Miettikääpä miten heikoissa oloissa useimmat 60-luvun lapset joutuivat elämään

Joku besserwisser tuolla aiemmin mainitsi, että kansakoulu kesti 6 vuotta. No, eihän kestänyt, kun oppikouluun pyrittiin jo neljännen luokan jälkeen. Näin ainakin meillä päin tehtiin. Jotkut onnettomat myöhään kypsyneet hakivat sitten jälkijunassa vitos- tai kutosluokan jälkeen.

Oppikoulu kesti 5 vuotta ja lukio 3. Jotkut tyttökoulut kestivät 5 vuoden sijaan 6, jos aineina oli käsitöitä, kotitaloutta ja kieliä vallan ylettömästi.

Joo, sillon sitä hiihdeltiin kouluun kesät talvet ja nykynuoriso on niin laiskaa ja hemmoteltua että mopoautoilla kulkevat kouluun kesäisinkin vaikka hyvin voisi vaikka potkukelkalla senkin matkan tehdä.

Kyllä 1940-luvun lapsilla sodan aikana ja heti sen jälkeen oli oikeasti kurjaa. Moni menetti vanhempansa ja/tai kotinsa, ja siihen nähden 1960-luku oli hyvin rauhallista ja turvallista. Ei tarvinnut lähteä evakkoon kuin enon selkäsaunaa (oma kokemus).

60-luvulla syntyneet pääsivät kuitenkin kouluun, tuli maksuton peruskoulu ja perusoletus oli se, että lasten koulutus, elintaso ja tulot tulisivat olemaan korkeammat kuin heidän vanhemmillaan. Aika monen kohdalla tämä on pitänyt paikkansa.  Akateemisia tutkintoja on tavallisten duunareitten ja maanviljelijöitten lapsilla. Mutta miten on tämän päivän työttömien lapsilla?

Vierailija kirjoitti:

Joku besserwisser tuolla aiemmin mainitsi, että kansakoulu kesti 6 vuotta. No, eihän kestänyt, kun oppikouluun pyrittiin jo neljännen luokan jälkeen. Näin ainakin meillä päin tehtiin. Jotkut onnettomat myöhään kypsyneet hakivat sitten jälkijunassa vitos- tai kutosluokan jälkeen.

Oppikoulu kesti 5 vuotta ja lukio 3. Jotkut tyttökoulut kestivät 5 vuoden sijaan 6, jos aineina oli käsitöitä, kotitaloutta ja kieliä vallan ylettömästi.

Minä olen sitä ikäluokkaa, joka aloitti koulunkäynnin kansakoulussa ja päätti peruskoulussa. Aivan varmasti kansakoulussa oli 6 luokkaa, eikä läheskään kaikki edes pyrkineet oppikouluun. Se oli näet silloin vielä maksullinen, eikä kaikilla ollut varaa. Kansakoulun jälkeen kävivät 3-vuotisen jatkokoulun eli kansalaiskoulun ne, jotka eivät oppikouluun (=keskikouluun) päässeet tai halunneet. 

Nyt jään odottamaan besservisserien vänkäystä siitä, että ei kansalaiskoulu kestänyt kolmea vuotta vaan ...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö mun 60 luvulla syntyneen nyt sitten kauhistella niitä alkeellisia oloja? Hyvä ap, silloin elettiin sitä aikaa eikä tiedetty miten asiat ovat n 40-50v myöhemmin.

Oltiin ihan tyytyväisiä siihen lankapuhelimeen ja ulkovessassa hoidettiin asiat sen kummemmin mielen järkkymättä. Ihan niin kuin kaikki menneet sukupolvet ovat omaa aikaansa eläneet. 50 v n päästä tästä ajasta kerrotaan kauhutarinoita ihan samaan tapaan. Sitten voit kertoa oman näkemyksesi.

Olet "paremmasta perheestä". Meillä ei ollut puhelinta 60-luvulla, eikä ollut vielä pitkään aikaan. Soittamassa käytiin kyläkaupassa jos piti soittaa. Naapureillakaan ei kai sitten ollut puhelinta.

