Lue keskustelun säännöt.
Miettikääpä miten heikoissa oloissa useimmat 60-luvun lapset joutuivat elämään
29.07.2019 |
Taloudellinen tilanne samaa luokaa kuin tänä päivänä jollain pitkäaikaistyöttömän lapsella. Ei varaa paljon mihinkään tämän päivän mittakaavalla. Plus päälle päätteeksi autoritaarinen ja väkivaltainen kasvatus, jossa ei todellakaan mitään tunteita sanoiteltu.
Tämän päivän yleisen mielipiteen mukaan 60-luvun normioloihin joutuvat lapset pitäisi joko mieluiten jättää tekemättä tai ainakin ottaa huostaan. 60-luvulla ei kuitenkaan ajateltu niin. Hyvä vai huono?
Kommentit (149)
On totta, että saatiin luunappeja, oli vain yhdet farkut, eikä paljoa lomailtu. Pointti on tämä: Mutta kaikilla oli samalla lailla. Ei ollut vertailukohtaa, että jollain toisella olisi ollut asiat paremmin kuin itsellä.
No, kasilla luokalla oli yksi tyttö, joka sai isältään aika usein 200 markkaa ja mietti, mitä sillä osti. Meillä kaikilla muilla kk-raha oli 50 mk. Tuo tyttö oli outo, emme me muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outo yleistys. Minun isovanhemmat oli oikein hyvin toimeentulevia ja siten heidän lapsillaan oli taloudellisesti parempi lapsuus kuin minulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuollainen 60-luvun lapsi ja minulla on ollut hyvä ja turvallinen lapsuus. Vanhempani olivat tavallisia työläisiä, äiti siivooja ja isä tehtaassa töissä. Meitä lapsi oli kolme. Aravalainalla rakennettiin rintamamiestalon mallinen omakotitalo. Rahasta teki tiukkaa tiukkaa, mutta mitään puutetta ei tarvinnut kärsiä. Ruokaa, vaatetta, lämpöä ja perheen rakkautta ja huolenpitoa oli riittämiin. Ruumiillista kuritusta ei meidän perheessä käytetty. Kavereiden elämä oli suunnilleen samanlaista, joillain oli ehkä vähän enemmän varallisuutta, silloin perheen äiti oli kotiäiti. Äitiysloma oli noin 3 kk, mummo muutti meille lapsenhoitajaksi.
Miksi ap kuvittelee, että useimmilla 60-luvun lapsilla oli kurja lapsuus? Minun lapsuuteni oli ihanan turvallinen ja se on kantanut minua läpi elämäni.Pointti on se, että nykyään keskivertoa 60-luvun elämää pidettäisiin niin kurjana elintasona, ettei sellaiseen tilanteeseen kannata lasta hankkia.
Periaatteessa koulunkäynnin pitäisi olla kaikille mahdollista, mutta kyllä tiedän ihmisiä jotka ei ole päässeet lukioon, kun ei ole varaa kirjoihin eikä nykyisin vaadittavaan kannettavaan tietokoneeseen.
Höpöhöpö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmat?
Et ilmeisesti ole tietoinen miten heikko elintaso tuohon aikaan keskiverrolla työssäkäyvällä oli.
"päätteeksi autoritaarinen ja väkivaltainen kasvatus" Joojoo.
60-luvulla hyvin toimeen tulevassa duunariperheessä kasvaneena voin kertoa jotakin. Meillä oli iso piha, jossa kasvatettiin vuoden perunat, juurekset, vihannekset, marjat ja omenat. Viikonloppuisin käytiin kalassa, sienestämässä ja marjastamassa. Loma vietettiin äidin kotitalonsa heinätöissä ja muissa hommissa autellen. Oli pieni auto, telkkari, Apu ja Akuankka ja Batman tilattiin, pyykki- ja tiskikone oli 70- luvulta alkaen. Ei mitään maksavia harrastuksia, kirjastoa käytettiin paljon. Ei ulkomaanmatkoja. Kavereita oli paljon, leikittiin pihaleikkejä ja välillä piirrettiin meillä, paperia ja pahvia piisasi koska setä ja täti olivat paperitehtaalla töissä. Koulumatkat käveltiin ja kihnutettiin polkupyörällä. Sotaan nuorena poikana joutunut iskä kävi kolmivuorotöissä, näki painajaisia sodasta, antoi koko palkkansa äidille taloudenhoitoon, laskujen maksuun ja loppu visusti sijoitettiin obligatioihin. Äiti määräsi kotona kaiken ja jos ei saanut tahtoaan läpi, piti niin monta viikkoa mykkäkoulua että onnistui. Lapsia patistettiin käymään kouluja ja olemaan ahkeria, ikinä ei kehuttu mistään. Risusta tuli pari kertaa kintuille kun menin repimään kukkapenkistä muutaman kukan ja tein muuta vastaavaa mutta valtaosa kasvatuksesta perustui pelotteluun.
