ruokapöydässä. Alkoholin käyttöä vähemmälle ja ruokavaliosta liika makkara pois. Sillä lähtisi jo ylipaino ja kuorsauskin. En vaan tiedä pystynkö enää koskaan katsomaan miestä kuten silloin aluksi, ihaillen ja himoiten. 

Keskityn tällä hetkellä pitämään itseni hyvässä kunnossa ja vakuuttamaan itselleni että tarvittaessa pärjään yksinkin. Ja yritän sinnikkäästi nähdä sitä hyvää tuossa miehessä, jotain johon vuosia sitten rakastuin.

Mies siis makaa himassa päivät pitkät, syö kuin porsas, lihoo, vetää kaljaa, on pienessä kännissä koko ajan, piereskelee, haisee, röyhtäilee ja kulkee pazkaisissa rikkinäisissä kalsareissa muniaan rapsutellen kaiket päivät?

Ap, pidä lujasti kiinni rakkaasta miehestäsi ja ihanien lapsukaisienne isukista!! Hän on vain teitä varten, ei ketään muuta! Teidän pitää vain rakastaa häntä sellaisena kuin hän on, eli tuollaisena ihanana luonnonlapsena ja hassuliinina! Sinulla ja miehellä on ihana historia takana, upeita lapsia, jotka ovat kuin isänsä kopioita ja pieruisa tulevaisuus edessä!

Teidät on luotu toisillenne ja vihkivalassakin vannoitte todistajien kuullen, että olette yhdessä niin myötä kuin vastoinkäymisissäkin. Nyt teillä on pikkuruinen vastoinkäyminen, mutta miehesi on lastenne isä ja et voi antaa lapsille hylkäämiskokemusta muutaman leijan takia!