No paremmasta ja paremmasta. Taloon ei tullut vesi eikä viemäriä ollut. Ulkosaunassa peseydyttiin ja karjakeittiössä oli pyykinpesuun pulsaattorikone. Talo lämpesi puilla ja oli talvisin kylmä kuin r.. ssän hel..tti. En kaipaa sitä aikaa mutta pärjättiin. Joo, tv ja puhelin oli.

Nuo mainitut "puutteet" eivät minua, 60-luvun lasta haitanneet, mutta se oli huonompi homma, että ei lapsia juoksutettu lääkäriin joka pikku vaivasta niin kuin nyt. Moni nykylapsi olisi kuollut aiemmin vain siksi, että ei osattu hoitaa. Minunkin kotikunnassani oli silloin vain yksi kunnanlääkäri ei sinne riennetty joka korvatulehduksesta. Niinpä minullakin epäiltiin peräti polio siinä vaiheessa, kun viimein vietiin sairaalaan. Onneksi turhaan, mutta moni kuoli esim. sokeritautiin.

Erikoiselta kuulostaa tuo väkivalta ja autoritäärinen koti. Minä olen ollut kesälapsena ja sisareni monessa eri perheessä, enkä ikinä ole nähnyt väkivaltaa tai ilkeitä isähahmoja. Ihmettelin sitä ketjua tässä viime viikolla .Tunnen perheitä saaristosta tuonne pohjoiseen Savoon asti. Tosin he ovat kaikki olleeet sellaista melko varakasta väkeä. Lapsille jaettiin jo v.1949 kengät ja talviaatteet jos ei perheellä ollut omia. Jokainen sai päiväkodissa jo lapun kotiin jossa kysyttiin, ottaako pojan vai tytön talvivaatteet ja kengät. Kesällä lapset olivat kesäsiirtolassa jossa oli täyshoito ja ylöspito, jos vanhemmilla ei ollut muuta paikkaa lapselle kesäksi. Niissä todellakin oli virikkeitä. Olihan toiset silti purjehtimassa tai kartanossa hevosten kanssa ja ulkomaillakin jo 60-luvulla. Mutta he kävivät varmaan eri kouluja eri alueella. Mersujakin oli ja muita autoja.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tuollainen 60-luvun lapsi ja minulla on ollut hyvä ja turvallinen lapsuus. Vanhempani olivat tavallisia työläisiä, äiti siivooja ja isä tehtaassa töissä. Meitä lapsi oli kolme. Aravalainalla rakennettiin rintamamiestalon mallinen omakotitalo. Rahasta teki tiukkaa tiukkaa, mutta mitään puutetta ei tarvinnut kärsiä. Ruokaa, vaatetta, lämpöä ja perheen rakkautta ja huolenpitoa oli riittämiin. Ruumiillista kuritusta ei meidän perheessä käytetty. Kavereiden elämä oli suunnilleen samanlaista, joillain oli ehkä vähän enemmän varallisuutta, silloin perheen äiti oli kotiäiti. Äitiysloma oli noin 3 kk, mummo muutti meille lapsenhoitajaksi.

Miksi ap kuvittelee, että useimmilla 60-luvun lapsilla oli kurja lapsuus? Minun lapsuuteni oli ihanan turvallinen ja se on kantanut minua läpi elämäni.

Mutta monet joutuivat muuttamaan kaupunkien lähiöihin eikä heillä ollut siellä mitään sukulaisten turvaverkkoa. Useimpien perheiden molemmat vanhemmat kävivät töissä ja lapset olivat sitten näitä avainkaulalapsia.