Elämä oli mukavaa eikä muunlaista osannut edes kaivata. Tekemiset keksittiin itse ja silloin tällöin kun sai jonkun uuden äidin tekemän vaatteen tai peräti kaupan vaatteita ja kenkiä, kiiltokuvia, joskus karkkia, sitä oli ihan tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Outo yleistys. Minun isovanhemmat oli oikein hyvin toimeentulevia ja siten heidän lapsillaan oli taloudellisesti parempi lapsuus kuin minulla.
Vaikea uskoa, vaikka olisi ollut miljönääri. Kun niitä nykyajan härpäkkeitä ei oltu edes keksitty tai että ne olisi ollut kansan ulottuvissa.
Joskus olen lukenut Pekka Herlinin elämäkerran, niin kovin vaatimatonta elämää ja asumista on ollut heidän nuoruudessa, kun lapset olivat pieniä ja jo silloin olivat rikkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lasten ruumiillinen kuritus rajussa muodossa oli jo väistymässä 60-luvulla. Ainakin meidän helsinkiläisissä "paremmissa" piireissä.
Minä sain joskus tukkapöllyä ja luunappeja. Nurkassa seisominenkin on koettu. En koskaan mitään remmiä eikä muutenkaan lyöty. Eipä tämä haitannut juurikaan, kun kavereilla oli useimmilla sama meininki.
Mutta henkinen puoli oli meillä kyllä kylmyyttä, vähättelyä ja latistamista. Tätä varmasti on vieläkin paljon. Mieluummin se suutuspäissään kivahdettuna pikku ruumiillinen näpäytys kuin alentava kohtelu kaikessa.
Mua kyllä hakattiin niin, että muistan haaveilleeni, kunpa koko muu perhe kuolisi pois, ja olisin yksin ja vapaa.
Sympatiani sinulle , kun sinulla tuollaista on siis ollut. Tuolla tavoin lastaan kohtelevat vanhemmat ovat kyllä aina ennemminkin pokkeus ,kuin sääntö, joten tuollaista vanhempin käyttäytymistä lastaan kohtaan ei siis voida näin jälkeenpäin yleistää miksikään sen ajan 'yleiseksi käytännöksi' ja vaikka kuinka väkivaltaisia vanhempia löytyy ihan nykyisinkin (ja veikkaisin ,että niitä sellaisia vanhempia on nykyään VÄHINTÄÄN yhtä paljon kuin silloin.
Höpö höpö. Ruumiillinen kuritus oli ihan jokapäiväistä suurimmassa osassa perheitä. Sotatraumoja saaneet isät purkivat pelkojaan ja äkkipikaistukissaan perhe saattoi vaikka lentää pellolle.
Ruumiillinen kuritus eli luunapit, tukkapöllyt, korvatillikat ja ihan piiskan antaminen jatkui 80-luvullakin. Jopa oman lapseni päiväkodin elto on sanonut, että hän on tukistanut lapsiaan - nykyisin johtaisi toimenpiteisiin.
Se, ettei sinun kokemusmaailmassasi ole tällaista, ei poista tätä faktaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei niin huonoa,ettei hyvääkin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmat?
Et ilmeisesti ole tietoinen miten heikko elintaso tuohon aikaan keskiverrolla työssäkäyvällä oli.
No silloin oli aina jotain töitä esim. tehtaissa tarjolla kaikille nuorille ja kyllä sillä palkalla silloin eli hyvinkin.
Kouluissa e ollut juuri mitään ongelmia nykyiseen verrattuna ja esim. huumeet tunnettiin lähinnä jostain ulkomaisista tv-sarjoista, elokuvista,radion jännityskuunnelmista ja kioskikirjoista.
Ulkomaalaiset vierailijat olivat jännittävän harvinaisia, koska niitä oli niin vähän ja ne olivat maassamme harvinaisia .
Lapset (kaupungeissakin) kävivät itse jalkaisin tai pyörällä koulussa .
Ruoka oli yksinkertaisempaa, mutta nykyistä paljon halvempaa.
Asuntoja rakennettiin vauhdilla ja kaupunkien puutaloalueella oli jatkuvasti edullisia vuokra-asuntoja tarjolla. Laopsilla oli paljon leikkikavereita ja ihmiset tunsivat naapurinsa hyvin.
Puhelimien kehityksestä oltiin kiinnostuneita lähinnä tele-alan messujen ammattipiireissä.
Tavallisille ihmisille puhelin oli vain puhelin, ja monilla ei ollut sitäkään, vaan soitettin vain puhelinkopeista ja vain silloin kun jotain yhteydenottotarvetta ja jotain asiallista, todellista asiaa. Ajokortti hankittiin sitten, kun rahat siihen oli tienattu itse töissä.
Autoja oli paljon vähemmän kuin nykyisin.
Vuokra-asunnon puuliiterissä säilytettävä moottoripyörä (yleensä Jawa-merkkinen)oli monilla tehtaassa töissä käyvillä nuorilla miehillä vain ns.' työn välikulkuväline' ja auto hankittiin silloin, kun oltin menty naimisiin .
Nykyisen kaltaisia 'moottoripyöräjengejä' ei silloin (onneksi) ollut edes olemassa. Linja-autolikenteen ja paikallisbussien verkosto oli silloin varsin kattava, ja käyttäjien määrästä ja käytön paljoudesta johtuen myös aivan kohtuuhintainen kaikkien kukkarolle.
Vanhemmille ei näytetty 'keskaria' eikä heille puhuessa käytetty rumia sanoja.
Suurimmasta osasta sen ajan lapsia on kyllä kasvanut ihan kunnollisia ihmisiä,
Tässä on virheitä:
Lapset kyllä edelleen kävelevät tai pyöräilevät lähikouluihin ja NIMENOMAAN kaupungeissa. Enää ei ole sitä "hiihdin kouluun kestä ja talvet", mikä maalla oli yleistä. Landella kuskataan kouluun, ei juurikaan kaupungeissa.
Maalaislapset ovatkin paljon lihavampia kuin kaupunkilaiset. Voi googlata tämän faktan. Siinä on tietysti muitakin tekijöitä kuin koulumatkat -- koulutus- ja sivistystaso on korkeampi.
.
Terveiset Helsingistä lähiöstä, jossa lapset kyllä kuskataan autolla siihen ihan lähikouluunkin. Usein samalla matkaa, kun vanhemmat lähtevät töihin autolla tai autolla liityntäpysäköintiin. Koulujen lähellä on aamuisin aikamoinen autoralli saattoliikenteestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei niin huonoa,ettei hyvääkin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmat?
Et ilmeisesti ole tietoinen miten heikko elintaso tuohon aikaan keskiverrolla työssäkäyvällä oli.
No silloin oli aina jotain töitä esim. tehtaissa tarjolla kaikille nuorille ja kyllä sillä palkalla silloin eli hyvinkin.
Kouluissa e ollut juuri mitään ongelmia nykyiseen verrattuna ja esim. huumeet tunnettiin lähinnä jostain ulkomaisista tv-sarjoista, elokuvista,radion jännityskuunnelmista ja kioskikirjoista.
Ulkomaalaiset vierailijat olivat jännittävän harvinaisia, koska niitä oli niin vähän ja ne olivat maassamme harvinaisia .
Lapset (kaupungeissakin) kävivät itse jalkaisin tai pyörällä koulussa .
Ruoka oli yksinkertaisempaa, mutta nykyistä paljon halvempaa.
Asuntoja rakennettiin vauhdilla ja kaupunkien puutaloalueella oli jatkuvasti edullisia vuokra-asuntoja tarjolla. Laopsilla oli paljon leikkikavereita ja ihmiset tunsivat naapurinsa hyvin.