Vierailija kirjoitti:

Mun mieheni on niukasti 50-luvun puolella syntynyt ja hänen isänsä -35. Hänen isänsä oli sodassa useamman vuoden ja palasi sieltä haavoittuneena mutta hengissä. Appi tykkää mielellään puhua, miten vaikeeta elämä sota-aikaan ja sen jälkeen oli, ja vatvoo ja vatvoo lapsuuden ja nuoruuden aikaisia kokemuksiaan, kun ei edes opiskelupaikkaa saanut valita halunsa mukaan vaan piti tehdä niin kuin oma isä sanoi.  Mieheni on siis kasvanut tämän paasauksen keskellä.

Mun isä taas ehti olemaan jatkosodassa reilut puoli vuotta. Hän oli perheineen lisäksi Kannaksen evakoita.  Hän ei sotakokemuksistaan paljoa puhunut, sen tiedän että hän oli kerran korsussa, johon osui pommi ja iskä oli ainut sieltä hengissä pois selvinnut. Sen kuitenkin muistan, että iskä näki painajaisia sodasta koko loppuelämänsä ajan. Isänä hän oli myhäilevä, kärsivällinen, huumorintajuinen ja kiltti ihminen, hyvä esimerkki meille lapsille. Äiti taas oli omista taustoistaan johtuen aikamoinen perhehitleri, joka käytti kasvatuskeinoinaan vähättelyä, pelottelua ja risun heiluttelua. Sota-ajat kokeneina kumpikin vanhempani oli hyvin tarkka rahoista, mitään ei heitetty pois koska sitä saattoi vielä joskus kukaties tarvita, ja vaatteiden paikkaaminen oli enemmän sääntö kuin poikkeus.

Sota on siis vaikuttanut eri ikäpolviin pitkään ja hyvin eri tavoin. 

Jos appesi on syntynyt -35, niin ei hän kyllä ollut useampaa vuotta sodassa kuten kirjoitat.

Pahoittelut, että kirjoitin epätarkasti.  Siis mies 50-luvun lopussa, appi 1935, ja APEN ISÄ oli vuosia sodassa.

Vierailija kirjoitti:

Erikoiselta kuulostaa tuo väkivalta ja autoritäärinen koti. Minä olen ollut kesälapsena ja sisareni monessa eri perheessä, enkä ikinä ole nähnyt väkivaltaa tai ilkeitä isähahmoja. Ihmettelin sitä ketjua tässä viime viikolla .Tunnen perheitä saaristosta tuonne pohjoiseen Savoon asti. Tosin he ovat kaikki olleeet sellaista melko varakasta väkeä. Lapsille jaettiin jo v.1949 kengät ja talviaatteet jos ei perheellä ollut omia. Jokainen sai päiväkodissa jo lapun kotiin jossa kysyttiin, ottaako pojan vai tytön talvivaatteet ja kengät. Kesällä lapset olivat kesäsiirtolassa jossa oli täyshoito ja ylöspito, jos vanhemmilla ei ollut muuta paikkaa lapselle kesäksi. Niissä todellakin oli virikkeitä. Olihan toiset silti purjehtimassa tai kartanossa hevosten kanssa ja ulkomaillakin jo 60-luvulla. Mutta he kävivät varmaan eri kouluja eri alueella. Mersujakin oli ja muita autoja.

Muuten hyvin, mutta ei silloin ollut päiväkoteja siihen malliin kuin nyt. Oli "lastenseimiä" ja kotiapulaisia. Kesäsiirtolassa ei oltu koko kesää vaan muutamia viikkoja, olen ollut sellaisessa muistaakseni vuonna 1967. Vaateavustuksia kyllä sai vielä pitkälle 1970-luvulle, eli kouluissa jaettiin lappuja, joihin kirjoitettiin, millaista vaatetta tai kenkiä tarvittiin. Siihen aikaan tosin niin kunnanjohtajan kuin paikallisen metsäpäällikön kuten muidenkin ns. parempien perheiden lapset käyttivät koulussa tiettyjä kouluvaatteita. Merkkituotteilla ei kilpailtu. Varakkaampien lapset kävivät pianotunneilla, köyhemmät soittivat kotona viulua tai harmoonia.