Puhelimien kehityksestä oltiin kiinnostuneita lähinnä tele-alan messujen ammattipiireissä.
Tavallisille ihmisille puhelin oli vain puhelin, ja monilla ei ollut sitäkään, vaan soitettin vain puhelinkopeista ja vain silloin kun jotain yhteydenottotarvetta ja jotain asiallista, todellista asiaa. Ajokortti hankittiin sitten, kun rahat siihen oli tienattu itse töissä.
Autoja oli paljon vähemmän kuin nykyisin.
Vuokra-asunnon puuliiterissä säilytettävä moottoripyörä (yleensä Jawa-merkkinen)oli monilla tehtaassa töissä käyvillä nuorilla miehillä vain ns.' työn välikulkuväline' ja auto hankittiin silloin, kun oltin menty naimisiin .
Nykyisen kaltaisia 'moottoripyöräjengejä' ei silloin (onneksi) ollut edes olemassa. Linja-autolikenteen ja paikallisbussien verkosto oli silloin varsin kattava, ja käyttäjien määrästä ja käytön paljoudesta johtuen myös aivan kohtuuhintainen kaikkien kukkarolle.
Vanhemmille ei näytetty 'keskaria' eikä heille puhuessa käytetty rumia sanoja.
Suurimmasta osasta sen ajan lapsia on kyllä kasvanut ihan kunnollisia ihmisiä,
Tässä on virheitä:
Lapset kyllä edelleen kävelevät tai pyöräilevät lähikouluihin ja NIMENOMAAN kaupungeissa. Enää ei ole sitä "hiihdin kouluun kestä ja talvet", mikä maalla oli yleistä. Landella kuskataan kouluun, ei juurikaan kaupungeissa.
Maalaislapset ovatkin paljon lihavampia kuin kaupunkilaiset. Voi googlata tämän faktan. Siinä on tietysti muitakin tekijöitä kuin koulumatkat -- koulutus- ja sivistystaso on korkeampi.
Totta kai ruoka oli "halvempaa", mutta indeksillä katsottuna kalliimpaa eli lohkaisi perusmenona palkasta suuremman osan.
Autoja oli vähemmän??? Mutta onnettomuuksia suhteessa kymmenkertaisesti. Taas saa googlata.
Voi olla, että vanhemmille ei näytetty keskaria. Nuorisorikollisuus on kuitenkin painunut kolmasosaan 60-lukuun nähden. Jos tästä vielä poistettaisiin uussuomalaisten osuus, niin pudotus olisi sitäkin selkeämpi.
Minulle ei kukaan ole näyttänyt koskaan keskaria paitsi joku törppö keski-ikäinen äijä liikenteessä. Ei koskaan kukaan nuori. Olen 55-vuotias.
Voisi jatkaa... mutta kritiikittömyyttä on yläpeukuttaa tällaisia kliseita ja suoranaisesti väärää tietoa.
Niin, sanoinkin 'ettei niin hyvää, ettei jotain huonoakin' (...huom. tuo lause pätee myös päinvastoin...)
Asioita voi kuitenkin aina tarkastella vähintään kahdelta puolelta ja viisainta olisi aina löytää se päätelmien teon 'keskitie', eli nähdä asiat siis vähintäänkin kummaltakin puoleltaan. . .
Esim. se ,että silloin autoja oli, niiden nykyiseen määrään verrattuna aivan murto-osa, on vain ihan tilastoista näkyvä , luvuilla ilmaistu fakta .
Onnettomuustilastot siltä ajalta taas ovat aivan eri asia , samoin erilaiset liikennekäyttäytymistutkimukset (esim. turvavyön käyttöä koskevat yms. )sen ajan tiedot .
En suinkaan vähätellyt niiden merkitystä, mutta pelkästään autojen 'tilastollisesta määrästä' puhuminen ei välttämättä edellytäkään samalla MYÖS onnettomuustilastoista puhumista.
Taas jos haetaan tarkastelussa jotain kriittisesti arvioiden positiivista, niin pienempi määrä autoja joka tapauksessa saastutti vähemmän, kuin valtavan paljon suurempi automäärä maassamme nykyisin.
Ehkä niiden autoilijoiden ja autojen keskinäisten liikenneonnettomuuksien, tieltä suistumisten ym. usein kuolonkolareidenkin määrä oli silloin valtavan paljon suurempi kuin nykyisin ja aivan varmuudellahan se sen ajan tilastoista tiedetäänkin, mutta:
Entä esim. yliajojen ja heitteillejättöjen määrä liikenteessä ?
Entä rattijuoppojen määrä ja liikenteen holtittomilla nopeuksilla ja ehkä jopa mistään ja kenestäkään muusta tiellä liikkujasta piittaamattomalla hurjastelulla vaarantamisten määrä ?
( Kaikkihan ei nimittäin välttämättä aina mene niihin kolaritilastoihinkaan )
Väittäisin kyllä, että jalankulkijat ja aivan erityisesti lapset ja vanhukset (esim. jalkakäytävillä teitä ylittäessään ) ovat kyllä nykyään autoilijoiden suhteen paljon suuremmassa vaarassa joutua yliajetuiksi tietapaturmassa (ja yleensä vähintään kohtalokkain seurauksin) kuin mitkä olivat mahdollisuudet joutua silloin 1960-luvulla.
Myöskin se muille tiellä liikkuville erittäin vaarallisen rekkaliikenteen kuljetusten määrä on moninkertaistunut teillämme sitten niiden päivien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo yleistys. Minun isovanhemmat oli oikein hyvin toimeentulevia ja siten heidän lapsillaan oli taloudellisesti parempi lapsuus kuin minulla.
Vaikea uskoa, vaikka olisi ollut miljönääri. Kun niitä nykyajan härpäkkeitä ei oltu edes keksitty tai että ne olisi ollut kansan ulottuvissa.
Joskus olen lukenut Pekka Herlinin elämäkerran, niin kovin vaatimatonta elämää ja asumista on ollut heidän nuoruudessa, kun lapset olivat pieniä ja jo silloin olivat rikkaita.
No, toisilla isovanhemmilla oli maatila ja toisilla suuri kaupunkiasunto keskustassa, heillä vieraili kaikenlaisia silmäätekeviä ammattiensa vuoksi. Ulkomaanmatkoista en tiedä, mutta en minäkään käynyt lapsena ulkomailla, kännykkä "keksittiin" yleiseen käyttöön kun olin 18, nettiä ei vielä ollut, minulla oli sähkökirjoituskone tietokoneen sijaan ja telkkarissa oli 3 kanavaa. (olen syntynyt - 80) Ei siis mitään erityisiä härpäkkeitä ollut minullakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä 60-luvulla jokaisella oli kengät ja koulumatkalla väittää joku sisarusten joutuneen antamaan toiselle kengät ettei joutunut menemään kouluun kengittä. Kansakoulu oli kuusivuotinen, ei neljä, kuten taas joku väittää. Kansalaiskoulu sen jälkeen oli vuoden pituinen. Kuri oli 60- luvulla melko ankara, mutta se oli sen ajan elämää ja kuului asiaan, kun vanhemmat yrittivät kasvattaa kunnon kansalaisia. Joku ihmetteli jäätelöä, itse synnyin 40-luvun lopulla ja sain jäätelöä jo silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmat?
Et ilmeisesti ole tietoinen miten heikko elintaso tuohon aikaan keskiverrolla työssäkäyvällä oli.
"päätteeksi autoritaarinen ja väkivaltainen kasvatus" Joojoo.
Lähes kaikissa perheissä kuritettiin ruumiillisesti 60-luvulla ja lisäksi kulttuuri oli muutenkin se, että vaadittiin tottelua ja kovaa kuria lapsille.
Hah, olen itse 60-luvun alussa syntynyt, eikä se meillä ainakaan tuota ollut. Lapsia ei valvottu ollenkaan kuten nykyään, kaikenmoista pääsi kokeilemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon oli kovia ja tunnekylmiä äitejä, ja luultavasti tällaiseen on johtanut juuri omasta lapsuudesta saatu malli, jossa "mukulat" vaan kasvaa jotenkin siinä sivussa, ei niihin sen enempää huomiota kiinnitetä, paitsi jos ne tekee jotain väärin niin isä antaa vyöremmistä.
"Kasvaa siinä sivussa". Tarkoitti ainakin meillä sitä, että tavallisia asioita tehtiin yhdessä. Käytiin kalassa, sienessä, puolukassa ja siivottiin saalis yhdessä. Leivoin äitini kanssa, oli yhtinen siivouspäivä. Kokoonnuttiin syömään saman pöydän ääreen aamulla, isän töistä tultua ja vielä illallakin, eikä tätä nykysysteemiä että kaikki juoksee omissa harrastuksissaan ja nappaa jääkaapista jotain kun itselle sopii. Telkkariakin katsottiin yhdessä ne muutama tunti ohjelmaa kun sitä tuli, eikä niin että jokainen roikkuu omalla älylaitteellaan. Paljon näkee nykyään mutseja, joita sometus kiinnostaa omaa mukulaa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taloudellinen tilanne on suhteutettava aina ympäröivään taloudelliseen tilanteeseen.
Ei ihmistä haittaa, jos hänen elintasonsa on kuta kuinkin sama kuin muilla. Eli jos vertaat pitkäaikaistyöttämän toimeentulotuen varassa elävien lapsia 60-luvun lapsiin, niin ontuu.
Varmasti tämä edellä mainittu nauttii nyt paremmasta elintasosta. Yleinen elintaso vain on niin paljon korkeampi, että hän saattaa kärsiä toisin kuin jälkimmäinen.
Ihanaa aikaa, rikollisuutta erittäin vähän,
Nykyään tilastointi ja laki on muuttunut, ihmiset antavat ilmi rikoksia enemmän yms., mutta jos asiaa voidaan joissain tapauksissa arvioida, niin rikollisuus on kyllä vähentynyt, erityisesti se ei ole kasvanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perustuuko otsikko omaan kokemukseesi ?
Olosuhteet olivat varmaan erilaiset eri puolilla maata, jokainen muistaa ja tietää vain omistaan.
Olen syntynyt 50-luvun puolivälissä Helsingissä ainoana lapsena, asuimme vanhalla omakotialueella samassa talossa isovanhempieni kanssa. Slloin se oli ns.työläiskaupunginosa. Lapsuuteni oli erittäin onnellinen ja nuoruus 70-luvulla aivan huippua.
En nähnyt nälkää, minua ei hakattu ja vaatteet oli päällä. Kengätkin asianmukaiset. Luistimet ja sukset, polkupyörä. Perheessä auto.
Ainoa pulaan viittava oli kansakoulun ruoka, pelkkää keittoa, velliä, puuroa.
Lyhyesti: nykyajan edut ja hyödyt ovat tuoneet tullessaan ja yleistyessään myös ne nykyajan huolet, haitat ja harmit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmat?
Et ilmeisesti ole tietoinen miten heikko elintaso tuohon aikaan keskiverrolla työssäkäyvällä oli.
"päätteeksi autoritaarinen ja väkivaltainen kasvatus" Joojoo.
Lähes kaikissa perheissä kuritettiin ruumiillisesti 60-luvulla ja lisäksi kulttuuri oli muutenkin se, että vaadittiin tottelua ja kovaa kuria lapsille.
Ei pidä paikkaansa. Ja sitä paitsi silloinhan alkoi vapaa kasvatus saada sijaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lasten ruumiillinen kuritus rajussa muodossa oli jo väistymässä 60-luvulla. Ainakin meidän helsinkiläisissä "paremmissa" piireissä.
Minä sain joskus tukkapöllyä ja luunappeja. Nurkassa seisominenkin on koettu. En koskaan mitään remmiä eikä muutenkaan lyöty. Eipä tämä haitannut juurikaan, kun kavereilla oli useimmilla sama meininki.
Mutta henkinen puoli oli meillä kyllä kylmyyttä, vähättelyä ja latistamista. Tätä varmasti on vieläkin paljon. Mieluummin se suutuspäissään kivahdettuna pikku ruumiillinen näpäytys kuin alentava kohtelu kaikessa.
Mua kyllä hakattiin niin, että muistan haaveilleeni, kunpa koko muu perhe kuolisi pois, ja olisin yksin ja vapaa.
Sympatiani sinulle , kun sinulla tuollaista on siis ollut. Tuolla tavoin lastaan kohtelevat vanhemmat ovat kyllä aina ennemminkin pokkeus ,kuin sääntö, joten tuollaista vanhempin käyttäytymistä lastaan kohtaan ei siis voida näin jälkeenpäin yleistää miksikään sen ajan 'yleiseksi käytännöksi' ja vaikka kuinka väkivaltaisia vanhempia löytyy ihan nykyisinkin (ja veikkaisin ,että niitä sellaisia vanhempia on nykyään VÄHINTÄÄN yhtä paljon kuin silloin.
Höpö höpö. Ruumiillinen kuritus oli ihan jokapäiväistä suurimmassa osassa perheitä. Sotatraumoja saaneet isät purkivat pelkojaan ja äkkipikaistukissaan perhe saattoi vaikka lentää pellolle.
Ruumiillinen kuritus eli luunapit, tukkapöllyt, korvatillikat ja ihan piiskan antaminen jatkui 80-luvullakin. Jopa oman lapseni päiväkodin elto on sanonut, että hän on tukistanut lapsiaan - nykyisin johtaisi toimenpiteisiin.
Se, ettei sinun kokemusmaailmassasi ole tällaista, ei poista tätä faktaa.
Puutun tähän. Luuletko että nykyään ei ole ruumiillista saati henkistä väkivaltaa lapsia kohtaan? Etkö lue uutisia? Ei se että asia on kielletty, mitenkään estä luunappeja, tukistamista, piiskaamista eikä suoranaista hakkaamista. Sitä tapahtuu koko ajan. Räikeimmissä tapauksissa lapsi kuolee. Perhesurmia tapahtuu edelleen, eikä ihan vähän.
Jatkanko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60-luvulla syntyneistä suurin osa on käynyt koulunsa tai vähintään suurimman osan siitä vasta 70-luvulla.
Olen syntynyt -66 ja kouluun menin siis -73 itäsuomalaisessa pikkukunnassa. Luokat olivat isoja, ja meidänkin luokalla oli muutama oppilas varsin köyhistä kodeista. Suurin osa oli kuitenkin ihan normaalien työssäkäyvien vanhempien lapsia. Monilla oli kesämökkikin, kuten myös meillä. Joillain oli vielä kotiapulainenkin, vaikka ihan tavalliset ammatit vanhemmilla.
Sanoisin että suhteellisen mukavaa elämää nykyaikaan verrattuna.
Ja Aku Ankan, tai Nakke Nakuttajan kopsahtaminen postilaatikkoomme tutun postinkantajatädin polkupyörällään tuomana oli aina se viikon odotettu kohokohta...
Ihan sama juttu se on nykyäänkin.
Ei mun isä ollut sodassa, siihen hän oli aivan liian nuori. Äidinpuoleinen ukkini oli ollut sodassa, muttei hänkään lapsiaan pieksenyt, lapsenlapsista nyt puhumattakaan.
Jos itse on väkivaltaisesta kodista, helposti yleistää että melkein kaikilla sellainen oli. Mutta ei ollut. Toki ruumiillista kuritusta ei pidetty sen lievissä muodoissaan kovin pahana (tukistus, luunapit), mutta en tuntenut ketään ikätoveriani, jota olisi piiskattu kotona. En sukulaisia, en kavereita. Omat vanhempani olisivat varmasti paheksuneet sitä vahvasti, jos lähipiirissä olisi sellaista ollut.
Kesät vietettiin mökillä, jossa lähinaapureina oli serkkujen perheiden mökit. Meillä oli huisin hauskaa yhdessä, todella onnellinen lapsuus.
Kyllä silloinkin oli ylipainoisia lapsia, erityisesti poikia ja heitä pidettiin vain voimakkaina ja hyvin kehittyneinä ja hoikat oli rimpuloita ja itse kuuluin hoikkiin ja muistan kun opettaja-isoäitini vatkasi kermaa ja laittoi siihen sokeria ja sain sitä syödä mielin määrin, jota lihoisin. Ja varmaan taustalla oli mummon ajatus, ettei näytettäisi köyhiltä.
Js silloin lapset joivat paljon sokerimehuja ja marjat syötiin talvella marjahillona ja marmelaadeina. Ja sokeria laitettiin jopa tomaatin ja kurkun päälle.
Kyllähän tuon huomaan jo sokerin kulutuksesta eri vuosikymmeninä, kun katsoo tilastoja